Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Leena - 03.04.10 - klo:12:53
-
Tuo pietismiketju taisi päättyä ryhmäilmiöteemaan.
Niin pitkään kuiin ryhmä ei riko omaa moraalikäsitystäni vastaan - kuten natsit ääriesimerkkinä - taitaa olla niin että on itseni jostakin tingittävä. Ryhmässä tapahtu aina ilmiöitä, jotka ovat epäterveellisiä, se taantuu monin tavoin.
Tämä kuitenkin riippuu ryhmästä. En tiedä, voiko näin hajanaista joukkoa vielä nimittää "ryhmäksi". Me emme koko tällä joukolla edes tapaa toisiamme, poliittisesti ja uskonnollisestikin mielipiteiden sävyerot vaikuttavat valtavilta. Ainoa tähän saakka havaitsemani yhteinen piirre on kyllä jonkinlainen aikuisuus. Itseäni on myös siedetty vaikka olin etenkin alkuun varsin kärkevä. Aikuisudesta saatetaan olla montaa mieltä, itse kollasin noita foorumeita, kun mt antoi linkit joskus, oliko loppusyksyä. Tänne jäin, koska monelle ei jaksa kirjoittaa, eikä edes viitsi.
Jos ryhmä - jos tämä nyt edes on riittävän koherentti ja selkeästi samoinajattelevien ryhmä - sitten ei kaikessa ole samaa mieltä minun kanssani, niin voisinkohan itse joskus kuunnella perusteluja jos keskustela syntyy, tai kuunnella muuten mistä puhuvat. Ajattelin yrittää.
Kn alkuun joku selitti jotakin "ryhmään rakastamisesta" se oli minusta lähinnä häyttävää epämääräisin motiivein samoinajattelevaan ryhmään manipuloimista. Mutta onkohan se. Sellainen edellyttäisi kaiketi etten muita edes tapaa. Täällä saa olla jokseenkin mitä on, kunhan ei kauheasti loukkaa toisia, eikä päissään kirjoittele. Se on kai sinnepäin. Aikuisuus sietää vivahteita.
-
Kn alkuun joku selitti jotakin "ryhmään rakastamisesta" se oli minusta lähinnä häyttävää epämääräisin motiivein samoinajattelevaan ryhmään manipuloimista. Mutta onkohan se. Sellainen edellyttäisi kaiketi etten muita edes tapaa. Täällä saa olla jokseenkin mitä on, kunhan ei kauheasti loukkaa toisia, eikä päissään kirjoittele. Se on kai sinnepäin. Aikuisuus sietää vivahteita.
Paitsi isän on vaikea sitää oman ryhmänsä eli perheen lasten tempaisuja. :003:
Mutta siis ryhmä on sosiaalisten eläinten eli ihmisten järjestäytymismuoto. Kuten sanoin: Ryhmässä kasvataan, opitaan, koetaan, vaihdetaan ajatuksia, ratkaistaan ongelmia, tehdään keksintöjä ja olla turvassa. Tämänkin takia ihminen haluaa kuulua ryhmään eikä pelkästään identiteetin kautta. Ihmisen alkuaikoina oli pakko toimia ryhmässä olemassaolon taistelun takia. Nyt ryhmässä pysytään elämisen vuoksi.
-
Tuo pietismiketju taisi päättyä ryhmäilmiöteemaan.
Niin pitkään kuiin ryhmä ei riko omaa moraalikäsitystäni vastaan - kuten natsit ääriesimerkkinä - taitaa olla niin että on itseni jostakin tingittävä. Ryhmässä tapahtu aina ilmiöitä, jotka ovat epäterveellisiä, se taantuu monin tavoin.
Tästä minäkin halusin keskustella, viemättä asiaa välttämättä edes koskemaan körttiläisyyttä sillä varsinkin tällä palstalla körttiläisyyden osoittaminen samalla tavalla puutteelliseksi ja muihin ryhmiin rinnastettavaksi, tuntuu olevan joillekin vielä liian tulenarka keskustelunaihe. Puhutaan siis yleisellä tasolla.
Minusta on erittäin naiivia kuvitella että jossain ryhmässä ei olisi ryhmäpainetta ja olenkin erittäin tyytyväinen saadessani ylläolevasta lainauksesta lukea alan ammattilaisen mielipiteen joka nähdäkseni tukee ajatustani. Itse kun olen suuntautunut vahvasti tekniselle alalle opinnnoissani, on sinänsä mielenkiintoinen alue psykologia jäänyt vähän vieraaksi. Painotan edelleen että nimenomaan uskonnollinen ryhmä on poikkeuksellisen altis ryhmäpaineelle joka voi ilmetä eri tavoin ja eriasteisena.
Salis tulkitsi ryhmään kuulumisen suorastaan yyber-positiivisesti ja onhan nekin huomioonotettavia näkökohtia, mutta ei se aivan niin herttaista sentään ole, että pelkkää hyvää vaan... Ryhmä vaatii sopeutumista eikä kaksi ihmistä ole samanlaisia koskaan!
Se miten paljon sopeutumista vaaditaan, riippuu ryhmästä. Uskonnollinen ryhmä kokoontuu "yhteisen" uskonkäsityksen äärelle ja siitä näkyvästi poikkeaminen on tabu.
Tätä palstaa ei voi rinnastaa suoraan uskonnolliseen ryhmään koska tämä on anonyymi kirjoittelupalsta, enemmän mieleipiteenvaihtopalsta kuin uskonnollinen yhteisö. Siksi täällä on väljempää ja siedetään enemmän. Kun mennään seuroihin tai mukaan alueyhdistyksen (vaimikälieonkaan?) toimintaan, niin siellä ryhmällä on jotain "omaa" johon vieraat eivät ole oikeutettuja koskemaan/sattumaan. Siellä puolustetaan enemmän. Uskonnollisen ryhmän sisään ja ytimeen pääseminen edellyttää AINA jonkinasteista tasapäistymistä! Aina! Poikkeusta ei ole!
Se, mitä ja miten, on kokonaan eri asia.
-
ja sitten tämä, että joku ei koe ryhmässään olevan ryhmäpainetta, on täysin subjektiivinen asia! Useimmat jonkin uskonnollisen yhteisön jäsenet vastaavat kysyttäessä, ettei heillä ole ryhmäpainetta! Aivan vanhoillislestadiolaisista helluntailaisten kautta körtteihin ja roomalaiskatolisiin. Laidasta laitaan!
Ihmisen kokemus ei olekaan mikään objektiivinen ja mittariksi kelpaava, -ei vaikka kaikki ko. ryhmän jäsenet yhteen ääneen niin veisaisivat. Se kertoo ainoastaan, että ryhmän jäsen ei ole ristiriidassa ryhmän tavoitteiden kanssa, -ei muuta!
Ryhmän jäsenenä onkin "hyvä" olla niin kauan kun on yhtä mieltä ryhmän kanssa. Kun yksimielisyys alkaa rakoilla, huomataan ryhmäpainekin omakohtaisesti. Itse olen ollut kahdessa uskonnollisessa ryhmässä melko syvälle sitoutuneena jäsenenä. Lisäksi on laajahko (huomattavasti tavanomaista laajempi) kokemus suomalaisten herätysliikkeiden seuroista, tapahtumista, julkaisuista ja melkoinen määrä henkilökohtaista kanssakäymistä. Lisäksi olen tutustunut kohtuullisessa määrin ko. liikkeiden opinkorostuksiin.
kaikesta edellämainitusta kokonaisvaikutelma joka on syntynyt, on enemmän negatiivinen kuin positiivinen. En voi ymmärtää että aikuinen ihminen antaa sitoa itsensä henkisesti sillä tavalla kuin uskonnollisissa liikkeissä annetaan. Jo se, etä julkisesti "kuuluu" johonkin em. ryhmään, lyö leiman otsaan, aiheuttaa vastapuolelle vahvat ennakko-odotukset ja ryhtyessämme tällä tavoin jonkun liikkeen mannekiiniksi, ilmoitamme julkisesti pääosin allekirjoittavamme yhteisön ideologian. Myös liike edellyttää sitä vahvasti!
Olen itse tullut niin allergiseksi ja itsesuojeluvaisto on korostunut tässä asiassa, että ei löydy yhtäkään yhteisöä jonka kanssa ensinkään olisin niin pitkälle samaa mieltä että liittyisin jäseneksi. Sisälle tosin aina mukamasa "rakastetaan" -niin kaikki poikkeuksetta sanovat, mutta sisälle tultua alkavat vaatimukset, eriasteisena eri paikoissa!
"Tule sellaisena kuin olet ja muutu sellaiseksi kuin me olemme!"
Ryhmä pitää aina monin tavoin huolta siitä että tulokkaat sopeutetaan ryhmän yhteisiin ajatuksiin. Käytännön esimerkki siitä esim. viattomat sananparret joita viljellään ja joiden tarkoitus on viestittää tulijalle mikä on sallittua, mikä kiellettyä:
"meillä ei ajatella noin!" , "tuo ei ole -läisyyttä", "uskovainen ei tee sitä" jne. tapoja tähän viattomaan viestintään on tuhansia ja niitä seurapuheissa korostetaan/vahvistetaan. Ne ovat kuin ylös nostettuja kylttejä joiden tarkoitus on ehkäistä konflikteja ja sopeuttaa tulijaa ilman ikäviä konflikteja tai ojentamisia. Näitä kylttejä on jokaisessa uskonnollisessa yhteisössä. Toiset korostavat ettei saa olla "liian" viidesläinen, toiset ettei saa olla "liian" luterilainen jne.
-
...olenkin erittäin tyytyväinen saadessani ylläolevasta lainauksesta lukea alan ammattilaisen mielipiteen joka nähdäkseni tukee ajatustani.
Hmm. kenen ammattilaisen, kysyy tietämätön Benkku.
ps. Käskettiin kysyä jos haluaa tietää jotain.
Mutta toisaalta minun ei pitäisi kysyä sillä väitän että "ammattilainen" on kadoksissa.
Miksi, siksi että ammattilainen liikkuu aivan eri foorumeissa parantamassa ihmisiä.Eikä tee hoitosuunitelmia eikä muitakaan "hoidollisia" toimenpiteitä keskustelualueella.
Mutta ryhmässähän joskus tyhmyys tiivistyy, varsinkin silloin jos on "riippuvainen" niin lähtee mopo herkästi käsistä, oli kysymys sitten syömisestä, juomisesta,liikunnnasta, uskonnosta,postimerkkien keräilystä jne.
-
Salis tulkitsi ryhmään kuulumisen suorastaan yyber-positiivisesti ja onhan nekin huomioonotettavia näkökohtia, mutta ei se aivan niin herttaista sentään ole, että pelkkää hyvää vaan... Ryhmä vaatii sopeutumista eikä kaksi ihmistä ole samanlaisia koskaan! Se miten paljon sopeutumista vaaditaan, riippuu ryhmästä. Uskonnollinen ryhmä kokoontuu "yhteisen" uskonkäsityksen äärelle ja siitä näkyvästi poikkeaminen on tabu.
Onko sellainen edes ryhmä, jossa hyväksytään vain yhdenlaiset mielipiteet. Eihän siinä ole kysymys ryhmästä vaan diktatuurista.
Ryhmiä tarvitaan, koska ihminen ei selviä yksin. Ihmisen täytyy saada koetella ajatuksiaan ryhmässä. Hän täytyy myös oppia käyttäytymään ja vaikuttamaan ryhmässä.
