Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 30.06.07 - klo:08:42
-
Numero 7─8/07. Sisältö
"Elämän kestävä peruskallio" on pääkirjoitus
Seuraava aukeama herättää vihreällä värillä. Taas Nivala ja juttua perinteestä, mikä on alatieläiselle mannaa. Muistan juhlamatkan kuorma-auton lavalla.
Kolumni todistaa meidän olevan vallan ytimessä. Mutta kuinka kauas Keskusta-oikeisto ajautuu ymmärtämättömyydessään todellisuudesta? Mikä osa väärinkäsityksissä on muureilla, mikä vallan (lue vaikuttamisen) halulla?
Aukeamalla s. 8─9 on Valo-teema: kirkkovuoden aihe koskettelee kelvollisuutta ehtoolliselle. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että e-pöytään ovat kaikki kelvollisia, koska anteeksi pyytäminen ei ole helppoa. Sananselittäjä minussa tahtoo sitten tarkentaa ja lisätä, että sovintokehoitus on "pieni vihje, millaisia tekoja hän kaipaa".
Kestävät sanat lohduttavat. Jos kivi ei millään muutu leiväksi, kuoleman hetkellä kuitenkin. "Nykyisessä Histan kartanossa Espoossa...Viimeisen kerran yhtenä miehenä, jo seuraavana talvena F.G. Hedberg lähti lopullisesti teilleen." Ei sentään 'omille'. Kuinka monelle ensi kesän Herättäjäjuhlat muodostuvat viimeisiksi? Kun yksikin lähtee, osa minua lähtee. Jos minä lähden, lähden kylliksi saaneena.
Joka sanan luin Heristen kenttätoiminnasta. Menen itse ylihuomenna kapteenin komentoon. "Esa ja Jyrki tietävät, että talkootöihin on tultu monista eri syistä. 'Yksikin talkoolainen tuli hommiin...'." Valokuvat avasivat toimintakenttää. Yöt on tarkoitus olla Siikaniemessä.
Entiset mikkeliläiset ovat rakentaneet modernin tanssi- ja runoesityksen sellon säestyksellä.
Nuoret tulevat joukkoon rakastettuina (s.18─19).
"Olen nähnyt Kiusaukset toistakymmentä kertaa. Jokainen esitys on ajallaan ollut toinen toistaan vahvempi passio, puhdistava kokonaiselämys, joka on puhutellut minua omaan elämäntilanteeseeni." (Maija Paavilainen). Luulin, että kantaesityksen Toinen ilta ja pari muuta sen jälkeen riittäisivät. Nyt epäilen, etteivät ole tarpeeksi.
Ahiksessa istuttiin pöydän takana. Serkkuni palautti mieleen, että se oli Reino Porra, "Jumalan kulkuri", jonka miljoonatestamentilla historiallinen Wanha Karhumäki kohennettiin uuteen loistoon.
Vielä silmäilin seuraavaa aukeamaa. Tansaniassa Heränneen kansan lähetysrahaston työntekijöiden Marketta ja Antti Vanhasen kotisivut ovat http://markettajaantti.vanhanen.net.
Selaan loppuosan. Henkilöhistoriat ovat aina olleet mielenkiintoisia.
(Toivon löytäväni ilmoitussivuilta jotain Aholansaari Sinfonietasta, jolla on 10-vuotisjuhlakonsertti. Ohjelmassa on mm. Esa Ruuttunen: otteita Viimeisistä Kiusauksista.)
Tarinat körttikotien elämästä kiinnostavat.
Kuulumisissa Hanna Salomäki kysyy, millaiset ihmiset käyvät Herättäjäjuhlilla? (Lehdessä se on kirjoitettu pienellä?!) Juhlilla tehdään haastattelututkimus aiheesta. – Ja sitten Espoon Heristen juliste! Komea komea! "Hoida, neuvo, tietä näytä", Siionin virren 223 säe. Liikenneympyräaihe siirtää ajatuksen etuajo-oikeuden tosiasiaan ja mahdollisuuteen.
Sivulla 33 luemme, että "Ennen sunnuntain 8.7. päätösseuroja juhlilla olevat lapset kokoontuvat klo 13.45 kuorokatokseen laulamaan Siionin virren 295 'Herra siunaa kotia'."
Ensimmäisellä ilmoitusaukeamalla s. 34─35 ei ollut Sinfiksestä. Entä seuraava?
Kirjamainoksia.
Sattuneesta syystä tiedän kuitenkin, että Aholansaari Sinfonietan 10-vuotisjuhlakonsertti on lauantaina 7.7. klo 22.00 Ristinkirkossa Valtakunnallisen kuoron konsertin jälkeen ennen Meditatiivista hetkeä. Ohjelman hinta on 10/5 e. Ristinkirkko sijaitsee Linja-autoasemalta Lahdenkatua vasemmalle puolisentoista korttelia, josta oikealle Kirkkokatu. http://kartta.lahti.fi/lahdenseutu/ Kirkon osoite on Kirkkokatu 4.
Muokkaus (=lisäys): "Nykyisessä Histan kartanossa Espoossa...Viimeisen kerran yhtenä miehenä, jo seuraavana talvena F.G. Hedberg lähti lopullisesti teilleen." Ei sentään 'omille'. Kuinka monelle ensi kesän Herättäjäjuhlat muodostuvat viimeisiksi? Kun yksikin lähtee, osa minua lähtee. Jos minä lähden, lähden kylliksi saaneena.
-
Eilen sain Hengellisen Kuukausilehden. Se on odotetumpaa postia meikäläiselle, ainoa postitse tuleva julkaisu Turun Sanoman lisäksi. Sana-lehden , Ristin Voiton ja Viikkolehden saan luettuina tutuilta ja seurakunnasta muutaman viikon viiveellä.
Paras juttu tällä kertaa mielestäni oli : Sinulle, joka tunnet itsesi Jumalan hylkäämäksi. Kirjoittanut Eeva Eerola.
Kirjoitus oli otsikolla lohduksi. Ehkä nyt juuri kaipasin niitä lohdun sanoja. Kun olo tuntuu heikolta, ja Jumala niin kaukaiselta, juuri silloin kaipaa tällaista luettavaa.
Monta sivua oli Lahden Herättäjäjuhlista. Enemmän ja enemmän vaan harmittaa, kun ei tullut tilaisuutta matkata Lahteen. Talvella vielä suunnittelin tuloa, kalenteriinkin merkitsin viikonlopun varatuksi. Nyt vaan ei lapsenhoitoa saatukaan järjestykseen, eikä olisi yöpymispaikkaakaan jos viime tipassa päättäisin lähteä.
Ensi vuonna sitten Espooseen. On vähän lähempänäkin tätä rannikkoreunaa.
Lahden juhlien tunnusvirren sanat jäivät mieleen. SV 113
ARMO KANNATTAA !
Eikö sinulla ole iloisempaa kuvaa ?
-
Eikö sinulla ole iloisempaa kuvaa?
Tina Yvonne, et ole tainnut huomata sinulle lähettämääni
yksityisviestiä. Se löytyy sivun yläreunan linkistä. Sen sisältö oli:
"On minulla iloisempi kuva, mutta pidän tästä vakavasta enemmän. t.
satman :) :neutral: "
Kiitos osallistumisesta, keskustelualoitteesta aloittamaani aiheeseen
'Hengellinen kuukauslehti'. Osasyy keskustelun tähänastiseen vaimeuteen
on aika ainakin kahdella tapaa: aloituksesta on kulunut vasta vähän
aikaa, ja ihmisillä ei ole aikaa. Halusin julkisuuden tavoittelun ohella
tuoda sitä myös rakkaalle lehdellemme. 'Julkisuuden tavoittelun' siinä
mielessä kuin nyt ihminen yleensäkin tahtoo tehdä itsensä tykö,
ilmoittaa olemassaolostaan, olla siis olemassa tuomalla ja jakamalla
omaansa, mitä on ajatellut, tietysti itsekritiikkiä yrittäen. Ja onhan
niinkin, että harva aivan ainutkertaista synnyttää, paitsi tietenkin
niin kuin nainen ja mies uuden elämän.
'Rakas lehtemme' -ilmaus siksi, että HK on kuin ilma, jota hengitämme.
Sen vuoksi siihen on vaikea saada etäisyyttä, mikä taas on sanallisen
kuvailun edellytys. Minä taidan olla poikkeus - toivottavasti en.
En aja takaa kritiikkiä, arvostelusta kirjoittamattakaan. Perään
kokemusten, lukukokemusten kirjaamista. Se focusoi. Se tuo esiin. Se
antaa tiedoksi. Tieto on pois uskomuksista. Kyse on kehityksestä. En
kaihda kritiikkiäkään. Se on hedelmällistä.
-
Ilmestyy parin viikon kuluttua. Suunnittelen sen kokemisen ja lukemisen kirjaamista välittömästi: mikä on ensivaikutelma kannesta ja avaamisesta alkaen sivu sivulta. Sitten voisi dokumentoida myös toisen lukukerran....ja lopuksi, mikä jäi päällimmäisenä ja pysyvimpänä elämään.
-
.
Nro 9 – 2007 – 119. vsk
Vauhdikkaassa kansikuvassa, jonka Liisa Kuparinen on ottanut, Ilona ja Tarmo poseeraavat Lahden urheilukeskuksen kentällä taustanaan penkkirivejä ja pääkatsomo. Kummallakin on päällään vaaleansininen körttipaita, jossa on teksti Mua siipeis suojaan kätke.
Sisällysluettelosta nousevat päällimmäisiksi KESTÄVÄT SANAT, Lahden Herättäjäjuhlat 2007 ja KESKUSTELUA.
P ä ä k i r j o i t u s koskettelee aihetta "manna". Päätoimittaja ja Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja
Simo Juntunen toteaa, että "mannaa ei voinut säilöä, mutta sitä sai seuraavana päivänä lisää. Ahneuden sijaan opittiin luottamaan..." Herättäjäjuhlien kohdalla "ihmeistä en tiedä, mutta...meitä ravittiin."
"...kirkon töihin tarvitaan uutta väkeä vanhemman polven väistyessä."
Pääjutun otsikon layout on komeasti "Elämä suuremmissa käsissä". Mutta mitä ihmettä! Siirrettyäni katseen ison, värillisen aukeamakuvan murjottavasta vanhuksesta viereisiin pieniin mustavalkoisiin tunnistan tutut kasvot: vanhuksen nuoruudenkuva ajalta, jolloin asuimme Anttolassa. He olivat ystäviämme – ja ovat tietysti edelleenkin – siellä silloin, seuraväkeä, mutta välissä on yli 50 vuotta! "Aune ihmettelee, miten monet asiat ovat muuttuneet. Maailmasta on tullut kova. Ahneus on kasvanut. Monien muutosten myötä hän kokee yhteyden nyt puuttuvan...Minun elämäni on ollut suuremmissa käsissä."
K o l u m n i-palstalla vuorottelee kolme kirjoittajaa. Nyt on puikoissa espoolainen (huom! ensi kesä) pastori Johanna Koivisto. Hän kirjoittaa näkevänsä ja muistavansa paljon uniaan. "Raamatussakin mainitaan useita henkilöitä, joille unen näkeminen muodostuu merkittäväksi käännekohdaksi elämässä."
V a l o-palstan alakerrassa Juhani Elenius on valinnut Siionin virren 228, säkeistön viisi: "Myös siitä tulee kiittää..." Hän (tai toimitus) on laittanut säkeiden väliin kaksi tyhjää riviä. Varsin ilmavaa!
P y h ä ä a r k e a. Siinä voisi ollakin kirja, jota lukea seurojen aluksi.
K e s t ä v i k s i sanoiksi on professorimme valinnut Herra, Herra, älä heitä...Korven kulkijan huuto.
Kauniin keltaisella taustalla L o h d u k s i sivuaa kirjoittaja Foorumilla käytyä keskustelua parannuksen tekemiseen kehoittamisesta. Amer. piispa Spong vaatii kristinuskon "päivittämistä". Kommenttini: raamattuhan onkin täynnä kliseitä. Tämän tästä saa lukea ja kuulla jo sadannet kerrat samat lauseet. Totisesti suola on käynyt mauttomaksi. En kirjoita, että nyt juuri tässä, vaan vähän useammin kuin joskus.
Sitten laaja katsaus Heristen antiin: kokemuksistaan kirjoittaja kuvaa Löytyn puheen synnyttäneen kyynelvirran!
Toisena asiana Jo vääryys vallan saapi –virren pudottaminen virsikirjasta. Minä en lähtisi valittajien joukkoon, koska vääryys ei TULE saamaan valtaa. Sen manaaminen olikin syytä lopettaa. Oikeus voittaa. Toisaalta okei okei vääryyden kokemuksia on tuon tuostakin, joten siinä mielessä... Huumorin puuttumista puheista kokija valitti. Huumorin käyttö kuitenkin katkaisee diskurssin. Mutta ei pahaa sanaa hiljaisesta sen enempää kuin äänekkäästäkään h a u s k a n p i d o s t a.
Körttikampausten tekeminen oli uusi asia. Olen yrittänyt jo vuosia silloin tällöin vääntää sitä tukkaani, mutta läheiseltä saamani kritiikin vuoksi on ollut pakko luovuttaa. Viimeksi esittelin projektiani talkoosaunan jälkeen kaukaisemmille läheisille taas perustellen, että näin osoitan kunnioitusta menneille sukupolville. Tukan kuivuessa jakaus siirtyi huomaamatta tavan voimasta entiselle paikalleen. Olen yrittänyt vedota myös siihen, että telkkarissa näkee usein keskipääjakauksen nuorilla, jotka tietävät körteistä korkeintaan, että "onks ne niitä lestadiolaisia?".
Mitä kertoo tämän kirjoittajasta, että raamattutunnit ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta olleet pitkästyttäviä?!
Aholansaaren majoitusrakennus odottaa viimeistelijöitä, joiden määrä on vielä arvoitus. Talkoohenkeä!
K e s k u s t e l u a ja k u u l u m i s i a. Karhumäki-säätiön hallituksen puheenjohtaja Heikki Keisala vastaa Satu Väätäisen edellisessä Henkkarissa olleeseen piikkiin Reino Porran testamentin sijoittamisesta Karhumäen lahonneisiin hirsiin. No, ehkä Satu oikaisee, tarkentaa ja selittää, ehkä ei, aika näyttää. Nimittäin moni oli Heikille valittanut Sadun kritiikkiä, joka, jos oikein ymmärsin ja muistan Heriksen jutusta, meni niin, että S. oli ollut itse päättämässä testamentin käytöstä, mutta tullut myöhemmin synnintuntoon, koska varat olisi pitänyt ohjata nuorisotyöhön, sillä usea herännäisyyden laitamilla putosi siksi kelkasta.
U u t i s e t
Aholansaari
Wanha Karhunmäki
Jälkimmäisen palsta on pidempi.
So what:
Ei tule huono kakku
Tulee kakku
Hyvä kakku
.
-
Mukava lukea tätä koostetta/ analyysia. Täällähän sopii ajatuksensa soppaan heittää muidenkin.
-
Satman, Sinähän pidät arveluideni mukaan HK:sta. :shock: paljon kiitoksia. O:)
-
.
Aloitan lopusta ja lopetan alkuun. Koiriin käytetyt rahat olisi armeliaampaa sijoittaa kestävään kehitykseen.
Työntekijöiden kuvat olivat lisääntyneet kolmella.
Onko Aholansaaren palsta siksi pienempi, koska se on ensimmäisenä? - Onhan A ennen W:tä.
Kiinnostavia kirjoja kaikki.
Tekisi mieli osallistua Aku-juhlaan.
Anteeksi rukoilevaiset! Olen niin keskittynyt suureen linjaan, etten saa aikaa vähemmistöille. Maahanmuuttaja-siirtolais-uussuomalaiset ovat poikkeus, mutta he ovatkin kasvava vähemmistö, eräänlainen uusvähemmistö.
No sitten onkin sama aihe seuraavalla aukeamalla ja vielä Valkealan opistolta, jonka rakentamiseen aikoinaan isäni lainasi Nykäselle hevostaan, ja oli varmaan itsekin talkoissa mukana. Valkeala, Valkeala, jonka kappeliseurakunnan kirkossa asuimme silloin, kun paappani sai ensimmäisen autonsa, Prefektin. Tuohikotti. Tein pihapihlajaan linnulle pesän / Kesti sen kesän / Väkeä oli kerääntynyt maantielle / Jotain melkein kauheaa tapahtui / Jänis. Naapurissa oli linja-autoasema. Sain tehtävän mennä kauppaan / Sanoin kauppiaalle, että laitetaan ylös / Hän katseli taivaalle ja kysyi "Minne?"
Palvelukortti ja seurat, ei siioninvirsi-, vaan kirkkopyhät ja maakunnalliset.
Jäsentiedotteen viimeisellä sivulla kuvassa... ai ei ollutkaan. Taitaakin olla seuraavalla aukeamalla, nimittäin kuva, jossa Alpo vaatii talkoisiin. Tällä sivulla vielä Talvikynttilät ja Soikoon sydämestämme.
Raportti nuorisokokouksesta: "...Me nuoret makasimme kasoittain..." Uudet työntekijät, Samuli, Teemu ja Kalle esittäytyvät. JÄSEN- JA HK-KUULUMISIA LAHDEN HERÄTTÄJÄJUHLILTA: Herättäjä-Yhdistykseen liittyi 129 uutta jäsentä. Vuoden 2006 lopussa yhdistyksellä oli 6 101 jäsentä... Haasta ystäväsi...
Puheenjohtajan avoin olemus ja kirjoituksen aihe: Sisälähetys on taas löydettävä.
Wanhaan Karhumäkeen kerätään aineistoa Körttimuseoon.
Väkevä yläreunan mustapuna-väritys. "Herännyt ihminen on hätäinen ja hullu."
Lukijakuntakohderyhmänä naiset. Posliinimaalausta, maalauksia, enkeleitä.
Taas värikäs, violetti reunus ja varjostettu otsikko. Hienoa, taittaja! Kuvassa on Rimpiläisen näköinen mies, varmaan veli. Aihe, masennus on kiinnostava ja ajankohtainen. Olenko masentunut, koska nukahdan ja herään aikaisin? "Koska valaissee kointähtönen..."
LOHDUKSI ahmin sivullisen viisauskiteitä. Mitään niistä ei voi nostaa esille, ovat toinen melkein toistaan parempia, sattuvampia, mehukkaampia, syvällisempiä, rauhoittavia; että meillä on hartaita, uskollisia ystäväajattelijoita!
Lentäjä vestää kielestämme KESTÄVIÄ SANOJA. Ymmärrän amisheja, jotka ovat "jämähtäneet" edellisille vuosisadoille, sillä virsienkin uudistuksen arveluttavuus piilee niiden väärinymmärtämisen karsimisessa. Kannatan ehdottomasti pyhien tekstien päivittämistä. Toisaalta vänkään vanhentuneiden sanontojen säilyttämistä. Savon murteessa vänkäri on mestarin apulainen. Jos poikain ajatukset karkaavat väärään suuntaan, suunta ei ole silloin oikea.
"Lukekaa Hellaakosken 'Raamatuita'..."
KOLUMNI yhdistää maailman kodista kaikkeen.
Suomen pohjoisin körtti. Kuva on hieno.
PÄÄKIRJOITUS sisältää ajankohtaisen aiheen. Ei ole kaukana ajatus, että kirjoittajan mielessä on ollut myös Körttifoorumi. Juutuin toviksi pohtimaan toiseksi viimeistä lausetta. Vuntierauksen tulos:
Viimeiset kiusaukset: "Pakkopaidasta hän päästelisi heidät sitten ja laskisi uimaan turvalliseen veteen." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Viimeiset_kiusaukset#Toinen_n.C3.A4yt.C3.B6s)
Nimen siniharmaa väri on miellyttävä.
ISSN 0783-4284 ................................................................................................................................................................... Nro 10 – 2007 – 119. vsk
po. Kuukauslehti {Saa korjata}
.
.
.
-
AHS-osio on lyhyt koska HK on laatulehti. Nyt todelliset AHS-otsikot, vain körttifoorumissa:
Halkoja hakkaava nuorukainen on maailman toivo
- Opiskelijoiden ruskaleirin positiivinen passio
Takapöydässä ei käy munkki
- Henkilökunta laihtuu jälleen
Neliveto päällä
- Kökkämies ei poistu keskeneräiseltä työmaalta kirveelläkään
Kleofas Hyvämäen aarre
- Aholansaaressa superharvinainen 1500-luvun käsikirjoitus
-
:)
Ruskaleiri on mitä ilmeisimmin ollut jälleen varsin mukava!
-
Kleofas Hyvämäen aarre
- Aholansaaressa superharvinainen 1500-luvun käsikirjoitus
Kerro lisää!
-
Hyvämäen eli Hymanderin pappissuvun perintönä Saareen tuli myös oktavoniteeksi yhteensidottu neljän 1560-luvun käsikirjoituksen kokonaisuus. Se on äärimmäisen harvinainen, suurelta osin ilmeisesti uniikki teksti reformaation jälkeisen Ruotsin meiningistä. Saari neuvottelee paraikaa käsikirjoituksen sijoituspaikasta.
-
Lehdessä näkyi olevan juttu jostain keravalaisesta kirjastovirkailijasta.
Anja Romun 'Kuin Valkoinen ruusu' liikkui mielestäni sellaisen runollisuuden rajamailla, joka uhkaa siirtyä koskettavan puolelta tahattoman koomiseksi. Rohkea rajankäynti on aina hienoa.
Uskomme alkulähteillä valokuvattua Heikki Tervosta luulin jo Aapeli Saarisaloksi vuosikymmenten takaa. Kappadokian kirkon kovia kokeneita freskoja olisin kiinnostunut katsomaan isommasta kuvasta.
-
Penan tuossa yläpuolella esille nostama kirjastovirkailija lienee nyt hetken - kuukauden verran - jäävi joihinkin asioihin mihin tällä foorumilla ja tässä ketjussa totuttu on.
-
minulle tuli tänään ensimmäinen "hengellinen kuukausilehti." oli erittäin hyvin tehty teknisesti ja kirjoitukset hyviä.menee kaikkien muiden "uskonnollisten lehtien" edelle, joita olen vuosien varrella lukennut.siunausta kaikille lehden lukijoille ja tekijöille.
-
Kannessa logo ja nimi ovat beigellä, valkoisella pohjalla kuten koko kansi.
Alapuolella on laidasta laitaan musta, sentin paksuinen palkki, jonka vasemmassa reunassa ISSN 0783-4284, oikeassa Nro 11 – 2007 – 119. vsk
Kansikuva on oksasta (mustaviinimarja?). Lähikuva. Lehtien suonet, varjot ja valo näyttelevät merkittävää osaa. Yhden lehden kärjestä lähtee valkoinen lanka. Sen täytyy olla hämähäkin seittiä. Samasta kärjestä on tippumassa myös vesipisara.
Sisältö
Vakiopalstat on merkitty isolla ja lihavoitu. KESTÄVISSÄ SANOISSA on aihe "samoilla oljilla". (Seurakuntamme eläkerovasti on peräänkuuluttanut samoilla oljilla makaamisen tärkeyttä.)
PÄÄKIRJOITUkSen alla on toimittaja Hannu Rannan tekemä Pekka Väätäisen haastattelu otsikolla "Herännäisyyden perintö antaa eväitä kohdata ikuisesti pysyviä elämän asioita". Haastateltava toteaa, että hän osallistuu netissä H-Y:n kotisivun Körttifoorumin arvo-, mutta ei teologiakeskusteluihin. Kommentti: haluan tehdä siinä(kin) kohtaa parannusta.
Kylmien kyytimiehestä: jos olisin elänyt silloin, en ehkä olisi varma kyytimiehen sijoittumisesta poliittisella kartalla.
Pääkirjoituksen otsikko on "Yllättäviä ylennyksiä". Kirjoitus alkaa: "Lompakko täyttyy kauppojen etukorteista." Ja päättyy: "Ei Kristuksen kirkolla ole jaettavana maailmassa etuja ja alennuksia. Sillä on välitettävänä vain yllättäviä ja käsittämättömiä ylennyksiä. Mutta siinä onkin paljon, aivan riittävästi, kenties (sic) kaikki tarpeellinen."
KOLUMNI
"... Olisi leimaavaa sanoa, että tämä armollinen ja hengellisesti rentouttava seurakuntayhteys johtuisi kehitysvammaisuudesta..."
VALO
Anja Romu on taiteilija.
L O H D U K S I
Eeva Eerola: "Sinulle, joka olet uudessa tilanteessa
...Jos tie on tukossa, niin se on. Jos ovet ovat lukkiintuneet, ne ovat lukossa. Jos ympärillä on syksyn ja talven sysimusta yö, ei se valkene ennen aamua (sic). Eivät oudot asiat ja tuntemattomat seudut tule yhdessä hetkessä tutuiksi, eivätkä vieraat ihmiset läheisiksi."
Siionin virsistä
Tauno Väinölä kuului Mikkelin seuraystäviin 60-luvulla.
Uskomme alkulähteillä ollut Heikki Tervonen oli myös Mikkelissä samoihin aikoihin.
Aholansaari elää ja vaikuttaa ihmisen arjessa
Kuvassa Jaro Julkunen katsoo maahan, Juho Tervala Alpoon ja Alpo etiäppäin.
Toisessa kuvassa on Toivo, oikealla, vasemmalla Paavon pirtin ikkuna. Tai ei se olekaan Paavon, koska puitteet on maalattu.
Korppi-sarjakuva häivyttää minuuden rajaa. Pari puhuu ristin. Toisen puhe on toisen. Kuin puolisot.
Teatteri, joka on ihmisen asialla
Arvi Kaukolammi vaimonsa kanssa työstää raamattua mm. otsikolla Poikani Jeesus. Näyttelijä esittää Jumalaa. Aikamoinen persoonallisuus.
Liike on tärkein, toteaa Juhani E.
Samuli K. esittelee myös perinnettä uudistavan levyn, jolla Sinikka Kontio nappaa ilmassa olevaa. Kuuntelija s a a t t a a huomata "kaivanneensa juuri tällaista".
Luin kirjan
Kun jää sulaa -teoksen (Pirkko Lehtiö ja Tuula Sääksi) esittelijä arvelee, että on aika luopua käyttämästä "heimo"-termiä Afrikan kansojen kohdalla, "koska ne ovat usein monimiljoonaisia, selkeästi omaa kieltä puhuvia kansoja." Osuvampia ovat "kansanryhmä", "kansa" tai "etninen ryhmä".
