Kertaan vielä, että minulla on siis ollut ennenkin migreenikohtauksia. Sellaisia, jotka alkavat oikein klassisella näköhäiriöauralla ja kestävät auran jälkeen kolme päivää, jonka aikana on toispuoleista päänsärkyä fyysisen ponnistelun yhteydessä ja (tavallistakin enemmän) valonarkuutta. Nämä on diagnosoitu migreeniksi ihan vain oirekuvan perusteella. Joskus on pelkkä päänsärky ilman auraa, mutta arvelen että unen aikaan ilmaantunutta auraa en vain ole rekisteröinyt. Huimauksesta en ole kärsinyt. Fyysisellä ponnistelulla tarkoitan vaikka nauramista. Mitä vain missä päänahka kiristyy tai päähän syntyy painetta.
Käyn nyt kuitenkin ensin optikolla (ja ehkä silmälääkärilläkin). Kerrankos sitä on linssit väärin hiottu. Muutenkin ihmettelen, miksi sitä puhdasta yhteenpisteeseenkatsomisnäköä määritetään niin tarkkaan (se vaihe jossa silmille räpsitään erilaisia linssejä ja kysytään, kummalla näkyy paremmin ja mikä rivi vielä näkyy), mutta aika huitaisemalla ohitetaan se, missä asennossa niitä rillejä sitten oikeasti käytetään ja mihin tarkoitukseen. Eli mitä eniten yritetään katsella. Eihän siellä edes ollut mahdollisuutta istua sohvalla jalat rahilla ja läppäri sylissä ja siinä näyttää että tuonne näytölle olisi hvyä nähdä. Tai lukea samaisessa asennossa oikeaa kirjaa, kapean näkötekstipalstan sijasta.
Siis eihän kaltaiseni nopea lukija tekstiä sana kerrallaan tihrusta, vaan pikavilkaisee koko sivun, ikään kuin valokuvaa, ja sen jälkeen zoomaa kohtiin, jotka ehkä jäivät epäselviksi. En tiedä, opetetaanko optikoille miten sitä, miten ihminen oikeasti silmiään käyttää.