Miksi ihmisen pitää liittyä ryhmään, jota hän ei tunne omakseen? Eikö ryhmään liitytä sen perusteella, että sen ajatukset, periaatteet tai tavoitteet ovat samansuuntaisia sen jäseneksi pyrkivän henkilön kanssa?
-
Olen itse tullut niin allergiseksi ja itsesuojeluvaisto on korostunut tässä asiassa, että ei löydy yhtäkään yhteisöä jonka kanssa ensinkään olisin niin pitkälle samaa mieltä että liittyisin jäseneksi. Sisälle tosin aina mukamasa "rakastetaan" -niin kaikki poikkeuksetta sanovat, mutta sisälle tultua alkavat vaatimukset, eriasteisena eri paikoissa!
On tietysti olemassa yksinäisiä ratsastajia, jotka eivät halua sopeutua, jotka olla millekään alisteisia, jotka vierastavat tilannetta, jossa joutuu olemaan usean ihmisen kanssa yhdessä, ja jotka luulevat tulevansa toimeen yksinään. Ryhmää pelätään tai koetaan uhaksi tai pelätään likeisiä ihmiskontakteja tai sitten katsotaan, ettei tarvitse ketään.
-
Onko sellainen edes ryhmä, jossa hyväksytään vain yhdenlaiset mielipiteet. Eihän siinä ole kysymys ryhmästä vaan diktatuurista.
Aivan.
Ryhmiä tarvitaan, koska ihminen ei selviä yksin. Ihmisen täytyy saada koetella ajatuksiaan ryhmässä. Hän täytyy myös oppia käyttäytymään ja vaikuttamaan ryhmässä.
Aivan, mutta ajoittain hän ei tarvitse olla sidoksissaan ryhmään(tarkoitan itseäni). Sillä on hyvä pohtia välillä, mitä tuli tehtyä(tarkoitan itseäni).
On tietysti olemassa yksinäisiä ratsastajia,
Väitän Salis että yksinäinen ratsastaja pystyy toimimaan ryhmässä , siitä on hyvä esimerkki seurakunta, kirkon penkeillä istuu aika värikästä joukkoa.
Tai vertauskuvallisesti sanottuna erään ammattiryhmän käsitteet ammatillisesta kasvusta "knowing what"- "knowing how". Mitä voi verrata aivan hyvin yksinäisen ratsastajan toimintaa ryhmässä, vaikka hän välillä olisikin erimieltä. Kuten eräs...
-
Ryhmiä tarvitaan, koska ihminen ei selviä yksin. Ihmisen täytyy saada koetella ajatuksiaan ryhmässä. Hän täytyy myös oppia käyttäytymään ja vaikuttamaan ryhmässä.
Olen miettinyt tuota. Ihminen on laumaeläin ja toimii laumassa. Lauma toimii luonnossa kuitenkin hieman eri tavalla, siellä vahvin johtaa diktatuurilla ja heikompi väistyy. Tämä saattaisi olla ehkä luonnollisempi tapa löytää paikkansa laumassa.
Nykyajan ihmisten laumakäyttäytymistä ohjaavat kuitenkin monet luonnostaan vieraat seikat kuten humaanisuus, solidaarisuus jollekin yhdessä sovitulle aatteelle jne. Ne vääristävät laumakäyttäytymistä. Ihminen ei kuitenkaan pysty kokonaan tukahduttamaan eläinluonnettaan ja perimäänsä vaan ne kanavoituvat "sallituilla" tavoilla. Tämä osaltaan vahvistaa tasapäistymisen vaatimusta. Tasapäisyyden vaatimus ryhmässä on hallitsemisen muoto. Ihminen toteuttaa huomaamattaan perimäänsä kirjoitettuja alkukantaisia käyttäytymismalleja.
Mites tämmöinen näkökulma?
Edelleen olen kiinnostunut etenkin nimim. Ikävöivän kommenteista tähän, jos vaikka oppisin jotain mitä en ennestään tiedä. Aihe on mielenkiintoinen!
-
Edelleen olen kiinnostunut etenkin nimim. Ikävöivän kommenteista tähän, jos vaikka oppisin jotain mitä en ennestään tiedä. Aihe on mielenkiintoinen!
Hmm. kenen ammattilaisen, kysyy tietämätön Benkku.
Ahaa.. tämä ammattilainen on siis "ikävöivä". Nyt minäkin vaikenen ja odotan mielenkiinolla luentoa. :eusa_think:
-
Mitä minä olen hänen puheistaan ymmärtänyt, niin olen saanut käsityksen että hän on työkseen terveydenhoitoalalla tod. näk. lääkäri ja tod. näk. saanut koulutusta tällaisistakin asioista.
-
Mitä minä olen hänen puheistaan ymmärtänyt, niin olen saanut käsityksen että hän on työkseen terveydenhoitoalalla tod. näk. lääkäri ja tod. näk. saanut koulutusta tällaisistakin asioista.
Odotan ja kuuntelen, minkälainen "hoitosuunnitelma" tulee häneltä ryhmälle ja ryhmän jäsenille.
-
Olen ryhmäpaine. Varokaa!
Olen sitä parissakin ryhmässä.
Ryhmä A liittyy elinkeinoon, joten voin katsoa olevani ammattipaine, tosin itseoppinut. Onneksi en joudu hoitamaan paineistusta yksin, paineistuksen ammattilaisia on pari muutakin, ja lisäksi tasapäistettävät osallistuvat itsekin sääntelyyn. Sääntely on todettu käytännössä tarpeelliseksi ryhmän tavoitteiden toteutumisen kannalta. Ryhmä on sillä tavalla suljettu, että vakituiseksi jäseneksi pääsee vain hakemuksen kautta. Salaista toiminta ei ole.
Ryhmäpaineen käytännön toteuttajana olen mm. estänyt Jampen toisessa ketjussa mainitsemia sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa olevia roiseja juttuja ja ilmaisuja, koska eräät ryhmäläiset kokivat ne vastenmielisinä. Niitä onkin kaapissani aika nippu. Jos Jampe tulet herättäjäjuhlille, niin voin harkita lahjoitusta. Omasta kielenkäytöstäni olen eksplisiittisestä pyynnöstä jättänyt pois erään ilmaisun. Paine se on paineellakin!
Ryhmä B. Vapaaehtoisena ja nimittämättömänä ryhmäpaineena toimin muiden ryhmäläisten kanssa eräässä avoimessa ryhmässä. Se muistuttaa varsin paljon seuraliikettä. Mukaan pääsee tulemalla ja osallistumalla keskusteluun. Nimiä ja taustoja ei kysellä. Jos pysyttelee itsekseen, saa olla rauhassa maailman tappiin. Sellaisiakin on. Sisäiset säännöt ovat muotoutuneet jo ennen minun aikaani. Muutama saatetaan todeta tulokkaalle tarvittaessa. Yleensä ei tarvitse, ne huomaa kyllä. Sitten on sellainen realisoitumaton käyttäytymistabu, jota ei kukaan ole kuulteni maininnut, mutta tiedän, että siitä seuraisi lähtö ja pitkäksi aikaa. Se kuuluu ns. hyvän käytöksen luokkaan. Kerran olen siihen viitannut hienovaraisesti, kun tulokas oli vieraasta kulttuurista. Nämä mainitut normit liittyvät yksinomaan toimintaan ryhmässä. Ns. muu elämä ja muut mielipiteet ovat sitten erikseen. Niitä kommentoidaan, niistä väitellään, niiden kanssa pilaillaan, mutta ryhmän toimintaan ja jäsenyyteen ne eivät vaikuta. Tosin harvemmin siellä kehuskellaan huijauksilla, väkivaltaisuuksilla ja muilla törkeyksillä.
Kuten Jampe on useaan otteeseen maininnut, kaikissa ryhmissä on ryhmäpainetta eli sisäinen normisto. Sehän on ryhmän peruspiirre. Normin rikkomisesta seuraa sanktio: sakko, veronkorotus, sulkeminen ryhmstä, mykkäkoulu, avoin paheksunta tms. Normisto ja normien noudattaminen lisää keskinäistä luottamusta ja sujuvoittaa ryhmän toimintaa. Esimerkiksi suomalaisten keskimäärin hyvä maksumoraali ja suullisten lupausten pitäminen on sellainen konkreettinen etu, jonka huomaa vasta, kun on joutunut tekemään vieraskielisen karhukirjepohjan.
Sosiaalipsykologian kirjoja ei ole nyt käsillä, mutta oletan, että mitä hierarkkisempi ja suljetumpi yhteisö on, sitä laajempi on normisto ja sitä tiukemmin sitä valvotaan. Jampe on oikeassa siinä, että ideologiset yhteisöt, mukaan lukien uskonnolliset, ovat pahimmillaan (suljettu ja hierarkkinen) vaarallisia. Tästä on riittävästi tutkimuksia ja todisteita.
Kaikkia ideologisia yhteisöjä ei kuitenkaan pidä niputtaa yhteen. Esimerkiksi Kokoomus on ideologinen yhteisö, johon varmaan yrittäjänä pääsisin jäseneksi. Sen arvoja ovat mm. vapaus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Jos sitten tuoreena kansallisseuralaisena ryhtyisin voimakkaasti julistamaan, että pääoma- ja omaisuusverotus on tehtävä progressiiviseksi, valtion vaikutusvaltaa elinkeinoelämässä on ratkaisevasti lisättävä, valtion on mentävä talletuspankkimarkkinoille ja että puolustusvomat on lakkautettava, voi olla, että mielipiteen ilmaisun vapaus ei kohdallani realisoituisi artikkeli- ja esitelmäpyyntöinä. En kuitenkaan katso, että Kokoomus hylkäisi tässä tapauksessa arvonsa. Perustellusti voisi todeta, että olen ollut poliittinen pässinpää puolueeseen liittyessäni.
Mt
-
Mitä minä olen hänen puheistaan ymmärtänyt, niin olen saanut käsityksen että hän on työkseen terveydenhoitoalalla tod. näk. lääkäri ja tod. näk. saanut koulutusta tällaisistakin asioista.
Joo, se jo paljastui avantouinnista keskusteltaessa, joten suotta kieltää.
Yritän miettiä sanottavani, mutta kyllä tätä meidän alalla on veivattu ja juuri ryhmän merkitys kuului kaikkeen jatkokoulutukseen kaikin tavoin...ja ymmärrän varmasti aivan oikein, että joskin joku hoitosunnitelmaa vilauttelee, niin se on tarpeeton ja syrjäyttämisen väärti kommentti. Ei täällä sellaisia tarvita.
Ja kun itselläni on taipumusta tohon toisaalta - toisaalta - ajatteluun, olen ajat sitten luopunut kuvitelmasta että tiedän kerrassa mistään muita enemmän - sikälikin kun on toinenkin ammatti ja häärään kaikessa muussa niin paljon. Mutta jos opitusta ja koetusta on iloa niin hyvä.
Lyhyt kommentti asiasta: Itse olen huomannut että joskin olen joskus todella kuvitellut olevani tässä jonkinlainen ryhmän viisain, niin ellen noita toisia arvosta, saan hyvin äkkiä sitten hoitaa hommatkin yksin, ja sitä en jaksa. Katselen toisten osaamista ja koetan pitää kateuteni hallinnassa, sillä ilman ryhmää en selviä.