Hengellisen Kuukauslehden ja Herättäjä-Yhdistyksen PALVELUKORTTI
Tilaan Hengellisen Kuukauslehden
Tilaan lehden lahjaksi
Osoitteenmuutos
Liityn Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi
maksamalla jäsenmaksun tilille Nordea 109530-13589
Vanha osoite / lehden saaja / jäsen
Uusi osoite / lahjatilauksen maksaja
Herättäjä-Yhdistys maksaa postimaksun
Herättäjä-Yhdistys ry
Tunnus 5004701
600003 VASTAUSLÄHETYS
Seurat vuonna 2007
26.11. Lapua, tuomiokirkon 180 v. juhlaseurat kirkossa
...
13.12. Oulainen
Kuulumisia
Myydään / kokoonnutaan / esitetään
Aholansaaren Ystävärengastilin numero on 528804-444644
"M i n k ä-a i h e e n-h a l u a i s i t-k e s k u s t e l u f o o r u m i l l e ?"
Jaro Julkunen
Tavarakeräys Wanhan Karhumäen Körttimuseoon jatkuu marraskuun loppuun saakka.
"Syksyisen päivän paistetta ja armollisen Herramme siunaavaa läsnäoloa teille kaikille koteihinne." Eero Myrskykari
Herättäjä-Yhdistys
Yhteystiedot
Kuvat työntekijöistä: 5 naista, 15 miestä.
"Missä sinä olet?
"Siis kuunnelkaamme, Jeesus kutsuu meitä.
...
Hän uupuneita korjaa lammastarhaan."
Kalle Hiltunen
-
Kannessa logo ja nimi ovat ruskeanpunaisella. Kuusi kynttilää. Edessä keraaminen enkeli.
"
Sisältö HK 12/07
Pääkirjoitus
Ihmisarvo
Kolumni
Naamakirjan lumoissa
Valo
PYHÄÄ ARKEA
Kestävät sanat
Lohduksi
Siionin virsistä
Itsenäisyys vaatii opettelua ja työtä
Tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme Vapahtajaa. Jarmo Rauhala Jokelan tragediasta.
Herätystä ja höyläpöytää. Esko Jaatinen persoonallisella tyylillään.
Kuulumisia. Mm. talkoopastorin tervehdys.
Tauno Väinölä katselee merelle ja kirjoittaa virsistä. Teksti ja kuvat: Samuli Korkalainen.
Rohkaisemme toivon näköaloihin. Turun opistosta.
Luin kirjan
Salattu elämä Kristuksen kanssa. Jaakko Elenius.
Tytär muistelee Erkki Kurki-Suoniota. Hannu Komulainen.
Siirtäkää se, minkä olette hyväksi kokeneet, tuleville polville!
Tarjoamme vanhemmille ja isovanhemmille mahdollisuuden tilata Hengellinen Kuukauslehti l a h j a k s i vuodeksi 2008 edulliseen 20 e u r o n hintaan. Lehden normaali vuositilaushinta on 35 euroa.
Hengellisen Kuukauslehden ja Herättäjä-Yhdistyksen PALVELUKORTTI
Seurat vuonna 2007
Seurat vuonna 2008
Soita ja lahjoita Herättäjä-Yhdistyksen työhön 0600-11100 (10,10 e + pvm)
Korppi. ... Ja kyllä! Taas ne tosiaan söivät! Mahtavaa porukkaa!
Julkaisuja. Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, puh. 06 433 5714, www.h-y.fi
Aholansaaren uutiset
Wanhan Karhunmäen uutiset
Herättäjä-Yhdistys.
Pankkiyhteydet POP 474710-21655; EPOP 515444-25808; Nordea 109530-13589
Heränneen kansan lähetysrahasto EPOP 515444-25816
Takasivu
Ovella
"
(Lihavoinnit ja harvennukset minun)
-
Oho! Mä katoin, et mikä tää on! Mi...mikä sen nimi oli? Kyllä se jotain hengellistä. Kunnes huomasin kannen vasemmassa alanurkassa logon. Hei vitsi! Henkkari! Uusiutunut! Aika ohut. Mutta niin on Suomen kuvalehtikin. Pyhät ovat verottaneet työvoimaa.
Uutta on etukannen lisäksi takakannen sisäsivulla kolme palstaa: Sanat sanotut (eikö se ole ollut joskus ennen?), Vuosien takaa ja Takarivi, jossa kolmen muun vuorottelevan kirjoittajan lisäksi myös Jaakko Löytty "katsoo uusista kulmista Jumalan maailmaa".
Lasten palsta on myös uutta. (Nuorillahan on YTY-lehti, jota he itse toimittavat. Seuraava numero on Pohjois-Savon alueen nuorten toimittama. Tiedän, koska siinä tulee todennäköisesti olemaan neljän kuukauden ikäisen lapsenlapseni haastattelu. Mielenkiintoista nähdä, mitä toimittaja on vauvasta saanut irti. Ja ennen kaikkea! Mitä vauva on suostunut kertomaan elämästään ennen ja nyt, ja mitkä hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat.)
Työntekijöiden kuvat ovat nyt värillisiä.
Luin kirjan -osasto vaikuttaa myös uusiutuneelta.
Kakkossivun sisällyskooste on saanut väriä kuvien muodossa.
Yleisilme on kevyt ja valoisa. Onneksi olkoon, toimitus!
120 vuotta on takana, laajeneva levikki ei antane kauan odottaa.
-
Lehden yleisilme ja taitto on uudistunut hyvään suuntaan. Jutut ovat nyt kansantajuisempia kuin aiemmin. Kansantajuisuus oli yksi lehden päämääristä lehteä perustettaessa! Kuvissa on ihmisiäkin eikä pelkkää peltoa! Hienoa! :wink:
-
Jos äsken ihan oikein Herättäjä-YHdistyksen sivustolta katsoin, niin Hengellisen Kuukauslehden levikki oli ja on 5 623. Tuo on vähän, todella vähän. Paavo Maunula taisi joskus 1970-luvulla HK:ssa lähes kauhistella silloista levikkiä, joka oli muistaakseni jotain 11. 000 ja joka tuntui Maunulasta pieneltä. Ainakin sen verran räpläkkäästi muistelen hänen asiasta kirjoittaneen.
Ehkä tuo rapiat 5 000 on kuitenkin monella tapaa totta. Syystä tai toisesta, tai kolmannesta, meitä enemmän kuin jossain määrin herännäisyydestä kiinnostuneita ei tuon enempää ole. Siipeilijöitä sitä vastoin on kohtuullisen suuri joukko, eivätkös ainakin monet papit ikäluokasta 45+ ole ainakin lähinnä körttiläisiä. Tästä meille kohtuullisen tutusta herätysliikkeestä lienee nyt sitten kadonnut asiasta oikeasti kiinnostuneita maallikkojakin jonnekin, ties minne.
Ehkäpä tuo rapiat 5 000 on täyttä totta. Herättäjäjuhlatkin taitavat osittain olla hämäystä.
-
Jos äsken ihan oikein Herättäjä-YHdistyksen sivustolta katsoin, niin Hengellisen Kuukauslehden levikki oli ja on 5 623.
Näin on. Käykääpä muuten muutkin Hengellisen Kuukauslehden sivuja (http://www.h-y.fi/hk/) tutkimassa. Löytyy mm. Wilhelmi Malmivaaran kirjoitus ensimmäisestä lehdestä (http://www.h-y.fi/hk/hk1888/1888Malmberg.html) v. 1888. Ja tuoreemmastakin arkistosta paljon.
-
Levikki on ny ainakin 5624, kun tilasin leheren ittelle. Monasti oon tilannu aikakausilehtiä ittelle, mutta on jääny muavikäärööhin lukemattomina, ku ei oo muka joutanu lukemahan. Kiriastos kyllä tuloo luetuksi monenmoosia lehtiä, mutta kotona ei pysty keskittymähän. :smt104
-
Olen itsekin ihmetellyt, miksi luen Hengellisen kuukausilehden useimmiten kannesta kanteen.Jopa minulle vieraiden ihmisten muistot vuosikymmenten takaisista opistovuosista vievät mukanaan. Kieli on yleensä arkista ja vanhahtavaakin. Sisältö toistuu pienin muunnelmin. Jostakin kuitenkin tulee hyvä mieli. Mikä lie virrenhyrinä rivien välissä.
-
Aika ajoin luen Kuukauslehtiä ( HK siis ) eri vuosikymmeniltä ( ja tarkasti ottaen myös eri vuosisadoilta, kolmelta eri vuosisadalta ), ja kyllä jokaisella lukukirjalla löydän lehtiä, joissa on sellaisia juttuja, jotka ovat kestäneet aikaa, juttuja joissa on nätin napakasti jotain ikuisesti totta ja kestävää.
Mutta kokonaisuudessaanhan asia on sama kuin virsissä: joitakin virsiä viitsii veisata, joitakin sitten taas ei.
Lähes tai täysin ihme on kuitenkin se, että HK on ollut totta jo 120 vuoden ajan. Tuona aikana on lukuisia lehtiä kellastunut, hapraantunut ja hävinnyt. Tältä istumalta muistuu mieleen muun muassa Nykyposti, Pikajuna, Valo... Myös useita vasemmistolaisia sanomalehtiä ja maakuntien ns. kakkoslehtiä on mennyt unholaan.
Mutta HK on yhä totta, helmikuussakin, ja myöhemmin. Kiitos meille.
-
Herättäjä-yhdistyksessä on 6100 jäsentä (2006). Kuinka paljon HK:n tilaajista on muita kuin jäseniä? Kuinka suuri osa jäsenistä on tilaajia? Luulen, että tilauslevikin olennainen lisääminen on vaikeaa - tuputtaminen ei kuulu herännäisperinteeseen. Lehden teko niukoilla resursseilla on kovaa ja usein aika yksinäistä hommaa. Uudistaa ja kehittää pitäisi, mutta se maksaa. Se, että lehti ilmestyy ja on nykyisin aika hyvinvoivan oloinen, on saavutus sinänsä, kuten Kalistaja totesi.
Mutta aina pitää pohtia, mikä HK on ja miksi se on. Yksi oikeutus sille on ilman muuta tämä: HK julkaisee sellaista aineistoa, jota muut hengellisten yhteisöjen lehdet eivät julkaise. Tämä pitää aina muistaa.
Kun Hengellisen kuukauslehden verkkosivuja lähitulevaisuudessa varmaan aletaan kehittää, niin onpa ainakin keskustelufoorumi jo valmiina...
Mt
-
Mt analysoi tätä rakasta lehteä loogisesti. Se taitaakin olla Suomen suurin herätysliike - "lähinnä heränneet". Kiitos mt. :wink:
-
Herättäjä-yhdistyksessä on 6100 jäsentä (2006).
Hyvä muistutus tiedon päivityksen tarpeesta sivuille. Nyt on päämajasta kysytty sivuille ajantasainen tieto: 31.12.07 jäsenmäärä 5 969. Alaspäin menty jälleen, kuten myös pitkään Hengellisen Kuukauslehden tilausten kohdalla.
-
Totuus on tuotava esiin ( kuten Liisa tekee tuossa ylhäällä), vaikka se vähän kirpaiseekin. Julkikörttiläisten ( tai paremminkin kai virallisten körttiläisten ) luonnollista kasvua odottaen, Kalistaja!
Toki myös HK:n levikki saa nousta!
-
Olen saanut itse Hengellisen Kuukauslehden lahjaksi jo parikymmentä vuotta. Puolestani olen tilannut sitä silloin tällöin lahjaksi toisille. Se on niitä harvoja lehtiä (muitakin kuin hengellisiä), joita voi hyvällä mielin tilata ajattelevalle ihmiselle. Palaute on ollut kiitollista.
-
Minulla on HK:n tilausjärjestelyihin erittäin hyvä ratkaisu ja vedenpitävä... ei lapsivedenpitävä... eilispäivänä olin synnytyssalissa ja me saimme tytön ja aiemmin 6 hirviöpoikaa. 7kpl potentiaalista HK:n tilaajaa. :wink: Tässä olisi kaikkein yksinkertaisin tapa rakkaalle lehdelle kiivetä HS:n yli. :smt038
-
Juhani ja hänen perhekuntansa aikovat pelastaa herännäisyyden tulevaisuuden. Tuosta kiitos. Juhani ja hänen vahva vaimonsa ovat nyt näyttäneet koko ystäväkansalle sen kuinka tälle matoiselle ja siitä huolimatta kiehtovalle pallollemme saadaan kosolti H-Y:n ainaisjäseniä ja HK:n tilaajia miellyttävällä ja luontevalla tavalla. Ei tarvitse mennä kadulle praktaattien ja iskulauseiden kanssa väkeä hakemaan, riittää kun hoitaa homman kotona. Kylläpä tuosta J:n pirtistä kelpo veisuu kuuluu kauas! Tyttö on taatusti koko veljessarjan hemmoteltavana, ja se on hyvä!
-
Palion onnea Juhanille ja perheelle likkatenavan syntymän johorosta, vaikka taisi veliet orottaa Eeroa tulevaksi :wink: .
-
eilispäivänä olin synnytyssalissa ja me saimme tytön ja aiemmin 6 hirviöpoikaa.
Komea uutinen! Onnea vielä täälläkin.
-
Me kaikki tahdomme yhtyä onnitteluihin kun Juhani sai oman lellivauvan ja Anna-Kaisa prinsessan.
-
Onneksi olkoon minunkin puolestani! Hänestä kasvaa varmasti lujaluonteinen ja määrätietoinen nainen, kun saa pienestä pitäen harjoitella mieslauman hallintaa.
Mt
-
Eiköhän ne ole koko mieslauma polvillaan ihastuksesta sen tyttären edessä. Juhanilla on täysi työ pitää pää kylmänä ettei kuopuksesta kasva prinsessaa... :) Ja kasvaa siitä kumminkin. Körttiprinsessa.
Yää, mie väännän itkua täällä. Liikuttavaa. Pieni olento syntynyt maailmaan. Jumalan kiitos!
-
Huomasin. että iloisia asioitakin tässä maassa tapahtuu. Paljon Onnea kaimalle, pikkutytön Äidille ja niille kuudelle "Vekaralle"
Ei se ole millääntavalla Eeva-Kaisan syy , eikä minun :!: :!: :!: :!:
-
Onnea tytölle! Mitä 'hirviöpoikiin' tulee, parempia ne ovat kuin 'tärviöpojat'. Onnea heillekin ja siunausta ja varjelusta koko perheelle!
-
Onnittelut!
Meillä on tyttö ja kolme poikaa. Tyttömme on lapsistamme tiukin, pojat voivat olla välillä tärviölläkin. 13-vuotias oli kirjoittanut terveystiedon kokeeseen elämänsä tukijaloiksi terveyden, sosiaalisuuden ja omien sanojensa mukaan "jostain kumman syystä uskonnon ja isänmaan, kun tulivat mieleen". Lukevat kyllä enemmän Aku Ankkaa kuin HK:ä.
-
Juhani: Olet nyt saanut maailman velan maksettua. Onnittelut sinulle ja
vaimollesi Anna-Kaisalle.
Veisaa pienokaiselle Sv 204
-
Minäkin luen 44-vuotiaana Aku Ankkaa, mutta myös parasta lehteä. Vaimoni Maijakaisa lähti tuonne nahkapussia käyttämään Anna-Sofialle. Kiitoksia ja siunausta kaikille. :wink:
-
Onnea minunkin puolestani! Mukavaa kuulla väliin iloisiakin uutisia tässä julmassa maailmassa!
-
Nro 2/08
1. selausluku
Todella selkeä, pelkistynyt kansi! Lähikuva kahden lapsen ristityistä käsistä. Lapsen pienet kädet ovat voimakkaat.
Samoin kannen sisäsivu on selkiytynyt. Värilliset kuvat, kaikkiaan viisi, täyttävät siitä melkein puolet ja avaavat elävästi sisältöä. Luettelossa vakioaiheet on nyt korostettu isojen kirjasinten ja lihavoinnin lisäksi siniharmaalla. Tyylikäs väri.
Pääkirjoituksen aihe on 'Uusia tuulia kirkon purjeissa': "... Kristityn kutsumuksen tärkein toimintakenttä on...arkinen elämä..."
Vau! Silmät pyörivät keltaisen hyrrän tahtiin. Lastensuojelutyö on pääjutun aihe.
KOLUMNIssa Paavo Voutilainen kirjoittaa nöyryydestä. "Nöyryys on herännäisliikkeen perussana...". Huippu-urheilija on nöyrä tavalla, "joka vahvistaa toista, tekee hänestä hyvän".
...
Körttimuseo avataan toukokuussa
2. lukukerta
MUUTOKSEN KESKELLÄ sivuilla 12–13 haastattelee Osmo Kangas Saarijärven kirkkoherra Olavi Vuoria mm. kysyen voiko ulkoistaminen tulla myös hengellisen elämän alueelle. Vuoria siteeraa tunnettua körttirohvessoria, että vain kirkolla on sakramentit. – Muutokseen, tässä seurakuntaliitoksiin, ollaan valmiit. Nyt tarvitaan vain "muutoksen osaamista".
LOHDUKSI-sivulla 11 Jorma Sutinen kirjoittaa koskettavasti kehitysvammaisten työmotivaatiosta: "Monella kehitysvammaisella on ammattikoulutus, ja heidän työintonsa ja työhön sitoutumisensa lienevät kansalaisten keskivertoa huomattavasti suuremmat... Mitä enemmän me annamme arvoa kehitysvammaisten omannäköiselle osaamiselle, sitä enemmän me ilmennämme ulospäin syvää ihmisyyttä ja ennen muuta kunnioitamme yhteistä Luojaamme... Kehitysvammaisuus on erityislaatuinen persoonan ominaisuus, joka voi tuoda paljon iloa, lämpöä ja mutkatonta henkeä monien työpaikkojen ongelmallisiinkin ihmissuhteisiin."
Tauno Väinölän SIIONIN VIRSISTÄ ei voi ohittaa: Leppävirran herättäjäjuhlilla kävelimme aamulla vanhemman kunnia-arvoisan pariskunnan kanssa ylämäkeä kirkolle ja kirkon viereiselle juhlakentälle. Totesin, että tulee mieleen virsi Vaikk' on korkea / ja myös vaivalloinen / kuitenkin kulkea / läpi ahdingoitten / aion perille / juhlaan vuorelle.
Väsyä ei saa, / joka mielii käydä / elon poluilla; / pitää vaivaa nähdä, / valvoa sydänyös', / muuten turha on työs.
Veisattiin se sitten seuroissa. Kuka lie ehdottanut?! Kiitos Huhdat!
Isäni muistan tätä myös veisuuttaneen.
Kolmas kerta maaliskuun numeroa odotellessa
KUULUMISIA sivulla 27:
Tuomo Ruuttunen on pannut tuulemaan Itä-Suomen aluesihteerinä: linja-autoretkiä, Ruskaretki ja retket Aholansaari-päivään 25.5. sekä herättäjäjuhlille Espooseen 4.–6.7. Hän etsii myös kuvia ja kirjoituksia Kainuun opiston juhlakirjaan (040 506 1386). – Kainuun opistossa olimme lasten kanssa aikoinaan Luovan toiminnan leirillä. Leiristä tehtiin TV-ohjelmakin. Eräässäkin illanvietossa lauloimme Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa... rastas ja metso täälläkin soi... raukat vain menkööt merten taa... meidänpä vapautta vaarat on nää...
Samalla sivulla ovat Lasten seurapenkki ja Valot päälle –lastenkirjojen ALE-mainokset (Tarjous on voimassa helmikuun, puh. (06) 433 5714), Raudaskylän opiston esittelymainos sekä mainos Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2007:stä Armo kannattaa. Vuosikirjan kirjoittajina ovat mm. Heikki Ylikangas, Pauli Annala, Petri Järveläinen, Veli-Pekka Hänninen, Jaakko Ripatti, Jouko Ikola ja Jaakko Löytty. Kirjan on toimittanut Urpo Karjalainen. Hinta 15 €. Sitä voi tilata puhelimitse (06) 433 5714 tai sähköpostilla liisamaija.kattelus(at)h-y.fi tai Körttikaupasta osoitteesta www.h-y.fi.
Uudistunut lehti tarjoaa ravitsevia makupaloja sivulla 31 kolmen otsakkeen alla: SANAT SANOTUT, VUOSIEN TAKAA ja TAKARIVI.
TAKARIVISSÄ on vuorossa Vilho Vähäsarja. Hän ylistää Lapin puhdasta ilmaa ja valkoisia hankia, jotka syrjäyttävät taivaskaipuunkin!
-
Uusimman numeron nettipoiminnat (http://www.h-y.fi/hk/hk2008/sisalto_08_02.html)
-
Urpo Karjalainen kirjoittaa uusimmassa Hengellisessä Kuukausilehdessä 4/2008 keskustelua ja kuulumisia palstalla aiheesta, Tuomioja ja uskonto mielen viiruksena mm: "Kevään mittaan on kiinnostava kuulla, mikä on kirkkomme demaripappien kanta Tuomiojan uskontoa koskeviin kantoihin? Esim. körttiläisyyden väljässä piirissä on melkoinen joukko poliittiselta maailmankatsomukseltaan ns. vasemmistolais-humanistis-älyllistä ajattelutapaa suosivia pappeja. Heidän näkemystään mielen myrkyttämiseen odotetaan". (Mielenmyrkyttämisellä tarkoitetaan lapsiin kohdistuvaa uskonnonopetusta, johon Tuomioja ottaa kantaa)
Ensiksikin: Karjalaisen huoli Tuomiojan julkisesti antamiin kannanottoihin on aiheellinen, varsinkin tässä tapauksessa kun Tuomioja näyttäisi olevan vahvoilla puolueensa puheenjohtajaksi. Luulisi demari-humanistis-älyllisten körttipappien todellakin puolustavan kirkon kantaa. Mutta, onko heistä kuitenkaan siihen? Epäilen!
Toiseksi: Jos Tuomioja nyt vihdoinkin monen monen yrityskerran jälkeen valittaisiin puolueensö johtoon, heikentäisikö se kirkon ja vasemmiston välejä? Kirkon ja Sdp:n suhteet ovat tutkijoiden mukaan lämmenneet vasta 1990-luvulla. Tuomiojan lausunnot uskonnosta tarpeettomana ja vaarallisena sekä ateismin huomattavasti terveellisempänä maailmankatsomuksena yhteiskunnalle, ovat mielestäni omiaan heiketämään sitä yhteistyötä jota on ollut havaittavissa seurakuntien ja Sdp:n välillä. Yhteiskunnalliset kirkkopyhät, joissa Sdp:n panos on ollut vahva olisivat varmasti katkolla. Ajattelen tässä yhteydessä myös niitä kristittyjä kirkon luottamusmiehiä, jotka edustavat Sdp:tä. Luulisi olo tuntuvan hiukan ristiriitaiselta, kun puolueen johto edustaisi aivan päinvastaista näkemystä. Karjaisen määrittelemien vasemmistolais-humanistis-älyllistä ajattelukantaa edustavien pappienkin luulisi ainakin tässä vaiheessa aukaisevan sanaisen arkkunsa.
________________________________
...pohdiskelee huru-ukko kammiossaan.
-
En tiedä onko foorumilaisten joukossa demaripappeja, mutta netissä on ainakin yksi kantaa ottanut:
http://www.ilkkakantola.net/teologia-ja-tuomioja/
Kantola kirjoitti tuon heti Tuomiojan teologiakantojen tultua julki. Edustaakohan hän "vasemmistolais-humanistis-älyllistä ajattelutapaa"?
Mt
-
kyllähän täällä on... terveisin köyhä porvari
-
Edustaakohan hän "vasemmistolais-humanistis-älyllistä ajattelutapaa"?Mt
Miksi ei, siinä mielessä, kun Ilkka Kantola HS:n Kuukausiliitteen haastattelussa määritellään vapaamielisiin tai edistyksellisiin teologeihin kuuluvaksi.
En laskisi häntä kuitenkaan siihen "kastiin", joita Urpo Karjalainen kirjoituksessaan tarkoittaa. Kantola on jo liukunut niin sisälle puolueeseen, että on ryhtynyt untuvikoksi (HS) puheenjohtaja-kuvioissa. Taitaa olla jo enemmän poliitikko kuin pappi?
___________________________
Onnistuuko Kantola saamaan puoluettaan omakseen, on jo sitten toinen kysymys.
-
körttipapit ovat yllättäeen demareita... t. köyhä porvari :wink:
-
Minuun ei Kantola vaikuta pätkääkään - enkä usko loppupelissä kovin monen demarinkaan innostuvan hänestä. Mielestäni Kantola on ajatuksineen lähempänä Tuomiojaa kuin vaikkapa körttipappi X:ää.
Kantolan kehuma Skepsis on turhan usein kylmäntylysti liiskannut sellaisia ihmisiä ja asioita, joissa on jännästi jotain - huomaamiseen vaaditaan tosin enemmän tunneälyä kuin älyä, eikä yliopistollisuus kaikkeen riitä. Elämä(ssä) on enemmän kuin mitä Skepsiksen kuivissa kammioissa nähdään.
Minuun ei siis Kantola vaikuta - hän ei minua vakuuta!
Okei - onhan hän ollut piispa - mutta entä sitten. So what?
-
Uusin numero 7-8! Komeaa, komeaa! Priimaa tuloo, vaikka kuinka hyvää yrittäis! Kiitos!
-
Uusin numero 7-8! Komeaa, komeaa! Priimaa tuloo, vaikka kuinka hyvää yrittäis! Kiitos!
On se merkillistä, kun uusimmassa numerossa on kansikuvasta lähtien tuotu vanhoja asioita esiin. Mitä niitä enää muistelemaan. :lol:
-
Uusin numero 7-8! Komeaa, komeaa! Priimaa tuloo, vaikka kuinka hyvää yrittäis! Kiitos!
On se merkillistä, kun uusimmassa numerossa on kansikuvasta lähtien tuotu vanhoja asioita esiin. Mitä niitä enää muistelemaan. :lol:
Vähän maistiaisia taas luettavana: http://www.h-y.fi/hk ja sieltä uusin numero.
-
Uusin numero 7-8! Komeaa, komeaa! Priimaa tuloo, vaikka kuinka hyvää yrittäis! Kiitos!
