Saanko minä olla minä?

[Atanasia]

Olisiko narsismi sittenkin eri asia kuin itsensä rakastaminen.

Hyvä salis, juuri näin!
Narsismi on SUURTA ITSEKKYYTTÄ ja ITSEKESKEISYYTTÄ
ei itsensä rakastamista.

[santtu-62]

Hyvä salis, juuri näin!
Narsismi on SUURTA ITSEKKYYTTÄ ja ITSEKESKEISYYTTÄ
ei itsensä rakastamista.

Niinhän me olemme
jokainen
oma itsensä
ainutlaatuinen.  

Näihän se on,kun on jostain asiasta erimieltä, niin kuin minä tai Te. Niin sitä ei sitten aina tahdo antaa periksi vaan alkaa "sahaaminen" ja "vääntö" ympäristön kanssa. Tästähän meillä on esimerkkejä vaikka kuinka paljon foorumilla.Valitettavasti täytyy todeta että se on tuhoon tuomittu sota itsensä kanssa.
Joten ettei tämä aihe nyt menisi aivan metsään, niin hyvät lukijat ja foorumille rekistöröityneet ihmiset,niin suosittelen todellakin lukemaan aiheesta. Ymmärrän kyllä myös sen että,jos ihmisillä on omia kokemuksia persoonaalisuushäiriöisistä ihmisistä, haavat ovat silloin syvällä.Muistaaksi eräät nimimerkit ovat julkisesti tästä maininneet viesteissään(Tällöin ehkä olisi hyvä harkita avun hakemista, vaikka oman alueen sosiaali-ja terveyspalveluista).

Joten Sinä(tarkoitan teitä kaikkia lukijoita) saat pitää oman mielipiteesi ja säilyttää oman kantasi. Mutta vielä kerran,tutustu aiheeseen.

http://www.jotte.info/  sivulta löytyy sitten muitakin linkkejä.  

Toivon hyvää päivän jatkoa  kaikille.

Terv. Minä rakastan itseäni

ps. ja jällen petin itseni kun olen kommentoimassa tähän aiheeseen... itsekeskeinen ipana taidan olla.

[Pena]

Myytin mukaan Narcissos ei ihastunut itseensä, vaan kuvajaiseensa. Häntä oli varjeltu tietoisuudelta liian kauniista kasvoistaan siihen asti, kunnes hän kumartui janoissaan juomaan tyynestä lammesta. Siinä poika parka sitten tuijotti satumaisen ihanaa peilikuvaansa ja nääntyi janoon.

Opetus: - Ei pidä olla liian tietoinen erinomaisuudestaan, muta ei ihan tietämätönkään.

[santtu-62]

Häntä oli varjeltu tietoisuudelta liian kauniista kasvoistaan siihen asti, kunnes hän kumartui janoissaan juomaan tyynestä lammesta. Siinä poika parka sitten tuijotti satumaisen ihanaa peilikuvaansa ja nääntyi janoon.

Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin keltaisen kukan - narsissin.
 

Opetus: - Ei pidä olla liian tietoinen erinomaisuudestaan, muta ei ihan tietämätönkään.

Että minä nautin kiihkeästä ja haastavista "väänöistä" Penan kanssa. Päivän kohokohtia ilman mitään pitkiä "selityksiä" .

Voimia Sinulle "Pena" ja toivottavasti voimme jatkossakin "vääntää" asioista, sillä koen että se kasvattaa minua, ainakin suomen kieliopissa ja tietoa "mustasta ja valkoisesta"

Ystävällisin terveisin "Benkku"

[Salis]

Niin sitä ei sitten aina tahdo antaa periksi vaan alkaa "sahaaminen" ja "vääntö" ympäristön kanssa. Tästähän meillä on esimerkkejä vaikka kuinka paljon foorumilla.

Sahaamista ja vääntöä kutsutaan keskusteluksi. Ja keskusteluhan perustuu juuri siihen, että ihmiset ovat erilaisia ajatuksiltaan ja mielipiteiltään. Keskustelussa asiat riitelevät, eivät ihmiset. Toivottavasti. 

Joten ettei tämä aihe nyt menisi aivan metsään, niin hyvät lukijat ja foorumille rekistöröityneet ihmiset,niin suosittelen todellakin lukemaan aiheesta.

Voisiko olla niin, että olemme tutustuneet aiheeseen niin tekstien kuin tapausten välityksellä? Narsismi ja siihen liittyvä henkinen tila on kovin tuttu ilmiö, jota ei kannata kääntää toiseksi, mitä se on.

Joten Sinä(tarkoitan teitä kaikkia lukijoita) saat pitää oman mielipiteesi ja säilyttää oman kantasi. Mutta vielä kerran,tutustu aiheeseen.