Toinen puoli on ankeampi. Oltiin katsomassa Via Crucista, ja minua värisytti eikä yksinomaan sateesta. Tajusin vallan hyvin, miten ryhmä myös lumoaa. Oisin hyvin sopinut ensin hoosiannaa huutavaan ja saman tien kirouksia syytävään ihmisjoukkoon. Ryhmä tarjoaa erityisesti moraalikoodeksin tilalle omia valmiita näkemyksiään, ja silloin saattaa aivan todella joutua ikävään tilanteeseen. Joko jaat kaiken tai et mitään. Näihin kokemksiin uskon ilman muuta.
Kolmanneksi, täydellistä ryhmää ei ole. Jäsenenä on kaiken aikaa tasapainoteltava oman ryhmän hyväksynnän tarpeensa, hylkäämisen pelkonsa, ja sen kysymyksen kanssa, milloin itseni on tarkastettava kurssia. Milloin voin vielä kuulua tähän ryhmään - mitkä ovat motiivini jos lähden. Onko kyseessä yksiöllisyyteni msertaminen - onko se liioiteltua, vaadinko nyt ryhmää olemaan minun mieltäni, korostammeko mwse ylipäätään yksilöllisyyttäliian paljon (menee eksistentialistiseksi, perin) vai jokin vielä vakavampi seikka, eli se että ryhmäni tahtoo hyökätä toisinajattelevia, rodullisia, uskonnollisia, väärää sukupuolta edustavia tai mta hämmentävää minoriteettia vastaan. Keskustelematta. En väitä että rohkeasti liittyisin ryhmään, mtta esimerkiksi - huh - Herättäjäyhdistyksen toiminta-ajatus oli niin loppuunajateltu, että täytin jäsenhakemuksen, pidän asioista joita se tavoittelee. Pääseehän sieltä pois.
-
Ihminen ei kuitenkaan pysty kokonaan tukahduttamaan eläinluonnettaan ja perimäänsä vaan ne kanavoituvat "sallituilla" tavoilla.
Ei pysty. Se on valitettavaa. Pitäisi kuitenkin kaiken aikaa sitä yrittää sillä juuri tuo "eläinluonteen" esiinryöpsähdys johtaa ryhmässä tapahtuviin negatiivisiin ilmiöihin. Itselläni on joskus ollut tapana sanoa tässä, että ei olla aivan aikuisia, ja aikuisuus on taitolaji - hyvin vaativa. Se edellyttää vivahteiden sietämistä. Ryhmässä sitä, että ryhmän jäsenet a) muistavat miksi olivatkaan koolla - tekemässä sitä mistä työnantaja maksaa palkan eikä kiusaamasa toinen toisiaan b) harjoittamista uskontoaan - niin, myönnän että nyt alan pureskella kynsiäni. Jonkun ehkä on katsottava hieman, ettei tilaisuudessa julisteta Buddhan valaistumisen tietä, vaikka viisas mies olikin, jos koollekutsussa on luvattu muuta - mutta ryhmä tukahtuu ja joskus sen toiminta kerta kaikkiaan päättyy, jos se viljelee vainoharhaisuuteen saakka viritettyä kontrollia siitä mikä detaljeittain menee "meikäläisyyden" rajojen ylitse. Siitä epäilemättä saa puhua, ja täytyykin. Pahimpia ovat ne tilanteet, joissa ei keskustelua synny, vaan selkä käännetään ja vaietaan ulos .
-
Nykyajan ihmisten laumakäyttäytymistä ohjaavat kuitenkin monet luonnostaan vieraat seikat kuten humaanisuus, solidaarisuus jollekin yhdessä sovitulle aatteelle jne. Ne vääristävät laumakäyttäytymistä.
Onneksi. Tosin en olisi tästä vakuuttunut. Natsiparat vedetään aina framille, mutta kun se oli niin hyvä esimerkki ryhmästä, joka ei ollut ehkä erityisen humaani, mutta epäämättä solidaarinen yhdelle aatteelle, johdonmukaisesti.
Tätä ihminen on taipuvainen etsimään, valitettavasti. Minäihanteen, (joka sisällöllisestisaattaa olla juuri humaanius, erilaisuuden sietäminen, anteeksiantaminen), tilalle omaksutaan hyvin mieluisasti ryhmän identiteetti, joka saattaa edustaa jotakin täysin minäihanteelle vastakkaista, koska yksinään on niin kurja olla. Kaikkihan on ok, jos ihmiset liittyvät yhteen jonkin sovitun tehtävän tähden ja tekevät sen eikätkä järin suuria toisiltaan vaadi. Silloin he osaavat etsiä tarpeeksi yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää muualta ja sietävät elämää ilmankin, ja ennen muuta sietävät oloaan, vaikka eivät kuule hurraahuutoja kaiken aikaa.
Pärjätäkseen ryhmässä sitä manipuloimatta ja tuhoamatta sen avulla ketään, olisi ensin kai osattava olla yksin.
Toisaalta ihmisen on kyllä osattava olla ryhmän jäsen, muuten yksinolosta tulee aika, no, saalistavaa, silloin ei milloinkaan oikein perehdy toisten tarpeisiin, toiveisiin, eikä opi mitään muista ihmisistä puhumattakaan että ottaisi heitä huomioon. Ryhmän reunalle sitä irvimään pysähtynyt on usein varsin ongelmainen, toisaalta hänen pitäisi saada "olla omana itsenään" ryhmän jäsen, mutta miksi hän sinne tulee, ihanko kysymään, että voisko auttaa jotenkin? Ja huom huom huom. en tarkoita sinua, et ole näin edes toiminut, päin vastoin koettanut parissakin ryhmässä, sinulla on kerrottavaa, jonka kuuleminen on ehkä hyvinkin hyväksi, ilmiö on muuten vain aika yleinen...
-
Huomenta ikävöivä! Pääsiäisaamun koitto on auringoton, mutta ilon tuotti tuo sinun kertomasi ryhmäämme hakeutumisesta. Teit lujan työn itsesi kanssa, Bonhoeferin
avustamana että päädyit tänne armoa kerjäävien ja kaipaavien alamittaisten, jopa epäilijöiden sakkiin.
Minulla on pitkä kokemus toisenlaisesta uskonnollisesta ryhmästä, ovelasti johdetusta harhasta, josta jättäytyminen kesti vuosia. Jampen kokemuksia ei onnekseni ole tarvinnut kokea. Niin että uskalsin hypätä kuin uppoavasta laivasta toiseen ryhmään kun se eteeni sattui.
Eilistä elokuvan loppu-osaa katsoessani meinasi opetuslasten hajaannus ja epäusko muuttua peloksi omallakin kohdalla. Niin kovasti eläydyin Kristuksen opetuksiin, että
hiljaa rukoillen selvisin tyynille vesille.
Kristus ristillä anomassa kaikille armahdusta "Silla he eivät tiedä mitä he tekevät" on
asian ydintä . Ja tämän sanoman kuuluttajiin haluan ja voin kuulua.
-
vainoharhaisuuteen saakka viritettyä kontrollia siitä mikä detaljeittain menee "meikäläisyyden" rajojen ylitse. .
Ja kun näitä lukevat monenlaisista lähtöasemista hyvin erilaiset henkilöt, eikä ole mahdollistte sanoa, että ei nyt aivan noinkaan, on pakko sanoa tämäkin, ettei mielestäni kaikki perään katselu vielä ole mitään "vainoharhaisuuteen saakka viritettyä kontrollia". Nähdäkseni herännäisyydellä - kun nyt körttifoorumilla ollaan - on tietyt tapansa ja perinteensä, joita se kunnioittaa. Sillä on jokin koherenssi, ja on arvioitava sietääkö sitä riittävästi yrittääkseen siinä joukossa, jos ei voisi aivan kaikkea edes yksi yhteen jakaa. Sittenhän näkee, jos näin lähtökohdin mukaan kelpaa. Jos ei, niin mikäs siinä sitten.
Myös uskontunnustus edustaa ajattelun tasapäistämistä, ja oijoi kun nyt on oppineilla ahdistus päällä, kun he eivät ehken voi tulla kirkkoonkaan kun siellä semmoisia neitseestäsyntymisiä pitää lukea ääneen. Pakko se vaan oli kirkkoisien tehdä, sillä tämmöisellä taikurilla joka vielä heräsi kuolleista, oli ottajia sen aikakauden kulttuuurissa. Jotenkinhan oli asiat formuloitava, jotta edes se olisi selvää, mitä kristinusko ei ole.
-
MT:n Kokoomusesimerkin osalta sanoisin, ettei puolueessa ole ryhmäpainetta. Kuuluin v. 1968 - 1999 Kokoomukseen ja 30 vuoden ajan esitin kriittisiä näkökulmia sekä puolueen aatteellisten painotusten, tavoitteiden että toiminnan suhteen. Nuorempana esitin vielä radikaalimpia näkemyksiä. Sanoivat puolueen ulkopuolella, että kokoomusnuoret ovat vasemmistolaisia. Ei kukaan yrittänyt panna minulle suukapulaa. Sain vapaasti esittää mielipiteeni myös puoluekokouksessa vaikka se varmasti vanhaa puolueväkeä hieman kaiversikin.
Ryhmäpaine tuntuu silloin, jos ei itse vaikuta ryhmässä. Jos siis jättäytyy toisten vietäväksi niin kuin useimpien ihmisten tapana on. Olen aina ihmetellyt, että miksi ollaan hiljaa nyrkit housun taskuissa, muttei sanota sanaakaan vastaan. Tämä juuri on sitä laumakäyttäytymistä, jota ei pitäisi tapahtua ryhmissä. Alistutaan vapaaehtoisesti, kun ei uskalleta tuoda ilmi omia mielipiteitä.
-
Huomenta ikävöivä! Pääsiäisaamun koitto on auringoton, mutta ilon tuotti tuo sinun kertomasi ryhmäämme hakeutumisesta. Teit lujan työn itsesi kanssa, Bonhoeferin
avustamana että päädyit tänne armoa kerjäävien ja kaipaavien alamittaisten, jopa epäilijöiden sakkiin.
Huomenta, Riitta-mummi! Heräsin varhain ankeaan sumuun ja yöllä meni pitkään ennen kuin sain vieraat kotimatkalle, olisin muutoin mennyt niihin seuroihin aamulla. Mikähän on seuraava poisjäännin veruke... että sataa, kaiketi... piti katsoa oliko siinä mitään järjellistä mitä yöllä kirjoitin, kun etsin Seuratuvan osoitetta. HYvin vähän ja hyvin subjektiivista se oli, huh.
Juu, kyllä oli ajateltava ja paljon. En olisi oikeastaan uskonut että pyytäisin mihinkään jäsenyyttä, mutta kun ei ole mitään, ei mitään herännäisyyden pyrkimyksiä vastaan.
-
Myös uskontunnustus edustaa ajattelun tasapäistämistä, ja oijoi kun nyt on oppineilla ahdistus päällä, kun he eivät ehken voi tulla kirkkoonkaan kun siellä semmoisia neitseestäsyntymisiä pitää lukea ääneen. Pakko se vaan oli kirkkoisien tehdä, sillä tämmöisellä taikurilla joka vielä heräsi kuolleista, oli ottajia sen aikakauden kulttuuurissa. Jotenkinhan oli asiat formuloitava, jotta edes se olisi selvää, mitä kristinusko ei ole.
Yhteisöt eli suuret ryhmät perustuvat siihen kuuluvien ihmisten yksimielisyyteen periaatteista ja tavoitteista. Uskontunnustus kertoo yhteisön keskeisestä ideasta, siis siitä, minkä takia siihen kuulutaan. Jos on eri mieltä uskontunnustuksesta, ei kannata kuulua yhteisöön. Tai sitten voi pyrkiä muuttamaan uskontunnuksen sisältöä.
