Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Benkku - 04.07.13 - klo:18:14

Otsikko: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Benkku - 04.07.13 - klo:18:14
Tämän vuoden herättäjuhlien tunnus ”Sanasi annoit" on pistänyt minut pohtimaan omaa luottamusta Vapahtajaa kohtaan. Sielun vihollinen ja minun oma pahuus kun tuntuu vain nakertavan enemmän ja enemmän sieluani. Tämän raastavan olotilan lisäksi sitä näkee ympäristössään enimmäkseen vain pahuutta.
Voin vain kysyä itseltäni, (käytän ehkä nyt asiatonta ilmaisua) ”mitä helvettiä minä täällä teen”?

SV 267 1:2


Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: jukkasakari - 04.07.13 - klo:18:35

 kyllä tunnen tuon ajatuksen tutuksi,näinhän se menee.mutta jos sitä armoa kuitenkin pystyis jossain tilassa pyytelemään, ja vielä sen saiskin,niin kuin on luvattu,että pääsis sinne viimeisiin seuroihin, se lie elämän tarkoitus!

 hyvän säkeen löysit!!
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.07.13 - klo:19:24
Benkku, sielun vihollinen keksii vaikka mitä erottaakseen meidät Sanasta ja sakramenteista. Kyllä on tuttu asia. Ei anneta sille liian suurta merkitystä, sille miten me sen pyörityksessä ollaan ja ajatellaan.

Sana sanoo: Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni edessä. Olet ymmärtääkseni tunnustanut Jeesuksen omaksesi.
Pysy siinä, ja huuda Häneltä apua kiusauksissa.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Benkku - 04.07.13 - klo:20:30
Benkku, sielun vihollinen keksii vaikka mitä erottaakseen meidät Sanasta ja sakramenteista. Kyllä on tuttu asia. Ei anneta sille liian suurta merkitystä, sille miten me sen pyörityksessä ollaan ja ajatellaan.

Sana sanoo: Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minä tunnustan Isäni edessä. Olet ymmärtääkseni tunnustanut Jeesuksen omaksesi.
Pysy siinä, ja huuda Häneltä apua kiusauksissa.

Jos minä olen tunnustanut Jeesuksen omakseni, niin onko Jeesus sitten ottanut minut omaksensa?
Vai onko tunnustukseni sittenkin valheellinen ja siitä johtuu, että Hän ei paljon korvaansa lotkauta.

Avunhuuto hukkuu erämaahan.

SV 265
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: vn - 04.07.13 - klo:21:26
Mielestäni ihmisen rukous, avun ja armon pyytäminen on aina puutteellista.
Pelastumisemme on täysin armon varassa. Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
On tämä sellainen mysteeri mitä en ymmärrä enkä osaa selittää.
Haluan vaan pyytää itsellenikin vapahdusta, pelastusta, armoa, että nimeni olisi kirjoitettuna
elämän kirjassa, saisin vaeltaa oikealla tiellä, päästä perille taivaan kotiin.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Benkku - 04.07.13 - klo:22:50
Mielestäni ihmisen rukous, avun ja armon pyytäminen on aina puutteellista.

ja minusta jopa turhauttavaa. Ei tunnu sekään riittävän Hänelle vaikka ihmisen selkä olisi vereslihalla.
Silloin tuntuu, että Hän petti minut..."Sanasi annoit."
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: vn - 04.07.13 - klo:23:10
Mehän emme voi esittää Jumalalle vaatimuksia miten Hänen tulisi auttaa meitä ja toimia meidän kohdallamme.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Benkku - 04.07.13 - klo:23:41
Mehän emme voi esittää Jumalalle vaatimuksia miten Hänen tulisi auttaa meitä ja toimia meidän kohdallamme.