On se merkillistä, kun uusimmassa numerossa on kansikuvasta lähtien tuotu vanhoja asioita esiin. Mitä niitä enää muistelemaan. :lol:
Yhteiskunnan kehittyneisyys mitataan sillä kuinka hyvin on huolehdittu heikoista ja vähäosaisista.
Asioita ja ihmisiä ei voi erottaa.
Perässä tullaan. Kaikki me vanhenemme.
-
Yhteiskunnan kehittyneisyys mitataan sillä kuinka hyvin on huolehdittu heikoista ja vähäosaisista. Asioita ja ihmisiä ei voi erottaa.
Perässä tullaan. Kaikki me vanhenemme.
Kai nyt kehittyneisyydelle muitakin mittareita on sosiaalisuuden lisäksi kuten ihmisoikeudet, puolueeton oikeuslaitos, kansanvalta, pääsy koulutukseen, terveyspalvelut yms.
Mielestäni asiat ja ihmiset pitää nimenomaan erottaa. Asioiden pitää riidellä ei ihmisten. Asiaa ei pidä arvioida sen esittäjän vaan asian sisällön mukaan.
-
[-o< Saalis! Olet kuin vaimoni, aina vänkäämässä.:roll: Senkin homo! :lol:
-
Homo sapiens kumminkin.
-
Homo sapiens kumminkin.
Viisas :smt023
-
Yhteiskunnan kehittyneisyys mitataan sillä kuinka hyvin on huolehdittu heikoista ja vähäosaisista. Asioita ja ihmisiä ei voi erottaa.
Perässä tullaan. Kaikki me vanhenemme.
Mielestäni asiat ja ihmiset pitää nimenomaan erottaa. Asioiden pitää riidellä ei ihmisten. Asiaa ei pidä arvioida sen esittäjän vaan asian sisällön mukaan.
Ristiriidat henkilöityvät. Riidat ja henkilökohtaisuudet kulkevat käsikädessä, esiintyvät samanaikaisesti. Itsehillintä on hyve, vaikka siinä menisi mukana tunneperäinen totuus ja vähän myös tunneälyllistä ainesta.
Mitä me täs jaaritellahan! Ihmispelko-, sokeus-, päättämättömyys-, pelkuruus- ja tietämättömyysvihollinen hyökkeevät täydeltä laidalta. Ei jäädä tuleen makaamaan, vaikka...en kirjoita, mitä.
Nyt on kuitenkin toiminnan aika, mutta valitettavasti harkitun toiminnan. Nopeus saattaa kärsiä. Lopputulos on kuitenkin paree.
http://www.youtube.com/watch?v=cGQyOGDtNg8&feature=related - http://www.youtube.com/watch?v=8xuv9RVss_Y&NR=1
-
Uusin numero 7-8! Komeaa, komeaa! Priimaa tuloo, vaikka kuinka hyvää yrittäis! Kiitos!
Ja samaa voi todeta syyskuun numerostakin!! Parhaana juttuna tietenkin henkilöhaastattelu Mörtti-foorumilaisesta, erään toisen foorumilaisen tekemänä. Mörtti, et ole kirjoittanut foorumille liikaa alkoholista. Ei vara venettä kaada.
Lapuan keskusta on ollut taulunkin mukaan aikoinaan komia. Ja joelta päin (lähes) keskustan vanhat talot näyttävät komiammalta kuin maantieltä päin. Kirkko on kaikista suunnista komia. Lapua on ollut monessa mukana vuosisatojen aikana. Aika näyttää mitä siitä muistetaan tältä vuosikymmeneltä tai vuosisadalta.
-
Lapua on ollut monessa mukana vuosisatojen aikana. Aika näyttää mitä siitä muistetaan tältä vuosikymmeneltä tai vuosisadalta.
Yksityisten ihmisten ja julkisten yhdistysten tekemät valitukset ja kantelut asiasta kuin asiasta :smt009
No ei vaan, toivottavasti sentään jostain muusta.
-
Matti
Esko
Juho
Markku
Esa
Osmo
Jussi
Kaikki he olivat 50-luvulla syntynehiä kotokylän poikia, jokka viina vei kualemahan. Jollekkin he olivat vaan arvottomia alakoholisteja - pultsareja, mutta mulle veli, serkku, ystävä ja lähimmäänen, jonka elämä oli yhtä lailla arvokas.
Yhä kasvava alakoholin käyttö surettaa ja yhteiskunnan vähäänen reagointi tähän "kansantautihin".
Tänään esim. naisten yleesin kualemahan johtava sairaus on alakoholista johtuvat sairauret.
Eipä tosiaan voi liikaa kirioottaa viinan vaaroosta.
Aika hämmentävää oli lukia nuankin tutusta miähestä tehtyä lehtijuttua :oops:
-
Mörtti 57 : Hyvä oli kirjoitus kuukausilehdessä ja totisia asioita kirjoitit viestissäsi. Siinä on miettimistä :!:
-
Olipas hieno juttu foorumin Penasta uudessa Hengellisessä Kuukauslehdessä! Lehti oli siis tällä kertaa lähetysaiheinen, ja Pena on syntynyt Namibiassa, jossa myös hänen lähetyssaarnaajaisänsä hauta sijaitsee. Parasta siinä artikkelissa olivat Penan lausahdukset ja kommentit, joita oli kerätty täältä foorumilta. Aika ison työn on haastattelija tehnyt, jos on niitä erikseen ruvennut arkistosta kaivelemaan. Vai liekö kirjoittanut helmiä ylös sitä mukaa kuin niitä on putkahtanut? Kiitos joka tapauksessa!
-
On pakko myöntää Pena, että voitat minut reilusti parran kasvussa, mutta tukan kanssa on niin ja näin.
-
Oli kyllä mielenkiintoinen juttu, kiitos haastateltavalle ja myös kalistajalle, joka jutun oivasti kokosi! Lämminhenkisyys kantoi koko tekstin läpi.
-
Tässä aamutiimaan luin eilen tullutta Hengellistä Kuukausilehteä. Erikoisen tarkasti luin kirjoituksesn , jossa Hannu Ranta kirjoittaa kuvauksen eräästä henkilöstä. Sitä lukiessa nousi muistiini n. vuosi sitten käyty keskustelu tällä foorumilla. Vaikka olenkin neljännesvuosisataa vanhempi. kuin ko. henkilö, niin kirjoituista lukiessani tunsin itseni variksensaapasjalkaiseksi paimenpojaksi.
Siitä huolimatta toivotan kirjoittajalle ja kirjoituksenkohteelle
Hyvää jatkoa kuluvalle Vuodelle :!:
Terveisin juhoma . :wink:
-
On pakko myöntää Pena, että voitat minut reilusti parran kasvussa, mutta tukan kanssa on niin ja näin.
En minäkään malta olla kiittämättä Teitä molempia asianosaisia esiintulosta ja esiintuomisesta. Tuli Pena punnittuine puheineen paljon tutummaksi. Yllä oleva lainauskin oli tarkoitettu kehuksi.
-
Mukava ja hyvä juttu Penasta, vaikka elämää nähänehen persoonan pelekistäminen yhtehen juttuhun ei oo heleppoa varmahan Hannullekkaan. piänellä paikalla ja piänin kiriaamin elämäämme itte kukin kiriaamme, niin jokaanenhan meistä on jutun arvoonen. Kenenkään elämänkertajuttu ei pääry roskakorihin, jonka HÄN meistä kirioottaa. Kuinka hyvin juttumme päättyy jää Hänen armonsa varahan.
Synti synnin ja rukous rukouksen jäläkehen asetan piirtehesi jakoviivalle - aina jää osamääräksi RAKKAUS.
Tämän mukaalin Juha Jokiahon runosta.
jUHOMA4:n kulukemaa avoonta ja elämänläheestä askellusta on moni miälihyvällä saanu seurata täälä foorumilla. "Paimenpoijan" matkalla saamat variksensaappahat on opettanu palion elämänviisautta jaettavaksi nörttipolovillekkin.
Hannulta oon joskus puali tosissani tivannu, että koskas se ensimmäänen hänen kirioottama kiria ilimestyy? Dataa on miäs keränny sen verran palion päähänsä, että pakkohan körtti-kirian tms. on kohta syntyä. :sunny:
-
Kenenkään elämänkertajuttu ei pääry roskakorihin, jonka HÄN meistä kirioottaa. Kuinka hyvin juttumme päättyy jää Hänen armonsa varahan.
Synti synnin ja rukous rukouksen jäläkehen asetan piirtehesi jakoviivalle - aina jää osamääräksi RAKKAUS.
Tämän mukaalin Juha Jokiahon runosta.
Mörtti se jaksaa kirjoittaa niin, että pieni toivon säde valaisi hetkeksi sydämen.
Kiitos siitä! :)
-
Minäkin luin kuvauksen kyseisestä henkilöstä. Tuntui etäisesti tutulta. Kaksi pientä virhettä tekee mieli korjata. Seurakunta on Langinkosken ja Alma-täti oli alkujaan Tenkama (Tengvallista suomennettu tosin), sittemmin Björklund.
-
Alma-täti oli alkujaan Tenkama (Tengvallista suomennettu tosin), sittemmin Björklund.[/quote]
Maailma on pieni. Alma-täti oli sukulaisemme Kustaa Huhdan vaimon Aino rouvan sisar. :wink:
-
Pattijoellako Huhdat asuivat? Äitini Aino taisi kyläillä siellä 40-luvulla Alman kanssa. Samalla reissulla kävivät Alman kotona Nilsiässä. Pieni savolaistyttö ei bonjannut mitä Stadin friidu bamlas ja kysy pää kallellaan: - Ka mittee?
-
Kustaa Huhta oli Pattijoen kirkkoherra. Koska vaimoni on Pattikoelta niin kerran tapasimmekin myöskin Alma-tädin siellä. Huhdat vierailivat usein kotonani Nivalassa. Myöskin Iisakki Huhta (Pauhun Iska) Lapualta kävi usein kotonamme. Aina , kun oli jotain perhejuhlia. Muistelemme vaimoni Hellevin kanssa heitä kaikkia hyvin usein. He olivat samalla myös sanomattoman hyviä ystäviä .
-
Miekin tilasin Hengellisen kuukausilehden.
Isälleni se tuli viimeiseen asti.
Mie vissiin jatkan perinnettä.
Vielä en ole saanut ekaa numeroa, siinäkö Penaa haastatellaan?
Mielenkiinnolla odotan :wink:
-
Miekin tilasin Hengellisen kuukausilehden.
Isälleni se tuli viimeiseen asti.
Mie vissiin jatkan perinnettä.
Vielä en ole saanut ekaa numeroa, siinäkö Penaa haastatellaan?
Mielenkiinnolla odotan :wink:
Miunkin isälle se tuli viimeiseen asti ja kaipa tässä sitten ollaan perinteen jatkajia.
Vuoden eka numerossahan Penan haastattelu oli (hyvä juttu kaikin puolin). Lehti kai tulee eri puolille maata vähäsen eri aikataulussa.
-
Nyt se sitten viimein tuli!
Ensimmäinen oma Hengellinen kuukausilehteni.
Tänään tuli myös Aamunkoitto (ortodoksinen vastaava)
joka vavisten kalpenee :wink: uuden tulokkaan rinnalla.
Artikkeli Penasta oli mukavaa luettavaa ja Penan katse kuvassa on lämmin ja viisas.
Lukija (minä ainakin) koin olevani ihan oikeassa katsekontaktissa.
Joten "silmä"-logo täällä foorumilla on hyvin valittu - silmät on sielun peili.
-
Ihan mielikseni katson Atanasian Kahlo-ikoniakin.
-
:D
-
Taas HK-lehti oli varustanut meille monipuolista ja ravitsevaa luettavaa.
Tutkielma saarnoista oli mielenkiintoinen. Luumäen metsätytön(ei tämä meidän Tiitiäinen ) runollinen luonnonkuvaus soitteli herkillä kielillä. Tapio Seppälän Takarivin pohdiskelu osui ytimeen. Korppi filosofoi hauskasti kuten aina. Seinäjoen juhliakin aletaan sopivasti herätellä. Isäni on ollut
Törnävänsaarella töissä joskus 1950-luvun alussa. Mekin asuimme siellä
talvikauden, mutta enpä muista niiltä ajoilta juuri mitään. Olen alkanut hieman miettiä Juhlille matkaamista.
-
Jouko Mäki-Lohiluoma kirjoitti Hengellisessä kuukauslehdessä:
Välttyäksemme sytyttämästä maailmaa tuleen lopullisesti meidän on opittava muitakin tapoja rakastaa isänmaitamme, kuin että seisomme niiden rajoilla aseet kourassa. Mitä ne voisivat olla? Liittyisivätkö ne vaikka kieleen tai kulttuuriin? En tiedä?
Viimekesäisellä keikalla Yhden Joukon orkesteri lauloi vain äidinkielellään lukuunottamatta kahta suomentamiskelvotonta rokkia, joista on paha sanoa mitä kieltä ne oikeastaan ovat: Get On ja Friduna Skikuna. Minusta se oli isänmaallinen kananotto.
-
Taas HK-lehti oli varustanut meille monipuolista ja ravitsevaa luettavaa.
Tutkielma saarnoista oli mielenkiintoinen. Luumäen metsätytön(ei tämä meidän Tiitiäinen ) runollinen luonnonkuvaus soitteli herkillä kielillä. Tapio Seppälän Takarivin pohdiskelu osui ytimeen. Korppi filosofoi hauskasti kuten aina. Seinäjoen juhliakin aletaan sopivasti herätellä. Isäni on ollut
Törnävänsaarella töissä joskus 1950-luvun alussa. Mekin asuimme siellä
talvikauden, mutta enpä muista niiltä ajoilta juuri mitään. Olen alkanut hieman miettiä Juhlille matkaamista.
Huomasitko muuten, että se oli Liisan isoisä, kun oli siinä liturgina?
-
Taas HK-lehti oli varustanut meille monipuolista ja ravitsevaa luettavaa.
Tutkielma saarnoista oli mielenkiintoinen. Luumäen metsätytön(ei tämä meidän Tiitiäinen ) runollinen luonnonkuvaus soitteli herkillä kielillä. Tapio Seppälän Takarivin pohdiskelu osui ytimeen. Korppi filosofoi hauskasti kuten aina. Seinäjoen juhliakin aletaan sopivasti herätellä. Isäni on ollut
Törnävänsaarella töissä joskus 1950-luvun alussa. Mekin asuimme siellä
talvikauden, mutta enpä muista niiltä ajoilta juuri mitään. Olen alkanut hieman miettiä Juhlille matkaamista.
Huomasitko muuten, että se oli Liisan isoisä, kun oli siinä liturgina?
Enpä ollut huomannut minäkään. Ensi kesänä juhlat ovat aivan paapan kodin vieressä, parvekkeelta näkynee juhlakenttää.
-
Tänään tuli meille, nyt vasta, HK. Oli kotopuolon emännästä muistokirjoitus. Seinäjoen juhlilta 1954 vanhemmillani oli Kerttu Saalastin kuva. Piti ilmeisesti puheen siellä? Kerttu Saalasti oli tunnetuimpi henkilö meilläpäin, tietyistä syistä.
-
Kerttu Saalasti on mun mummun pikkuserkku :D
-
Nyt se sitten viimein tuli!
Ensimmäinen oma Hengellinen kuukausilehteni.
Tänään tuli myös Aamunkoitto (ortodoksinen vastaava)
joka vavisten kalpenee :wink: uuden tulokkaan rinnalla.
Artikkeli Penasta oli mukavaa luettavaa ja Penan katse kuvassa on lämmin ja viisas.
Lukija (minä ainakin) koin olevani ihan oikeassa katsekontaktissa.
Joten "silmä"-logo täällä foorumilla on hyvin valittu - silmät on sielun peili.
Mäkin haluaisin, mistä ton eepoksen saisi?
Jos siellä on juttuja joltain friguna giguna ouvouvou lauilajalta niin kiinnostaisi.
Siis nää körtit? Rokkia ja rakkautta?
Oivavoi on aika kaukana se kuva mikä mun tutuilla on körteistä, kuin tää mikä täällä esimerkiksi foorumilla tulee.
Itte tykkään enempi siitä kavereiden olettamasta kuvasta. Mustat puvut ja oivoi voii minä matkalainen maan tyyliin. 8)
-
Tilaat vaikka netissä. Herättäjäyhdisty/Hengellinen Kuukausilehti/Tilaukset
-
Viime lehden paras juttu oli, kun pieni hiiri luisteli ja hyppeli lammen jäällä. :D
-
Viimeisimmässä numerossa oli mielenkiintoinen juttu Siionin Virsien raitistamisesta 1890-luvulla (Olli Viitaniemen gradun pohjalta). Olisi kiva tietää, mitä morsius- ja verimystiikkaa Wilhelmi Malmivaara karsi virsistä pois. Onkohan näytteitä heposti löydettävissä jossain?
Kukaan meistä ei varmaan muista veisanneensa noita sensuroituja virsiä, ellei sitten kuulu johonkin vähemmistöön, joka on pysyttäytynyt sitkeästi 1700-luvun kirjassa. Entä tunteeko teistä kukaan ihmisiä jo edesmenneistä sukupolvista, jotka olisivat näistä asioista puhuneet tai "salaa" veisailleet morsiusveisuja? Ehkä mielikuvitukseni lensi nyt liian kauas.
Jutussa kuitenkin heitettiin pallo ilmaan ja toivottiin että joku ottaisi kopin, niin että seuraavassa virsiuudistuksessa voitaisiin vaikka palata osittain vanhoihin teksteihin, josko ne vaikka ravistelisivat meitä nykyrationalisteja.
-
Jos vähän kärjistän, niin Wilhelmi Malmivaara karsi virsistä liialliset hempeilyt, hurmokset ja lällytykset. Tilalle tuli miehekästä, pontevaa, oivallista, jämäkkää ja kohtikäyvää proosaa.
Foorumia lukevat virsitutkijat - niitä on - kertokoot lisää ja tarkemmin!
-
Viimeisimmässä numerossa oli mielenkiintoinen juttu Siionin Virsien raitistamisesta 1890-luvulla (Olli Viitaniemen gradun pohjalta). Olisi kiva tietää, mitä morsius- ja verimystiikkaa Wilhelmi Malmivaara karsi virsistä pois. Onkohan näytteitä heposti löydettävissä jossain?
Olli (http://www.h-y.fi/foorumi/profile.php?mode=viewprofile&u=273) on löytynyt myös foorumin kirjoittajien joukosta (ei se ole tainnut olla salaisuudeksi tarkoitettu) ja lisätietoja voinee kysellä häneltäkin - jos ehtisi vaikka foorumille niitä kirjoittamaan.
-
Herrnhutilaisuus kiinnostaa sikälikin, että olin 80- ja 90-lukujen taitteessa jonkin verran tekemisissä Tukholman Evangeliska Brödraförsamlingenin kanssa. Hehän ovat suora jatke 1760-luvulla perustetusta herrnhutilaisseurakunnasta. Ja kieltämättä keski-ikä siellä taisi olla jotain 80 vuotta... Jos olisin silloin ollut tietoinen herännäisyydestä ja Siionin virsistä, olisin varmasti tutkinut heidän virsikirjaansa tarkemmin.
Kun nyt googlailin heitä, niin Michael Hertzsch on edelleen kirkkoherrana, osoite on vain vaihtunut Sveavägeniltä Sibyllegatanille. Edelleen he tukevat lähetystyötä ja painavat Päivän tunnussanaa. Lienevätkö saaneet uusia kannattajia?
http://sv.wikipedia.org/wiki/Herrnhutism
Tässä on tiukka esitelmä herrnhutilaisuudesta ja Siionin virsistä Pohjoismaissa, mutta siinä yhteys on vedetty Suomen evankelisuuteen ja lestadiolaisuuteen, ja herännäisyys on sivuutettu lähes kokonaan:
http://www.logosmappen.net/undervisning/foredrag/herrnhutismen.pdf
-
Sitä Laguksen kääntämää Siionin virsien laitosta, josta Malmivaara työsti oman kokoelmansa, on edelleen saatavana tuoreena nuottipainoksena: Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut (2006), Espoossa kirjastossa ks. http://www.helmet.fi/record=b1789133~S9
Malmivaaran toimittamaa Siionin virret -kokoelmaa ei ole pääkaupunkiseudun kirjastoissa.
Harkiten valittuja esimerkkejä Laguksen kokoelmasta minulla ei ole, mutta yksi esimerkki valaiskoon sitä Laguksen kokoelman tyyliä, jossa tässä keskustelussa on kyse. Siinä veisaaja selittää, miksi Perkele ei voi häntä saada:
Ei mitään hän mull' tehdä
Kawaluudellans' voi;
Waan hänen täytyy nähdä
Waltansa viedyks' pois;
Jääd' ulos täytyy hänen,
Kosk' minä sisäll-menen
Jesuksen kylkehen.
Si[e]ll' istun minä piilos',
Ratk' hywäll' mielellä;
Maailman huonoo iloo
En huoli silmäillä;
Sill' tiedän Jesukseni
Ainoaks' yljäkseni,
Herraksen' ainoaks.
Valaisevinta olisi tietysti verrata niitä virsiä, jotka ovat molemmissa kokoelmissa sekä katsoa, mitkä virret W. M. on jättänyt pois. Ja vielä valaisevampaa olisi ottaa rinnalle se ruotsinkielinen Sions sånger. Tätä vertailuahan Tauno Väinölä on ansiokkaasti harrastanut.
Virsien harrastajalle suosittelen lämpimästi sekä Laguksen version että Malmivaaran vesion hankkimista. Malmivaaraakin löytyy antikvaarisista kirjakaupoista kohtalaisen helposti. Aholansaaren kirjapuoti saaressa ja Herättäjäjuhlilla on myös antoisa paikka.
Virsiversioita vertaillessa aika kuluu rattoisasti!
Mt
-
Tuplanumeron 7–8:n teemana on lapsi. Simo Juntunen siteeraa pääkirjoituksessa Paavo Ruotsalaisen kirjettä Joonas Lagukselle: 'Lapsen oikeus ei ole mikään muu, niin kuin itse tiedät Raamatusta: että syntinen tohtii etsivällä uskolla omistaa Christuksen auttajakseen.' Hän jatkaa: "He myös muistuttivat, että lapsen oikeutta ei omin luvin tullut ottaa vaan ikävöiden odottaa sen antamista. Yhteys Vapahtajaan on aina Jumalan työn varassa." Ja aloittaa pääkirjoituksen: "Aikamme 'körttiasuja' ovat Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön innovaationa syntyneet Siionin virren ajatuksilla varustetut paidat...Tarjolla on myös pieni erikoiserä lapsille tarkoitettuja paitoja, joihin on Siionin jouluvirrestä lainattu kohti käyvät sanat 'Katso lasta'. Virressä sanat viittaavat joulun lapseen. Paidassa ne kertovat paljon myös kantajastaan."
Sivuilla 18–19 Artturi Kivineva raportoi herättäjäjuhlien historiasta otsikolla "Herättäjäjuhlien pitkä tie suomalaisen kristillisyyden näyttämöksi". Hän siteeraa lopuksi kirkkoherra Tapio Luomaa, joka toivoo "...yksinkertaisen suomalaisen kristillisyyden saavan juhlien myötä suurempaa arvostusta".
Takasivulla 51 Paulus Heinonen, 8 v, Pieksämäki, selvittää tunnelmiaan otsikolla "Tavataan herättäjäjuhlien leikkipaikalla".
-
Aholansaaren kirjat tulevat jälleen herättäjäjuhlille. Ottakaa yhteyttä mikäli joku tietty kirja on haussa, niin katsotaan löytyykö se Saaresta. Osaamme sitten tuoda etsittyjä opuksia Seinäjoelle. Siis aholansaari(at)aholansaari.fi tai 050-4641000.
-
Eilen Laukaassa Herättäjäjuhlien lähtöseuroissa rovasti Kari Kuittinen kertoi Seinäjoen juhlien tunnukseen liittyen tarinan pienestä lapsesta, jota oli pyydetty lukemaan teksti "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta". Hän luki: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sekalaisten on Jumalan valtakunta". Voiko sitä enää paremmin sanoa?
-
Lähimmäinen liian lähellä.
Johanna Porkolan jutun luin jo kirjoittajan nimen takia, ja kovasti se koskettikin.
Toinen toistaan hienommat ja syvällisemmät lauseet ovat oivallista saarnaa välittämisestä. En siteeraa otsikkoa enempää, sillä toivotan yli globaalin ymmärryksen menevää Jumalan puhuttelua kaikille tämän lukijoille.
Korppi ja sen kaveri ovat taas yhtä hauskoja.
Suuri osa on vielä lukematta. Pikku-ukkojen kanssa luettiin lastenjutut. Paulus ja Urho ovat samalla aaltopituudella.
:113: mummin 66-vuotiskakku syödään tänään.
-
Lähimmäinen liian lähellä.
Johanna Porkolan jutun luin jo kirjoittajan nimen takia, ja kovasti se koskettikin.
Toinen toistaan hienommat ja syvällisemmät lauseet ovat oivallista saarnaa välittämisestä. En siteeraa otsikkoa enempää, sillä toivotan yli globaalin ymmärryksen menevää Jumalan puhuttelua kaikille tämän lukijoille.
Korppi ja sen kaveri ovat taas yhtä hauskoja.
Suuri osa on vielä lukematta. Pikku-ukkojen kanssa luettiin lastenjutut. Paulus ja Urho ovat samalla aaltopituudella.
:113: mummin 66-vuotiskakku syödään tänään.
Onnittelut mummille syntymäpäivän johdosta. :109: :109: :eusa_clap: :eusa_clap: :kahvi:
-
Monia armorikkaita vuosia mummille! :023:
-
Kiitos molemmille. Tein Atanasiat, etkös sinäkin huhtikuussa kertonut ihmiseksitulopäiväsi.
Olen senverran numerohullu, että olisin mieluummin täyttänyt 67. Pidän parittomista numeroista. Mistähän sekin johtuu! Olenhan syntynyt 1.7. Viitonen on kuitenkin lempinumeroni ja 7. Tunnepuolen huuhaata lienee.