-
Olen aina ihmetellyt, että miksi ollaan hiljaa nyrkit housun taskuissa, muttei sanota sanaakaan vastaan. Tämä juuri on sitä laumakäyttäytymistä, jota ei pitäisi tapahtua ryhmissä. Alistutaan vapaaehtoisesti, kun ei uskalleta tuoda ilmi omia mielipiteitä.
Ja takapuheita riittää. Mutta armias, kun pitäisi niistä vastata. Enhän minä mitään...minähän vaan...siis eihän me mitään sanottu...ihan tässä vaan muuta...minä vaan näistä minun henkilökohtaisista kokemuksistani...
Ihminen kun ei käsitä, että sana on ase, ja vieläpä aika myrkyllinen. Sen käytöstä pitää ottaa vastuu.
-
Ja takapuheita riittää. Mutta armias, kun pitäisi niistä vastata. Enhän minä mitään...minähän vaan...siis eihän me mitään sanottu...ihan tässä vaan muuta...minä vaan näistä minun henkilökohtaisista kokemuksistani...
Ihminen kun ei käsitä, että sana on ase, ja vieläpä aika myrkyllinen. Sen käytöstä pitää ottaa vastuu.
Samanlainen ilmiö toistuu, kun ihmiset haukkuvat poliittisia päättäjiä. Sitten kun ministeri tulee paikalle, taputellaan olalle ja ollaan niin kaveria ministerin kanssa. Vielä viikkoja ministerin tapaamisen jälkeen kehutaan, että tapasin sen ja sen ministerin ja oli hyvä mies/nainen.
-
Tai sitten voi pyrkiä muuttamaan uskontunnuksen sisältöä.
Sitähän haluttiin jokin aika sitten - tai on siitä nyt jo viitisentoistako vuotta. Joku nuori teologi tahtoi Hesarin yläkerrassa sen muokattavaksi semmoiseen muotoon että "moderni luonnontiede (???) voisi sen myös allekirjoittaa. No, siinä tapauksessa se olisi jo mtamaan kertaankin ollut välttämätöntä uusia, sen ajan "moderni luonnontiede" ei ole enää erityisen modernia.
Hän tahtoi pois ainakin sikiämisen Pyhästä Hengestä, syntymisen Neitsyt Mariasta, ja että nousi ylös kolmantena päivänä, kun se ei ole modernissa luonnontieteessä empiirisesti todennettava, siis havaittavasti ja tutkimusoloissa toistettava ilmiö... sikäli kuin me kaksi olimme tuosta luonnontieteen vaatimuksesta yksimieliset, siis.
-
Hän tahtoi pois ainakin sikiämisen Pyhästä Hengestä, syntymisen Neitsyt Mariasta, ja että nousi ylös kolmantena päivänä, kun se ei ole modernissa luonnontieteessä empiirisesti todennettava, siis havaittavasti ja tutkimusoloissa toistettava ilmiö... sikäli kuin me kaksi olimme tuosta luonnontieteen vaatimuksesta yksimieliset, siis.
Luonnontieteen vaatimukset uskontunnustukseen? Aikamoinen paradoksi. Miksi luonnontiedettä pitää soveltaa uskoon?
Tämä on mulle kovin vieras ajatus. Jos luonnontieteilijä oli kirkon jäsen, niin hän halusi todella mullistaa koko kristinuskon perustan ns. "eksaktiin" tieteeseen sopivaksi vaikkei luonnontiede sellaista ole.
-
Ihminen kun ei käsitä, että sana on ase, ja vieläpä aika myrkyllinen. Sen käytöstä pitää ottaa vastuu.
Kumpa ottaisit...
-
ja ymmärrän varmasti aivan oikein, että joskin joku hoitosunnitelmaa vilauttelee, niin se on tarpeeton ja syrjäyttämisen väärti kommentti. Ei täällä sellaisia tarvita.
Kuume nousee. Hoitosuunnitelmia puhelimitse tietää huominen. Aina yhtä inspiroivaa, etenkin toisille. Uhhuh.
Siinä sitä ryhmä työtä on :icon_wink: puhelimen kautta.
Pahoitteln että nostin tämän arkistosta, mutta hieman mietin mitä yrität konkreetisesti kertoa aiheesta ryhmä.
Nyt minäkin vaikenen ja odotan mielenkiinolla luentoa.
mutta se siitä mielenkiintoisesta luennosta :icon_wink:
-
MT:n Kokoomusesimerkin osalta sanoisin, ettei puolueessa ole ryhmäpainetta. Kuuluin v. 1968 - 1999 Kokoomukseen ja 30 vuoden ajan esitin kriittisiä näkökulmia sekä puolueen aatteellisten painotusten, tavoitteiden että toiminnan suhteen. Nuorempana esitin vielä radikaalimpia näkemyksiä. Sanoivat puolueen ulkopuolella, että kokoomusnuoret ovat vasemmistolaisia. Ei kukaan yrittänyt panna minulle suukapulaa. Sain vapaasti esittää mielipiteeni myös puoluekokouksessa vaikka se varmasti vanhaa puolueväkeä hieman kaiversikin.
Ryhmäpaine tuntuu silloin, jos ei itse vaikuta ryhmässä. Jos siis jättäytyy toisten vietäväksi niin kuin useimpien ihmisten tapana on. Olen aina ihmetellyt, että miksi ollaan hiljaa nyrkit housun taskuissa, muttei sanota sanaakaan vastaan. Tämä juuri on sitä laumakäyttäytymistä, jota ei pitäisi tapahtua ryhmissä. Alistutaan vapaaehtoisesti, kun ei uskalleta tuoda ilmi omia mielipiteitä.
Myönnän että esimerkki oli vähän väkisin väännetty, mutta kun nuo meidän puolueet ja niiden ohjelmat laidasta laitaan ovat mautonta suolaa, niin joku niistä piti valita...
Mt
-
MT:n Kokoomusesimerkin osalta sanoisin, ettei puolueessa ole ryhmäpainetta. Kuuluin v. 1968 - 1999 Kokoomukseen ja 30 vuoden ajan esitin kriittisiä näkökulmia sekä puolueen aatteellisten painotusten, tavoitteiden että toiminnan suhteen. Nuorempana esitin vielä radikaalimpia näkemyksiä. Sanoivat puolueen ulkopuolella, että kokoomusnuoret ovat vasemmistolaisia. Ei kukaan yrittänyt panna minulle suukapulaa. Sain vapaasti esittää mielipiteeni myös puoluekokouksessa vaikka se varmasti vanhaa puolueväkeä hieman kaiversikin.
Ryhmäpaine tuntuu silloin, jos ei itse vaikuta ryhmässä. Jos siis jättäytyy toisten vietäväksi niin kuin useimpien ihmisten tapana on. Olen aina ihmetellyt, että miksi ollaan hiljaa nyrkit housun taskuissa, muttei sanota sanaakaan vastaan. Tämä juuri on sitä laumakäyttäytymistä, jota ei pitäisi tapahtua ryhmissä. Alistutaan vapaaehtoisesti, kun ei uskalleta tuoda ilmi omia mielipiteitä.
Tässä on taas kyse yksittäisen ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta jota ei voi yleistää. Sitäpaitsi uskonnollinen yhteisö on kokolailla eri asia verrattuna suomen suurimpiin kuuluvaan poliittiseen puolueeseen verrattuna. Uskonnollisessa yhteisössä vastaanpaneminen ei johda muuhun kuin selänkääntämiseen/vaikenemalla hiljentämiseen, tai muuhun savustamiseen. Usko pois; -olen koettanut! Uskonnollisessa yhteisössä asioita ei voida käytännössä muuttaa koska ne ovat erehtymättömiä. Maallinen yhteisö, kuten työyhteisö, muuttaa monestikin ideoitaan huomatessaan ettei joku malli toimi. Tämä ero johtuu siitä, että kun ihmisestä tulee uskonnollinen, hänen pääkallon sisällä oleva onkalo, jossa ennen sijaitsivat aivot, -kasvaa umpiluuksi eli koko pää muodostuu pelkästä kivikovasta umpiluusta. Uskonnollisten liikkeiden johtajilla luuaines on monikertaisesti kovempaa rivijäseniin verrattuna. Sitä voi kuvata yhtälöllä (1+x)^n=1+nx/1!+(n(n-1) x^2)/2!+⋯
-
Tämä ero johtuu siitä, että kun ihmisestä tulee uskonnollinen, hänen pääkallon sisällä oleva onkalo, jossa ennen sijaitsivat aivot, -kasvaa umpiluuksi eli koko pää muodostuu pelkästä kivikovasta umpiluusta. Uskonnollisten liikkeiden johtajilla luuaines on monikertaisesti kovempaa rivijäseniin verrattuna. Sitä voi kuvata yhtälöllä (1+x)^n=1+nx/1!+(n(n-1) x^2)/2!+⋯
Noh...tuota...palataksemme tai poiketaksemme empiirisiin tutkimuksiin, jotka täällä vilahtivat, on uskonnollista alttiutta kyllä koetettu sielläkin puolella tutkia, mutta tästä havainnosta on niukasti raportointia.
Tällöin, näin ollen, uskonnollinen johtaja ei enää tarvitse pyöräilykypärää. Ja jos hän putoaa korkealta...päälleen siis...jälki on siistimpää kuin siviilillä. Preventiivistä medisiinaa suosivana ehdotan uskonnollista johtajuutta trauma- ja neurokirurgian resurssien säästämiseksi yleisempäänkin käyttöön
sallittakoon tämä poikkeus teemasta...
-
Anteeksi, tuli hätäisesti väärä kaava. Tässä oikeampi:
x > 89,7 * 10⁹ kg/ m3 , jossa x on luun tiheyden arvo. Uskonnollista johtajuutta voi siis suositella esittämiisi tarpeisiin erinomaisesti soveltuvaksi! (yläindeksi 10- potensissa 9, näkyy huonosti)
-
Anteeksi, tuli hätäisesti väärä kaava. Tässä oikeampi:
x > 89,7 * 10⁹ kg/ m3 , jossa x on luun tiheyden arvo. Uskonnollista johtajuutta voi siis suositella esittämiisi tarpeisiin erinomaisesti soveltuvaksi! (yläindeksi 10- potensissa 9, näkyy huonosti)
Mutta tämähän on erinomainen asia. Ei kun tiedoksi Tölikkään.
........................................
Ei no, aivan vakavissaan, itse ajattelen niin että nuo sinun kokemuksesi ovat missä hyvänsä kuulemisen arvoisia, ja ne kannattaa kyllä hyvin todesta ottaa. Vastaavia tuntuu olevan takana toisillakin.
En olisi kuitenkaan itse niin ehdoton kaikkien kivipäisyydestä.
Yritin itse muutaman vuoden ajan vakuuttaa, että Bonhoeffer (- kiitos koko joukolle kärsivällisyydestä) oli heilahtanut, kun ei paennut vaikka melkein takapuolesta työnnettiin karkuun. Tutkin sitä tyyppiä kolmen psykoanalyytikon kriittisen silmän alla, pari teologia oli kehissä - niin, nelisen - työhypoteeseja riitti...kohtaloneuuroosi...varhainen deprivaatio....kaksosuus...depressiivinen äiti...välinpitämätön isä... huono asema sisarussarjassa...plaa plaa...mutta kun en päässyt siitä yli enkä ympäri, että pettymys meidän piti tuottaa... aikuisena hän oli terve mies.