Kaikki asiat eivät ole mielipiteitä eikä näkökantoja vaan kysymys on myös tiedosta ja tosiasioista. Myllärniemen ajatusten osalta on syytä kysyä, onko olemassa tervettä narsismia? Vai haluaako Myllärniemi sanoa jotain muuta? Vinkki: http://www.narsistienuhrientuki.info/

[santtu-62]

Vinkki: http://www.narsistienuhrientuki.info/

Kiitos, Salis vinkistä, mutta olen myös tietoinen edellämainitusta sivusta. Enkä missään nimessä ole tyrmäämässä mitään muuta käsitettä. Käsitääkseni ilmaisin viestissäni muista linkeistä.
Meillä on vaan tapana,niin Sinulla ja minulla, katsoa asioita oman "kaukoputken takaa omalta mäeltä". Mikä sitten tekee "metsätöistä" aika vaikeeta.
Oli miten oli, minulta loppui juuri työsopimus tältä hakkuu aluelta.
Niin että nyt saat olla Salis metsänhoitajana sekä metsurina itse.

Sinun kanssa on myös mukava "vääntää" asioista, ainoa negatiivinen puoli on se että Sinun viestisi ovat pitkiä.

Silti... ole Sinä Sinä ja minä minä 

Ystävällisin terveisin "Benkku"
 

[Salis]

Kiitos, Salis vinkistä, mutta olen myös tietoinen edellämainitusta sivusta. Enkä missään nimessä ole tyrmäämässä mitään muuta käsitettä. Käsitääkseni ilmaisin viestissäni muista linkeistä.
Meillä on vaan tapana,niin Sinulla ja minulla, katsoa asioita oman "kaukoputken takaa omalta mäeltä". Mikä sitten tekee "metsätöistä" aika vaikeeta.
Oli miten oli, minulta loppui juuri työsopimus tältä hakkuu aluelta.
Niin että nyt saat olla Salis metsänhoitajana sekä metsurina itse.

Sinun kanssa on myös mukava "vääntää" asioista, ainoa negatiivinen puoli on se että Sinun viestisi ovat pitkiä.

Silti... ole Sinä Sinä ja minä minä 

Ystävällisin terveisin "Benkku"
 

Olen pahoillani, että irtisanot työsopimuksesi tältä työmaalta. Olethan ollut aktiivisimpia kirjoittajia foorumiiial. En aio toimia tällä työmaalla metsurina enkä metsänhoitajana. En ole körttivaikuttaja, mutta vain rivikörtti, joka ilmaisee mielipiteitään  - monienkin mielestäni - liian monisanaisesti.

Mitä kaukoputkiin ja omiin mäkiin tulee, niin keskustelun tarkoituksena on esittää erilaisia kantoja. Voi olla, että jotkut kannat lähestyvät, toiset taas etääntyvät. Näinhän se on elävässä elämässä.

[Leena]

Myytin mukaan Narcissos ei ihastunut itseensä, vaan kuvajaiseensa. Häntä oli varjeltu tietoisuudelta liian kauniista kasvoistaan siihen asti, kunnes hän kumartui janoissaan juomaan tyynestä lammesta. Siinä poika parka sitten tuijotti satumaisen ihanaa peilikuvaansa ja nääntyi janoon.

Hän ei tiennyt katselevansa omaa kuvaansa.  En tiedä, mitä tästä voisi oppia sitten.

[Leena]

Hyvä salis, juuri näin!
Narsismi on SUURTA ITSEKKYYTTÄ ja ITSEKESKEISYYTTÄ
ei itsensä rakastamista.

Joo, ne ovat kaksi eri asiaa. Narsismiakin on sitten tervettä ja sairasta. Terveeseen narsismiin kuuluu metelöimätön itsen hyväksyminen, kuitenkin siten, että osaa erottaa sen ettei aivan kaikki mitä teen ole aina ihan ok, eikä hyväksyttävääkään. Vaatimaton ihminen on usein narsismiltaan aika terve. Nöyrä ei putoa korkealta!  Ylenpalttinen itsen korostaminen kielii usein narsistisen kehityksen vääristymisestä, ja tällöin henkilö on myös kovin herkkä ylikorostuneille häpeän tunteille.

Se mitä nykyisin nimitetään "narsismiksi" oli joskus kyllä vähän muuta. Sanottiin yksinkertaisesti että tyyppi on leuhka tai ollakseen. Riippuu murrealueestakin.

[Leena]

Mtta tekee mieleni palata alkuun, eli ketjun aloittajan kysymykseen. Mitä se "omana itsenä oleminen" lopulta merkitsee?  Joskus törmää tilanteeseen, jossa tyyppi itkua märsyten sanoo vain "olleensa oma itsensä", kun on katsont oikeudekseen käyttäytyä huonosti, ilkeät puheet, mitä hyvänsä millä pahoittaa toisten mielen. Hänhän vain oli oma itsensä!

