Saanko minä olla minä?
Joka ei ole minä sen on mahdotonta olla me. Se ei voi kiintyä toiseen kun se ei ole kiintynyt itseensä…
Se toistelee nimeään ja innostuu siitä. Sen pitää saada tottua olemaan joku.
Ei se muuten opi näkemään joitakin ja muita.(Arja Tiainen. Palava susi. WSOY, 1977)
Miksi siis en saa olla joku ja miksi en saa oppia näkemään muita tai joitakin, vaikka en Teitä mielyttäisikään olemalla mielyttävä ja nöyrä rinnalla kulkija.
”En halua leimata ketään enkä mitään. Jokaisen kristityn olisi syytä olla kiinnostunut enemmän omasta uskostaan ja ajattelustaan kuin toisen kristillisyydestä. Kaikkihan me kuitenkin olemme eksyksissä ja pallo hukassa näiden asioiden kanssa.
Ei ehkä kannata uppoutua eikä varsinkaan takertua liiaksi opillisiin kysymyksiin. Opit ja ajatukset ovat ihmisen aikaansaannoksia. Elämässä kannattaa keskittyä enemmän kaikkeen siihen, mikä on Jumalan luomaa”.Haastateltavana pastori Antti Kylliäinen 09.06.2007 - 22:53
http://leegio.vuodatus.net/blog/634308Välillä tulee että en hyväksy ympäristöäni ja leimaan ihmiset tietyillä leimasimmilla. Se kyllä aiheuttaa minussa tuskaa sielussani, sillä tiedän aivan varmasti milloin teen pahaa muita ihmisiä kohtaa. Aina ei kyllä sitäkään huomaa, sillä onhan pahuus minussa silti. vaikka kuinka yrittäisin sitä pistää omaan lokeroon.
"Opit ja ajatukset ovat ihmisen aikaan saannoksia." sanoo Antti Kylliäinen.
Minun mielipiteeni on,että niin kuuluu ollakin. Sillä muuten en itse olisi koskaan huomannut tätä ihmisen mahdottomuutta, ellei Kristus olisi silmiäni avannut ja näyttänyt mikä minä oikein olen. Siksi minun on helppo hyväksyä itseni sellaisena ”ryövärinä” , Hänen omana luomuksena. Eikä minun tarvitse mielyttää Teitä tai kysellä olenko nyt ollut hyvä ihminen.
"Saanko minä olla minä"?
"Saat olla
".