:icon_redface:
-
Minä taas olen pitänyt seiskaa epäonnenlukunani aina niistä ajoista lähtien kun opin numerot. Ehkä siksi, että pienenä seiska ja nelonen oli niin helppo sekoittaa: yritti piirtää nelosta mutta kynä lähtikin väärään suuntaan ja tuloksena oli seiska. Tai päinvastoin. Ajattelin että 7 on ilkeä poika jonka ainoa ystävä on sen pikkuveli 3 (koska 7+3=10). Seiskan pikkusisko 6 ja isosisko 8 eivät seiskan jekkuihin langenneet, vaan osasivat antaa sen maistaa omaa lääkettään (7+7=14, 6+8=14). Numeroista saatiin kokonainen sisarusparvi 1-vuotiaasta ykkösestä 9-vuotiaaseen ysiin asti. Parittomat numerot olivat poikia ja parilliset tyttöjä. Johtuu ehkä siitä, että meidän keittiön vanhassa matossa oli ruskeita ja punaisia raitoja ja ajattelin ne ruskeat raidat (1., 3., 5. jne.) pojiksi ja punaiset (2., 4., 6. jne.) tytöiksi.
-
Tulipa taas tavattua tuares Hengellinen Kuukausilehti. Yllättävin juttu oli Jorma Laulajan toiminta ja ajatukset geenimanipulaatiosta. :eusa_clap:
Itte oon kovasti hualissani seurannu kun ihiminen leikkii jumalaa törkkimällä kaikenlaista bakteerin osaa dna-ketjuuhin. Voitontavoottelu ja ahaneus patenttien saamiseksi teköö sokiaksi nähärä touhun luannottomuuren.
Maalima olis jo palion parempi ekologisesti, jos rahanahaneus ei määrääsi kehitystä. Tästä hyvänä esimerkkinä myäs öljy-yhtiöören ostamat ja piilottamat akkupatentit, joilla voisi sähkööstää autot ym. kulukuneuvot saasteettomiksi.
-
Tulipa taas tavattua tuares Hengellinen Kuukausilehti. Yllättävin juttu oli Jorma Laulajan toiminta ja ajatukset geenimanipulaatiosta. :eusa_clap:
Itte oon kovasti hualissani seurannu kun ihiminen leikkii jumalaa törkkimällä kaikenlaista bakteerin osaa dna-ketjuuhin. Voitontavoottelu ja ahaneus patenttien saamiseksi teköö sokiaksi nähärä touhun luannottomuuren.
Maalima olis jo palion parempi ekologisesti, jos rahanahaneus ei määrääsi kehitystä. Tästä hyvänä esimerkkinä myäs öljy-yhtiöören ostamat ja piilottamat akkupatentit, joilla voisi sähkööstää autot ym. kulukuneuvot saasteettomiksi.
Onneksi ne patentit menee 25 vuodessa vanhaksi ja monia on helppo kiertää. Jos patentti myönnetään sen sisältö muuttuu jo moiteaikana julkiseksi, joten sieltä voi lainata ideoita kuhan ei ydinasioita kopioi. Ei ne niin hyvä suoja ole kuin monesti ajatellaan.
-
Kuukauslehdessä oli hyvä juttu Kolumbian tilanteesta. "Tasan ei käy onnen lahjat". Jossain toisessa lehdessä oli samantapainen - olisiko ollut täkäläinen seurakuntalehti Kirkkotie?
Maan ystävien pienessä ja mukavan kotikutoisessa lehdykäisessä sieltä on usein juttua.
-
Tänään kolahti postilaatikkooni uusin Hengellinen kuukausilehti 12/2009. Joudun taas perumaan lupaukseni pysyä poissa foorumilta ja olla ärsyttämättä siihen kirjoittavia.
Perheuutisia palstalla on muistokirjoitus Katri Taanilasta. Muistokirjoituksessa on kohta: Katrin veli Hannu Taanila kertoo:"Tietenkin juutuimme keskusteluissa myös armon asioihin: onko armo ylenpalttiseksi tullut, niin kuin Paavali ja Luther opettavat, vai pitääkö armoa kaiken aikaa, ojanpohjia myöten otsanahalla kontaten ja polvet hurskaasti savessa kerjätä? Minä olin ja olen sillä kannalla, että armon kerjääminen on työajan tuhlausta: kun se kerran on ylenpalttiseksi tullut, niin ei muuta kuin kunnon töihin. Minusta tuntuu, että Katri viime vuosinaan hänkin tuli tälle viisaalle armopoliittiselle kannalle."
Minultakin Katrin muistotilaisuudessa vieressäni istunut, muistokirjoituksen laatija kysyi: "Haluanko antaa jonkun oman henkilökohtaisen mielipiteeni kirjoitukseen?" Siihen minulla ei ollut mitään tarvetta.
Olen n. kymmenen vuoden aikana pitänyt "istuntoja" Katrin kammarissa ja viimeiset ajat palvelukodissa hänen luonaan. Ainakaan näinä vuosina ei armo ole ollut hukassa Katrilta ja minun on vaikea uskoa, että jos koskaan. Eräässä keskusteluhetkessä vuosia sitten, ARMO oikein upposi tajuntaani. Arvelin, että Katri varmasti ajatteli mielessään: "vihdoinkin tuo asia meni perille" - ja totisesti meni. Tämän jälkeen keskusteluissamme tuo armon asia ei enää koskaan ole ollut päällimmäisenä.
Katrille rakas, melkein "puhki luettu" Vanha Biblia on löytänyt uuden omistajan. Toivottavasti tuo paksu, puukantinen ja arvokas kirja ei pölyty käytössäni.
---------------------------------------------
Armo on sitä Jumalan rakkautta, jota ei voi ansaita.
---------------------------------------------
Minullekin annetiin se armo, että sain käydä sairasta oppimassa.
-
Vuoden ensimmäisen numeron henkilöhaastattelussa haastateltava "päätti aikoinaan ohjaamansa joogatunnit 15 minuutin hiljaisuuteen. Joogan kautta hän lähti etsimään syvempää sisältöä rauhoittumiselle ja hiljaisuudelle."
Siionin virsien uudistustyön tekstijaoston puheenjohtaja, Raudaskylän opiston rehtori Jukka Hautala "kertoo tutustuneensa Malmivaaran virsityöhön, vaikka Malmivaaran Siionia ei ole enää hänen aikanaan veisattu seuroissa.
...
Jukka Hautalan johtaman tekstijaoston tavoitteena on reagoida ympäristön muutoksiin uudistamalla kokoelmaa kielellisesti ja sisällöllisesti. Erityisenä silmäteränä ovat nuoret sukupolvet. Tavoitteena on, että Siionin virret toimisivat siltana sukupolvien välillä, ajan kielellä ja teemoilla rikastettuna.
...
ilmaisun uudistaminen on välttämätöntä, jos herännäisyydellä ajatellaan olevan merkitystä ajassa ja kasvavien sukupolvien keskuudessa.
...
Sävelmätyöryhmän puheenjohtaja helsinkiläinen Ulla Tuovinen, 42, on Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri, kanttori ja musiikin opettaja.
...
– Tavoitteena on saada aikaan kokoelma, joka jatkaa Siionin virsien perinnettä, uudistaa sitä, on uskollinen herännäisyyden uskontulkinnalle ja uudistaa sitä. Tätä sävelmäjaosto ei pysty, eikä tee, yksin, Ulla Tuovinen kertoo."
Virrellä on viihdearvoa -jutun tekijä on Mika Ijäs, helsinkiläinen nuorisotyöntekijä, joka Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa vuonna 2008 teki opinnäytetyönään tutkimuksen rockmusiikista virsikasvatuksen menetelmänä. Hän kirjoittaa, että "Populaarikulttuuri on länsimaisen teollistumisen ja kapitalismin kehityksen alkuajoista lähtien kohdannut vastustusta valtakulttuurin taholta. 1800-luvun luokkaerot loivat pohjaa elitistisille kulttuuriteorioille, joiden mukaan sivistynyt kulttuuri oli taiteellisesti korkeatasoista ja henkisesti rikastuttavaa, ja josta osattiin nauttia yleensä vain porvariston keskuudessa, niissä kuuluisissa paremmissa piireissä. Taiteellisesti vähäarvoisempi viihde kuului rahvaalle eli työväenluokalle."
Jaakko Elenius kirjoittaa otsikolla "Puheessa aika ja paikka, virressä ikuinen", että "Rukoilevalla kansalla ja heränneillä Siionin virret jäivät käteen perintöosana, jo o u d o k s i k ä y n e e n (harvennus minun) herrnhutilaisuuden hengellisenä lahjana neljännesvuosituhannen takaa."
-
Hengellisen Kuukauslehden ( 2 / 2010 ) sivulla 17 on kuvatekstivirhe: KUVASSA OVAT: Paavo, Väinö ja Tatu Malmivaara. EIKÄ ( kuten erheellisesti kerrotaan) Tatu, Väinö ja Jukka.
Siis: valokuvan pappismiehet: Paavo ( vas. ), Väinö ja Tatu Malmivaara.
Sinänsä tuon aukeaman ( HK/ 2/ 2010, sivut 16 - 17 ). "haastis" kiuruvetisestä Martta Forssista oli mielenkiintoinen ja ansiokas. :kahvi:
-
Hyvä kirjoitus HK 3/10:n takakannessa otsikolla 'Kristityn vapaudesta'. Ja toki koko lehti jälleen kerran hyvä paketti (http://www.cosgan.de/images/midi/haushalt/b075.gif)
-
Minä bongasin Penan. Siinä hän pelaa teatteria kotkalaisittain. Pukumies oikeen ja roolina leskimies.
Luin jo melkeen koko lehden, lahtelaisen Hanna-Liisa Konttisen kolumni oli hyvä.
-
Bongasitko Penanpojan?
-
Matteus? Joo sitten. :109:
-
Uusimmassa numerossa toimittaja Johanna Sointula haastattelee 50 vuotta täyttävää Kotimaan päätoimittajaa Mari Teinilää.
"...– Hahmotan elämää ja Jumalaa kansainvälisyyden ja herännäishenkisyyden kautta.'
Hän sanoo vierastavansa sitä, että käyttäisi runsaasti aikaa oma hengellisen tilansa vatvomiseen..."
-
"hengellinen tila on kuin suolen toiminta"...
-
"hengellinen tila on kuin suolen toiminta"...
Luen sen näin: Hengellinen tila on kuin suolan toiminta. :003:
-
Kuinka ihminen menettelee tilanteessa jossa hän on saanut lehtensä, kadottanut sen ennen kuin ennätti lukea, ja haluaa sitten lukea. Se ei ole missään. Hän vastaisen varalle parantaa tapansa ja on huolellisempi esineidensä suhteen mutta juuri nyt se ei auta.
Tilaako hän irtonmeron?
Myydäänkö siis Heng Kk Lehtiä irtonumeroina?
-
Kuinka ihminen menettelee tilanteessa jossa hän on saanut lehtensä, kadottanut sen ennen kuin ennätti lukea, ja haluaa sitten lukea. Se ei ole missään. Hän vastaisen varalle parantaa tapansa ja on huolellisempi esineidensä suhteen mutta juuri nyt se ei auta.Tilaako hän irtonmeron? Myydäänkö siis Heng Kk Lehtiä irtonumeroina?
Esittämmekö yhdessä ehdottoman vaatimuksen siitä, että Hengellisen Kuukausilehden pitäisi ilmestyä myös sähköisessä muodossa? Vuosikerran saisi samalla hinnalla kuin painetun version.
-
Esittämmekö yhdessä ehdottoman vaatimuksen siitä, että Hengellisen Kuukausilehden pitäisi ilmestyä myös sähköisessä muodossa? Vuosikerran saisi samalla hinnalla kuin painetun version.
Se olis kyllä hirmu hyvä. Voisin maksaakin. Esineet välttävät minua kuin magneetin samanmerkkiset navat. Se löytyy taas jostain ihan ihmeellisestä paikasta. Ensi vuonna.
-
Vaikkapa näin: Vuosikerran tilaaja saisi lukuoikeuden sähköiseen versioon, myös aiemmin ilmestyneisiin. Lisäksi voitaisiin tarjota sähköisiä irtonumeroita vaikkapa viiden euron kappalehintaan. Ihan tavallinen pdf-tiedosto riittäisi. Laajamittaista laitonta levittämistä tuskin kannattaa pelätä. Ja olisihan aika komeaa lukea uutinen: Hengellisen Kuukauslehden sähköinen versio warettajien uusi suosikki - kansainväliset kustannusjätit kilpailevat iPad-oikeuksista. Siinä olisi sisälähetystä kerrakseen.
Entä miten voisi kätevästi parantaa irtonumeroiden saatavuutta? Tällainen tarve on tullut esiin Helsingin Seuratuvalla, on kysytty, voisiko ostaa uusimman ja harkita sen perusteella tilausta. Pieni myynti voi olla rahaliikenteen kannalta työlästä arvonlisäveroineen kaikkineen. Lipas vapaaehtoiselle kannatusrahalle vai jokin muu tapa?
Mt
P. S. Esimerkkejä viiden taalan pdf-kirjoista: http://www.craftandvision.com/
-
80 -luvulta lähtien HK:n vuosikertoja voisi olla ostettavana. Ostomahdollisuus tuli mieleen joskus kun löysin kotipaikan vinniltä ukkilleni tulleen HK:n vihko 3-4:n vuodelta 1947.
Mietin joskus myös että olisiko menneitten vuosien (niitä joita ei CD:llä saatavilla) herättäjäjuhlia mahdollista saada digitaalisessa muodossa?
-
voi olla, että tulisi vähän liikaa menoeriä tuotantoon...
-
Kuinka ihminen menettelee tilanteessa jossa hän on saanut lehtensä, kadottanut sen ennen kuin ennätti lukea, ja haluaa sitten lukea. Se ei ole missään. Hän vastaisen varalle parantaa tapansa ja on huolellisempi esineidensä suhteen mutta juuri nyt se ei auta.
Tilaako hän irtonmeron?
Myydäänkö siis Heng Kk Lehtiä irtonumeroina?
Kannattanee varmaankin kysäistä Herättäjästä, lähettäisivätkö uuden lehden.
-
Toimistosihteeri Kirsti Reinilä
jäsenrekisteri, lehtien tilaukset, yhteydet paikallisosastoihin
(06) 433 5711
etunimi.sukunimi(at)h-y.fi
-
Kannattanee varmaankin kysäistä Herättäjästä, lähettäisivätkö uuden lehden.
Hän menettelee näin.
-
Uusimmassa numerossa 7-8 on paljon mielenkiintoista, mm. Aholansaaren johtokaksikosta, heidän työnjaostaan, eläkeläisten merkityksestä perinteen siirtäjinä, Siionin virsien sävelmäuudistuksen periaatteista, ym.
Sivulla 51 "Puheenvuoro"ssa Hilkka Nissinen kirjoittaa Pentti Haanpään kertomuksesta vuonna 1952 ilmestyneessä kirjassa "Jutut". Se kuvaa talkoita: "Körttiläisiltä maanraivaus kävi kuin luomisen työ. Kannot nousivat ja kivet katosivat."
-
Hänet tilasin meidän vanhuksillekin. Juhlilla sen tein. Saa nähdä tai kuulla mitä pitävät kun saavat hänet luettavaksi. Kyllä he pitävät luulen.
-
Uusimmassa numerossa on myös samalla sivulla kuin esittelemäni Hilkka Nissisen "Puheenvuoro"-palstan kirjoitus "Sata körttiläistä" Pentti Haanpäästä myös Jaakko Mäkeläisen kokoama ystäväkansan taitavien sanankäyttäjien lauseita palstalla "Sanat sanotut". Hän on kerännyt sattuvia sanoja, lauseita henkilöiltä O.H. Jussila, J. Malkamäki, Mauno Rosendal, E.W. Pakkala ja Jaakko Haavio.
Jaakko Haavio:
"Ei ole mitään velvoittavampaa Jeesuksen opetuslapsen elämässä kuin toimiminen rauhanrakentajana, riitojen tasoittajana, sovinnon hierojana. Keskenään riitelevien kristittyjen rukous on valhetta ja heidän kirkossakäyntinsä kääntyy syytökseksi heitä vastaan."
-
Tänään tullut HK on vuodenaikaan sopivaa kansikuvaa myöten luopumisesta, odotuksesta ja surusta kattavasti koottu ja tyylikäs kokonaisuus.
Ystäviä foorumilta oli takasivun Taavi l. Lauri ja juhani oikein kuvan kanssa seuroissa. Luulin ensin nähneeni Eero Huovisen siinä väen keskellä.
Eräs kirjoitus tuntui tutulta . Tämän sairaan ystävän kertomus kosketti jo täällä foorumilla.
Luin lähes koko lehden heti. Avausjutun nuori nainen on rohkea ja kokenut saman minkä minä. Elämän voima on ihmeellinen.
-
Misä mun lehti viipyy?
-
En tiedä missä, mutta syynä voi olla Postin työtaistelu. Vai Itellako se on nykyisin?
-
Ai niin. Joopa. No tulee kun ehtii. :icon_biggrin:
-
"Ei ole mitään velvoittavampaa Jeesuksen opetuslapsen elämässä kuin toimiminen rauhanrakentajana, riitojen tasoittajana, sovinnon hierojana. Keskenään riitelevien kristittyjen rukous on valhetta ja heidän kirkossakäyntinsä kääntyy syytökseksi heitä vastaan."
:026:
Amen.
-
---
Jaakko Haavio:
"Ei ole mitään velvoittavampaa Jeesuksen opetuslapsen elämässä kuin toimiminen rauhanrakentajana, riitojen tasoittajana, sovinnon hierojana. Keskenään riitelevien kristittyjen rukous on valhetta ja heidän kirkossakäyntinsä kääntyy syytökseksi heitä vastaan."
Entäpä jos he rukoilevat Jumalaa, että Hän auttaisi heitä sopimaan riitansa ja lähtevät kirkkoon, jotta saisivat ehtoollisesta voimaa arjen aherrukseen.
-
Siinä tapauksessa asia on toinen.
-
Jukka Hautala kirjoittaa:
"Useissa virsissä heijastuva maailmakielteisyys ei ole enää teologisesti tyydyttävä eikä myöskään veisaajien kannalta välttämättä kovin rehellinen saatikka rakentava asenne."
Paineet ja maailman muuttuminen siinä mielessä, että yhmisten näkemykset ovat muuttuneet teknisen kehityksen yötä
heidän yhteiskunnallis-yksilöllinen asemansa on näyttänyt maailman toisenlaiselta
karismaattisuuden ja
Kun muistetaan, ettei ihminen muutu
se ettei kjä näy seuroissa osoittaa
-
Entäpä jos he rukoilevat Jumalaa, että Hän auttaisi heitä sopimaan riitansa ja lähtevät kirkkoon, jotta saisivat ehtoollisesta voimaa arjen aherrukseen.
Juu - ja muistin heti Saksan kirkkotaistelun. Kyl oli parempi etteivät silloin sopineet... Volkskirche ja Tunnustuskirkko.
-
Entäpä jos he rukoilevat Jumalaa, että Hän auttaisi heitä sopimaan riitansa ja lähtevät kirkkoon, jotta saisivat ehtoollisesta voimaa arjen aherrukseen.
Toisekseen kyl tämä menee myös yksilötasolla näin, sillä kuinka muutoin mikään on mahdollista? Kai täsä alkuperäistekstisä ajatellaan vähän kuin sivuston kantakummitus :026: nuoruusluomuksessaan (Nachfolge... siis nyt muistan se on suomeksi Kutsu seuraamiseen)
-
"Useissa virsissä heijastuva maailmakielteisyys ei ole enää teologisesti tyydyttävä eikä myöskään veisaajien kannalta välttämättä kovin rehellinen saatikka rakentava asenne."
Rehellinen ja rakentava maailmakielteisyys tyydyttää minua teologisesti; Juice Leskisen 'maapallo hautaansa nilkuttaa' erityisesti.
-
Jukka Hautala kirjoittaa:
"Useissa virsissä heijastuva maailmakielteisyys ei ole enää teologisesti tyydyttävä eikä myöskään veisaajien kannalta välttämättä kovin rehellinen saatikka rakentava asenne."
Paineet ja maailman muuttuminen siinä mielessä, että yhmisten näkemykset ovat muuttuneet teknisen kehityksen yötä
heidän yhteiskunnallis-yksilöllinen asemansa on näyttänyt maailman toisenlaiselta
karismaattisuuden ja
Kun muistetaan, ettei ihminen muutu
se ettei kjä näy seuroissa osoittaa
Jos tuon loppuosan saisi korjattuna, niin voisi yrittää ymmärtää, mitä siinä tahdotaan sanoa.
-
Maailman muuttuminen, siinä mielessä että ihmisten näkemykset ovat muuttuneet teknisen kehityksen myötä, kannustaa päivittämään Siionin virret.
Ihmisen yhteiskunnallis-yksilöllinen asema on näyttänyt maailman toisenlaiselta, jolloin kielen sanat ovat saaneet uutta sisältöä.
Karismaattisuuden paine liittyy vallattomuuden tosiasiaan.
Kun muistetaan, ettei ihminen muutu, virsien kielen ja sävelen muokkaus sekä teologian uudistaminen ovat perusteltuja, sillä jotain vaihtelua tähän täytyy saada. Työssäkin, kun en viitsi enkä varsinkaan pysty enkä osaa lähteä pois, tuo vaihtelua uusien työtovereiden ilmaantuminen ja toisten lähteminen.
Se ettei k:jä näy seuroissa todistaa meidän menneen maailmaan.
-
Kerro vielä Leenalle mikä on karismaattisuuteen liittyvä vallattomuuden tosiasia. Ihan omin sanoin. Käsitän kyllä, jos yrität sitä sanoa, että kielen sanasto muuttuu. Lueskelin laiskasti noita käytännöllisen tenttikirjoja, ja siellä oli hauskoja esimerkkejä. Ite en yhtään hätkähdä kun nuori mies jättää vaippansa ja pakenee Getsemanesta, mutta ratkaisevasti nuorempia miehiä se on naurattanut kuulemma hillittömästi jossakin tarhamessussa... nythän se onkin joku pellavainen viitta, mikä hän on... mutta synonyymien kai moni toivoo ilmaisevan sitä, mitä virsi ennenkin.
Maailmankielteisyys on sitten juttu itsessään, ja merkitsee hyvin mahdollisesti eri ihmisiulle hieman eri asioita. Myös eri aikakausille. Se on ollut joskus sitä että teatteri on syntiä, taitaa olla vanhanmallinen määritelmä, mutta mitä se sitten on nyt. Ennen kuin asiasta voi edes kirjoittaa pitäisi kai lukea se lehti.
-
Ei kun se oli karismaattisuuden paineeseen liittyvä vallattomuuden tosiasia, no, ei avautunut sitäkään vähää, tuli muokattua vahingossa muotoon jota kuvitteli käsittävänsä. Enkä oikein ymmärrä tuota teknis-taloudellisuutta ja muuttunutta maailmankuvaa. Tarkoittaako se sanoa, että ihmisten käsitys maailmasta on ylipäätään toinen kuin ennen? Mutta sehän muuttui jo valistusajalla. Bonhoeffer puhuu "aikuistuneesta ihmiskunnasta" joka ei enää tarvitse Jumalaa selittämään - ja tarkoittaa ettei Jumala hänen käsittääkseen suostu olemaan mikään tieteen puuttuva palanen. Ihminen seisoo nyt joka tapauksessa sen Jumalan edessä - sokein silmin, kuvitellen, ettei Häntä tarvitse, kun maailma on "selitetty". Sillä tavalla.
-
En häpäise itseäni enempää keskustelemalla yläluokkaisten rikkiviisaiden kanssa.
-
Hengellinen Kuukausilehti/Näkökulmia Siionin virsien kokonaisuudistukseen: "Useissa virsissä heijastuva maailmankielteisyys ei ole enää teologisesti tyydyttävä eikä myöskään veisaajien kannalta välttämättä kovin rehellinen saatikka rakentava asenne".
Minun yksinkertainen ja Jumalan Sanaan perustuva uskoni ei riitä avaamaan tätä teologista näkökulmaa. Sillä onhan Raamattuun kirjoitettu: "Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa". 1.Joh. 2:15
Olisiko mahdollista, että joku avaisi minulle tätä näkökulmaa? Millainen on tämän ajan näkökulma maailmaan? Millä korvataan maailma sana uudistetuissa Siionin virsissä?
Edellä esittämäni ei merkitse sitä, että olisin Siionin virsien uudistusta vastaan. Yli seitsemänkymmentä vuotta virsiä veisanneena minua kuitenkin kiinnostaa kaikki virsien uudistamiseen liittyvä.
-
Vielä ei ole toteutunut se sana, että kristittyjen tulee olla maailmassa, mutta ei maailmasta.
-
Mitä on vallattomuus? Eikö se tarkoita joko vallan puuttumista tai vallasta piittaamattomuutta. Kumpaa seuraa karismaattisuuden paineesta? Mitä se sitten on? Minulle tulee mieleen helluntailaisten mahdollinen tarve osoittaa osallisuutensa Hengen vuodatuksesta erilaisin karismaattisin elkein, kielillä puhuminen kai yleisimpänä.
-
Maailman muuttuminen, siinä mielessä että ihmisten näkemykset ovat muuttuneet teknisen kehityksen myötä, kannustaa päivittämään Siionin virret.
Ihmisen yhteiskunnallis-yksilöllinen asema on näyttänyt maailman toisenlaiselta, jolloin kielen sanat ovat saaneet uutta sisältöä.
Karismaattisuuden paine liittyy vallattomuuden tosiasiaan.
Kun muistetaan, ettei ihminen muutu, virsien kielen ja sävelen muokkaus sekä teologian uudistaminen ovat perusteltuja, sillä jotain vaihtelua tähän täytyy saada. Työssäkin, kun en viitsi enkä varsinkaan pysty enkä osaa lähteä pois, tuo vaihtelua uusien työtovereiden ilmaantuminen ja toisten lähteminen.
Se ettei k:jä näy seuroissa todistaa meidän menneen maailmaan.
Kiitos selvennyksestä, ilmeisesti k:jä tarkoittaa körttejä. En muista ennen nähneeni tuollaista lyhennystä. Siinä olen samaa mieltä, että vaihtelu virkistää ja että ympäröivän maailman muuttuessa joitakin virsien sanavalintoja on ihan hyvä muuttaa.
-
Ei vaihtelu virkistä. Vaihtelu selkeyttää.
