Tilausta on mutta miten osaisimme sitä jakaa?
Osaankohan kirjoittaa mitä näin nyypiönä ajattelen, luultavasti en...
Ensimmäinen mieleeni tullut lause oli juurikin "kysyntää olisi!" Mutta sitten, että toimintamuoto - seurat - voi olla vähän vaikea monelle. Vaatii kenelle tahansa sisukkuutta päästä sisälle ihan toiseen musiikkiperinteeseen (siis joo, onhan Siionin virsiä tavisvirsikirjassa, mutta jo niitä tavisvirsiä moni vierastaa), noin vanhakantaiseen vieläpä. Seurojen käyttäytymiskoodisto (kyllä sellainenkin on olemassa) ei ole tuttua. Helpommin varmaan pääsee hommaan sisälle, jos on joku selittämässä sekä etu- että jälkikäteen, mitä tapahtuu, mutta jos ihan kylmiltään uppo-outona lähtee mukaan, en ihmettele jos ensimmäinen kerta jää viimeiseksi. (Sanon näin muhkealla kahden seurakerran kokemuksella.)
Sitten on se edelleen vaikuttava vanhoillisuuden mielikuva, jota vanhahtava musiikkiperinne osaltaan tukee.
Itse kyllä arvostankin matalan profiilin pitämistä. Voi kai myös kysyä,
mille tai minkälaiselle väkevälle vaikutukselle oikeastaan on tilausta tai kysyntää. Se pelastushommahan on kondiksessa ilman mitään herännäisyyttäkin, vai kuinka? Jos näin on, niin mitä sitten oikeastaan halutaan edes tarjota? Onko se jotain niin tärkeää että sitä aktiivisemmin kannattaisi tyrkyttää? Ja palaan siihen mitä oikeastaan toisaalla toisin sanoin kysyin: Onko se jotain niin tärkeää, että kannattaa kehittää uusia helpommin sulavia toimintamuotoja, jotta se menee kaupaksi? En ole yhtään varma; nämä ovat aitoja kysymyksiä.
Tilausta olisi avarakatseiselle muita syyttelemättömälle matalan kynnyksen kristinuskolle, mutta onko se oikeastaan tarpeen?