Miksi emme voi, Hän on Isä joka on minut luonut. Voihan lapsi Isältään vaatia, pyytää ja anoa. Sillä Hän on antanut Sanansa.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: sadetta - 05.07.13 - klo:00:14
Toki voi vaatia, taistella vastaan tai mitä vaan. Mutta vastaus tulee kun tulee, ja millaisena tahansa. Aina ratkaisu ei juuri siinä hetkessä tunnu miellyttävältä, mutta myöhemmin voi huomata, että hyvin kävi sittenkin. Tai että olipa onni, että juuri niin tapahtui.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.07.13 - klo:18:37
Juhlakentällä eilisissä iltaseuroissa puhui maanviljelijä Pekka Pihlajaniemi. Kaikista (monista ) kuulemistani seurapuheista tämä tuli likimmäksi omaa vanhenevan ihmisen vähenevää ( omaa) uskoa ja hengen köyhtymistä. Olen myös lukenut puheen, ja siitä se vain parani. Kiitos Pekka, etenkin Viljo Porkolan sanoista ja Paavo Ruotsalaisen perinnöstä !

http://www.h-y.fi/1230-pekka-pihlajaniemi

Pekka Pihlajaniemen nimellä löytyy mielenkiintoinen artikkeli heränneiden historian merkkitapahtumista, Kalajoen käräjistä, Googlesta.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: vasara - 07.07.13 - klo:19:33
Muutamat seurat kuuntelin netistä....Myös osan saarnoista luin H-Y:n sivuilta. Hyvä palvelu..... :039: :039: Samaa ei voi sanoa H-y. sivuston informatiivisista osioista ,joita ehkä päivitetään puolivuosittain, tai joitain joka neljäs vuosi.... :icon_sad:
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: tosikkoko - 07.07.13 - klo:23:49
asiaa kaikki kommentit yllä. saa pyytää mitä vaan. Jumala tietää kuitenkin meidän ajatuksemme, joten turha suodatella rukouksiaan. Jumala vastaa sitten ajallansa ja tavallansa.

Matkalla juhlille jossain näkyi Alatie-kyltti, Samaten oli Puutteenkuja ja melkein vastapäätä Mestarintie. Jälkimmäisestä yhdistelmästä saa monenlaisia vitsejä mutta vn:n kommentin:
Mielestäni ihmisen rukous, avun ja armon pyytäminen on aina puutteellista.
lukiessa tuli mieleen tuo puutteellisuus. Ja se, että Mestari on silti lähellä.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Leena - 08.07.13 - klo:10:52
Tämän vuoden herättäjuhlien tunnus ”Sanasi annoit" on pistänyt minut pohtimaan omaa luottamusta Vapahtajaa kohtaan. Sielun vihollinen ja minun oma pahuus kun tuntuu vain nakertavan enemmän ja enemmän sieluani. Tämän raastavan olotilan lisäksi sitä näkee ympäristössään enimmäkseen vain pahuutta.
Voin vain kysyä itseltäni, (käytän ehkä nyt asiatonta ilmaisua) ”mitä helvettiä minä täällä teen”?

SV 267 1:2




Benkku, minä koen varsin usein samaa, jos se lohduttaa, vaikka ani harvoin todella mikään toisen kokema lohduttaa.  Kun saan töissä kohtauksen ja kaikki pelästyy (se olkoon temporaalikohtaus joita on onneksi enää harvemmin kun uusittiin lääkitys, mutta basilaarikohtaus tai GM kelpaa yhtä hyvin)  niin sakki pelästyy ja saan lähteä hetiheti. Potilailta viedään oma tuttu lääkäri, mutta so what.  Ja oman luonteen viat jäävät mukamas tuon varjoon, vaikka niitäkin riittää.  Ainut mikä lohduttaa on jokin mitä itelleni hoen:  Jumala loi tämmösen, ja tietää, mitä tekee.  Jopa niin, että tämmönen kai sitten tarvittiin, vaikken aina oikein ymmärrä, mihin. "En tiedä kuka minä olen, mutta Sinun minä olen, Jumalani" (Bonhoeffer kirjoitti vankilassa, kun meni jo ymmälleen itsestäänkin, eikä ollut enää mistään varma, ei edes identiteetistään, koki vain hajanaisuutta ja epätoivoa)
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: steal - 08.07.13 - klo:11:04
Toivoa se on epätoivokin.  :kahvi:
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: sadetta - 08.07.13 - klo:11:20
Tässä on seurapuhe. Eero Huovisen puhe lauantain päiväseuroissa.

http://www.h-y.fi/1249-eero-huovinen

Onko tämä vanhanaikaista, vai peräti vanhentunutta tekstiä nykyihmiselle?
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: myyrä - 08.07.13 - klo:12:06
Juhlakentällä eilisissä iltaseuroissa puhui maanviljelijä Pekka Pihlajaniemi.

http://www.h-y.fi/1230-pekka-pihlajaniemi


Vaikka en kuulukaan enää Herättäjä-Yhdistykseen, niin kommentoinpa silti.

