Ihmeellistä, että herännäisyydessä ollaan ainoat, kun hyväksytään ihmiset sellaisinaan kuin ne on.
Ei ole sitä mitä vihaan moralisointia tai eheytyksen vaatimusta.
Minusta Jumala muuttaa jos on tarvis, mutta mikäs minä olen vaatimaan lähemmäistä muuttumaan.
Pahinta olisi jos joku tulisi mun käännyttämäksi eikä aidosti Jumalaan rakastuneena.
Oon aina ihmetellyt kovasudämisyyttä kristittyjen parissa.
Kun itse jonkunlaisen kristillisyyteen koin murroksen, niin ajattelin, että nyt kristityiden parissa on vain ihania ihmisiä.
Pari vuotta meni, kun huomasin, että ei ihan niin ole.
https://www.youtube.com/watch?time_continue=242&v=fO-R3BsuV_4