Luin Viktor Hugon Kurjat, kuten monet maailaman kirjallisuuden tiiliskivet, jo rippikouluikäisenä. Kurjat oli minusta kiehtova Jean Valjean tarinan ansiosta. Siinä oli tapahtumia, toisin kuin vaikkapa Leo Tolstoin Ylösnousemuksessa, muistaakseni.
Kurjista on teatteri -ja elokuvaversita, ehkä musikaalikin.
Aloitin eilen iltalukemisena tyttären tuoman Birgitta Ulfsson- mikä ettei. Birgittalla ja minulla on sama syntymäpäivä, mutta hän on hiukan vanhempi. Numeoiden taikaa tämäkin kiinnostus. Jotain samaa on meissä temperamentissä, suorasanaisuutta ainakin.