Ja järki pelitti tyrmistyttävän hyvin vielä niin ikävissä olosuhteissa, sieltä tuli vielä varsin hyvin ajateltu teos, "Etiikka", höystettynä valituksin että natsit eivät laske kirjastoihin sieltä kellaristaan, vaikka nyt jäävät lähteet tarkastamatta. HYvä kirja se on.
Ajattele mikä sensaatio, jos olisi voitu osoittaa teologilegendan olleen vähintään neuroottisen...mutta kun ei niin ei.
Noh, opin mahdottomasti itse, ja kannattihan tämä näinkin, mutta ainakin yhden poikkeuksen sääntöön "kaikki uskonnolliset johtajat" kuin se oli, aivot korvautuneet umpiluulla, joudun osoittamaan. Sillä sellainenhan hän oli.
Jaa...joku toinen saattaa tietää jonkin toisenkin, muutta tämä on ainut jonka olen kollannut yltympäriinsä.
-
Niin todella, Jeesus, ei paha johtaja siinäkään.
-
Tässä on taas kyse yksittäisen ihmisen subjektiivisesta kokemuksesta jota ei voi yleistää.
Sori vaan, mutta kun et tiedä tapauksesta mitään, ei kannata ottaa kantaa.
-
Kumpa ottaisit...
Niin, yritän parhaani, ja epäonnistun usein. Toivon vilpittömästi, että otat yhteyttä vaikka yksityisviestillä, jos olen kirjoittanut jotakin joka ihan menee yli laidan, jotta huomaan pyytää anteeksi. Joskus tosin asiat oikenevat niinkin, että selittää mitä itse asiassa yritti sanoa. Kahdenkeskisessä keskustelussa voi heti huomata toisen reaktiot ja mielipahan, tässä ei voi kuin sanoa, ettei juttu ole henkilökohtaista eikä suunnitelmallista, kun olen tässä suunnitellut pyrkiä päinvastaiseen suuntaan. Ei vain aina onnistu...mtta huomauttaa saa, Seppos muistaa tämän myös?!
Joskus saatan itsekin jonninjoutavasta pahastua ja sitten on muka sanottava takaisin. Yhtä hyvin voisi olla hiljaa. Ei kaikki ole niin tärkeää. Mutta ihmeessä, kirjoita. Ajattelen yksityisviestiä siksi että minun elämänvaellukseni ja mokailuni ei varmaan erityisesti muita kiinnosta. Säästetään heitä.
-
Sori vaan, mutta kun et tiedä tapauksesta mitään, ei kannata ottaa kantaa.
No sen verran minä tiedän mitä tämän sanomiseen tarvitsee tietää! Kerroit itse omasta kokemuksestasi. Kyse on siis yksittäisen ihmisen tulkinnasta ja/tai kokemuksesta. Ei siinä sen enempiä kannanottoja ole.
-
Ahaa.. tämä ammattilainen on siis "ikävöivä". Nyt minäkin vaikenen ja odotan mielenkiinolla luentoa. :icon_biggrin:
Minun piti, siis huom.piti pistää tähän alkuperäiseen viestiini alkuperäisesti viestissä nyt olevanhymiön.
Mutta nyt hän se on korjattu.
Aihe on hyvä, Ryhmä, varsinkin nyt pääsiäisenä.
Kaksitoista opetuslasta, ryhmä joka hajaantu mutta silti he levittivät Sanaa ympäri Eurooppaa jne.
Jopa täällä pohjolassa saamme siitä kiittä heitä.
-
Keskustelu / Seuratupa / Vs: Herännäisyys ja pietismi / juhani : 02.04.10 - klo:22:46
ei se ole väärässä kuin jokainen ajatus on väärässä... toivottelee se kun jokainen ajatus on väärässä (perustetaanko Benkku sellainen seura kuin Antifunkku ry.)
Minulla ei ole sitä mitään vastaan että perustamme "juhani" Antifunkku ry. Kunhan minä saan valita kuka pääsee jäseneksi, muut asiat saat Sinä hoitaa vapaasti.
ps. Voi olla että istutaan vain kahdestaan pöydän ääressä ja pidetään toisiamme käsistä. Ihmettelemme miksi ihmiset eivät ymmärrä että me olemme oikeassa ja he väärässä. :icon_wink:
-
No sen verran minä tiedän mitä tämän sanomiseen tarvitsee tietää! Kerroit itse omasta kokemuksestasi. Kyse on siis yksittäisen ihmisen tulkinnasta ja/tai kokemuksesta. Ei siinä sen enempiä kannanottoja ole.
Tietystihän sinä tiedät lähimain kaiken. :003:
-
Tietystihän sinä tiedät lähimain kaiken. :003:
No likimain nyt ainakin! :icon_confused:
-
Varmaan ootte kaikki nähäny sen mäkkärin mainoksen, missä valtava poppoo Suomi Leijonan faneja huutaa: "Suomi voittohon!" Sitten paikalle ilmestyy yksi äijä lisää Tre Kronorin fanipaidassa. Muut äijät kysyy siltä että mikä toi on, johon tyyppi vastaakin mussuttamansa hampurilaisen mukaan. Mainoksessa vitsailtiin asiasta, jonka Jampe nyt (mielestäni virheellisesti!) laskee mukaan ryhmäpaineeseen. Ei se ole mitään ryhmäpainetta, jos toisen porukan fanipaitaa katsotaan kieroon! Se on täysin aiheellista ihmetystä siitä, että mitähän tuokin mahtaa tässä ryhmässä tehdä kun kerran kuitenkin on ilmiselvästi kallellaan ellei jo rähmällään tuohon toiseen ryhmään.
Ryhmän perusperiaatteiden vaaliminen ei ole ryhmäpainetta kuin sellaisessa ryhmässä, mistä ei mitenkään pääse eroon (esim. perhe). Sen sijaan Herättäjä-Yhdistyksestä on varsin helppo erota. Esimerkiksi liikkeestä eroava vanhoillislestadiolainen saattaapi jäsenetuuksien lisäksi menettää sukulaisensa ja ystävänsä, näin niinku vertailun vuoksi. Herännäisyydessä siis on meleko vähän ryhmäpaineilmiötä. Tai en tiedä, onko nyt sen vähempää kuin muuallakaan, mutta sanktiot ryhmän normien (joita niitäkin on verraten vähän ja yksimielisyys eri alueiden tai henkilöiden kesken hajanaista) rikkomisesta on huomattavasti pienemmät. Kotiinsa ei saa koolle hoitokokousta, jos erehtyy kertomaan uskonratkaisustaan tai moittimaan körttipatriarkkoja.
Eihän muiden ihmettelevä/syyttävä katse tai pottuilu sekään kivaa ole, mutta siitä ei sentään elämä mene pilalle ja jos menee niin kuten sanottu, liikkeestä on keskimääräistä paljon helpompi erota - tai niellä moitteet ja myöhemmin niittää kunniaa Suurena Uudistajana.
-
Ei se ole mitään ryhmäpainetta, jos toisen porukan fanipaitaa katsotaan kieroon! Se on täysin aiheellista ihmetystä siitä, että mitähän tuokin mahtaa tässä ryhmässä tehdä kun kerran kuitenkin on ilmiselvästi kallellaan ellei jo rähmällään tuohon toiseen ryhmään.
Tuota...kyllä se jo vähän alkaa olla sitä. Tai, ehkä vain tahdoit kärjistää?
Niin tai näin, oma sitkeä toivomukseni on, että kristittyjen kesken olisi hieman enemmän "kristittyjä", hieman vähemmän "meikäläisiä" ja "heikäläisiä", siis ihan vähän vaan, ymmärrän toiminnan tyylin jäsentämisen välttämättömyyden, mtta en saa pakotettua itseäni pitämään tuosta "se ja se on meikäläisiä" sen, tämän tai tuon ryhmän faneja. Tämä oli aikanaan kyllä asia jota jo Paavali tuskitteli. Kuka oili Paavalin puolella, kuka kenenkin, kuitenkaan Paavali ei tietääkseen ollut kuollut kenenkään puolesta.
Totta on mitä sanot, poishan aina pääsee, mutta pahalta lähteminen taitaa aina tuntua - kyllä se on totta, että kipeimmin koskevat ne haavat, jotka minun iskettiin uskovan veljeni huoneessa. On jaett ehkä syvin ja tärkein, mikä ihmistä koskee! En ihmettele jos aristuttaa liittyä vielä yhteen - tai tahtoo ainakin mainita kokemuksensa ja ilmaista huolestumisensa jos se nyt sitä oli..
Toisaalta, selvää on luonnollisesti, että jos hyvin toisenlaista menoa toivoo, niin sinne sitten missä sellaista tarjotaan - aika luonnollinen ratkaisu.
Äh. Taidan olla noissa ekumeniahaikailuissani ihan kakaramainen.
-
Se on Sanneli siinäkin, että miten ryhmäpaine määritellään! Meille maallikoille asia on hämärä ja veteen piirretty raja, Ikävöivän luulisi kykenevän jonkinlaiseen ryhmäpaineen määritelmän antamiseen ja kuulisin sen kyllä mielelläni! Kyllä minä silti näin mutu-phjaltakin olen sitä mieltä että leijonajuhlissa tre kronor-paidan kantaja kokee varmasti melkoisen kovaa ryhmäpainetta.
-
Se on Sanneli siinäkin, että miten ryhmäpaine määritellään! Meille maallikoille asia on hämärä ja veteen piirretty raja, Ikävöivän luulisi kykenevän jonkinlaiseen ryhmäpaineen määritelmän antamiseen ja kuulisin sen kyllä mielelläni! Kyllä minä silti näin mutu-phjaltakin olen sitä mieltä että leijonajuhlissa tre kronor-paidan kantaja kokee varmasti melkoisen kovaa ryhmäpainetta.
Eikö ryhmäpaine voi olla rakentavaakin? Se saa täällä aika lailla vain negatiivisia tulkintoja.
Oliko juuri Salis, joka näki sen aikaisemmin keskustelussa positiivisesti.
Ryhmäpainehan voi myös olla joukkoa ylläpitävä voima. Eihän leijonien faniporukassa ole mitään mieltä, jos yksi alkaa pukeutua Ruottin paitaan. Sitten toinen alkaa pukeutua USA:n kolmas Venäjän ja neljäs Uruguain jääkiekkomaajoukkueen paitaan.
Fanikerhon luonne muuttuu ja siitä tulee yleinen jääkiekko kerho. Tietysti joku voi nähdä tämän kehityksenä. Osa porukasta kuitenkin palaa takaisin alkuperäiseen ideaan, eli erkanevat ryhmästä. Ryhmäpaineesta kerhon idean menettänyt porukka tuomitsee irtaantujat lahkolaisiksi ja kerhon hajottajiksi. Hehän näyttäisivät kollektiivisesti jollain lailla naurettavilta, jos myöntäisivät kehityksen suunnan olleen huono.
Jos ryhmäpaine olisi pitänyt Ruottin paidan kaapissa, ryhmä olisi edelleen yhdessä.
Itse näen asian osittain niinkin, että ei siihen fanikerhoon ole pakko kuulua.
Samalla tavalla ryhmäpaine voi olla kasvattavaa myös kaveriporukoissa: jos joku tulee omaan kaveripiirii laukomaan avoimen rasistisia lausuntoja (ei harvinaisia meillä päin) hän saa aika jäätäviä katseita ja vastauksia.
-
Perustetaankin "Yleinen jääkiekkokerho ry". :023:
-
Perustetaankin "Yleinen jääkiekkokerho ry". :023:
Paitsi jos halutaan fanittaa vain ja ainoastaan Leijonia.