*

Tässähän se on sanottu - ydin. Varmaan minun korvasyyhyyn sanottua sanaa, mutta tähän olen vanhassa herännäisjulistuksessa tottunut. On vielä kaksi vanhaa maallikkomiestä, Pihlajaniemi ja Toivo Tolppanen, jotka menevät luihin ja ytimiin. On niitä kyllä (täällä) muitakin, mutta eivät ole yleisesti tiedossa.

Sen verran elvistelen, että kuulin eka kerran Pihlajaniemen puhuvan Aholansaaressa ystäväpäivillä, ja siellä puhe säväytti. Muutaman sanan jälkeenpäin vaihdoinkin PP:n kanssa.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.07.13 - klo:16:35
Kun kysytään, niin sanompa mitä ajattelen.  Olen tottunut luottamaan Eero Huovisen saarnoihin. Niissä on ajatukset kohdallaan ja ajassa olevat ilmiöt esillä.
Tämä puhe ei mielestäni ollut lähelläkään hyvää seurapuhetta, ja olen hieman pettynyt. Tämä oli evankelisten sunnuntaijumalanpalveluksen saarna.
Ja saarnanakin vanhahtava ja liiaksi tunteisiin vetoava.


Eero Huovisella on hyviä kirjoja, mutta nythän oli kysymys seurapuheestaan.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: 1944 - 09.07.13 - klo:07:27
Jos on emeritus, niin saahan sitä vähän helpottaa omaa osaansa. Periaatteessa ajattelin kanssasi samalla lailla seurapenkissa, mutta ajatus karkasi pois. Mukanaolosta nauttii ja niekkuvetoisesta veisuusta ennenkaikkea.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: sadetta - 09.07.13 - klo:09:08
Minusta Huovisen puhe oli hyvä. Kuulijan sen hetken ajatuskarkailuista huolimatta ymmärrettävä ja selkeä ydinajatukseltaan. Eikö seurapuhe ole perinteisesti ollut juuri siinä hetkessä tapahtuva asia eikä niin, että se aukeaa vasta jälkikäteen kun sanotun lukee "paperilta" eli netistä kenties jopa useampaan kertaan?
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Pyryharakka - 10.07.13 - klo:11:29
Ajattelen samoin kuin Sadetta, että kyllä puhe pitää ymmärtää kuulemalla, sehän se on puheen tarkoitus.
Minä kun en ole alkuperäinen körtti. Olen tälläinen sekasikiö, niin kuuntelen mielelläni erilaisia seurapuheita juhlilla. En niinkään laittaakseni niitä arvojärjestykseen, vaan saadakseni niistä hengen ravintoa. Usein ajatus karkailee hurmaaviin, leikkiviin lapsiin, suloisiin koiriin, ym. seurojen kannalta joutavuuksiin. Silloin jokin emmavalssi tai viillit lupiinit noukii mielenkiintoni ja terästää ajatukseni kuuntelemaan, miten puhuja saa tämän kiinni seurapuheeseensa.

Tästä sekasiköisyydestäni johtuen mahtuu Heinimäki ja Huovinen mielisiini puhujiin. Johtuuko omasta kovasyyhystäni vai jostakin omituisest omasta ajatusrakennelmastani, että miellän kummankin puheestä rohkaisua käsitykselleni Raamatusta.

Olen ymmärtänyt, että Raamattu on meille ihmisille ilmoitus Jumalasta ja pelastuksesta, Jeesuksesta Kristuksesta. Siksi Raamatun sanaa eikä Sanaa (viittaus Johanneksen evankeliumi) ei tule kieltää, ei hyljätä.
Raamattua lukemalla huomaa, miten samatkin kohdat puhuttelee eri tavalla eri elämän vaiheissa ja tilanteissa. Niistä saa ravintoa, lohdutusta ja synnintuntoakin.