-
Mitä on vallattomuus? Eikö se tarkoita joko vallan puuttumista tai vallasta piittaamattomuutta. Kumpaa seuraa karismaattisuuden paineesta? Mitä se sitten on? Minulle tulee mieleen helluntailaisten mahdollinen tarve osoittaa osallisuutensa Hengen vuodatuksesta erilaisin karismaattisin elkein, kielillä puhuminen kai yleisimpänä.
Joukkovoima hämmentää fiksunkin, vaikka sitten olisi kyse vain 'roskaväestä', kuten Sibelius totesi punaisista.
-
En häpäise itseäni enempää keskustelemalla yläluokkaisten rikkiviisaiden kanssa.
'
No, jos se sinut häpäisee niin pienestä on kiinni vaan minkäs sille mahtaa. Leena aikoo keskustella, vaikka pit'iskin keskittyä aprioristen pahan ontologioiden potentiaaliseen eksplisiittiseen momentaanisten kompensaatoioden implikoitavuuteen ja konfrontoitavuuteen ja eksplisiittisen omnipotenssin eksistoivuuteen mahdollisessa universumissa an sich, vaikka miten haluttaisi ampua ne an sich :068: omin pikku kätösin niin että ne olisi satavarmasti a posteriori, lopullisesti ja sillä hyvä.
Leenaa ei ole koskaan vaivannut se että hänet häpäisisi jokin mitä ei joku heti ymmärrä - hän kysyy - ja on Leenan ongelma ellei hän osaa selittää, ja jos niin on, että on kovin häpeäherkkä, ei voi opiskella. Mistä saakka herännäisyydessä on ollut yläluokka... Leena tahtoo tietää?
-
:026: :026: :026: Ota rusina, Satman, se helpottaa! Se helpottaa! Äläkä ainakaan luule tuosta Leenasta liikoja, minä nyt osapuilleen tiedän mikä se on... aika sata kertaa minä jouduin sille vääntämään yksinkertaisimmat asiat, se ei ole teologisesti lahjakas... se... Pitää lopettaa, se tulee.
-
Juu - vaivattu sielu puhuu asiaa. Voisin jättää tämän maailmamyönteisyyden lähinnä jollekin sellaiselle teologille, joka rakastaa erilaisia sekalaisia ajatusleikkejä ja itse tyytyä maailmakielteisyyteen.
Pakollinen viittaus tähän mukaan:
Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
-
Jukka Hautala kirjoittaa:
"Useissa virsissä heijastuva maailmakielteisyys ei ole enää teologisesti tyydyttävä eikä myöskään veisaajien kannalta välttämättä kovin rehellinen saatikka rakentava asenne."
Minun yksinkertainen ja Jumalan Sanaan perustuva uskoni ei riitä avaamaan tätä teologista näkökulmaa. Sillä onhan Raamattuun kirjoitettu: "Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa". 1.Joh. 2:15
Olisiko mahdollista, että joku avaisi minulle tätä näkökulmaa? Millainen on tämän ajan näkökulma maailmaan? Millä korvataan maailma sana uudistetuissa Siionin virsissä?
Muutama virrensäe keskustelun virikkeiksi, mietiskelyn esineiksi:
Ken sua, Jeesus, rakastaa,
ei totella saa maailmaa.
Hengellä meidät kasta.
Maailmaa seuraamasta
omasi vieroita.
Maailma on kokonansa
pahuuteensa vaipunut,
turmeltua luontoansa
tottelemaan taipunut.
niin etten vaivu uudelleen
maailman, synnin orjuuteen.
paluutietä etsimässä
orjuudesta maailman.
Vaikea on maailmasta
irrottua syntisen
Milloin minun sydämeni
maailmasta luopunee?
Milloinka se riemukseni
Herran tielle taipunee?
Maailma hyljätkäämme
ja väärät ilomme.
Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Et voi löytää lepoa
maailmasta sielullesi.
Palvella haluamme
Herraamme, Jumalaa,
vaan usein kumarramme
maailman mammonaa
Milloinka ristiinnaulitsen
maailman iloinensa (Gal. 6:14)
Avaa silmäni niin, että huomaan
jo maailman turhuuden,
Jos on joku uskoa vailla,
ei voita hän maailmaa,
heti syntiinsä suostuu ja sortuu,
sen polkuja noudattaa.
Hänen tahtonsa veltoksi muuttuu,
ja voimaa ja ryhtiä puuttuu.
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta,
Siis maailma jääköön, sen huumaava humu.
Me juoksemme riemuiten uskossa näin.
Maailman kulta, hopea
ei sieluasi pelasta,
kun kuolon yöhön vaivut.
Siinä olisi seurapuheen aiheita - vaikkapa virsiä uudistavalle toimikunnalle.
Taisin joskus ehdottaa, että pitäisi tutkia maailma-sanan merkitykset vivahteineen Siionin virsissä ja körttijulkaisuissa. Lisään toimeksiantoon vielä herännäisyyden piirissä käytetyt postillat ja hartauskirjat. Maailma-teologian merkeissä voisi sitten kokoontua pitkäksi viikonlopuksi Aholansaareen.
Mt
-
Vielä ei ole toteutunut se sana, että kristittyjen tulee olla maailmassa, mutta ei maailmasta.
Kai sentään. Tiedän aika monta, jotka jaksavat pitää maailmasssa esillä hyvää, palvella muita, keskustella ja olla siellä kristittyjä. Jos maailmankielteisyys edustaa johonkin bunkkeriin piiloutumista, pitämään siellä huolta omasta sielustaan, taivaaseenpääsystään, ja viljelemään ja varjelemaan Sanan ainoaa oikeaa tulkintaa taatusti samanmielisten kanssa niin kiitos, ei. Riskilläkin huomio toisten ihmisten tarpeisiin. Eikö pitäisi keskustella myös Kristuksen seuraamisesta - maailmassa. Siitähän Jaakko Elenius kirjoittaa niin että Mannermaakin siteeraa tuossa sielunhoidon käsikirjassa, joka kai pitäisi kanssa lukea. Tenttiin, siis.
Tämä on myös Jumalan maailma... mitä Hän haluaa tehtävän?
-
Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Mt
Tuo on minun lemppari. Koko virsi. Tuollaisen maailmankielteisyyden minä ymmärrän selittämättä. Muuta joudun vähän tässä ihmettelemään.
-
Hei,
käykääpä tutustumassa Siionin virsien kokonaisuudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen täällä:
http://www.h-y.fi/sv/sv_uud.html
Sitten vaan ahkerasti käymään keskustelua ja antamaan palautetta!
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=1833.0
-
Salattu taito. Järki ei nyt riitä.
Maailman viisaus ei tiedä siitä.
Kummelin Pilipalilaulu sanoo saman: - Tässä ei äly auta.
Vaimoni puhuu joskus körttiläisyyden synkästä huumorista. Minusta tässä Salattu-virressä on sitä paljon. Salassa.
-
Tuo on minun lemppari. Koko virsi. Tuollaisen maailmankielteisyyden minä ymmärrän selittämättä. Muuta joudun vähän tässä ihmettelemään.
Entä jos maailmaan otetaan lutherilainen näkökulma: maailmallisuus on kilvoittelua maailman sääntöjen mukaan, omien töiden varaan rakentaen.
Mt
-
Entä jos maailmaan otetaan lutherilainen näkökulma: maailmallisuus on kilvoittelua maailman sääntöjen mukaan, omien töiden varaan rakentaen.
Mt
Juu kyllä kyllä! Tosissans näin. Eilen kun yritin lukea, luin juuri tuontapaista. Lutherin ajatuksia maailmasta: tai ajattelustamme, kuinka näemme tämän elämän naamion lävitse, kaunistellun, estetisoidun, vähän kuin meikatun; ja se pettää meidät. Jumala näkee todellisuuden ja katsoo sinne, juuri sinne minne me emme näe ellemme mene naamion taa tai ellei sitä meiltä riisuta, niin, että olemme sitä mitä todella olemme... ettei maailma ole sitä, mitä se on... kuinka Jumala pukeutuu juuri vastakohtaansa ja on kohdattavissa vain synnin epäonnistumisen ja surun keskellä, siellä missä ei mikään meistä näytä järin esteettiseltä. Näin, kyllä. tykkäsin kovasti. Armon Herra on siellä, missä vähiten odottaisi. Sen takia joku körttiläisyyden "synkkä ihmiskuva" on kyllä tasan kaikkea muuta...
-
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=1833.0
Hei,
käykääpä tutustumassa Siionin virsien kokonaisuudistuksen ensimmäiseen vaiheeseen täällä:
http://www.h-y.fi/sv/sv_uud.html
Sitten vaan ahkerasti käymään keskustelua ja antamaan palautetta!
-
Totta on, ettei maailmakielteisyys ole rakentava sanana eikä elämänasenteena. Kuitenkin itse miellän maailmakielteisyyden Siionin virsissä entistä ajankohtaisemmaksi ja jopa erityisen rehelliseksi. Jos katsoo tätä aikaa ja maailmaa, niin mihin muuhun tulokseen voi tulla? On vaikea katsoa tätä menoa luottavaisin mielin ja toiveikkaana. Taivas ja Jumalan valtakunta on matkamme päämäärä; taivaassa Jumalan Sanan mukaan meitä odottaa vapautus maan vaivoista. Jos maailma/maailmallisuus ymv. vastineet poistetaan hengellisestä sanastosta, mitä ehdotat/ehdotatte tilalle? Em. vastineiden poistaminen "pudottaa" keskustelun yleisen keskustelun eli arkisen, tavanomaisen keskustelun tasolle. Raamatussa on käytetty runsaasti maailmaa/maailmallisuutta kuvaavia ilmauksia ja sanoja. Eikö ne pitäisi poistaa ensin ennen kuin lähdetään muuttamaan Siionin tai muitakaan virsiä?!
-
Taivas ja Jumalan valtakunta on matkamme päämäärä; taivaassa Jumalan Sanan mukaan meitä odottaa vapautus maan vaivoista.
Maailmankielteisyys nähdään yleensä negatiivisena: luovutaan jostain hauskasta ja hyvästä. Eikö se voisi olla myönteinen ilmaus: ei tarvitse juosta kieli vyön alla joutavan jäljillä. Luther ei "Kristityn vapaudessa" tainnut juuri tätä näkökulmaa tuoda esiin, mutta ei kai se olisi hänelle vieraskaan ollut.
Jos maailma/maailmallisuus ymv. vastineet poistetaan hengellisestä sanastosta, mitä ehdotat/ehdotatte tilalle? Em. vastineiden poistaminen "pudottaa" keskustelun yleisen keskustelun eli arkisen, tavanomaisen keskustelun tasolle. Raamatussa on käytetty runsaasti maailmaa/maailmallisuutta kuvaavia ilmauksia ja sanoja. Eikö ne pitäisi poistaa ensin ennen kuin lähdetään muuttamaan Siionin tai muitakaan virsiä?!
Helsingin Seuratuvalla Anni Pesonen avasi Siionin virsien Raamattu-viittausten rikkautta. Ennen vanhaan virsikirjoissa olikin tällaisia alaviitteitä. Ei olisi mielestäni huono tapa nytkään.
Mt
-
Totta on, ettei maailmakielteisyys ole rakentava sanana eikä elämänasenteena. Kuitenkin itse miellän maailmakielteisyyden Siionin virsissä entistä ajankohtaisemmaksi ja jopa erityisen rehelliseksi. Jos katsoo tätä aikaa ja maailmaa, niin mihin muuhun tulokseen voi tulla? On vaikea katsoa tätä menoa luottavaisin mielin ja toiveikkaana. Taivas ja Jumalan valtakunta on matkamme päämäärä; taivaassa Jumalan Sanan mukaan meitä odottaa vapautus maan vaivoista. Jos maailma/maailmallisuus ymv. vastineet poistetaan hengellisestä sanastosta, mitä ehdotat/ehdotatte tilalle? Em. vastineiden poistaminen "pudottaa" keskustelun yleisen keskustelun eli arkisen, tavanomaisen keskustelun tasolle. Raamatussa on käytetty runsaasti maailmaa/maailmallisuutta kuvaavia ilmauksia ja sanoja. Eikö ne pitäisi poistaa ensin ennen kuin lähdetään muuttamaan Siionin tai muitakaan virsiä?!
Ihan; mutta kun maailma kuitenkin on Jumalan luoma, ja luomistyön jälki yhä pohjalla häämöttää, ja näin kai Lutherkin ajattelee, sillä Bonhoefferhan oli aivan Luther-friikki. toisaalta, miten änkeä sanaa "maailmallisuus" joka kai tuo mistä kirjoitat lähemmin tarkoittaa niihin melodioihin, en kyllä ymmärrä. Mutta olen liian sairas (ja valitan koko ajan) ymmärtääkseni juuri nyt mitään... mitähän sitten täällä roikun...
-
Maailmassa on paljon hyvää, maallista hyvää. Ihmiset, perhe, luonto, eläimet, maan ja veden annit ja vaikka mitä. Luettelo on valtava.
Maailmallisuudeksi katson ahneuden, kateuden, mammonan palvonnan, hekumallisuuden. Näillä ei ole ilon ja rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Meille on annettu paljon hyvää käytettäväksi ja jaettavaksi, mutta ei rohmuttavaksi vain omiin varastoihin.
-
Maailmallisuus on sitä, ettei näe Luojaa luonnon takaa.
-
Maailmassa me elämme, teemme työtä, kasvatamme lapsemme ja joskus kuolemme. Mikä korvaisi maailma sanan? Keksikää jo ihmeessä sille korvike.
-
Maailmassa me elämme, teemme työtä, kasvatamme lapsemme ja joskus kuolemme. Mikä korvaisi maailma sanan? Keksikää jo ihmeessä sille korvike.
Maailmassa me teemme kyllä etupäässä pahaa ja itsekästä, jotenkin se valitettavasti näkyy siinä etten saa nykyproosaan mitään makua; tuntuu kuin ei olisi töistä päässytkään, kun siellä kohtaa tasan samaa, usein heikompia, uhriksi jääneitä. Maailmassa me käymme sodat, maailmassa on koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista... ja mahdollisuus niitä vastustaa.
. Mutta maailma on myös, paitsi kaunis, tarjoaa paljon ja rikkaasti iloa meille, ajattelen ensimmäiseksi musiikkia ja luulen Jumalan olevan pahoillaan jos me emme siitä kaikesta iloitsisi... rakkaudesta jota voimme saada ja antaa, ja vaikka jostakin ensilumen ihanuudesta ja ensimmäisten hiirenkorvien lumoavuudesta, ja Jumala olisi taatusti murheellinen ellen olisi iloinen tuosta terassistani...
Miten olisi synti, synnin valta, tai synnin voitto, synnin maailma , paha, pahan valta , pahuus, pahan valtakunta, vaihtelun vuoksi, jos synti ei sovellu juuri siihen kohtaan, tai tulisi tautologiaa? Ne minä tunnen... ikävä kyllä... niistä minut olisi pelastettava kuin kekäle tulesta, ja niiden puuttuminen taivaassa on se perimmäinen huojennus - ei koskaan enää. Leena ei sanonut pahasti. Leena ei ollut kateellinen. Leena ei ollut välinpitämätön kun olisi tullut olla aktiivinen. Leena ei enää rimpuile ristiriidassa, kun tahtoisi kirjoittaa ja tarvittaisiin työssä, ja kun tahttoisi työhön ja loukkaavat tuosta noniinniin eikä enää kompastuisi kun lukee Isä Meidän- rukousta, anna meille anteeksi... anna jokapäiväinen leipämme... et kumminkaan anna, turha edes pyytää...
Niitä me suremme, myös maailmassa, ja senkin hyvän joka meillä voisi olla, jonka Jumala takuulla meille soisi, me turmelemme itse.
-
Maailma ilman hengellisyyttä on materialistinen, aineellinen. Maailma, jossa Henki liikkuu, on Luojan luoma luomakunta. Eikö Raamatussa sanota luomakunnankin kaipaavan vapautusta ja yhteyttä jumalaan?
-
Joh 12:31 Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. [Luuk. 10:18; Joh. 16:11; Kol. 2:15; Ilm. 12:9]
Jumala on luonut maailman, mutta tämän maailman ruhtinas on kuitenkin perkele.
-
Maailmassa me elämme, teemme työtä, kasvatamme lapsemme ja joskus kuolemme. Mikä korvaisi maailma sanan? Keksikää jo ihmeessä sille korvike.
Korvikkeet kuuluvat pula-aikaan. Maailman olemus nyt vain on kahtalainen. Niinhän se on ihmisenkin. Terveisiä Vanhalta Aatamilta, hyvin jakselee...
Mt
-
Taisin joskus ehdottaa, että pitäisi tutkia maailma-sanan merkitykset vivahteineen Siionin virsissä ja körttijulkaisuissa. Lisään toimeksiantoon vielä herännäisyyden piirissä käytetyt postillat ja hartauskirjat. Maailma-teologian merkeissä voisi sitten kokoontua pitkäksi viikonlopuksi Aholansaareen.
Eipä ole tullut käytyä aikoihin siellä. Kunhan pidetään huolta, että ollaan nykyiseen herännäiseen uskonkokemukseen sopimattoman maailmakielteisiä ja veisataan virsiä, joissa se myös tuntuu ja jotka aiotaan poistaa Siionin Virsistä, niin pakkohan on yrittää raivata sille tilaa kalenterista ja vieläpä yrittää houkutella patavanhoillisia kavereita mukaan.
Sinänsä tähän toimeksiantoon tosin kommenttina: miksi tyytyä vain toissijaisiin lähteisiin? Kun kerran halutaan olla niitä, jotka lähtevät viimeisenä kirkosta, voisi tutkimuksen aloittaa ensisijaisista: Raamatusta, kolmesta vanhan kirkon tunnustuksesta ja tunnustuskirjoista (Kirkkolaki (1054/1993)).
-
Minul ei ole juuria herännäisyydessä, ja sen tähden kyselen varmaan joskus ihan dillejä, mutta voisiko joku selittää minulle mitä maailmankielteisyys tässä yhteydessä merkitsee?
Minä en aivan totta tiedä. Tiedot ovat jotakin tasoa mummovanhan syntiluokituksia ja femmalaisen riparin --- tosin meidän leiriläisten esittämiä --- onko tanssi syntiä, onko meikki syntiä, jotka meni minulta ohi, kun en meikannut enkä piitannut tanssimisesta järin muutenkaan, eli oli yksi ja sama. Ja jokin lapsena luettu Anni Swanin "Pikkupappilassa" jossa pikkusisko hämmästelee että isosisko on käynyt teatterissa "eikö se ole mielestäsi syntiä"?
Ja tietty oli se kulttuurihistorian taite, jolloin oliko sitten juuri heränneet ja nämä lähinnä kirjalliset piirit iskivät yhteen, Juhani Ahot ja Minna Canthit, jotka kirjoittelivat sitten niitä kauhukuvauksia pappiloista --- oliko se arkkipiispa Johanssonin aikaa kirkollisesti, siinähän oli erikoinen persoona (lievästi ilmaisten).
..........................................
Minulle tulee mieleen kaikesta jokin "koetelkaa ja pitäkää se mikä on hyvää" oli se sitten kulttuuria tai mitä hän nyt on, On seikkoja joita en muutoinkaan ehdottelisi harrastettavaksi, mutten ole listaavaa sorttia.
On kauhean vaikeaa muodostaa mielipidettä. ellei tiedä itseasiassa mitään. Mitä tuo käsite pitää sisällään?
-
Minul ei ole juuria herännäisyydessä, ja sen tähden kyselen varmaan joskus ihan dillejä, mutta voisiko joku selittää minulle mitä maailmankielteisyys tässä yhteydessä merkitsee?
Emmä vaan tiiä, mutta olisikohan se jotain ihmisen pimeänpuolen ruokkimiseen liittyvää.
Elikkä elikko, jos jokaisessa meissä on myös pimeäpuoli tai vanha uatami tai miellä nimellä sitä kutsutaankin ja sitä ruokkii ja sen päästää valloilleen, niin silloin maailmallisuus pääsee esiin?
Voihan se tietysti olla jotain körttietiikan vastaisuuttakin, että on joku körttioppi tai painotus ja kun tekee sitä vastoin, niin on maailmallinen tai suruton.
Täälläkin foorumilla on niin iloista eli surutonta porukkaa, että kuinka körttejä sitä nyt ollaan?
Körtithän mielletään alatietä kulkeviksi surullisiksi kumaroiksi hahmoiksi, jotka kulkeat mustissa, kuin gootit konsanaan.
Surumme on ilomme tai jotenkin niin.
Minusta siioninvirsi 100 kuvaa körttiä parhaiten, miten sen itse miellän ja se kuvaa ainakin minua parhaiten, vaikka mua nyt voi pitään minään laisena, kun vaan omanlaisena, joka roikun ku tauti kiinni näissä körttiseuroissa ja touhuissa, koska armo tuntuu hyvälle.
-
Virrstä Satku ne rakkaimmat kohdat:
2. Mä olen huono kulkija,
on matka vaarallinen,
mun tilani on surkea
ja sydän vilpillinen.
Sokeana
mä kulkea
en osaa avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
5. Näin olen, raukka, kuunnellut
sokeaa järkeäni,
turhissa töissä vaivannut
uuvuksiin itseäni,
nyt surren sen
mä havaitsen,
ett' olen eksyksissä,
en oikein tiedä, missä
7. En osaa oikein rukoilla,
kun väsymys mun voittaa,
vaan saanhan vielä huokailla:
suo, Herra, armos koittaa.
Sä turvahas
sun helmahas
mun pakohon suo päästä.
Mua tuomiosta säästä.
T nimimerkki:en halua hesperiaan, enkä sinne kuumaan alakertaankaan.
-
Hesperiassa toimii nykyään HUS, sinne ei saa ikinä ketään... Auroraan ei mahdu vaikka kenkälusikalla ahtais... joten nimimerkki pelkää aiheetta, Leena tietää...Leenalle pitää muuten myös antaa paikka jos nimimerkillekin... mutta virsi sopii myös Leenalle kuin hanska käteen, vaikka siellon pari rakkaampaa, onko hän 202 vai joku muu, ja sitten se Salattu Herra... On vielä niin kipeä, oikeesti sattuu ettei jaksa hakea esille. Suo, Jeesus, paras opettaja, ja Ah, herää, sydämeni. Koska niitä äiti lauloi kotona silloin kun minun eno kuoli kolarissa.
-
Ohho, olipas off-topicia Leenalta.
Kertokaa toisetkin.
-
Eipä ole tullut käytyä aikoihin siellä. Kunhan pidetään huolta, että ollaan nykyiseen herännäiseen uskonkokemukseen sopimattoman maailmakielteisiä ja veisataan virsiä, joissa se myös tuntuu ja jotka aiotaan poistaa Siionin Virsistä, niin pakkohan on yrittää raivata sille tilaa kalenterista ja vieläpä yrittää houkutella patavanhoillisia kavereita mukaan.
Sinänsä tähän toimeksiantoon tosin kommenttina: miksi tyytyä vain toissijaisiin lähteisiin? Kun kerran halutaan olla niitä, jotka lähtevät viimeisenä kirkosta, voisi tutkimuksen aloittaa ensisijaisista: Raamatusta, kolmesta vanhan kirkon tunnustuksesta ja tunnustuskirjoista (Kirkkolaki (1054/1993)).
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Minul ei ole juuria herännäisyydessä, ja sen tähden kyselen varmaan joskus ihan dillejä, mutta voisiko joku selittää minulle mitä maailmankielteisyys tässä yhteydessä merkitsee?
Varsin usein maailmankielteisyys käsitetään pysyttelyksi ns. valtavirran ulkopuolella niin harrastuksissa kuin yleensä elämänasenteessakin. Iloisuus ja hilpeys on maailmallista, kuolema on parasta, mitä elämässä voi tapahtua. "Mustahattuiset miehet istuvat aitan seinustalla ja paheksuvat kaikkea", kuten kaverini sanoi, kun kysyin häneltä, mitä körtti-sana tuo hänen mieleensä.
Käytännössä maailmankielteisyys merkitsee varmasti eri asioita eri ihmisille. Merkitykset ovat myös muuttuneet aikojen saatossa. Abraham Achrenius olisi vastannut eri tavoin kuin sanokaamme Jaakko Elenius -vainaa. Ja Achreniuskin ehkä eri tavoin nuorena radikaalipietistipappina ja vanhana kirkkoherrana. Jos olisit kierrellyt selvittämässä asiaa 1800-luvun loppupuolella, niin nilsiäläisten ja lapualaisten kommentit olisivat ehkä olleet hiukan erilaisia. Tästä syystä asia olisi mielestäni tutkimisen väärti - ellei sitä jo joku merkitysopista kiinnostunut ole tutkinut.
Merkityksiä ja niiden kehitystä tutkittaessa ei ole helppoa pitää erillään jonkin ryhmän - kuten herännäisyyden - käsitystä ja yleensä yhteiskunnassa tiettynä ajankohtana vallitsevaa käsitystä. Siksi tekstiä pitäisi verrata muihin saman ajan vastaaviin teksteihin. Hakoteille joutuu varmasti, jos sadan vuoden takaisia tekstejä arvioi samoin kriteerein kuin nykyisiä tekstejä ja tekee sitten päätelmiä. Mitä kauemmas historiaan mennään, sitä varovaisempi pitää olla. Kärjistetty esimerkki: nykypäivän näkökulmasta voi antiikin ajan julkaisijoita syyttää väärentämisestä (koska panivat kirjoituksen esim. Paavalin nimiin) tai postillojen kirjoittajia plagioinnista (koska lainasivat lähdettä mainitsematta muita). Tapahtuma-ajan näkökulmasta toiminta oli kuitenkin yleinen ja hyväksytty käytäntö. Vastaavasti jokin meidän yleisesti hyväksytty tapamme näyttäisi antiikin ajan ihmisestä kammottavalta.
Mt
-
Toivoisin oikeastaan tosi kovin että tuo olisikin kartoitettu. Paitsi että tavattoman kiintoisa teema, se avaisi taas uusia ovia ja ikkunoita joista katsella elämää ja sitä maailmaa. Bonhoeffer oli niin umpikristitty kuin olla saattaa, (anteeksi...nyt taas kaikki tekstit tulvii Bonhoefferia koska semppatyön teen hänestä, joko ekklesiologiastansa tai siitä teemasta jota hän kehitteli kirjoitellessaan Eberhard Bethgelle, eli minua himottaisi iskeä kiinni uskonnottoman uskon käsitteen merkitykseen hänellä, ja minä muuten sisäisestä pakosta joudun kirjoittamaan vaihteeksi hyvän psykologiasta ja jostakin jota tekisi mieli nimittää identificatio Christiksi ja verrata sitä vanhaan imitatio Christin käsitteeseen eli dosentti poukkii täällä taas kuin hurjapäinen).