Tre Krunor keittää veren, huonoa seuraa silloin tuossa kerhossa.
Jokaisella ryhmällä on tietyt perusperiaatteet, joiden vaihtuessa voidaan miettiä ryhmän tarkoituksen vaihtumista. Jos kirkko ei julista evankeliumia ja hylkää Raamatun, onko enää mieltä puhua kristillisestä kirkosta tai seurakunnasta?
Tai voihan tietysti perustaa "Yleinen kirkko ry:n" ja rekisteröidä sen sitten.
-
En pidä yksittäisten lauseitten irrottamisesta Raamatusta näin, mutta tämä sopii hyvin...
Lainopettajat epäilevät Jeesuksen karkottavan henkiä Belsebulin avulla.
Jeesus vastaa heille:
"Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää"
Mark. 3:24
-
Suomalaiset pojat ovat perustaneet kymmeniätuhansia tiukkoja ryhmiä, joita kutsutaan bändiksi. Ryhmäpaine koskee niin harkkoja. keikkoja kuin instrumenttien osaamistakin. Bändit ovat hyödyllisiä oppimisen ryhmiä. Ryhmässä oppii harjoittelemaan systemaattisesti. Yhdessä sävelletään, sovitetaan ja sanoitetaan biisejä. Keikoilla vaaditaan jokaiselta henkilökohtaista vastuunottoa. On soittimien roudaamista, on äänitsekkiä ja loppujen lopuksi pitää aikaansaada hyvä esitys. Usein bändin alkuvaiheissa tarvitaan myös taloudellista vastuunottoa. Maksetaan harjoitustilojen vuokria, maksetaan keikkakuljetuksia ja ostetaan instrumentteja. Bändistä lähtö voi olla kuolinisku koko ryhmälle. Etenkin, jos joku bändin avainjäsen lähtee pois ryhmästä. Usein on vielä bändien alkuvaiheissa niin, että pojat kuuluvat useisiin ryhmiin. Usein tulee ristiriitaisia valintatilanteita, jolloin pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa harjoittelemassa tai keikalla. Bändit ovat siitä hyviä, että pojat kasvavat ryhmäpelaajiksi.
-
1800-luvulla vaikuttanut sosiaalipsykologi A. Stenvall kirjoitti kaunokirjalliseen muotoon kuvauksen suomalaisten miesten ryhmädynamiikasta. Sen nimi on Seitsemän veljestä.
-
Joku keskustelijoista kyseli minulta ryhmäpaineesta. Halusin perehtyä ja kertailla ennen kuin vastaan, no, nyt olen ehtinyt ja on ajan rako kirjoittaa.
..............................................
Aivan tuolla nimellä ei mitään ryhmäilmiötä kuvata, sinnepäin kyllä, ja tässä on: "Ryhmäpaineeksi" voidaan nimittää etenkin muotoutuvan ryhmän kokemaa voimakasta me-henkeä, joka sisältää intensiivistä yhteenkuuluvuutta, ja ilman muuta myös oman porukan kokemista muita paremmaksi. Sitä tarvitaan, muutoin ryhmä huonosti motoutuu, ei oikein pysty sopimaan "meidän omista pelisäännöistä" ja "meidän tavasta toimia/ajatella/tehdä työtä".
Tällaisia "alkutilanteita" on ryhmän elinkaaressa muitakin kuin perustettaessa sitä, esimerkiksi sitä tarvitaan monien uusien jäsenten liittyessä siihen, tai ulkoisten mutosten paineessa. Fiilistely, voimakaskin, on näissä vaiheissa terveeksi katsottava ilmiö ryhmälle tärkeää, mutta voi sitä joka siinä vaiheessa kysyy oikeastaan mitään - se on oitis kyseenalaistamista, ja kysyjä, kyseenalaistaja tai arvostelija saa kyllä pakata kamppeensa. Ryhmä odottaa tällöin johtajalta paljon, ja johtajalle tämä vaihe on hyvin haasteellinen luotsattava. Ihannointi ei saisi nousta hattuun sillä pienessäkin pettymyksessä ihailu kääntyy nopeasti vastakohdakseen, ja ryhmä valitsee ohi linjaorganisaation ja sopimusten uuden idealisoidun johtajan, lähinnä hegemoniajohtajan, ja tarjokkaaksi asettuu usein ryhmän häiriintynein.
Myöhemmin terveesti toimiva ryhmä kykenee luopumaan tästä "we are the best" -asenteesta. Se jää enintään leikiksi. Ryhmä näkee oman toimintansa arvon mtta antaa arvon toisillekin. Kysyminen ei enää tunnu uhalta, jopa arvostelua jaksetaan kuunnella, ja asialliseen kritiikkiin vastataan asiallisella keskustelulla, ei kovin impulsiivisesti ja räjähtäen, vaan tyylillä "pitääpä miettiä, kiitos kun kerroit".
Asiallinen ja epäasiallinen kritiikki alkavat erottua toisistaan, epäasiallista on jatkuva nalkutus asioista joihin usein on saatu jo vastaus, nälvivä suhtatuminen ylipäätään kaikkeen mitä ryhmä tekee tai arvostaa, usein havaittava tarkoitushakuinen loukkaaminen, joka on tavallisesti myös henkilöön menevää, tai henkilökohtaista ja haetun ilkeää. Asiallinen kritiikkki on harvoin ilkeää, ainakin se pitäisi osata esittää sanojaan valiten ja kunnioittaen ryhmän periaatteita.
Kyseessä on siis niin sanottu defenssi eli puolustusmekanismi, jota tarvitaan muototuvan ryhmän suojaksi, mutta näistähän tulisi voida luopua. Milloin tällainen defenssi jää "päälle", muovaa jo pysyvästi ryhmän käsitystä itsestään, se köyhdyttää ja kuihduttaa ryhmän toimintaa, ja kielii siitä että jokin on hullusti. Ryhmä on tällöin jostakin ahdistunut, taantunut eikä kykene perustehtäväänsä, siihen minkä tähden se koottiin.
-
1800-luvulla vaikuttanut sosiaalipsykologi A. Stenvall kirjoitti kaunokirjalliseen muotoon kuvauksen suomalaisten miesten ryhmädynamiikasta. Sen nimi on Seitsemän veljestä.
Kysymyksessä oleva psykologi oli siis Aleksis Stenvall, jonka pääteos hahmottaa maalaisyhteiskuntaan sopeutumattomien nuorten miesten sivilisaation ja teknologian vastaista taistelua. Sivilisaatio voittaa lopulta,
mutta miesten kehityskaari vastuullisiksi kansalaisiksi on tavattoman tuskainen ja vaikea. Teos kuvaa hyvin suomalaisen miehen arkaaista luonnetta. Sopii hyvin tenttikirjaksi sosiaalipsykologian ja ryhmädynamiikan maisteriopintoihin.
-
ja sitten tämä, että joku ei koe ryhmässään olevan ryhmäpainetta, on täysin subjektiivinen asia!
Ryhmän jäsenenä onkin "hyvä" olla niin kauan kun on yhtä mieltä ryhmän kanssa. Kun yksimielisyys alkaa rakoilla, huomataan ryhmäpainekin omakohtaisesti. Itse olen ollut kahdessa uskonnollisessa ryhmässä melko syvälle sitoutuneena jäsenenä.
kaikesta edellämainitusta kokonaisvaikutelma joka on syntynyt, on enemmän negatiivinen kuin positiivinen.
"Tule sellaisena kuin olet ja muutu sellaiseksi kuin me olemme!"
Tiivistin hieman puheenvuoroasi. Olen miettinyt tätä. En tiedä, ymmärränkö sinua oikein - toivottavasti en aivan männikköön - ja Saliksen perusjuttu ryhmän välttämättömyydestä on kyllä tosi. Yksi saa hyvin vähän aikaan, ryhmä opettaa paljon, ryhmää tarvitaan hengissäsäilymisen turvaamiseksi jne.
Kuitenkin hieman samaa kokeneenakin sanoisin, kun kyseessä on jokin uskonnollinen ryhmä, ota etäisyyttä ja pidä välimatkaa. Ilmainen neuvo jota ei ole pyydetty, ja jota ei tarvitse noudattaa. Mieti ainakin, sillä ihmisen hengellinen sisin on kenties arin ja haavoittuvin osa hänen persoonallisuuttaan. Sitä on vaikea kuvata sanoin, ja paitsi että olemme erilaisia, myös jumalasuhteemmesaattavat olla. Saattaa olla vaikeaa sietää sitä että Jumala puhuisi eri tavoin eri ihmisille ja yhdenkin ihmisen jmalasuhde muuttuisi, se saattaa kuskymppisenä olla muuta kuin kuusitoistavuotiaana, vaikka Jumala on sama. - kokemus oman jumalashteen uhanalaisuudesta on salamana valmis ja sinä olet silloin uhka.
Itselläni on paha tapa olla liian avoin, samoin liittyä aika tiiviisti, eikä se ole hyväksi. Sitä sanoo aina jotakin jollakin semmoisella tavalla, joka on ainakin jollekin ryhmän jäsenelle turmion iljetys, ja olisihan aivan epärealistista olettaa ettei hengellisissä ryhmissä olisi yhtä lailla kuin joka paikassa myös impulsiivisia, ja herkästi syttyviä ihmisiä, jotka eivät pysähdy kysymään mitä tarkoitit ennen kuin jo haukot henkeä kanveesissa --- ja se sinun tapasi hahmottaa tai nähdä ja pukea sanoiksi on ollut loukkaus jota ei voi antaa anteeksi, liian syvästi haavoittava, vaikka et sitä ehkä tiennyt. Siihen en ota kantaa, onko nyt juuri niissä enemmän vai vähemmän vaikeita ihmisiä kuin muualla, koska siitä en mitään dokumenttia ole löytänyt.
En tiedä, mistä syystä poliittiset tai muut omaa katsantotapaa koskevat kysymykset eivät ole vastaavia. Niissä käytetään sein kovempaa kieltä ja järeämpää kalustoa, mutta jollakin tavalla ne eivät kosketa yhtä lailla. En osaa selittää tätä - ilmeisesti me olemme uskoa ajatellessamme, uskoessamme ja yrittäessämme siitä keskstella, niin suren mysteerin äärellä, ettei sille löydy sanoja, ja kun hapuilet omiasi, ilmaiset jotakin uskostasi mtta myös itsestäsi.
En sano: Lähde kaikista ryhmistä, vaan suojele niissä itseäsi.
-
Kuitenkin hieman samaa kokeneenakin sanoisin, kun kyseessä on jokin uskonnollinen ryhmä, ota etäisyyttä ja pidä välimatkaa.
Riippuu ryhmästä. Seurakunnissa on mm. miesten ryhmiä, jossa keskustellaan kaikista miehiä kiinnostavista aiheista ja myös Raamattua luetaan. Miehisessä porukassa on todella antoisaa vaihtaa mielipiteitä etenkin, kun kokoonpano on heterogeeninen.
Itselläni on paha tapa olla liian avoin, samoin liittyä aika tiiviisti, eikä se ole hyväksi.
Avoimuudessa, omistautumisessa ja sitoutumisessa ei ole mitään pahaa.
-
Kiitos ikävöivä hienosti toteuttamastasi vastauksesta moniin epäselviin kysymyksiin.
Monessa kohtaa löysin itseni jossakin tutussa tilanteessa tai vaistomaisesti noudattamassa väistöliikettä.