Heinimäen puheessa kuulin varoitusta siitä, ettei Raamatun sanaa tule käyttää lyömäaseena, eikä oman oikeassaolemisen osoituksena.
Minusta oli selkeyttävä muistutus Heinimäeltä se, että jos Jumala olisi ilmittanut itsensä meille suoraan, emme sitä olisi kestäneet. Siitä kai Paavalikin, jos oiken muistan, kertoi verratessaan, että nyt näemme kuin kuvastimesta ja sitten taivaassa kasvoista kasvoihin.
Jeesus puhui vertauksin. Jeesus selittää vertauksia opetuslapsilleen, mutta ei kansalle. Profetia kävi toteen. Kansa kuulemalla kuuli, muttei ymmärtänyt. Syyksi Jeesus mainitsee kansan paatuneen sydämen.
Meidän kai kuuluisi nyt, Jeeskuksen ylösnousemuksen jäkleen ymmärtää näitä vertauksia. Onhan meillä luetavanamme myös Jeesuksen selitykset. Mutta niistäkin kuulee hyvin erilaisia tulkintoja. Kuka sitten tulkitsee oikein, kuka väärin. 

Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: vn - 10.07.13 - klo:11:41
Hyvin kerrot.
Oliskohan seurapuheetkin ainakin osittain kuulijan vastuulla.
Ei kai puhujan vika ole jos osa kuulijoista nukahtaa tai muuten intensiivinen kuuntelu herpaantuu.
Ja tosiaan tuo että elämäntilanteet ja avuntarve ovat moninaiset.
Jokainen saa varmasti jotain matkaevästä elämäänsä.
Olen aina halukas tuomaan esille että pääasia että Jumalan sanaa on tarjolla,
Jumala hoitaa ja korjaa puutteellisesti puhutut ja kuullut asiat ja pitää hulluistaan huolen.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Benkku - 10.07.13 - klo:20:03
Kun kysytään, niin sanompa mitä ajattelen.  Olen tottunut luottamaan Eero Huovisen saarnoihin. Niissä on ajatukset kohdallaan ja ajassa olevat ilmiöt esillä.
Tämä puhe ei mielestäni ollut lähelläkään hyvää seurapuhetta, ja olen hieman pettynyt. Tämä oli evankelisten sunnuntaijumalanpalveluksen saarna.
Ja saarnanakin vanhahtava ja liiaksi tunteisiin vetoava.
Eero Huovisella on hyviä kirjoja, mutta nythän oli kysymys seurapuheestaan.

Millainen on Hyvä Saarna?
Hyviä saarnoja on erilaisia
Ensiksikin täytyy tyrmätä ajatus siitä, että olisi olemassa yksi tietynlainen hyvä saarna. Sillä saarnaajia on erilaisia persoonia ja hyvän, koskettavan saarnan voi tehdä monella tavalla. Se ei ole kiinni saarnatyypistä, metodista jne. Onneksi, sillä meidän jotka yritämme saarnata, toive on siinä, että jollekulle saarnani voisi välistä olla hyvä, vaikka jollekulle toiselle se ei sitä ole. Saarnan hyvyyttä ei voi sitoa mihinkään muotoon.
Lisäksi on muistettava, että saarnakäsikirjoitus ei ole saarna. Vasta pidetty saarna on saarna. Luther painotti, että evankeliumi on suullinen puhe, viva (Seppo Suokunnas 4.10.2005)).

Hyvän saarnan tuntomerkkejä on mm.
Saarna on raamatullinen. Raamatun tekstin tulee olla saarnassa keskipisteessä. Saarna vastaa ihmisten tarpeisiin (tässä ajassa). Saarna on evankeliumia. Saarna on selkeä ja looginen. (Teema käsitellään johdonmukaisesti). Saarnaa kirkkovuodessa - mutta älä saarnaa kirkkovuodesta. Älä pidä esitelmiä eikä historian oppitunteja. Vältä subjektiivisuus. Saarnaajan tehtävä ei ole puhua itsestään, siten vain karkottaa kuulijoita.

Em. olivat poimintoja saarnalupatutkintoon liittyvistä opetuksista.

Itse olen pitänyt Aku Rädyn sielunhoidollisista saarnoista ja seurapuheista. Harvan kuulijan silmäkulmat jäivät kuiviksi Akun saarnatessa. Eero Huovisen saarnat ovat olleet myös aina minun mieleeni. Hänellä on taito pysyä aiheen ytimessä koko saarnan ajan.