Hän ei juuri mainitse koko sanaa, ja hänen armo-oppinsa suorastaan kiitää pikajunan tavoin kohti armoa---- hän toteaa psalmikommentaarissaan, että Jumala haluaa kuulla meidän puhuvan Hänelle muutakin... on antanut valmiin rukouskirjan meille, Raamatun Psalmien kirjan, ja siellä on vähiten katumuspsalmeja... kun vertaa Nachfolgeen, ne ovat kuin eri miehen kynästä ja välissä on vain muutama vuosi. Käsitän, miksi Barth oli päästään pyörällä ja jokseenkin läkähdyksissä aina, kun Bonhoeffer pistäytyi kylässä.
Minulla on jokin käsitys syistä mutta olkoon. Hän oli niin Luther-friikki kuin minä olen Bonhoeffer-friikki, nimenomaan Lutherin omien teosten friikki.
Hän ei ollut maailmankielteinen --- erittäin elämänmyönteinen heppu --- mutta jollakin käsittämättömällä tavalla on kuin olisi sittenkin ollut. Toisen hyvä ajoi oman hyvän edelle, lopulta hengenmenonkin riskillä. Ja oli harrastuksia ja huvituksia jotka vain eivät olleet hänen juttujaan, piste ja amen sille.
-
On kauhean vaikeaa muodostaa mielipidettä. ellei tiedä itseasiassa mitään. Mitä tuo käsite pitää sisällään?
Mutta maailmahan on Jumalan luoma, monta kertaa todetaan "ja Jumala näki, että niin oli hyvä". Tämän pohtiminen kuitenkin vain sotkee ajatuksia tässä, koska eihän tuossa yhteydessä maailma tätä tarkoita.
Kai kaikki näkevät sen omin silmin; voinee vaihdella elämän mukana. Maailma voisi olla esim. instituutiosta: kulttuuri, tiede, politiikka, yhteiskunnalliset instituutiot, media, kaupallisuus; kaikki, joiden puolelta tulee kristitylle erilaisia painita ja viettelyksiä, etta mukautuisimme ja luopuisimme Jumalan sanasta. Kaikki tarpeellisia sinänsä, asioita, joita ilmankaan ei voi elää rauhassa, mutta silti synnin - mm. meidän ihmisten ahneuden ja valtapyrkimysten turmelemia. Ja maailmakielteisyys pyrkimystä elää näiden kanssa ilman, että taipuu niiden painostukseen. Joka tietysti epäonnistuu, koska meissä itsessäkin on mukana vihollisen liittolainen.
-
Juu. Tykkäsin, tai siis, minut tyrmäsi Bonhoefferin ainut (valitettavasti, kuinkahan hyviä ne muut olisivat olleet) säilynyt dosentuuriajan luentosarja "Schöpfung und Fall", siis, luominen ja lankeemus. Olisi kulttuuriteko kääntää se suomeksi. En ehkä ole ihan niin pallo hukassa kuin kuvittelin.
Se, muuten, kannattaa lukea, ja sitten jos haette sitä Hesan teologisen kirjastosta ei kannata uskoa että siitä on vain se fraktuuralla kirjoitettu painos! Loistofiilis löytää se normaalikirjasimin ladottu kun oli jauhanut sitä fraktuuraa saksan kielellä... onneksi minulla oli ala-asteella sellainen originelli maikka joka opetti "kaunokirjoitusta" fraktuuralla. Kenelläkään toisella ei ole tiettävästi ole ollut -- tai kertokaa jos on! Muuten olisin ollut ihan hukassa. Se kertautuu jos sitä on ollut pakko käyttää kaksikin vuotta.
-
Miksi tämä teksti pomppii miten haluaa... >:( >:(
-
Juu. Tykkäsin, tai siis, minut tyrmäsi Bonhoefferin ainut (valitettavasti, kuinkahan hyviä ne muut olisivat olleet) säilynyt dosentuuriajan luentosarja "Schöpfung und Fall", siis, luominen ja lankeemus. Olisi kulttuuriteko kääntää se suomeksi. En ehkä ole ihan niin pallo hukassa kuin kuvittelin.
Se, muuten, kannattaa lukea, ja sitten jos haette sitä Hesan teologisen kirjastosta ei kannata uskoa että siitä on vain se fraktuuralla kirjoitettu painos! Loistofiilis löytää se normaalikirjasimin ladottu kun oli jauhanut sitä fraktuuraa saksan kielellä...
Me, jotka emme pääse teologisen tiedekunnan kirjastoon (vaikka sinne nykyisin päässevät myös tavalliset ihmiset), joudumme hankkimaan kirjan kaupasta, sillä yleisissä kirjastoissa sitä ei juuri ole. Kirja on saatavana useasta verkkokaupasta, kuten Booky.fi ja Adlibris.fi. Myös englanninkielinen käännös on olemassa. Sen sijaan Akateeminen kirjakauppa - horribile dictu eli kauheaa sanoa ääneen - ei tunne saksankielistä alkuteosta. Englanniksi kyllä löytyy. Kohottakaamme kolminkertainen hyi-huuto saksan kieltä halveksivalle Akateemiselle kirjakaupalle!
Mt
-
--- Kohottakaamme kolminkertainen hyi-huuto saksan kieltä halveksivalle Akateemiselle kirjakaupalle!
Mt
(http://cosgan.de/smiliegenerator/ablage/748/3.png)
-
Kun minusta se on nykyisin muutenkin outo. Mitään ei ole olemassa, ei saa eikä löydy eikä mitään, ja sitten saa jostain muualta ja helpolla. Vaiks minä ostan nykyään Luther-divarista. Minä kyllästyn siihen, ei ole ei löydy ei ole olemassa ja jotain ihan iheellistä, pitäis tilata jostain maailman laidalta... ja sitten onkin...
Kaikenlaista.
-
Jos maailma/maailmallisuus ymv. vastineet poistetaan hengellisestä sanastosta, mitä ehdotat/ehdotatte tilalle? Em. vastineiden poistaminen "pudottaa" keskustelun yleisen keskustelun eli arkisen, tavanomaisen keskustelun tasolle. Raamatussa on käytetty runsaasti maailmaa/maailmallisuutta kuvaavia ilmauksia ja sanoja. Eikö ne pitäisi poistaa ensin ennen kuin lähdetään muuttamaan Siionin tai muitakaan virsiä?!
Kaipaan vieläkin vastausta kysymykselle maailma sanan korvaamisesta Siionin virsissä. Tätä vastausta toivon niiltä, jotka ovat maailma sanan poistamista ongelmasena Siionin virsistä vaatineet.
Muuten, eikö tämä keskustelu ole aika tavalla pois poikennut aiheesta? Siirränkin kysymykseni Seuratupa/Siionin virsien kokonaisuudistus aiheeseen.
-
En kuulu vaatijoihin koska minulta mielestäni puuttuu kaikki kompetenssi mutta jo kertaalleen tarjosin synti- sanaa (myös synnin valta, maailman synti, pahan valta jne) sen eri muodoissa. Paha oli siis toinen tarjous. Joskus paikallaan on epäilemättä viettelys, minusta ovat tärvelleet jo "kiusauksenkin" kun sitä tarjotaan jossakin muodossa joka kolmannella lounaalla! Hyvä ilmaisu on mahdollisimman yksiselitteinen eikä tuo mieleen mitä hyvänsä!
Jäin kaipaamaan arvioita niiden soveltuvuudesta. Odotan sitä edelleen.
Pyysin myös selvitystä siitä mitä se "maailma" sitten kaikkiaan olisi, mutta odotan yhä vastausta, kiitos niille jotka ovat jotakin kirjoittaneet. Se, mihin itse viittaan, ja josta kasvoi rönsy, johtui teeman ja jonkilaisen luomisteologian yhtymäkohdasta. Maailma on langenneenakin Jumalan maailma. Sitä hän kuitenkin ylläpitää armossaan, eikä tehtävää sen viljelijänä ja varjelijana eikä vastuuta siitä ole otettu pois. Tämä oli yksi näkemys. Mutta vain yksi,. ja tuohon muotoon puettuna suppeasti sanottu.
Siis mikä on tämä maailma jolle käännämme selkämme? Mitä se sisältää? Mitä se ei sisällä? Ystävät jotka eivät usko Jumalaan? Tanssiminen? Meikki? Työnteko sunnuntaina? Uskon että yhtenäiskulttuurin aikaan jo tuo "maailma" oli helpompi määritellä yksiselitteisesti käsittämään konkreettisia asioita, muitakin, kuin murha, varkaus, huorinteko tai muu kaikille näkyvä synti. Oli muutakin joka on nähty pahaksi, sisällyttäen siihen esimerkiksi edellä lueteltuja asioita. Kysymys ei nimittäin koske vain herännäisyyttä, vaan käsitettä on käytetty muissakin herätysliikkeissä, eikö se ole pietismin perussanastoa?. Kuitenkaaan en missään nimessä puhu sanaakaan enempää ellei minulle kerrota mistä juuri nyt puhutaan, täytyy jotakin tietääkin!
Kerro nyt ensin itse´Leenalle vastaus :026:, niin Leena miettii lisää sanoja :026: se on helpompaa jos käsittää mistä on puhe! Ellei sitten koko teema koske syntymäkörttejä?
-
Onhan näillä sanoilla yritetty merkitysten eroa ilmentää.
Kuoleman varjon laakso, ajallisuus, lihassa oleminen, luomakunta (huokaa tuskissaan).
Valon valtakunta, iankaikkisuus,iäisyys, Uusi Jerusalem, Taivasten valtakunta, Isän koti.
Kaikkien käytöllä on oma makunsa. Minusta Maailma, maailmassa, maailmallisuus, mainen vaellus, ovat ihan sopivia.
Synnin käsite on laaja. joillekuille se on edelleen värit, tanssi, meikit, alkoholi-linjalla.
Siis olemme maallistuneet . Mutta saammekin olla koska
Kristuksessa emme ole maailmasta.
-
Onhan näillä sanoilla yritetty merkitysten eroa ilmentää.
Kuoleman varjon laakso, ajallisuus, lihassa oleminen, luomakunta (huokaa tuskissaan).
Valon valtakunta, iankaikkisuus,iäisyys, Uusi Jerusalem, Taivasten valtakunta, Isän koti.
Kaikkien käytöllä on oma makunsa. Minusta Maailma, maailmassa, maailmallisuus, mainen vaellus, ovat ihan sopivia.
Synnin käsite on laaja. joillekuille se on edelleen värit, tanssi, meikit, alkoholi-linjalla.
Siis olemme maallistuneet . Mutta saammekin olla koska
Kristuksessa emme ole maailmasta.
Kuoleman varjon laakson moni mieltää kuten se psalmin 23 tekstissä kirjoittajalla ilmeisesti on, konkreettisena vakavan vaaran paikkana jossa "ei pelätä mitään pahaa", se on på svenska nimittäin dödskuggans dal, eli lähellä hengenvaaraa, kuolemansairaana, kuoleman lähellä, sehän ei kai ole vielä syntiä jos ei maailmallisuuttakaan.
Lihassa oleminen on lauluihin usein kömpelö, ja moni kyllä assosioi sen niin, että toivon usein, että Paavali olisi keksinyt jonkin toisen sanan kun merkitys on muuten niin hurjan hyvä. Lihassa eläminen ei liioin ole vältettävissä, lihan himoja voi kyllä yrittää vastustaa ja taistella lihallisuutta vastaan eli minun nenääni käryäisi että maailmallisuus olisi lihallisuuden synonyymi - lihallinen elämäntyyli "maailma". Maailma siis voi tarjota vain viettelyksiä ja pahaa ja vaarallista kun se on tässä käytössä.Jos me pyrimme välttämään maailmaa, niin emmehän me voi ajallisuutta kohdata samoin. Luomakuntaankin liittyy paljon ja pääasiassa yhä positiivisia merkityssisältöjä. "Maailma" sen verran kuin nyt olen sanoja lueskellut on jotakin joka houkuttaa, viettelee, vie poispäin Jumalasta, saattaa siellä elävän lopulta turmioon.
Maailma tässä merkityksessä on kuin ensiaskel kohti kadotusta. Älä mene maailmaan. Olenko oikeassa? Oikeastaan toivoisin eniten että Vaivattu Sielu vastaisi kun hän taitaa olla se jolla on pitkää ikää ja pitkät juuret juuri herännäisyydessä. Miksei kuka muu hyvänsä,. mutta kun kyseessä on heränneitten laulukirja, ei se mielestöni oikein ole mukavaa jos se kovin omaleimaisuutensa kadottaa. Erityisesti kun kyseessä on ollut aina veisaava seuraliike - ja kun sillä veisuulla on ollut tehonsa. Niitten on ollut pakko olla puhuttelevia - ne ovat itselleni myös. Ensi kertaa ajattelen koko asiaa.
-
Kuulkaas - asiasta juustohöylään. Ketjun otsikkona on "Hengellinen kuukausilehti" jotenkin kattava, mutta mistähän nyt oikein ollaan keskustelemassa? Seuratuvan puolella kun on erikseen tämä ketju joka koskee nyt juuri Siionin virsiä. Niihinkö sitä uutta sanaa "maailman" tilalle etsittiin vai ylipäänsä vaan? No - kuinka vain, paljoa ei tarvitse muuttaa juttuani ja omaa kysymystäni. Kun seuraa useampaa ketjua, väistämättä käy joskus näin, tulee off-topicia joka harmittaa, pahoittelen.
Maailman käsitteestä minä joka tapauksessa kuulisin Vaivatulta Sielulta jotakin hurjan mielelläni.
-
Kun luin niin rupes pyörimään päässä Jaakko Löytyn Jumalan kansan exodus ja sitä sitten rupesin hyräilemään ja jatkoin lukemista - ei olis kannattanu, lauloin vahingossa että "Halki vaarojen, kuoleman laakson kulkee pienten ja peikkojen tie..." :020:
-
'Kahden maan kansalaisessa' on joskus 'muuli puskenut vastaan'.
-
vahingossa että "Halki vaarojen, kuoleman laakson kulkee pienten ja peikkojen tie..." :020:
Mitähän Sigmud Freud olisi tähän sanonut...
Tulee mieleen se esimerkki erinomaisen tylsästä ja pitkäpiimäisestä venähtäneestä kokouksesta missä hän oli nyt,. jossa kokouksen puheenjohtaja oli sanonut: Pyydän henkilöitä jotka vielä tahtovat puheenvuoron nostamaan kätensä ulos...
-
meidänkin salli kuljettaa suloista armon sanomaa
-
HK:n tilaajille tuli taas paketti joulukortteja. Pidän näiden korttien vaatimattomasta ilmeestä ja oikean Joulun sanomasta. Erityisen kaunis on Penan pojan valokuvaama aihe, vanhan Raamatun sivu.
Käytän aina kaikki kortit ja lisääkin tilaan joskus.
Joulun ajatukset alkavat tuntua kun ohut lumikerros valaisee pimeyttä ja pilvetkin väistyvät ajoittain. :icon_xmassmile:
-
Sain myös. Ne ovat tosi kauniita. Mielelläni maksan.
-
Minä taas en pidä siitä, että yritetään pakkomyydä, vaikka ymmärrän yhdistyksen rahantarpeen. Miksi nämä kortit eivät ole normaalisti tilattavissa, vaan kolahtavat aina postiluukusta automaattisesti?
-
Minä taas en pidä siitä, että yritetään pakkomyydä, vaikka ymmärrän yhdistyksen rahantarpeen. Miksi nämä kortit eivät ole normaalisti tilattavissa, vaan kolahtavat aina postiluukusta automaattisesti?
Eihän niihin tarvitse reagoida mitenkään, jos ei tahdo. Karhukirjeitä ei tule...
Minullekin tuli korttinippu ja kalenterikin, ja epäilen sen johtuvan siitä, että olen liittynyt Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi (omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni...) Tällaisia lähetyksiä tuppaa tulemaan aatteellisilta järjestöiltä jäsenille.
Suhtaudun asiaan samalla tavalla kuin kolehtiin ja seurojen vapaaehtoiseen kahvirahaan: ystävällinen muistutus siitä, minkä varassa toiminta pyörii. Jaakko Elenius vainaa huomautti, että körttiliikkeessä valta on veisaavalla kansalla. Ei rahaa kolehtiin tai muihin keräyksiin, ja parissa vuodessa yhdistys on vain pieni bittipätkä Patentti- ja rekisterihallituksen tietokannassa.
Jos maksaminen tuntuu vaivalloilselta, asian voi järjestää kätevästi pienellä kuukausittaisella suoraveloituslahoituksella. Matemaattisesti minua lahjakkaampi laskee nopsaan yhdistyksen kortti-, kalenteri- ym. pyyntöjen summan, jakaa sen 12:lla ja pyöristää ylöspäin. Niin tai näin, kolehtia en muuta elektroniseksi, tykkään siitä haavihommasta.
Haavi auki seuroissa!
Mt
-
Sain myös. Ne ovat tosi kauniita. Mielelläni maksan.
Kuten myös.
-
Tänään käsiini saamassa lehdessä on Pikkumummo. Hurraa :039:
-
Hurraa!
-
Kyllä oli hauska taas saada kasvot foorumilaiselle. Suomen Sievin mummo, 116 cm ja suuri sydän.
(http://www.cosgan.de/images/midi/froehlich/d035.gif)
sieviläiset lähdössä Herättäjäjuhlille
-
Olipas yllätys pikku-mummulle lehden artikkeli. Kyllä on tullut palautetta täällä ja sähköpostissa. KIITOS jokaiselle erikseen ja kaikille yhteisesti. Pikku-mummu nimi on tullut eräältä pieneltä tyttäreltä joka ensi kerran näki minut ja kysyi "Ookko Sinä pikku-mummu" johon vastasin että oon ja siitä lähtien olen ollut pikku-mummu.
-
Pikkumummulle terveistet minultakin! Lapsiltahan ne oikeat nimet saadaan. Minun omani - Pena - on peruskoululaisilta. Aluksi se oli Pena-boy.
-
Oli siinä HK:ssa juttu Penaltakin. Langinkosken kirkkoa hän esitteli taiteilijan silmin. Se muuten on kovasti Lahden Launeen srk kirkon näköinen. Aivan sama kellotorni ja katon malli. Launeen kirkko on nuorekkaan Lahden vanhin kirkko, 1950-luvun alulta.
Isälle minä olin Nöpsy, Virolahden suvulle Riitsu.
-
Riitta-siskoni on Rätti.
Langinkosken ja Launeen kirkot ovat tyypillisiä jälleenrakennusajan kirkkoja, tavallisia talouskirkkoja ihan hyvällä sanottuja.
-
Helmikuun numerossa (2/2011) on kaksi uutta innovaatiota:
Kiuruveden herättäjäjuhlat 2010 uusintana Helsingissä (s. 19)
Rheespu ja Maksim Purovaara järjestivät kodissaan marraskuussa herättäjäjuhlat.
He eivät päässeet kesällä kuin perjantai-iltapäiväksi. Saatuaan juhla-cd:t lahjaksi he päättivät kutsua ystäviä Facebookin, körttiopiskelijoiden ohjelmakalenterin ja puskaradion kautta.
"Oli ihana rauhoittua kotona ystävien kanssa - se usein jää juhlilla vähemmälle. Nyt saattoi veisata vaikka tiskikonetta täyttäessä. Oli hyvä myös, että puheita saattoi tarvittaessa kelata taaksepäin, ja toisaalta kommentoida ajatuksia äänekkäästikin, jos siltä tuntui."
Tammikuun numerossa alkanut uusi palsta Kuukauden kasvo esittelee Herättäjä-Yhdistyksen työntekijöitä, nyt sivulla 22 Tuomo Ruuttusen, joka sisäpiirissä tunnetaan Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan aluesihteerinä, piirin liepeillä oopperalaulaja Esa Ruuttusen veljenä.
Kahden maan kansalaisuus, käsitteen muunnetussa merkityksessä, tuli esille vastauksissa kahteen kysymykseen:
Herännäisyys vai Körttiläisyys?
"Minun puheenparteeni sopisi hyvin körttiläisyys, mutta täällä itäisessä Suomessa tuota termiä hiukan karsastetaan."
Hiilijalanjälkesi?
"Pitkien ajomatkojen vuoksi varmaan keskivertosuomalaista isompi, v a i k k a o m a n k e n g ä n j ä l k i o n v a i v a i s e t 4 0 (harvennukset satman). Aion ruveta takassa polttamaan halkojen sijasta pellettiä, kun on k u u l e m m a ekologisempaa."
-
Pirtiä kohta oli myös sivun 31 Puheenvuoro. Sen oli kirijottanu nuori kaveri Kuopiosta. Sami Juntunen kirijotti lyhyesti, kivasti ja syvällisesti.
-
Lehti on luettu. Kiva että aina löytyy jokaiselle jotakin. Korppi on minun kestosuosikini. Tapio Seppälän tapa sanoa puhuttelee minua, niin taas .
Takasivun Kati Nissin kolumni Rikkaudesta kosketti tuntuvasti.
Aholansaaren uutiset kiinnostavat aina.
Alamittaisen ilo, Eija Vallin kertomana järkytti. Näin voi olla ja onkin!
Kiuruveden juhlakuvassa veisaa tuttu mies Nastolasta.
Vain yhtä kirjoitusta jäin miettimään ja ihmettelemään.
-
Kiuruveden juhlakuvassa veisaa tuttu mies Nastolasta.
On siinä kuvassa minunkin tuttujani, lähiomaisia suorastaan.
-
Kansi oli kiva - jostain kumman syystä olen lintuja seurannut luonnossa ja eri julkaisuissa selkeästi aiempaa tarkemmin jo toista vuotta - jouluaatonaatosta 2009. :kahvi: :icon_eek:
-
Kiitos Herättäjälle ja HK:lle ja niille immeisille, joitten idea oli lähettää herättäjäjuhlaopas lehden liitteenä (http://www.millan.net/minimations/smileys/foryou.gif) (http://www.millan.net)
-
Kiitos Herättäjälle ja HK:lle ja niille immeisille, joitten idea oli lähettää herättäjäjuhlaopas lehden liitteenä (http://www.millan.net/minimations/smileys/foryou.gif) (http://www.millan.net)
Erittäin samaa mieltä. :eusa_clap:
-
Erittäin samaa mieltä myös. :eusa_clap:
-
Vielä tuosta HK:n yllätyksestä, että vaikka onhan juhlaohjelma ollut jo esillä netissä, niin aina se on yhtä kiva hetki kun saa hypisteltäväkseen oikean juhlaoppaan. Ja nyt kun se vielä tulla tupsahti kotiin. Ajatelkaas, kolmen kuukauden päästä viikonloppuna, samalla tavalla 8.-10. päivä, 'juhlitaan' :109: Oulussa.
Vai mitä (Osmo)? :003:
-
Meillä on hotellivaraus Oulun Apolloon, mutta huone on kuulemma jonkin mölyisän yökerhon yläpuolella. Kääk. H-Y:n Uudenmaan sivuilla mainitaan, että kesähotelli Välkkylässä juhlapaikan ihan vieressä olisi vielä huoneita vapaana. Voikohan se pitää paikkansa? Ja uskaltaisiko vielä vaihtaa? Ehkä vain satsaamme korvatulppien laatuun... :015:
-
Juhlaopas s.37: Välkkylä täynnä. Mahdollisia peruutuspaikkoja voi tiedustella majoitustoimistosta p. 044 316 1771, email: majoitus@oulunherattajajuhlat.fi
-
Erittäin samaa mieltä myös. :eusa_clap:
Komppaan erityisesti. :003:
-
Ja kiitos myös siitä, että Pentti Simojoen esitelmä oli kokonaisuudessa HK:ssä.
-
HERÄNNÄISYYDEN JUURILLA -sarjassa tarkastellaan herännäisyyden taustoja ja vaikuttimia. Numeron 4/2011 aihe on Paavo Ruotsalaisen käsitys Raamatusta. Kirjoitus on Pentti Simojoen esitelmä, jonka hän on pitänyt Herättäjän päivässä Lahdessa, Launeen kirkossa 23.1.2011.
Kirjoittaja vertaa Snellmanin ja Ruotsalaisen Raamattu-käsityksiä.
S. edustaa nykyaikaan verrattavia liberaaleja, R. fundamentalisteja!
Esitelmöitsijä päätyy kuitenkin sovittamaan vastakkaiset näkemykset yhdeksi synteesiksi.
Kirjoitus päättyy: "Tässä objektiivisen ja subjektiivisen nivoutumisessa yhteen on viime kädessä selitys myös siihen, miksi Raamattua voidaan tänäänkin tulkita jopa toisilleen vastakkaisilla tavoilla useinkaan tiedostamatta sitä, että Raamatun ymmärtämisen lähtökohtana ovat itse kunkin subjektiiviset taustat. Jos tämän paremmin tiedostaisimme, kykenisimme paremmin kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiamme, vastakkaisiakin käsityksiä Raamatusta, ilman että tarvitsisimme lyödä leimoja toisiimme Paavon tavoin."
Esitelmää on vaikea referoida. Se on luettava kokonaan. Näin taitavaa pyöritystä ilman että missään vaiheessa alkaisi huimata saa harvoin lukea!
Kiitos, kirjoittaja! Kiitos, toimitus!
Paavon taustoja täytyy penkoa ymmärtääkseen hänen fundamentalistisen asenteensa "vilosohvien" näkemyksiin. Näin on tänäänkin. 'Snellman-oppineet' yrittävät, eikä kai monien tarvitse yrittääkään, ymmärtää. Sen sijaan kansa tietää -kouluja vähän käyneet reagoivat lapsen lailla huolta vailla tuntematta rakennuksen perinneperustan merkitystä; tuntien luissaan epäviihtymystä, kaunaa ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Uskonto antaa väylän ilmaista negatiivisia tunteita. Raamatusta löytyy sana joka lähtöön.
Joukkovoima on kehityksen moottori! Se on myös, ikävä kyllä, edistyksen välttämätön edellytys, hankala, häiritsevä välillä. On se mielenkiintoinenkin.