Olet oikeassa, mikään muu elämänalue ei ole ihmiselle yhtä herkästi haavoittuva kuin
usko. Oma Jumalasuhde on varmaan jokaisella hieno, mutta arka paikka. Sen pitäisi saada kasvaa ilman toisten ihmisten sorkkimista.
Kiva kun olet sitoutuva. Tulemme varmasti "hyödyntämään " sinua jatkossakin.
-
Avoimuudessa, omistautumisessa ja sitoutumisessa ei ole mitään pahaa.
Totta. Toisaalta jos on avoin, haluaa omistautua ja sitoutua johonkin, sellaista voidaan käyttää hyväksi. Silloin kannattaa kuunnella omassa päässä toivottavasti soivia hälytyskelloja, esittää kysymyksiä ja selvittää asioita.
-
Totta. Toisaalta jos on avoin, haluaa omistautua ja sitoutua johonkin, sellaista voidaan käyttää hyväksi. Silloin kannattaa kuunnella omassa päässä toivottavasti soivia hälytyskelloja, esittää kysymyksiä ja selvittää asioita.
Sitoutumisen ja omistautumisen pelko on liiankin yleistä. Monilla työpaikoilla tehdää töitä "virkamiespelinä", kun mihinkään ei haluta sitoutua. Ajatellaan lyhytjänteisesti vain omaa etua. Työpaikoilta lähdetään tasan tarkkaan jo puoli tuntia ennen virallisen työajan päättymistä. Ylitöihin suhtaudutaan kauhulla. Tällaista touhua olen nähnyt liikaa pitkän työurani aikana.
-
Sitoutumisen ja omistautumisen pelko on liiankin yleistä. Monilla työpaikoilla tehdää töitä "virkamiespelinä", kun mihinkään ei haluta sitoutua. Ajatellaan lyhytjänteisesti vain omaa etua. Työpaikoilta lähdetään tasan tarkkaan jo puoli tuntia ennen virallisen työajan päättymistä. Ylitöihin suhtaudutaan kauhulla. Tällaista touhua olen nähnyt liikaa pitkän työurani aikana.
Aina löytyy niitä jotka haluavat päästä työtehtävissään mahdollisimman helpolla. Toiset sitten joutuvat paikkaamaan lusmuilijoita. Riippuu varmaan työstä, miten tällaiset asiat hoidetaan. Joihinkin tyyppeihin esimies ei tunnu saavan 'kuria' millään, ja sitten toisilla yritetään teettää enemmän. Toisaalta jos alaiset kokevat voivansa kunnioittaa esimiestä, yhteistyö ja työ sujuvat.
-
Totta. Toisaalta jos on avoin, haluaa omistautua ja sitoutua johonkin, sellaista voidaan käyttää hyväksi. Silloin kannattaa kuunnella omassa päässä toivottavasti soivia hälytyskelloja, esittää kysymyksiä ja selvittää asioita.
Sekin on kyllä totta. Itse ajattelin hieman muuta. Työssä nyt kyllä saa hommat jaettua, kun ne on vain hommia. Perustelut vain asiallisesti esille, niin lähtee.
Olemme monesti sisareni kanssa jutelleet tästä, meillä kun on vähän samaa päävikaa: Ei ole ihan hyvä juosta ihmisiä vastaan kovin sydän kämmenellä.
Se on aika suojatonta menoa.
Eivät väet ole sellaiseen edes tottuneita, olemme pähkäilleet - siinä saa usein jo lähtökohtaisesti turpiinsa: "Mitä tuo meinaa/mitä tuossa on takana?" eli on paljon ihmisiä, joilla on niin huonoja kokemuksia ihmisistä, että tällaisen lähestymistavan ne ilman muuta näkevät pommin peittona.
Sitten, toiset eivät ehkä lainkaan edes halua sitä heille niin tosissaan ojennettua ystävyyttä.
Kolmanneksi, aina on joku jolla ehkä vain on huono päivä (viikko?/kuukausi?/vuosi?) ottaa ja tärskäyttää, ja kun on ollut avoin, on näyttänyt aika usein liian rohkeasti myös heikot kohtansa. Niihinhän on helppo iskeä jos jotakin tekee mieli iskeä, eikä ole koiraa potkaistavaksi...
Ja niinpoispäin. Sisko on päätynyt siihen ettei näytä mitään itsestään, vaan filmaa vierasten seurassa. Minä olen etsiskellyt hieman toisenlaiset ratkaisut. Muttei se hyvä ole. Olemme noren sukupolven esikoisesta huolissamme, hän muistttaa meitä molempia aivan liiaksi tässä.
-
Tiivistin hieman puheenvuoroasi. Olen miettinyt tätä. En tiedä, ymmärränkö sinua oikein - toivottavasti en aivan männikköön
No joo... -toisaalta.. En minä kiellä etteikö ryhmässä voisi olla hyviäkin puolia mutta uskonnollinen/hengellinen ryhmä on aivan erityistapaus. Kuulun monenkinlaisiin ryhmiin siviili- ja työelämässä mutta ei niissä esim. harrastukseen liittyvissä, sorkita minun näkemyksiä tai yritetä muuntaa toisenlaiseksi. Tietysti kaikissa tilanteissa ja yhteisöissä on oma käyttäytymiskoodinsa toisaalta. Ei minulla ole mitään tarvetta liittyä mihinkään hengelliseen ryhmään. Paitsi kirkkoon kuulun ihan mielelläni. Hengellinen sitoutuminen tuntuu muutenkin aika irvokkaalta ajatukselta. Ihmisenhän näkemykset kypsyvät ja muuttuvat ajan myötä. Hengelliset ryhmät ovat nimenomaan jämähtäneet ja sementoineet itsensä niin että niissä ei ole paljon tilaa hengittää. (juujuu, tiedän: -ei körttiläisyydessä...)
-
Sitoutumisen ja omistautumisen pelko on liiankin yleistä. Monilla työpaikoilla tehdää töitä "virkamiespelinä", kun mihinkään ei haluta sitoutua. Ajatellaan lyhytjänteisesti vain omaa etua. Työpaikoilta lähdetään tasan tarkkaan jo puoli tuntia ennen virallisen työajan päättymistä. Ylitöihin suhtaudutaan kauhulla. Tällaista touhua olen nähnyt liikaa pitkän työurani aikana.
No en ainakaan minä. Pidän työstäni ihan hullun lailla! Minulla ei ole mitään "työaikaa" koska pitäisi tulla tai mennä kunhan vaan teen kuukauden tunnit täyteen kun kerran kuukausipalkkaa maksetaan. Aika usein tapahtuu etten tosiaankaan muista lähteä kotiin ajoissa (ja siitä emäntä usein motkottaa) -kun tulee uppouduttua johonkin ongelmaan työn parissa ja niin sitä huomaa että kaikki muut ovat jo lähteneet ja valot käytäviltä sammutettu..
-
Totta. Toisaalta jos on avoin, haluaa omistautua ja sitoutua johonkin, sellaista voidaan käyttää hyväksi. Silloin kannattaa kuunnella omassa päässä toivottavasti soivia hälytyskelloja, esittää kysymyksiä ja selvittää asioita.
Jees... Kannattaa varmistaa että tyyppi johon on sitoutunut (esimerkiksi ystävänä) on sitoutunut sinuun. Säästyy monilta kolhuilta kun ei luota sokiasti siihen että kyllä mä oon ihan yhtä tärkeä kaveri tuolle kuin tuo on mulle. Vaan että hoksaa kiinnittää huomiota asioihin jotka kertoo että näin ei oo.
Kuulun monenkinlaisiin ryhmiin siviili- ja työelämässä mutta ei niissä esim. harrastukseen liittyvissä, sorkita minun näkemyksiä tai yritetä muuntaa toisenlaiseksi.
Niin, eihän niissä... (NOT!) Kyllä todellakin esimerkiksi kaveri- tai harrasteporukassa sorkitaan näkemyksiä ja yritetään muuntaa toisenlaiseksi, kokemusta on ja erittäin karvasta! Jospa tää toimii ihan samalla lailla molemmin päin. Sulla on jo valmiiksi samansuuntaiset mietteet kuin ryhmillä joihin kuulut (mikä ei ole mikään yllätys koska nykymaailmassa saa vapaasti valita, mihin ryhmiin kuuluu) joten tietenkään siellä ei sun ajatuksia yritetä muuttaa. Samaten mulla on jo valmiiksi körttiläiset ajatukset joten en oo törmänny siihen että mun ajatuksia yritettäis muuttaa. Mutta mulla ei ollu samanlaiset ajatukset kuin lukiokavereillani ja voi sitä aivopesun määrää! Saneltiin ihan uusiksi asiat joista pitää tykätä, musiikkia, lempiväriä ja opettajia myöten. Jos ei ollu samaa mieltä, ei kuunneltu.
-
Jees... Kannattaa varmistaa että tyyppi johon on sitoutunut (esimerkiksi ystävänä) on sitoutunut sinuun. Säästyy monilta kolhuilta kun ei luota sokiasti siihen että kyllä mä oon ihan yhtä tärkeä kaveri tuolle kuin tuo on mulle. Vaan että hoksaa kiinnittää huomiota asioihin jotka kertoo että näin ei oo.
Kyllä, keskimäärin näin on. Mutta kun meitä on niin moneksi. Yllätyksiä tulee matkan varrella, vaikka kuvittelee asioiden olevan kunnossa.
Sattui kerran niin, että neiti X katkaisi välit ystäväänsä rouva Y:hyn kerta kaikkiaan. Sanoi Y:n loukanneen häntä. Rouva Y ihmetteli ja yritti ymmärtää, että miten oli loukannut. Hän kirjoitti kirjeen neiti X:lle omista tunnoistaan ja näkemyksistään. Jonkin ajan kuluttua neiti X kertoi menevänsä terapiaan pohtimaan asioitaan ja pyysi lupaa näyttää kirje siellä. Parin vuoden kuluttua neiti X otti yhteyttä ja kertoi selvitelleensä elämäänsä ja asioitaan. Hän halusi korjata välit. Asiat sovittiin ja ystävyys jatkuu.
-
Mutta mulla ei ollu samanlaiset ajatukset kuin lukiokavereillani ja voi sitä aivopesun määrää! Saneltiin ihan uusiksi asiat joista pitää tykätä, musiikkia, lempiväriä ja opettajia myöten. Jos ei ollu samaa mieltä, ei kuunneltu.
Älä sure, Sanneli, nuo ongelmat vähenevät muutamassa kymmenessä vuodessa...
Mt
-
Älä sure, Sanneli, nuo ongelmat vähenevät muutamassa kymmenessä vuodessa...
Mt
Totta mooses. ja uusia tulee tilalle... Ihmisen on elämänsä aikana nieltävä x määrä paskaa, ja sen kanssa on vain elettävä.
-
Toiset puhuvat enemmän kuin nielevät ja ovat näin riesana muille.
-
Totta mooses. ja uusia tulee tilalle... Ihmisen on elämänsä aikana nieltävä x määrä paskaa, ja sen kanssa on vain elettävä.
Ja nielemisen lisäksi muistelemme Lutherin neuvoa - kiitos Viisveisaajan:
--- tehdä, kuten Lutteri kehoitti, jos ei raittiit ajatukset valtaa mieltä.
Eli pellolle luomaan lantaa. Se hänen mukaansa on ruumiillisesti hyvää ja pitää mielenkin poissa turhista ajatuksista. :-\
Talvipakkasilla jäätynyt kompostikäymälä onkin parahiksi sulanut, joten huomenna voin olla Jampeakin lutherilaisempi.