This is Rock`n Roll.  :icon_cool:
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: sadetta - 11.07.13 - klo:23:03
SV 268

1. Seisomme ovellasi,
oi Herra, Auttaja.
Armahda lapsiasi
ja ovi raota.
Huomaatko kolkutusta
köyhistä köyhimmän,
kuuletko anomusta
myös armon kerjääjän!

2. Sanasi annoit meille:
Pyytäjä avun saa;
luoksesi pyrkineille
myös ovi aukeaa.
Luotamme lupaukseen
ja armoon valtavaan,
kätesi johdatukseen
me jäämme kulkemaan.

3. Olemme vajavaiset
kuin tyhjä astia,
puutteemme moninaiset
alati kiusana.
Armahda, Isä, meitä
ja päästä pahasta,
sylisi lämpöön peitä,
ravitse toivolla.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Liina - 11.07.13 - klo:23:30
Mielipiteitä ja tarpeita on monia. Minä pidän saarnoista, joissa käsitellään Raamatun ja kirkon historiaa, mieluiten mahdollisimman asiantuntevasti, johdomukaisesti ja taustoja valottaen. En siedä huutamista enkä lässytystä. Huutaminen on huutamista, lässytyksellä tarkoitan kuulijoita aliarvioivaa ja huonosti muotoiltua, ajatuksesta toiseen epäjohdonmukaisesti harhailevaa hurskastelua. 
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: öppiäinen - 12.07.13 - klo:00:30
Mielipiteitä ja tarpeita on monia. Minä pidän saarnoista, joissa käsitellään Raamatun ja kirkon historiaa, mieluiten mahdollisimman asiantuntevasti, johdomukaisesti ja taustoja valottaen. En siedä huutamista enkä lässytystä. Huutaminen on huutamista, lässytyksellä tarkoitan kuulijoita aliarvioivaa ja huonosti muotoiltua, ajatuksesta toiseen epäjohdonmukaisesti harhailevaa hurskastelua. 

Joo. Minä mieluummin luen kuin kuuntelen. Ja minulle saarnan sopisi olla oppinut esitelmä, jossa kerrotaan jotain mitä en tiennyt. Tällaisen kuulin viime kiirastorstaina, mutta koska vain kuulin, en valitettavasti muista enää juuri mitään. Pitääkin kysyä, olisiko pastorilla siitä kirjallista versiota tallessa, tai vinkkejä lähdekirjallisuudesta.

Huovisen puhe (luettuna) tuntui tiivistyvän lauseeseen "tuskaisille, vaivaisille ja eksyville Jumalan sana on turva, lohtu ja valo". Muuta ei olisi tarvinnut sanoa, ja minulle tuokaan ei anna mitään, ei vastaa mihinkään kysymkseeni. En tiedä, olenko nykyaikainen, mutta ainakin Huovisen puhe sitä on, sillä tuollaisiahan saarnat tapaavat olla, aina omasta elämästä kertovaa johdantoa myöten. Saiko joku muu Huovisen puheesta jotain uutta oivallusta, tai sitten lohtua, rohkaisua tms?

Heinimäen raamattutunti on minulle paremmin sopiva oppinut esitelmä, joskin sekin aika pitkälle toistaa muualta (etenkin katolisilta teologeilta) lukemaani. Siis vaikka tuo kysymys "miksi Jumala syntyi ihmiseksi", ja se, että siihen on annettu kaksi eri vastausta, siis maksaakseen syntivelkamme vs. ilmaistakseen millainen on. Nämä jälkimmäisenkaltaisen näkökulmat, ts. ts. ettei sovitus-tulkinta ole ainoa mahdollisuus, ovat itselleni tärkeitä, ts. että on helpottavaa tietää että toisinkin on ajateltu. (Tästä samasta oli hylkääminen-ketjussa (http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=3250.msg119899;topicseen#msg119899) taannoin puhe.) -Tuntuu, että Heinimäki kyllä vähän väkisin koettaa vääntää körttiläistä ajattelua jälkimmäisen tulkinnan edustajaksi; eiköhän se pitkälti protestanttisen perinteen mukaisen syntivelan sovitus -kaavan mukaan enimmäkseen mene.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.07.13 - klo:07:03
Minä  olin sitä mieltä että Heinimäen puhe kuultuna oli se merkittävä, suuri puhe. Luettuani sen pariin kertaan sisälöstä avautui yhä lisää. Lieneekö edes tarvetta, sillä pian kaikki unohtuu. Vaikutuksetta hyvät puheet eivät kuitenkaan jää. Ne muuttavat asenteita hiljalleen.