-
Oma käsitykseni Snelmannista on, että hän oli enemmänkin konservatiivi kuin liberaali. Snellman oli lisäksi hegeliläinen.
-
Oma käsitykseni Snelmannista on, että hän oli enemmänkin konservatiivi kuin liberaali. Snellman oli lisäksi hegeliläinen.
Mielestäni saliksen ajatus oli oikeanlainen. Mutta hegeliläisyys on periaatteessa sekä arvokonservatismia ja arvoliberalismia. Teesi-antiteesi-synteesi -ongelmakohtia tulee paljon. Hegeliläisyys ei ole mielestäni kovinkaan hyvä yhteiskuntafilosofia... Lähden kirkkoon.
-
Mielestäni saliksen ajatus oli oikeanlainen. Mutta hegeliläisyys on periaatteessa sekä arvokonservatismia ja arvoliberalismia. Teesi-antiteesi-synteesi -ongelmakohtia tulee paljon. Hegeliläisyys ei ole mielestäni kovinkaan hyvä yhteiskuntafilosofia... Lähden kirkkoon.
Ehkäpä Snellman on nykyihmisen silmin katsottuna konservatiivi ja aikalaistensa heränneiden silmin liberaali. Sen aikaiset taviskristitythän eivät ymmärtäneet heränneitä ollenkaan, pitivät heitä aivan "pimeinä".
-
Ehkäpä Snellman on nykyihmisen silmin katsottuna konservatiivi ja aikalaistensa heränneiden silmin liberaali. Sen aikaiset taviskristitythän eivät ymmärtäneet heränneitä ollenkaan, pitivät heitä aivan "pimeinä".
Olen eri mieltä. Snellmannin aikalaiset liberaalit arvostelivat häntä voimakkaasti paitsi sitoutumisesta yksinkertaistettuun hegeliläiseen ajattellun, myös venäläiseen keisariin ja hallintoon sekä kirkkoon, joiden asemaa ei saanut asettaa millään tavoin kyseenalaiseksi. Snellmanin voimakas auktoriteettiusko sekä moraalisen selkärangan korostus ovat 1800-luvun konservatistisen ajattelun esiasteita. Epäilen myös, että Snellman oli tutustunut Edmund Burken ajatuksiin " Good order is foundation of all things."
-
Olen eri mieltä. Snellmannin aikalaiset liberaalit arvostelivat häntä voimakkaasti paitsi sitoutumisesta yksinkertaistettuun hegeliläiseen ajattellun, myös venäläiseen keisariin ja hallintoon sekä kirkkoon, joiden asemaa ei saanut asettaa millään tavoin kyseenalaiseksi. Snellmanin voimakas auktoriteettiusko sekä moraalisen selkärangan korostus ovat 1800-luvun konservatistisen ajattelun esiasteita. Epäilen myös, että Snellman oli tutustunut Edmund Burken ajatuksiin " Good order is foundation of all things."
Kirjoitin tuohon että senaikaiset heränneet ovat saattaneet pitää häntä liberaalina. Ei liberaalit.
-
Olen miettinyt körttiläisyyden "pimeätä" vaihetta vuosina 1830-60, Snellmannia ja Hegeliä. Taviskristityt olivat tässä maassa itsekkäitä narsisteja. Körttiläiset loivat Suomen Lähetysseuran. Körttiläiset olivat kosmopoliittisia ja kehitysapua he laittoivat mustille ihmisille.
-
Kirjoitin tuohon että senaikaiset heränneet ovat saattaneet pitää häntä liberaalina. Ei liberaalit.
Todennäköisesti sen aikaiset körtit ovat pitäneet Snellmannia saivartelevana vilosoffina.
-
Tänään tulleessa Hengellisessä Kuukauslehdessä on Pauli Annalalta kolumni joka oli sekä mielenkiintoinen että omaa tilaani itselleni selventävä.
Hengellisesti köyhä alkaa olla "valmis tapaus". Mahtava oivallus.
Ja sitten K o r p p i, mikä seurapuhe erilaisuudesta.
"Titityy, Titityy ittelles! " Meillä on pitkä matka aitoon moniäänisyyten tässä yhteisössä! :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Kiitos taas upeasta lehdestä :eusa_clap:
-
Tänne ei Kuukauslehti vielä tullut, mutta tuli Kirjeseurat, Pohjois-Karjalan ystäväkirje. Tällä kertaa seurojen "puhujina" ovat Esa Oikarinen Ristijärveltä (virtenä SV 54), Eero Holma, vielä Siilinjärveltä, mutta pian Isokyröstä :039: (SV 287) ja Santiago di Compostelan vaellukselle lähtevä Ulla Pitkänen Liperistä (SV 312). Kolehti P-K:n ystävärenkaalle tilisiirtona.
-
Numerossa 11/11 Kirjailija Kari Hotakainen on toimittaja Janne Villan haastattelussa ja varmaan muulloinkin toisaalta-ihminen. Toki asioissa on kaksi puolta. Hän on myös kahtiajakautunut suhteessa herännäisyyteen. Kaksinapaisuus ajatusten esittelyssä synnyttää kuvan välimatkasta, objektiivisuudesta. Subjektiivisuus olisi yksitasoista ja selkeää. En ole aivan varma, mutta se voisi olla myös rehellisempää.
Kirjailijan todetessa ”Teillä on pyhässä kirjassanne…” hän asettautuu ulkopuolisten joukkoon. Kirjailijalle ei voi mikään olla pyhää? Ainakin hän problematisoi käsitteen. Kirjailijan yksinäisyys selittyy sillä, että hänen suorastaan ammattitautinsa on ulkopuoliseksi asettuminen. Muutoin hän ei voi kohdetta kuvailla. Ihmisenä hän on kuitenkin yksi meistä. Skitsofreenisyys on taattu.
Kari Hotakainen on nuoruutensa kasvuvaiheessa kohdannut vitoslaisuuden sen lapsentautisessa vaiheessa. Nythän tuo hengenliike on pyytänyt anteeksi silloista jyrkkyyttään, kun on saanut asemaa tasaveroisempana muiden suuntien kanssa. Haastateltava havaitsee kirkon nykymenossa enemmän evankeliumia verrattuna nuoruutensa ajan kadotuspainotuksiin.
Uskoni vahvistuisi, jos Kari Hotakainen liittyisi takaisin kirkkoon.
-
Mitäköhän kirjaa Kaisa Raittila on lukenut, kun kirjoittaa tuoreimmassa kuukauslehdessä Siionin Virsistä ihan päin honkia. Ehkä hänen olisi syytä lukea virret toiseenkin kertaan, jotta ymmärtäisi mitä niissä sanotaan. Jutut ovat kuin Anna-Maija Raittilalla joka jo tärväsi virsikirjan. Hymistelyä ja hymistelyä.
Seppos käännynnäinen körttiläinen.
-
>:( Raittila poisti virren 600 runosta ehdottomasti tärkeimmän säkeistön, vaikka se on suomennettu täysin loppusoinnullisesti, värssytetty, Melartinin melodiaan istuvaksi ja veisuukelpoisesti. Juuri sen, jossa puhutaan siitä kuinka kärsimys voidaan ottaa vastaan Jumalalta, rohkeasti, ja turvallisin mielin... koska "kädestäs rakkaasta me saimme sen"
Me myönnämme että tämä on off-topic, aber ist so :026: wichtich...
-
Kuinka objektiivinen Kaisa Raittila on todetessaan: ”Osoittelevissa sinä-virsissä veisaaja rypistää otsaansa ja tietää vieressä istujan sieluntilan paremmin kuin tämä itse.”? (Hengellinen kuukauslehti 11/11, s. 11) Mitä virttä/virsiä hän tarkoittaa?
Ihminen ei näe itsestään kuin osan. Lähimmäinen näkee enemmän. Siksi on oikein, että kaveri vinkkaa. Siitä sinä-virsissä on kyse. Vastuuta tuntevan tulee rakkauden hengessä todeta: ”Miks nukut sä vaan…” (SV 174). Kun seuraväki veisaa ”Miks sielusi Herralta suljet?”, se muistuttaa itseään, ihmiset tukevat toisiaan, parannukseen.
Kirkkopoliittisesta näkökulmasta ”oma kurjuus” ja opettava asenne on perusteltu, sillä körtti on usein mielipiteisiin vaikuttavan johtajan asemassa (kats. historia ja nykyisyys). Hän on saanut tuntea nahoissaan päättäjän ratkaisujen raadollisuuden. Siksi veisuu on palsamia eli lääkitsevää voidetta keskinkertaisuutensa tuntevalle, katuvalle ja neitseelliseen kotiin kaipaavalle vastuunkantajalle.
Mikä olisi inhimillinen ja epäpoliittinen näkökulma?
-
Kuinka objektiivinen Kaisa Raittila on todetessaan: ”Osoittelevissa sinä-virsissä veisaaja rypistää otsaansa ja tietää vieressä istujan sieluntilan paremmin kuin tämä itse.”? (Hengellinen kuukauslehti 11/11, s. 11) Mitä virttä/virsiä hän tarkoittaa?
Ihminen ei näe itsestään kuin osan. Lähimmäinen näkee enemmän. Siksi on oikein, että kaveri vinkkaa. Siitä sinä-virsissä on kyse. Vastuuta tuntevan tulee rakkauden hengessä todeta: ”Miks nukut sä vaan…” (SV 174). Kun seuraväki veisaa ”Miks sielusi Herralta suljet?”, se muistuttaa itseään, ihmiset tukevat toisiaan, parannukseen.
Olen samaa mieltä. Muinaisesta kirjallisuudenopiskelusta on jäänyt päähän muutama tekstin analysoinnin kannalta keskeinen kysymys:
- Kuka puhuu?
- Kenelle?
- Mitä hän sanoo?
Eipä ole koskaan tullut mieleen ajatella asiaa niin, että kun veisataan "Älä juokse rohkeasti" (SV 61), tarkoitettaisiin naapuria. Eikä tarkoitetakaan, sillä tässä virressa puhuttelun kohteena on julkilausutusti sielu, siis veisaajan sielu: "Sielu, muista rangaistusta...". Sielun puhuttelua kirjallisena keinona on käyttänyt mm. Runeberg: "Ylistä Herraa, sieluni" (SV 283).
SV 174 on mielestäni samanlainen: kirjoittajan/veisaajan sisäistä monologia. Ajatus siitä, että herännäisseuroissa veisattaisiin voimallisesti naapureita ajatellen "siis hylkää jo ties", on huvittava. Entäpä sitten Olavus Petrin virsi "Jos tahdot olla kristitty" (SV 262)? Samaa sisäistä monologia siinäkin. Vai onko joku sitä veisatessaan osoittanut henkisellä sormellaan naapuria?
Vastaavia tapauksia on myös Virsikirjassa, esim. "Oi etko ihminen muistakaan (433, Topelius). Kyseessä on hengellisessä runoudessa laajalti käytetty tekniikka, joka on näiden tekstien lukijoille ja veisaajille tuttu. Mitenkään erityisen "körttiläisenä" lyyrisenä tekniikkana sitä ei voi pitää.
Mt
-
Olen aina ajatellut että sinä=minä, virsissä ja Raamatussa. Urheilija kun sanoo haastattelussa sinä, sekin on sama kuin minä
Kuitenkin. Eräs tietty hengellinen yhteisö veisautti niin usein VK 309 että alkoi tulla sellainen käsitys että voitonlippu Golgatalla liehuu vain sen porukan voittopalkinnoksi.
Se on taisteluvirren omainen, pyhittyneiden marssilaulu, minulle. En osaa lukea sen sanoista heränneellä mielellä olevan nöyrää taivasikävää.
Tämä on kai off topik( vai miten se nyt sanotaan ) mutta edellisistä tämä nousi ja oli pakottava tarve kertoa. :eusa_silenced:
-
Lehdessä nro 10 oli kaksi hyvää juttua. Pääkirjoitus, jossa kehotettiin äänestämään ja Vilho Vähäsarjan pieni juttu syrjäseutujen ahdingosta. Samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
-
Lehdessä nro 10 oli kaksi hyvää juttua. Pääkirjoitus, jossa kehotettiin äänestämään ja Vilho Vähäsarjan pieni juttu syrjäseutujen ahdingosta. Samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Totta turiset, myyrä.
-
Mitäköhän kirjaa Kaisa Raittila on lukenut, kun kirjoittaa tuoreimmassa kuukauslehdessä Siionin Virsistä ihan päin honkia. Ehkä hänen olisi syytä lukea virret toiseenkin kertaan, jotta ymmärtäisi mitä niissä sanotaan. Jutut ovat kuin Anna-Maija Raittilalla joka jo tärväsi virsikirjan. Hymistelyä ja hymistelyä.
Seppos käännynnäinen körttiläinen.
:023: Leena pysäkiltä junaan noussut, kun Dosentti :026: jo oli.
Lehti tuli taas, onneksi, mutta suurimmin huolestuttaa olenkohan maksanu tilausmaksun ihan varmasti?
-
:023: Leena pysäkiltä junaan noussut, kun Dosentti :026: jo oli.
Lehti tuli taas, onneksi, mutta suurimmin huolestuttaa olenkohan maksanu tilausmaksun ihan varmasti?
Eiköhän ne olisi karhunnut, ellet ole maksanut ja jos vielä vaivaa niin soita ja kysy.
-
Minulle se näkyy tulleen, vaikka en tietääkseni ole maksanut mitään tilausmaksua. Jotkut ovat etuoikeutettuja?
-
Minulle se näkyy tulleen, vaikka en tietääkseni ole maksanut mitään tilausmaksua. Jotkut ovat etuoikeutettuja?
Luulen, että syy on seuraava. Jos liityit tänä vuonna yhdistyksen jäseneksi, niin se tulee tämän vuoden sinulle ilmaiseksi.
-
Hengellisen Kuukauslehden nro 10:n pääjutussa sivuilla 4—6 toimitussihteeri Johanna Sointula on otsikoinut raportin talkootyöstä Yhteinen vaiva ja ilo on talkootyön ydin. Hän kertoo mm. kuinka Alpo Järvi muistelee kalajokilaaksolaisen ryhmän reissua Shuorsolan kappelityömaalla, Marin maalla:
”… Ihmisen kohtaaminen lisää ymmärrystä ja murtaa asenteita.
̶ Venäjä, josta monilla talkoolaisilla on pelottava ”ryssälandia” -mielikuva, on saanut talkookohteissa tapahtuneiden kohtaamisten kautta uudet kasvot.
̶ Ihmisen elämäntarina luo ymmärrystä ja alkaa katsella erilaisilla silmälaseilla. Rakkaus elää ymmärryksestä, mutta se kuolee unohtamiseen ja itsellisyyteen.
…”
Artikkelin lopuksi toimitussihteeri siteeraa eläkkeelle siirtynyttä talkoopäällikköä: ”Kaikki on armoa ja se on ihmiselle käsittämätöntä.”
-
:icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: Mites kun minä kyllä maksasin sen tilausmaksun mites kun on ihan pennoset jonossa, ja vanhempienki lehti tulee minun tilaamana ja ne varmaan - ei, en minä nyt voi soittaa että maksasitteko vielä kaikkien Heksukatkin kun jo antoivat tuhlaajatyttärelle ruokarahat kun minun matkakuumeeni hoito on kallista :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: Mites jos sais hiukka lykkäystä kyllä minä ensi kuussa :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek:
-
Tänään taas ilahduin kunnon lukemistosta. Välillä alkaa ihan inhottamaan tämä iltapäivälehtien tympeys jota tulee koneella istuessa välillä vilkaistua. Tästä tavasta kun osaisi luopua.
Mutta HK ! Luin ne kaksi ensimmäistä artikkelia, eli siitä tamperelaisesta kaimasta joka pähkäili körttiläisyyden syyllisyys- ja häpeäajatuksista.
Paavo Kettusen kirjasta oli kai pohtiminen lähtenyt.
Mahtavasti kertoili elämästään ja työstään.
Seraava oli Johanna Korhosen kolumni sähköpostiviestinnästä. Sekin oli puhutteleva.
Ja tietysti pääkirjoitus, jossa Simo Juntunen miettii paperilehtien- ja kirjojen mahdollisuuksia sähköisten viestimien maailmassa.
Samassa kääreessä tuli kalenteri ensivuodelle nostalgisin kuvin nuorisosta vuosikymmenienkin takaa.
Kiitos lehdestä ja kalenterista. Huomisesta eläkkeestäni annan "palautetta".
-
Meillä on hyvä lehti!
:109:
-
(ot: Miten tässä ketjussa voi olla näin paljon sivuja?)
-
Kun on tahallaan jätetty katkaisematta. Ylläpito tee omalaatuisia ja epäloogisia päätöksiä. Sama päätös tehtiin eduskuntavaalien kanssa ja olisi tehty kunnallisvaalienkin, mutta ei tullut niin paljon kirjoituksia, että olisi tarvinnut sitä.
-
Minulle jäi päällimmäiseksi Hengellisestä kuukauslehdestä Pentti Simojoen Huomatkaa pienet alut! s. 8 ja serkkuni Riitta-Liisa Taskisen haastattelu s. 12.
Pentti korostaa pienten alkujen havainnoimista ja niiden hoitamista. Kirjoituksen viimeinen lause: "Kolmas tärkeä asia on, että osoitamme ymmärtämystä ja rakkautta toisiin ja toisenlaisiin kristillisiin ryhmiin, näemme Jumalan työtä heissä."
Riitta-Liisan juttu on otsikoitu "Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen". " ̶ Kaste on uskon lähtökohta. Meidän uskomme on vajavaista, kukaan ei voi olla täydellinen, sanoo Riitta-Liisa Taskinen."
-
HK oli jo pöydällä kun tulin kaupungilta.
Eniten minua puhutteli Ossi Kuoppalan kolumni Perhosen siiven lehahdus. Toinen ruokkiva kirjoitus on Jorma Sutisen Olemme jo matkalla kotiin.
Korppi oli oikea huumoripläjäys ja kansikuva Talviveisuista, hyvä ettei oma housunpuntti näy sieltä oikealta. Lehti on taas täynnä hyvää luettavaa ja katsottavaa.
-
HK 4/ 2013
Pidin Kuoppalan Ossin kirjoituksesta, etenkin kohta musta keittäjä versus valkoinen pappi puhutteli minua. Joskus tuosta lisää. Mutta älkää unohtako maanpäällisen johtajamme Simo Juntusen pääkirjoitusta.
Juntunen aloittaa pääkirjoituksensa näin:
- Orjuus kukoistaa edelleen maailmassamme. Nykyaikaisen orjuuden muoto tunnetaan nimellä ihmiskauppa.Tämän järjestäytyneen rikollisuuden muoto on arviolta taloudellisesti kolmanneksi merkittävintä huume- ja asekaupan jälkeen...
Jo tuossa Simo Juntusen jutun alkuosassa on mietittävää meille jokaiselle ja vaikkapa myös niille körttimatkailijoille, jotka Toiviomatkojen tilauslennolla ja Herättäjä-Yhdistyksen pastorismiesten Urpo Karjalaisen ja Alpo Järven ohjaamina pääsevät lähitulevana sunnuntaiaamuna kirkonmenojen aikaan Tel Aviviin Israeliin. Maailmalla moni asia tulee lähelle... :kahvi:
Mutta on tuossa Juntusen kirjoituksessa muutakin luettavaa kuin sen alku. On aika toimia. Totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Eikä vähiten totuuden...! :kahvi: :001:
-
HK 4/ 2013
Pidin Kuoppalan Ossin kirjoituksesta, etenkin kohta musta keittäjä versus valkoinen pappi puhutteli minua. Joskus tuosta lisää. Mutta älkää unohtako maanpäällisen johtajamme Simo Juntusen pääkirjoitusta.
Juntunen aloittaa pääkirjoituksensa näin:
- Orjuus kukoistaa edelleen maailmassamme. Nykyaikaisen orjuuden muoto tunnetaan nimellä ihmiskauppa.Tämän järjestäytyneen rikollisuuden muoto on arviolta taloudellisesti kolmanneksi merkittävintä huume- ja asekaupan jälkeen...
Jo tuossa Simo Juntusen jutun alkuosassa on mietittävää meille jokaiselle ja vaikkapa myös niille körttimatkailijoille, jotka Toiviomatkojen tilauslennolla ja Herättäjä-Yhdistyksen pastorismiesten Urpo Karjalaisen ja Alpo Järven ohjaamina pääsevät lähitulevana sunnuntaiaamuna kirkonmenojen aikaan Tel Aviviin Israeliin. Maailmalla moni asia tulee lähelle... :kahvi:
Totta puhut. Tel Avivin bordelleihin, ankeaan seksiorjan elämään, päätyy moni naiskaupan uhri Itä-Euroopasta ja tietyistä arabimaista ja myös Aasiasta. Naisilla ei ole tietoa, mihin joutuvat. Israelin valtio on tietoinen asiasta mutta ei tee mitään.
Jokainen Tel Aviviin matkustava, joka on tästä tietoinen, on osasyyllinen rikokseen!
-
Totta puhut. Tel Avivin bordelleihin, ankeaan seksiorjan elämään, päätyy moni naiskaupan uhri Itä-Euroopasta ja tietyistä arabimaista ja myös Aasiasta. Naisilla ei ole tietoa, mihin joutuvat. Israelin valtio on tietoinen asiasta mutta ei tee mitään.
Jokainen Tel Aviviin matkustava, joka on tästä tietoinen, on osasyyllinen rikokseen!
Totta puhut, mutta Rahab sai armon Jerikossa. Olen ollut alueella ja maailman vanhimman ammatin harjoittajia on kaikissa maissa siellä. Ei voi Israelia yksin syyttää.
-
Totta puhut. Tel Avivin bordelleihin, ankeaan seksiorjan elämään, päätyy moni naiskaupan uhri Itä-Euroopasta ja tietyistä arabimaista ja myös Aasiasta. Naisilla ei ole tietoa, mihin joutuvat. Israelin valtio on tietoinen asiasta mutta ei tee mitään.
Jokainen Tel Aviviin matkustava, joka on tästä tietoinen, on osasyyllinen rikokseen!
Simo Juntunen puhui pääkirjoituksessaan ihmiskaupasta JA myös huume- ja asekaupasta. Israel on kautta aikain ollut vahva kaikissa noissa kolmessa. Kauppa käy. Omat Mossad hoitaa, se osaa ja se suojelee. Matkalla ja matkalaisille moni asia voi tulla lähelle, jopa yllättävän lähelle... :kahvi:
-
Totta puhut, mutta Rahab sai armon Jerikossa. Olen ollut alueella ja maailman vanhimman ammatin harjoittajia on kaikissa maissa siellä. Ei voi Israelia yksin syyttää.
Heh, on aivan eri asia olla horo omasta tahdostaan kuin siihen pakotettuna.
-
Simo Juntunen puhui pääkirjoituksessaan ihmiskaupasta JA myös huume- ja asekaupasta. Israel on kautta aikain ollut vahva kaikissa noissa kolmessa. Kauppa käy. Omat Mossad hoitaa, se osaa ja se suojelee. Matkalla ja matkalaisille moni asia voi tulla lähelle, jopa yllättävän lähelle... :kahvi:
Ennen matkalle lähtöä kannattaa hankkia tietoa ( lehdistä tai googlettamalla tai kavereilta tai kirjoista ) kaikista ja kaikesta! Muutamat ehkä jostain yllättyvät, eivät kaikki kuitenkaan. :kahvi:
-
Pääkirjoitus: http://www.h-y.fi/1095-paakirjoitus-4-2013
Ossi Kuoppalan kolumni: http://www.h-y.fi/1096-kolumni-4-2013
-
Pääkirjoitus: http://www.h-y.fi/1095-paakirjoitus-4-2013
Ossi Kuoppalan kolumni: http://www.h-y.fi/1096-kolumni-4-2013
Kiitos Satman... Äsh... ei kun PekkaV
-
Painetussa HK:ssa Juntusen pääkirjoitus: Ihmiskauppa - aikamme orjuutta räikeimmillään. Tuota tekstiä olen tässä kaiken aikaa tarkoittanut. Minulle PekkaV:n linkki antoi ihan toisen stoorin.
-
Ihmettelen minäkin, miksi netissä ja itse lehdessä on eri pääkirjoitus. Jotain toimituksellista?
-
Ihmettelen minäkin, miksi netissä ja itse lehdessä on eri pääkirjoitus. Jotain toimituksellista?
Salaliitto, salaliitto!
Mt
-
Salaliitto, salaliitto!
Mt
:017:
-
häh-häh-hää...
-
häh-häh-hää...
Yksi kappale meidän pirttiin kyllä riittää, "salaliitto teorioineen". :icon_wink:
-
Odottelen Haapajärven reissua. Palaan siellä jälleen HK:n lukijaksi, kiva mennä teltalle ja katsoa, mitä "uudelle" tarjotaan. Luin kuitenkin jotenkin välille 25-30 vuotta. Hermostuin eräisiin moderneihin kirjoittajiin.
-
Uusimmassa HK:ssa on Tiitäinen kansikuvassa. :017: Tiitistä näkyy vain oranssi myssy ja hupun karvareunus.
-
Huomasin heti mutta en ehtinyt reagoimaan täällä kun meillä on näitä Tiitiäkin pienempiä melkein koko viikon rattomamme :002: .
-
Taas saimme Hengellisen Kuukauslehden ! Kiinnostavaa ja ajatuksia rassaavaa lukemista riitti eiliseksi illaksi ja täksi aamuksi. Oli Lohdutuksen-sanaa, Seurapuhetta, henkilöhaastatteluja, Aholansaaren tapahtumista kertovia juttuja.
Kiinnostavimpana pidin Matti Boismanin artikkelia Ihmisen tehtävä olisi valita hyvyys. Siinä hän selvittää meissä olevaa hyvyys-pahuus akselia. Niin on ollut alusta asti, ja niin on meissä jokaisessa viimeiseen hengenvetoomme.
Tiitiäinen oli taas valokuvassa jossa hän punapäänä erottuu Herännäisnuorten kuoron perhekuvassa eturivissä keskellä.
Lemmikki-korppini olivat taas nasevan viisaita ja siten hauskan inhimillisiä.
Kiitos toimittajille lehdestä !
-
Etsin viimeistä Hengellistä Kuukauslehteä, mutta olin sen näköjään jo laittanut keräykseen. No, ensi viikolla tulee uusi.