Huomaa, Benkku, sinähän tämän taisit aloittaa, että en puhu sinusta, enhän sinua edes tunne, vaan vain tästä aika tärkeästä teemasta, jonka otit esille! MIssä kulkee raja, kun ihminen "on oma itsensä" ja "käyttäytyy kuten haluaa"!  Se ei näytä aina ihan selkeältä.

[Leena]

Myllärniemen ajatusten osalta on syytä kysyä, onko olemassa tervettä narsismia? Vai haluaako Myllärniemi sanoa jotain muuta? Vinkki: http://www.narsistienuhrientuki.info/

Tunnen kaveria nuoruusvuosista, ja hänellä on työskentelymetodinaan tarkastella kaikkia elämänilmiöitä narsisminäkökulmasta, hän pohtii jokseenkin aivastamisesta alkaen sitä, mikä tekeminen sillä on narsismin tasapainon kanssa... no, ei tuossa kirjassa.  Se sai toiselta psykoanalyytikolta, Gustav Schlmanilta, aika näpäkkää kritiikkiä juuri tuosta yksinkertaistamisesta, ja siitäkin, että ajatus kohtalaisen hyvästä narsismin tasapainosta taidettiin siinä torjua (SLL, mutta mikä numero??? Löytyy varmaan julkaisuvuoden Lääkärilehden nmeroista näillä hakusanoilla).

[hippiäinen]

"Jotenkin me opimme, keitä todella olemme,
ja sitten elämme tuon päätelmän varassa."
                   - Eleanor Roosevelt-

[myöhänen]

Niin - saanko minä olla minä. Saatko sinä olla sinä. Kuka minä syvällä sisimmässäni olen? Saanko olla sellainen kun koen olevani? Täytyykö minun muuttua toisten mieliksi? Olenko sellainen joksi Jumala on minut tarkoittanut? 
... Jumala on meidät luonut omaksi kuvakseen ja etukäteen elämämme kulun viitoittanut...
Se kuka minä tällä hetkellä olen
on monen asian summa; vanhempien antaman kasvatuksen (tai sen puutteen), koulu- ja opiskelumaailman vaikutuksen, työelämänkokemusten, mitä kelläkin.
 Kaksi eri asiaa; olla oma itsensä ja käyttäytyminen muiden seurassa. Se että löytää itsensä ja tasapainon omana itsenään on eri pituinen tie meillä kaikilla, itse koen Jumalan auttavan siinä suuresti.
 Käyttäytymisen mallin saa jo pienenä lapsena muilta ja sitä voi muokata yhteiskunnallisesti hyväksyttyyn suuntaan vaikka opiskelemalla sitä. Vaikka ei olisi sinut itsensä kanssa ja se joka oikeasti on, voi käyttäytymisellään viestittää muille muuta. Voi olla että on täysin kateissa se kuka minä olen.
Koen että keskustelut Jumalan kanssa auttavat avaamaan tätäkin asiaa.
Olkaamme sellaisia kuin olemme  .
Tällaista näin aamutuimaan kermakahvia nautiskellessa ja unihiekkaa silmistä hieroessa 

[Salis]

Niin - saanko minä olla minä. Saatko sinä olla sinä. Kuka minä syvällä sisimmässäni olen? Saanko olla sellainen kun koen olevani? Täytyykö minun muuttua toisten mieliksi? Olenko sellainen joksi Jumala on minut tarkoittanut? 

Niin. Sanotaan, että monet ihmiset vetävät rooleja. On työrooli, on perherooli, on isärooli, on äitirooli. Rooli on ikäänkuin ihmisen ulkopuolelta määrätty ideaali siitä, minkälainen ihmisen pitää olla työelämässä, isänä tai äitinä tai lapsena. En ole koskaan hyväksynyt rooliajattelua. Siksi sanon ja toimin kuin itse ajattelen ilman rooleja. Tietysti siitä seuraa joskus ristiriitoja, mutta on parempi olla rehellinen itselle ja toisille kuin antaa itsestään kuva, jota ei todellisuudessa edusta.

[Sanneli]

Mää olin lukiossa pakotettu erilaisiin rooleihin. Varsinkin koulussa piti vetää roolia, koska jos yritti omista kiinnostuksen kohteista puhua, mun silloiset ns. kaverit vaihtoivat äkkiä puheenaihetta. Piti unohtaa puolet itsestään ja yrittää pitää hauskana yhden fasistisia vitsejä ja toisen festaritarinoita, joissa iloliemi virtasi. Ja kotonahan ei sitten näistä kouluasioista kiinnostanut eikä kehdannut puhua.

Nyt saan olla aika lailla oma itseni kavereiden kanssa kuin myös kotona kun kerran kirkon työhön opiskelen.