Kuten aiemmin sanoin, se mitä hän puhui Raamatusta kirjana, kansina ja lehtinä oli  minulle uutta AHAA!-elämystä ja sellaisena juuri sitä muuttavaa.

Jumalan olemuksesta on Pauli Annala seurapuhunut niin viisaasti että en käy Jumalaa tutieeraamaan, semminkin kun Hän ilmoittaa ajoittain itse Itsestään. Koko maailman pitäisi huomata kun Hän puhuu, minä luulen joskus huomaavani, etenkin omissa asioissani.

Jeesuksen sovitustyö oli se Jumalan rakkaudellisen puolen järisyttävin ilmentymä. Koko maailman synnit anteeksi niille joille tämä verinen uhrityö kelpaa.
Jumala on muutakin, mutta ei se ukko joka pudottaa kuuman kiven päähän.


Eero Huovinen aloitti jotenkin: Muistan isäni veisaaman virren, ja siitä jatkoi. Eräät lukemani ja kuulemani puhujat ja kirjoittajat käyttävät samaa tyyliä, enkä niistä juuri saa. Mutta esim. Pelastusarmeijassa on paljon tällaisista väkeä joka tarvitsee toistoa toiston jälkeen. Hempeilyä.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: 1944 - 12.07.13 - klo:11:33
Luen näitä viestejä kykenemättä itse kirjoittamaan mitään. En ole ns uutta luova persoona. Ristivetokentässä en saa kiinni mistään. Lisäksi on niin, että H-järven isojen juhlien jälkeen purjehdin kaikilla tavoin myötätuulessa. Se minua yllättää, että kristikansa pystyy sanomaan mielipiteensä aika lailla vasten toisen mielipidettä, mutta siistiä on ollut.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: malla - 12.07.13 - klo:11:52
Kiitos Jumalalle että antoi sanansa johon voi luottaa.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: vn - 12.07.13 - klo:12:25
Kuten aiemmin sanoin, se mitä hän puhui Raamatusta kirjana, kansina ja lehtinä oli  minulle uutta AHAA!-elämystä ja sellaisena juuri sitä muuttavaa.
Tämä minuakin erityisesti puhutteli kun rmt-tuntia kuuntelin.
Ja oli muitakin kohtia, täytyy kohtapuoliin kuunnella uudestaan.

Jumalan Sana on ELÄVÄ, valtava voima, pelastava, uutta luova.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: sadetta - 12.07.13 - klo:19:19
Jeesuksen sovitustyö oli se Jumalan rakkaudellisen puolen järisyttävin ilmentymä. Koko maailman synnit anteeksi niille joille tämä verinen uhrityö kelpaa.
Jumala on muutakin, mutta ei se ukko joka pudottaa kuuman kiven päähän.


Eero Huovinen aloitti jotenkin: Muistan isäni veisaaman virren, ja siitä jatkoi. Eräät lukemani ja kuulemani puhujat ja kirjoittajat käyttävät samaa tyyliä, enkä niistä juuri saa. Mutta esim. Pelastusarmeijassa on paljon tällaisista väkeä joka tarvitsee toistoa toiston jälkeen. Hempeilyä.

Kiusallaan Jumala ei varmaan kiveä päähän pudota, mutta jos aika on "poistua maisemista", kivi putoaa. Tai jos kovapäinen opikseen sen kiven tarvitsee, niin Jumala sen sallii putoavan.

Jos se vanhojen muistelu sitten on toistoa.. Minua nostalgikkoa, kaupunkilaistunutta maalaista, tällaiset asiat puhuttelevat. Se on paluuta juurille, perusasioihin. Samoin käynti maaseudulla muistuttaa siitä, että ruoka tulee pellosta, ei kivasti kaupan hyllyltä. Tarvitsen mokomia muistutuksia.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Liina - 12.07.13 - klo:19:35
Eräät lukemani ja kuulemani puhujat ja kirjoittajat käyttävät samaa tyyliä, enkä niistä juuri saa. Mutta esim. Pelastusarmeijassa on paljon tällaisista väkeä joka tarvitsee toistoa toiston jälkeen. Hempeilyä.

