Minusta oli eilen hauska seurata, miten pihan linnut reagoivat ihmiseen, joka tunkeutuu niiden reviirille. Yritin ottaa aurinkoa vitivalkoisille jaloilleni. Kävin kuolleelle, kuivalle nurmelle makoilemaan ja lukemaan, yläkroppa puun varjoon ja jalat aurinkoon. Se on paikka, missä mustarastas säännöllisesti käy etsimässä poikasilleen ruokaa, samoin luhtakerttunen.
Jonkin aikaa makoiltuani tuli mustarastas pihan vaahteraan ja kirkoili kovasti. No, ainakin se kuulosti kirooilulta verrattuna sen iltalauluihin.
Luhtakerttunen sen sijaan lähestyi, ja päästeli tsik-ääniä. Se selvästi tarkkaili minua ja pikku hiljaa lähestyi ja lähestyi, puskasta toiseen. En ollut huomaavinani. Lopulta se tuli ihan vieressäni olevaan virpiangervopuskaan. En ole varma, onko pesä siinä, vai onko se vain otollinen ötökkäpaikka. Tosi usein sitä näkee pyrähtelemässä tuohon puskaan.