Mt
-
Toiset puhuvat enemmän kuin nielevät ja ovat näin riesana muille.
Toiset taas puhuvat paljon, mutta tekevät vähän. :003:
-
Laihialla lannoitetaan pellot paskapuheilla ja säästetään sadonkorjuun jälkeen perumalla puheet. Siitä minulla ei ople tietoa, onko tämä jonkinlaista ryhmätyötä (kökkää) vai yksityisyritteliäisyyttä.
-
Laihialla lannoitetaan pellot paskapuheilla ja säästetään sadonkorjuun jälkeen perumalla puheet. Siitä minulla ei ople tietoa, onko tämä jonkinlaista ryhmätyötä (kökkää) vai yksityisyritteliäisyyttä.
Teknologinen versio tästä on poistaa kökkä pellolta ja panna radio puhumaan paskaa.
-
Teknologinen versio tästä on poistaa kökkä pellolta ja panna radio puhumaan paskaa.
Kaupallisten radioiden runsaudesta johtuen on entistä helpompi laatia tarkka lannoitussuunnitelma.
-
Kaupallisten radioiden runsaudesta johtuen on entistä helpompi laatia tarkka lannoitussuunnitelma.
Ehkä kuitenkin Yleisradion kanavat olisivat parhainta lannoitusainetta? Mukaan sopisi ripaus Kiss FM:ää, NRJ Europea, Radio Novaa sekä Radio rokkia.
-
Ehkä kuitenkin Yleisradion kanavat olisivat parhainta lannoitusainetta? Mukaan sopisi ripaus Kiss FM:ää, NRJ Europea, Radio Novaa sekä Radio rokkia.
Pois, pois elo nurja, jumalaton meno hurja, se on ylen kurja viihde sielulle!
-
Ehkä kuitenkin Yleisradion kanavat olisivat parhainta lannoitusainetta? Mukaan sopisi ripaus Kiss FM:ää, NRJ Europea, Radio Novaa sekä Radio rokkia.
Mutta kuinka käy parvekeputarhurin? Saa häädön naapurien häirinnästä!
-
Joo.. on tärkeää tietää milloin ja missä kaataa lannoiteensa,
olipa se vahvaa kritiikkiä,
kauan niellyttä paskaa,
asioita, joita kaikki eivät halua kuulla.
Niellyttä paskaa, kun voi jalostaa, kun sitä tarpeeksi pureskelee, eikä oksenna muitten päälle.
Joskus sekin on käsiteltävä.
Kaikki puhe ei voi vain aina olla hauskaa ja mukavaa.
Näyttelijät kyllä selviytyvät lannoitteensa kanssa.
On oltava tilanne-tajua.
-
Meidän perunat kasvoi viime kesänä valtavan suuriksi, kun villisikoja karkottaaksemme soitimme perunamaan laidalla yöradiota. :003:
-
Meidän perunat kasvoi viime kesänä valtavan suuriksi, kun villisikoja karkottaaksemme soitimme perunamaan laidalla yöradiota. :003:
Mutta tämähän on oikeastaan merkittävä havainto kasvien ystävälle, sillä kyllä purkkipuutarha tarvitsee lannoituksen ohella näpistelijöiltä suojan, ja on kesiä ettei täältä uskalla lähteä. Mutta naapurit...no, täytyy puhua ajoissa talon yhtiökokouksessa
Onko jokin tietty kanava osoittautunut tässä kaksoismerkityksessä erityisen lupaavaksi - jos lähtee maalle, ja jättää siis kaiken? :003: :003:
-
Olin viikolla työpaikan yhteisöllisyyttä kohentamaan tarkoitetussa koulutusiltapäivässä. Jäi vaivaamaan ilmaus: ryhmästä muodostuu tiimi. Miksi ei käytetä selkeitä suomalaisia sanoja, joita on helppo vertailla. Minä olisin sanonut, että joukosta muodostuu joukkue.
-
Ryhmä on enemmän kuin jäsentensä summa.
-
Joukkio on vähemmän, joukko on yhtä kuin ja joukkue on enemmän kuin jäsentensä summa.
-
Olin viikolla työpaikan yhteisöllisyyttä kohentamaan tarkoitetussa koulutusiltapäivässä. Jäi vaivaamaan ilmaus: ryhmästä muodostuu tiimi. Miksi ei käytetä selkeitä suomalaisia sanoja, joita on helppo vertailla. Minä olisin sanonut, että joukosta muodostuu joukkue.
Kyseessä on ammattitaidon esittely käyttämällä jargonia. Ei kukaan itseään kunnioittava puhuja voi tuollaisessa tilanteessa puhua selkokieltä. Silloin joku vois ymmärtää. Tarkoitus on vain näyttää viisaammalta kuin kuulijat. Siitä maksetaan heille.
-
Olin viikolla työpaikan yhteisöllisyyttä kohentamaan tarkoitetussa koulutusiltapäivässä. Jäi vaivaamaan ilmaus: ryhmästä muodostuu tiimi. Miksi ei käytetä selkeitä suomalaisia sanoja, joita on helppo vertailla. Minä olisin sanonut, että joukosta muodostuu joukkue.
Tiimi tarkoittanee sitä, että tehdään yhdessä työtä yhteisen tavoitteen eteen. Koko koulu ei voi olla tiimi. :003:
-
Kyseessä on ammattitaidon esittely käyttämällä jargonia. Ei kukaan itseään kunnioittava puhuja voi tuollaisessa tilanteessa puhua selkokieltä. Silloin joku vois ymmärtää. Tarkoitus on vain näyttää viisaammalta kuin kuulijat. Siitä maksetaan heille.
Pitää kutinsa! Itse olen ihmetellyt kun nykyään 20-35 vuotiaiden sanankäyttöön on tullut vaikka mitkä määrät muutakin vastaavaa jargonia jotka ovat englanninkielis-peräisiä muotisanoja. Välillä ärsyttää kuunnella moista elostelemista. Toinen on nämä ihmeelliset ammattinimikkeet joita nykyään on että vaikkei olisi mitään korkeampaa koulutustakaan niin varsinkin mainos-, ja kaupan alalla on kaikenlaisia "project manager" ym. paskantärkeitä ammattinimikkeitä vaikkei koko homma olisi edes mitenkään kansainvälinenkään. Varsinkin muoret keski-ikäiset brassailevat tuollaisilla typerillä nimityksillä. Onhan se hienon kuuloista kun papereista lukee "project manager"..
-
Pitää kutinsa! Itse olen ihmetellyt kun nykyään 20-35 vuotiaiden sanankäyttöön on tullut vaikka mitkä määrät muutakin vastaavaa jargonia jotka ovat englanninkielis-peräisiä muotisanoja. Välillä ärsyttää kuunnella moista elostelemista. Toinen on nämä ihmeelliset ammattinimikkeet joita nykyään on että vaikkei olisi mitään korkeampaa koulutustakaan niin varsinkin mainos-, ja kaupan alalla on kaikenlaisia "project manager" ym. paskantärkeitä ammattinimikkeitä vaikkei koko homma olisi edes mitenkään kansainvälinenkään. Varsinkin muoret keski-ikäiset brassailevat tuollaisilla typerillä nimityksillä. Onhan se hienon kuuloista kun papereista lukee "project manager"..
Jos on kansainvälissä tehtävissä, on titteli aivan olennainen asia antamaan ensivaikutelma henkilöstä. Ennen kuin tunnemme hänet ei nimi sano mitään vain titteli puhuu. Omani oli töissä Vice President ja se tuntui todella komealta, eli sama kuin USA:n kakkosmiehellä. Tosin meillä oli eri työnantajat. Se myös avasi ovia maailmalla. Kotimaisessa käytössä tulisi käyttää kotimaisia titteleitä, jotka avaavat tehtävän suomalaiselle. Toisaalta uudella tittelillä voi aina yhden palkankorotuksen ohittaa halvemmalla.
Kerrotaan juttu vielä toisinpäinkin. Pekka Tarjanne oli ollessaan pääjohtajana visiitillä Saudeissa pyrki vastaavan herran puheille siellä tittelillä general manager, joka paikallisessa kielenkäytössä tarkoitti samaa kuin Suomessa nykykielellä tiiminvetäjä. Vasta kun tajusivat vaihtaa tittelin amerikkalaisen normin mukaiseksi President and CEO niin ovet aukesivat. Tämä oli muuten tosi. Maassa maan tavalla.
-
Vice voi tarkoittaa myös pahetta, Olisiko vice president silloin 'suurin syntinen' Paavalin ja Ukko-Paavon tyyliin?
-
Vice voi tarkoittaa myös pahetta, Olisiko vice president silloin 'suurin syntinen' Paavalin ja Ukko-Paavon tyyliin?
Näin se kai on tulkittava. Se on kyllä ainakin tässä tapauksessa ihan realismia.
-
Jos on kansainvälissä tehtävissä, on titteli aivan olennainen asia antamaan ensivaikutelma henkilöstä. Ennen kuin tunnemme hänet ei nimi sano mitään vain titteli puhuu. Omani oli töissä Vice President ja se tuntui todella komealta, eli sama kuin USA:n kakkosmiehellä. Tosin meillä oli eri työnantajat. Se myös avasi ovia maailmalla. Kotimaisessa käytössä tulisi käyttää kotimaisia titteleitä, jotka avaavat tehtävän suomalaiselle. Toisaalta uudella tittelillä voi aina yhden palkankorotuksen ohittaa halvemmalla.
Kerrotaan juttu vielä toisinpäinkin. Pekka Tarjanne oli ollessaan pääjohtajana visiitillä Saudeissa pyrki vastaavan herran puheille siellä tittelillä general manager, joka paikallisessa kielenkäytössä tarkoitti samaa kuin Suomessa nykykielellä tiiminvetäjä. Vasta kun tajusivat vaihtaa tittelin amerikkalaisen normin mukaiseksi President and CEO niin ovet aukesivat. Tämä oli muuten tosi. Maassa maan tavalla.
Kuten sanoin, kansainvälisissä tehtävissä tuo onkin eri asia. Mutta kyllä minä tiedän kavereita joilla on ihan kotimaiset hommat ja yhteydet ja silti ulkomaisia nimikkeitä. Minusta se vain osoittaa että nuori polvi joka on kasvamassa, on tältä(kin) osin pois pilattua elostelija porukkaa. Siis noin yleensä asiaa katsottuna että tällainen brassailuilmiö saa jalansijaa. Aivan sama muidenkin typerien vierasperäisten muotisanojen kanssa.
-
Kuten sanoin, kansainvälisissä tehtävissä tuo onkin eri asia. Mutta kyllä minä tiedän kavereita joilla on ihan kotimaiset hommat ja yhteydet ja silti ulkomaisia nimikkeitä. Minusta se vain osoittaa että nuori polvi joka on kasvamassa, on tältä(kin) osin pois pilattua elostelija porukkaa. Siis noin yleensä asiaa katsottuna että tällainen brassailuilmiö saa jalansijaa. Aivan sama muidenkin typerien vierasperäisten muotisanojen kanssa.
En ymmärrä tällaista morkkaamista. Valtaosa nuorista on tosihyvää, osaavaa ja koulutettua. Kansainvälisten nimikkeiden käyttö on yleistä yrityksissä, jotka ovat kansainvälisiä tai tekevät kauppaa ulkomailla. Pidän hienona kehitystä, jossa yhä useampi nuori käy opiskelemass ulkomailla. Jokaisella ajalla on oma muotinsa.