Toistoa tarvitaan ja toistoa saadaan: virret (niihin ei kai keksitä joka kerran uusia sanoja), synnin- ja uskontunnustukset, siunaukset jne jne.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.07.13 - klo:14:26
Sadetta ja Liina ! Minä jos kukaan olen vanhojen muistelija, kansanperinteen, omien sukujeni, kaukaisen lapsuuteni ym.ym. Historia on enemmän kuin harrastus, elän siitä. En niin paljon kuin Armosta, mutta jos ei menneistä tiedä, ei ymmärrä nykyisyyttä.

Olen vaan kuullut liian paljon saarnoja jotka alkavat: Kun lähdin ajelemaan tänne kirkolle, muistui mieleeni... Jotenkin tähän sarjaan liimasin pettyneenä Huovisen puheenkin.Odotin häneltä kai liian paljon. Hyvä ihminen, erinomainen piispa hän on.

Virret, sekä VK että SV ovat opettaneet kansakoulun aamuhartauksista asti. Niitä , etenkin niistä eräitä hymisen yhä ulkoa. Ääni meni viime keväisiin flunssiin. Riisuttiin.

Eri mieltä sopii olla. Se on näin.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Benkku - 13.07.13 - klo:14:51
Tämän vuoden herättäjuhlien tunnus ”Sanasi annoit" on pistänyt minut pohtimaan omaa luottamusta Vapahtajaa kohtaan. Sielun vihollinen ja minun oma pahuus kun tuntuu vain nakertavan enemmän ja enemmän sieluani. Tämän raastavan olotilan lisäksi sitä näkee ympäristössään enimmäkseen vain pahuutta.
Voin vain kysyä itseltäni, (käytän ehkä nyt asiatonta ilmaisua) ”mitä helvettiä minä täällä teen”?

SV 267 1:2

Juhlien tunnus on saanut minulle vain enemmän pohdittavaa, "Sanasi annoit"...Jobin kirja.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Pyryharakka - 13.07.13 - klo:21:22
Elämäni pahimmassa kriisissä halusin lukea Jobin kirjaa. Se lohdutti.
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.07.13 - klo:07:15
Sama täällä, Jobia kriiseissä, Joonaa parempina päivinä. Luukas on luotettava.

"Sitten kun nahkani riisutaan, tiedän lunastajani seisovan viimein multieni päällä .  ( oma tulkinta)
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Leena - 14.07.13 - klo:10:42
Olen vaan kuullut liian paljon saarnoja jotka alkavat: Kun lähdin ajelemaan tänne kirkolle, muistui mieleeni...


Tästä on samantapaista kokemusta.  Saarna ikään kuin alkaa kahdesti.  Ensin kerrotaan jokin "mulle kuuluu tämmöstä"-juttu.  "Kun meidän perhe matkustaa kesämökille..."  "Mummini hautajaisista muistan aina nyt vuosipäivänä, erään hyvin heleän kukkakimpun..."    "Muistan elävästi, kuinka eräs äiti toi arviolta nelivuotiastaan ensi kertaa markkinoille...".  
Sitten pulla on pureksittu ja saadaan aloittaa kakku.

Joskushan opetettiin että saarnan pitää "koskettaa kuulijoiden arkea".  Eihän se näin kosketa!  Sen sijaan kyllä, milloin ikinä saa ymmärrystä lisää - vaikka, että ai jaa, Jeesuksen  aikaan tuo tarkoittikin muuta kuin mitä luulin  tai hurja, en ole koskaan hoksannut, vaikka sata kertaa olen lukenut - kyllä Sana itse koskettaa, kun vain sitä saarnataan.  
Otsikko: Vs: Sanasi annoit.
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.07.13 - klo:11:29
Joo, kuuntelin radiomessun Kaustisilta saarnan loppuun. Pelkäsin jo pahinta kun mukavalla äänellä saarnannut pappi aloitti : Lintu lensi pesuhuoneen ikkunaan. Lintu kuoli, nelivuotias tyttö ja reipas poika, isä, hautasivat linnun.
 Mutta ei, siitä se parani oikein hyväksi saarnaksi. Vuoroin tämän päivän kielikuvia, kuten Jeesuksen "ykkösketju" ja muuta, vuoroin Mooseksen kohtaaminen palavassa pensaassa ihan suoraan raamatusta.
Hyvä saarna ja upea musiikki, kaustislaisittain.