H-y.fi:ssä oli muuten "Tiedote 6.7.2013 vuosikokous", josta selvisi, että "päätoimikunta" on nykyisin "hallitus".
-
Etsin viimeistä Hengellistä Kuukauslehteä, mutta olin sen näköjään jo laittanut keräykseen. No, ensi viikolla tulee uusi.
H-y.fi:ssä oli muuten "Tiedote 6.7.2013 vuosikokous", josta selvisi, että "päätoimikunta" on nykyisin "hallitus".
Uusissa säännöissä näin todella on. En vaan tiedä joko PRH on leimannut ne eli ovatko ne astuneet voimaan.
-
Syyskuun numerossa (9/2013) Toimitussihteeri Johanna Sointula sivuilla 4-6: LAPSI ON KAIKKI KAIKESSA
"Lapsen ääni kuului kirkkaana pyhäpäivän piispanmessussa Haapajärven Herättäjäjuhlilla...
... Siitä on teennäisyys kaukana, kuin myös itseriittoisuus ja kaikkitietävä esittäminen.
... Lapsen ääni palauttaa ihmisen lapsen osaan: saa ihmetellä, ihastella, olla tarvitseva, aloittaa aina alusta, saa jotenkin avoimemmin rakastaa ja elää.
... Lapset veisaavat todella uutta virttä! Virttä, joka ei vanhene, eikä lopu... Lapsessa on taivas, sopusointu, ilo, oikeudenmukaisuus, rakkaus ja ikuisuus.
Tunsin virren myötä, miten tästä ajasta pois nukkuneet ja kaikki vielä syntymättömät lapset ovat tässä ja miten me kaikki yhdessä veisaamme virttä ikuisuuden salaisuudesta..."
Jutun yhteydessä on kuva Juhlaravintolasta ja kuvateksti: "Talkoolaisia tarvittiin paljon Haapajärven Herättäjäjuhlien juhlaravintolassa."
Artikkelin perässä sivulla 6 on Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtajan Jukka Hautalan ja toiminnanjohtaja Simo Juntusen KIITOS HERÄTTÄJÄJUHLISTA
Seuraavalla kahdella palstalla on kuva, jossa jaetaan Körttipastilleja:
"Juhani Elenius (oik.) on toiminut Herättäjäjuhlien Körttipastillivääpelinä jo 13 vuotta. Hän huolehtii Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön kannatustuotteen, pastillien myynnin organisoinnista.
̶ Körttipastillien suosio on jatkunut ja joka kesä tulee aina uusia nuoria, joiden välittömyys ja into saa minutkin mukaansa, kertoo Juhani joka vietti Haapajärvellä 50-vuotispäiviään."
Sivulla on myös selvitys Haapajärven herättäjäjuhlakolehdit ja Juhlatoimikunnan puheenjohtajan Kari Tiirolan kiitos ja yhteenveto SANA ON ANNETTU JA PIDETTY ̶ KIITOS HERÄTTÄJÄJUHLISTA
-
Herättäjä-Yhdistyksen nuorisosihteerinä 2011 toiminut Pirkko Mastokari kirjoittaa takasivulla:
"... Salattu Jumala puhuu läpi Raamatun tavalla tai toisella ja usein toisten ihmisten välityksellä. Raamatun sanat kertovat ihmisten rakkaudesta, vihasta, kateudesta, epätoivosta ja toivosta. Toivo vie meitä ihmisiä eteenpäin...
'Sanasi annoit meille, pyytäjä avun saa,
luoksesi pyrkineille myös ovi aukeaa.
Luotamme lupaukseen ja armoon valtavaan,
kätesi johdatukseen me jäämme kulkemaan.'"
-
Tänään tuli HK. Ajan kanssa luen aina lähes joka sivun, mutta kiirehdin taas iloitsemaan muutamista kirjoituksista.
Aira Raulo kirjottaa kolumnin Ihmettely on elämistä. Se alkaa mielenkiintoisesti hänen kinnostuksestaan tieteisiin, mikä isän avustuksella alkoi jo viisivuotiaana. Sen jälkeen hän siirtyy kuvaamaan aatemaailmaansa, jossa kiittää körttiläisyyttä henkisen tilan antamisesta. " Körttiläisyys on mystinen liike, se ei anna vastauksia, vaan kysymyksiä. " Ynnä monia muita hienoja ajatuksia hän jakaa pohdinnoissaan.
Joona Raudaskosken matkakuvaus Hernnhutista yhdistää minullekin tutun Päivän tunnussanan , Paavo Ruotsalaiselle tutun David Hollaziuksen Armonjärjestys autuuteen ja hernnhutilaisen ilon ja optimismin . Nämä arvot ovat säilyneet kolmisensataa vuotta. Ja jos ei tunnu omalta, suvaitse kuitenkin.
Hernnhutilaiset loivat pohjan protestanttiselle lähetystyölle. Ovat myös olleet ekumenian kannalla ennen kuin sanaa hengellisestä liikkeestä käytettiin.
Osmo Kankaan Paluutietä etsimässä puhuu rakkaudesta ja välittämisestä.
Korppi on vauska ja viisas, kuten aina.
-
Sain Kuukauslehden käsiini minäkin. Olin lukenut pariin kertaan Riitta-Mummin referoinnin. Aion tehdä vastakin samalla tavalla. Jotenkin meni ymmärrykseen kerralla. Kiitos vaan R-M.
-
Kiitos lukijapalautteesta 1944 !
Joskus häpeän analysoivaa ja kriittistä tapaani suhtautua lukemaani, mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsee. Tämä vain on ominaisuus joka minussa ja tyttäressäni on. Hänellä se on edennyt ammatiksi asti.
Olen ollut lapsesta saakka asioita ruotiva, liiankin. Pyrin kuitenkin positiivisuuteen vaikka usein olisi muun laistakin sanottavaa. Sekin on ominaisuus, sekä elämäntapa.
Huolletomuus on tavoitteeni suhtautumisessa elämään. :041:
-
...
Yhtä paljon kuin näiden vuohien ja lampaiden kohtalo, minua huolestuttaa oma itseni. Tunnen oman nälkäni. Miten kaukaa minä olen haettu ja kaikki se, mikä minun sieluani muka ravitsee. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
...
Se itkee, jolla on nälkä http://www.h-y.fi/1484-kolumni-1-2014
-
Mihin oli jäänyt valitsijamies Juhani Eleniuksen virsivalinnat ja mietelause uudesta HK:sta? :017:
Säikähdin että Korpitkin olivat lentäneet pois, mutta olivathan sittenkin pesässään pyryä pitämässä marinan kanssa, kunhan sain sivut irti toisistaan.
Oikein elämänmakuisesti ne raakkuivatkin. Jaakko Löytty pakisi netin näppäimistä. Minä tunne yhäkään tätä laitetta, en ymmärtänyt mitä Jaska tarkoitti ! :003:
Luin muutamia kirjoituksia, mm. virsiuudistuksesta ja pääkirjoituksen. Kun Kotiliesikin tuli, en ehtinyt enempään.
-
taisinpa edellisessä numerossa jo tehdä mummin havainnon!
harmittaa vietävästi,jos tämä on sitä uudistamista ja uudistumista!
ei kai viiskymppinen analysoija vielä jouda hyllylle?
-
Hupaisaa, miten luemme lehdestä eri juttuja, ensi silmäilyn jälkeen Riitta-mummin mainitsemat asiat ovat kuin eri lehdestä. Luin Aholansaaren uutiset, Aura Raulon kirjeen veljelle ja silmäilin Liisa Kauppisen juttua. Tarkimmin luin lapualaisten juhlasuunnitelmista. Pitääkin muistaa ilmoittautua talkoolaiseksi. Tai oikeastaan muistuttaa, että Isossakyrössä annettu lupaus on voimassa.
-
Kiitos lukijapalautteesta 1944 !
Joskus häpeän analysoivaa ja kriittistä tapaani suhtautua lukemaani, mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsee. Tämä vain on ominaisuus joka minussa ja tyttäressäni on. Hänellä se on edennyt ammatiksi asti.
Olen ollut lapsesta saakka asioita ruotiva, liiankin. Pyrin kuitenkin positiivisuuteen vaikka usein olisi muun laistakin sanottavaa. Sekin on ominaisuus, sekä elämäntapa.
Huolletomuus on tavoitteeni suhtautumisessa elämään. :041:
Kaikkea painettua saa ja pitää analysoida. Ja ihan huoletta voi ola perustellun kriittinen - armeliaan perustellun kriittinen! :kahvi:
-
Minua selvästi sorretaan kun lehti ei tullut. Toivottavasti tulee huomenna.
-
Ei kannata hätäillä, tänne periferiaan lehti tulee parin päivän viiveellä ja silloinkin se on ihan tuore.
-
Saukkikselle. Lukujärjestykseni noudattaa samaa miten muissakin tavoissani. Ihminen ja sanat ovat kiinnostukseni nro 1. Juhani, Jaakko, Samuli ja Simo ovat tervehtimis-tuttuja, Juhani enemmänkin. Siksi he ja Aholansaari kokemusperäisesti ovat ekat. :023:
Kulttuuri, koira ja keittiö ilmoitin harrastuyksikseni kun rekisteröidyin foorumille yli viisi vuotta sitten. Se pitää yhä kutinsa.Kirkot ja kirkkotaide ovat HK:ssa silloin tällöin esillä, samoin teatteri-harrastus.
Lehti on monipuolisesti ravitseva ja kaunis käsissä.
Kiitos Hannu kommentistasi. Rohkaisit elämään sellaisena kuin se minulle aukeaa. :039:
-
Olikohan potinjkala laittanut naapurin laatikkoon kun osa meidän postista löytyi vasta aamulla meidän laatikosta. Nyt on kuukauslehtikin tullut vaan ei vielä luettu.
-
Riitta-mummille: minä näet aloitan aina lehdet takaa päin ja Aholansaari on sopivasti ensimmäisenä, kiinnostun ensimmäiseksi ihmisten tarinoista, näköjään en niistä saa töissä tarpeekseni. Pikkuhiljaa luen sitten keretessäni koko lehden.
Enkä muuten ihmettele, että Kotiliesi vei kiinnostuksesi, oli siinä taas ihan kiinnostavia reseptejä.
-
Luen ensi sisällysluettelon ja sen perusteella valitsen kiinnostavimman.
-
Tänään teis sitten "paikkoluvun" molempiin lehtiin. Nyt on läes kaikki luettu. Hallen orpokotiartikkeli oli pala alan historiaa. Aura Raulo osaa kiinnostaa myös minua, hieno ihmiskuvaus veljestä ja siskosta.
En lue Kotiliedestä käsityö-, resepti- enkä kauneudenhoitosivuja. Tyttäreni kirjoittamat tietysti lukaisen ensimmäisenä.
-
Sain aikaisin aamulla lehden käsiini, kun olin hakemassa lapsenlastani päivähoitoon. Oma lehteni tulee parin tunnin kuluttua.
Sisällysluettelosta pongasin ensimmäisenä Osmo Kankaan kirjoituksen takasivulta. Hän kirjoitti lastensa kanssa matkustamisesta, kun lapset kyselevät koska ollaan perillä.
Seuraava ja lähinnä heti takakannen sisäpuolella kirjoitti Jaakko Löytty otsikolla ctrl+Z, mikä painike tuli minullekin täten tutuksi.
Tietenkin kummassakin kirjoituksessa oli lopuksi hengellinen sanoma. Kuten tunnettua, arkipäivän tarinat uppoavat. Konkreettinen jää mieleen. Aineeton ja hengellinen on kuitenkin pysyvämpää. Se menee suoraan sieluun tai sydämmeen ja vaikuttaa salatulla tavalla.
Lapsen herättelyn velvoite ei sallinut enempää kuin selaamista.
-
Sait, Pekka, siis olla näkemässä konkreettisesti heräämisen !
Minulta jäi Osmo mainitsematta, toki olemme tavanneet, mm. Sepon mökkiseuroissa ym. Luin myös sen takakannen ensimmäisten joukossa. Rautatie, juna ja matkanteko ovat rakkaitani.
Artturi Kivineva on taitava valokuvaaja. Valokuvaajan mummina tykkään lehtikuvista ja taidekuvista.
-
^ ja Artturi on jämäkkä ukko.
Ei tullu lehti tänäänkään.
-
^ ja Artturi on jämäkkä ukko.
Ei tullu lehti tänäänkään.
Hän on muistaakseni saanut hiljattain kirkkoherran viran Isokyrössä. Aiemmin kuulin tädiltäni Kortesjärvellä, että hän oli heidänkin pappinsa. Lieneekö tehnyt keikkaa Kauhavalta tms.
Häntä en ole tavannut kasvotukisn. Nähnyt olen jossakin. Kuopiossa, Raumalla tai Oulussa . :039:
-
...ja oikea lakeuksien lukko
ja kaikenmaailmantuulien tukko
-
Sanailumme Pekan kanssa poiki taas kuuklailun. Ensin katselin Artturi Kivinevan taitavia valokuvia. Kuinka pieni kovakuoriainen loistaakaan Luojan kunniaksi !
Sitten löytö: Artturin seurapuhe Isokyrön Juhlilla 6.7.2012. En ollut siellä, mutta nyt silmä-symbooli puhui täysin. Samoin ajatukset runoista.
Artturi Kivineva:
http://www.h-y.fi/701-artturi-kivineva
-
'Kirje veljelle' puhutteli. Ensi alkuun pidin sitä hempeänä hömppänä, mutta jatkoin kuitenkin lukemista. Kulmaa ja terää löytyi.
-
Luin HK:n minäkin. Oli oikein monipuolinen, veljet ja sisaret referoineet hyvin, joten luin päätoimikunnan fiskaalitiedot. Namibialaisille opiskelijoille, tuleville papeille, on annettu lisärahaa, se on turvallinen juttu.
-
Lakkasi tulemasta, koska appeni kuoli. Hän oli tilannut joululahjaksi.
Nyt tilasin itse.
Aina on tullut, lapsuudenkodissani, jolloin se oli A5-kokoa, omassa vaimon isän tilaamana.
-
Pääkirjoitus:
"... seurakunnan uusi kanttori oli saanut 'hiljaisen kansan' veisaamaan ammattitaidollaan ja lahjoillaan. Hän osasi upeasti tukea seurakunnan veisuuta uruilla ja esiveisuullaan. Hän ei jyrännyt liialla voimalla ja volyymillä vaan tuki, kantoi ja kannatteli veisuuta taitavasti. Ja sai väen liikkeelle.
..."
-
Pääkirjoitus:
"... seurakunnan uusi kanttori oli saanut 'hiljaisen kansan' veisaamaan ammattitaidollaan ja lahjoillaan. Hän osasi upeasti tukea seurakunnan veisuuta uruilla ja esiveisuullaan. Hän ei jyrännyt liialla voimalla ja volyymillä vaan tuki, kantoi ja kannatteli veisuuta taitavasti. Ja sai väen liikkeelle.
..."
Näin on. Minulta loppuu veisuuhalut, jos kanttori on semmonen "korkealta ja kovaa" -sopraano.
-
Kaikki on niin suhteellista, joudun aina kuulijan paikalle. Mutta sekin on hyvä osa, voi kuunnella "sanaa".
-
Kuukauslehden nro 3 tuli minulle tänään. Luin heti suurimman osan, mutta takasivulaiset tulivat minulle ensimmäisiksi. Petri Tervo, täyssukunimikaima Asikkalan tutun kirkkoherran kanssa, kirjoitti Kristuksen seuraajat puolisivullisessaan upeasti opastaen. Herran oma ristintie. Väillä inhimilliset tuskat käydessä kohti Golgataa, välillä Hän katsoo ylösnousemukseensa.
Evankelista Markuksen viisaus: Jeesusta ei voi ymmärtää ennen pääsiäistä, kehoittaa miettimään omaa Jeesus-kuvaansa.
Toiseksiviimeinen kolumnisti, Jouko Ikola, on käynyt "vanhuuden porstuassa". Tuttuja kolotuksia on mininkin porstuassani. Välillä tunnun suorastaan asuvan eteisessä.
Ja kolmanneksi viimeinen, vaan ei vähäisin on korppipari. Luodaan sosiaalisia paineita, niitä hyvin tuttuja meidän monien vaiheissa.
-
Jäipäs taas kihelmöivä tunne mieleen, että milloin saan HK:n kynsiini. Vanhuuden porstua .. senhän nyt ymmärtää niin nätysti. Ikoloita tunnen henkkohtaisesti kaksi.
-
Ilokseni sieltä löytyi myös ystäväni kaunis kirjoitus: Jäätyvän puron partaalla.
-
Ilokseni sieltä löytyi myös ystäväni kaunis kirjoitus: Jäätyvän puron partaalla.
Muistelen että häneltä oli vuosi-pari sitten myös saman tyylinen kirjoitus. Oliko samassa lehdessä jossa oli myyrältä pöllö-juttu ?
-
On hyödyllistä säilyttää HK:n kaikki tilatut numerot. Lotta katseli yöpöydän alla olevien lehtien kansikuvia, kiinnostui pikkutyttöjen kuvista ja lasten sivuilla olevista piirustuksista ja peleistä.
Availin minäkin joitakin numeroita, ja kuin johdatettuna näin vuoden 2012 nron 9 lehdessä Pauli Annalan kolumnin jossa hän pohtii Mestari Eckhartin
tekstiä saarnassa Kaikki Kultaiset Asiat.
Otsikko on En päästä sua, ennen kuin mua.
Luin ja olipa kiinnostavaa, ei vähiten siksi että ME:n kirja Sielun syvyys on yhä minulla tilauksessa. Kai se kohta alkaa tulla, sillä tänään ilmoitettiin toisesta samaan aikaan tilatusta kirjasta, jossa olin jonossa 21. ME:n kirjoja on vain 2 kpl Lahdessa. Olen ollut jo pari viikkoa ensimmäisenä jonossa. Toki näissä on lukuvauhti aivan erilainen, ja aina voi vanhaa teosta uusia kätevästi netissä. Joten hyvää kannattaa odottaa.
-
Kaipaan huhtikuun lehteä. Onko se jo muille ilmestynyt ? :017:
-
Justiinhan tämä kuukausi alkoi :039:, lapualaaset on joskus jäässä
-
H K tuli tänään. Kyselin eilen seuroissa lehden asiamieheltäkin ilmestymispäivää, ja sain kuulla että tänään se odotettu tulee.
Tulin kotiin lounastapaamiselta, ja sain lehden selattavaksi. Hyvää työtä ovat lapualaaset taas tehnehet. Kiinnostavaa on paljon, täytyy oikein nauttien lueskella.
Toki hotkaisin jo Korpit, jotka kelaavat samoja kysymyksiä kuin vn ja mie foorumilla. Myös tammikuussa kuopilaisten kuuleman seurapuheen Reijo Mattilalta luin. Maria sylissä lepäävä Jeesus on aihe joka on minulle aukeamassa hyvien kirjojen avulla.
-
Hengellisessä Kuukauslehdessä on otsikolla 'Keskustelua' Jouko Kukkosen 'Kirje Körteille' ja Juhani Huttusen 'Puhe kapinaliikkeelle'. Asiallisten ilmaisujen alta olen havaitsevinani kummallakin kirjoittajalla olevan hihoissaan vielä piilossa olevia kortteja. Ollako tyytyväinen keskustelun alkamisesta vai pälätäkö sen kehittymistä ilkeäksi riidaksi? :107:
-
Hengellisessä Kuukauslehdessä on otsikolla 'Keskustelua' Jouko Kukkosen 'Kirje Körteille' ja Juhani Huttusen 'Puhe kapinaliikkeelle'. Asiallisten ilmaisujen alta olen havaitsevinani kummallakin kirjoittajalla olevan hihoissaan vielä piilossa olevia kortteja. Ollako tyytyväinen keskustelun alkamisesta vai pälätäkö sen kehittymistä ilkeäksi riidaksi? :107:
Keskustelu on vauhdittanut monia asioita ja se on hyvä asia. Kuitenkin totuus on se ettei kumpikaan puoli anna uskonnollisessa keskustelussa tuumaakaan periksi, kun he ovat Jumalan asialla ja Jumala on heidän puolellaan.
Juhani Huttusen isä oli meillä aktiivinen kirjoittaja Yövedeltä, mutta kehkosyöpä vei hänet Oulun juhlien jälkeisenä talvena. Hän oli Oulussa vielä tapaamisessamme Martan kanssa, joka kirjoitti yhden jutun foorumiin.
-
Linkitän uusimman numeron sisällysluettelon. Samalla katselen tuota Samuli Korkalaisen jäähyväiskonsertin ilmoitusta miettien ettei kai Samuli eroa kaikesta virsi- ja kuoro-asiantuntemuksestaan ?
http://www.h-y.fi/1646-uusin-lehti
-
Linkitän uusimman numeron sisällysluettelon. Samalla katselen tuota Samuli Korkalaisen jäähyväiskonsertin ilmoitusta miettien ettei kai Samuli eroa kaikesta virsi- ja kuoro-asiantuntemuksestaan ?
http://www.h-y.fi/1646-uusin-lehti
Kerron kuulemaani, joten takuu puuttu. Ei eroa kaikesta. Hän hoitaa edelleen mm. Veisuuveljet ja on osoittaisella virkavapaalla väitöskirjan tekemistä varten.
-
Eilen tuli HK , ja hyvää lehteä jaksaa odottaakin koko kuukauden. Luin sen kyllä tunnissa-parissa ja nyt "märehdin" sen uudestaan.
Ihmeellistä, että tässä lehdessä oli artikkeli kehitysvammaisista kuten Kotiliedessäkin. Tyttäreni oli kirjoittanut viimemainitun. Meillähän on myös vammainen ( ei asennevammainen :023: ) lähiperheessä.
Jutut olivat kohtikäyviä. Minun on vaikea suhtautua vammaisuuteen. :102:
Aura Railo kirjoittaa sillä tavoin, että ymmärrän hänen sisäisen äänensä.
Kirsti Ihamäen haastattelu oli lähetyshistoriaa. En ole saanut riittäväti lähetyskutsua vaikka kannatan Kirkon Ulkomaanapua ja muitakin. Kaskinen on myös minulle rakas kaupunki.
Lapuan Juhlien valmistelijoista muistan ulkonäöltä hyvin Paula Pääkkösen. Talviveisuissa on tavattu, sananen ehkä vaihdettukin.Suurennuslasilla löysin penanpojan Johanneksen kirkon kuorokuvasta. Jaakko Löytyn kolumni ja Korpit olivat piste i:n päälle.
-
Otin mökiltä kassillisen vanhoja Hengellisiä kuukauslehtiä. Ne oli tuotu vanhempieni jäämistöstä, jos joku haluaisi säilyttää.
Selasin 60- ja 70-luvun lehtiä etsiessäni runoani Miltä mahtavat Siionin virret kuulostaa niiden korvissa, jotka eivät ole niitä ennen kuulleet? En löytänyt. Todennäköisesti se on jossakin 70-luvun alun numerossa. Aika monta numeroa kasasta puuttui.
No, älähän mitä. Nyt otin summanmutikassa kasasta yhden. Se on n:o 8 vuodelta 1967. Monia rakkaita nimiä vilahteli, nimiä joiden kantajat ovat edesmenneitä, jotka ovat kyntäneet Jumalan viljavainiota meidän kylvää ja korjata.
Tuona vuonna oli Tampereen herättäjäjuhlat. Niinpä ensimmäinen kirjoitus on juhlien saarna, jonka piti Olavi Kares. Hän totesi mm.:
... Meidän toivomme ja rukouksemme pitäisi olla, sen haluaisin erityisen sydämellisesti sanoa, että Kristuksen kirkkaus näkyisi, ei ainoastaan rukouskammioiden hiljaisuudessa, ei ainoastaan kirkkomme holvien alla, ei ainoastaan tämän suuren juhlakansan virressä ja hengen yhteydessä, vaan myös ja ennen kaikkea elämän arjessa, siellä, missä yhteisön elämään täysijännitteisesti osallistuvat ihmiset tekevät arjen työtään pellolla, tehtaassa, kaupassa, liikenteen palveluksessa, koulussa, virastossa. Älkäämme unohtako, että Kristuksen kirkkaus näkyy siellä, missä on hänen opetuslapsiaan, sillä siellä on rakkaus liikkeellä. Jotain saattaa näkyä vähimmässäkin, jo siinäkin, kun joku antaa lasillisen kylmää vettä yhdelle Herran pienimmistä opetuslapsen nimen tähden (Mt. 10: 42)... (Hengellinen kuukauslehti 8/67)
-
Olin Tampereen herättäjäjuhlilla.
-
Olin Tampereen herättäjäjuhlilla.
Niin minäkin 1967
-
Numerossa 10 vuodelta 1960 isäni kirjoittaa tätinsä muistolle:
On kulunut yli 30 vuotta siitä, kun Miina Hellsten ja Anna Pylkkänen menivät silloisen Viipurin piispan kotiin pyytämään apua herättäjäjuhlien saamiseksi Viipuriin. Mahtoi piispa hämmästyä kahden mustahuivisen vakuutusta, että juhlakansa tulee kyllä hoidetuksi. Juhlat olivat, ja Herra siunasi ne. Kun nuo kaksi ystävystä syksyisin koulutyön alkaessa lankesivat polvilleen anelemaan siunausta opettajille ja oppilaille, oli hetki koulupojalle sydänjuuria vavahduttava.
Miina Hellstenin kilvoitustie päättyi vuosia sitten, ja nyt kesäkuussa Anna Pylkkänen pääsi uskon ja toivon mukaan Herralle iäisesti kiitosta veisaavien joukkoon. Poissa on parannuksen tekijä, jolle seurat ja ystävien hoitaminen olivat sydämen asioita. Viipurin ajat ovat meille mukana olleille tänäänkin vielä elävä kirje Herran hoidosta ja rakkaudesta. Merkillisen lämpöinen liesi oli tuo hovioikeuden kirjastotalon talonmiehen asunto. Sunnuntaisin päivällä jo alkoi sinne kokoontua asevelvollisuuttaan suorittavia miehiä. Vanha Virsikirja ja Siionin Virret kaikuivat mahtavasti. Veisuun henki oli satuttava ja ruokkiva – eihän niissä Viipurin silloisissa seuroissa muuta ollut kuin veisuuta ja jokin luku kirjasta. Ei kokoonnuttu kuulemaan erinomaisia puhujia.
Jumala on suonut joillekin sen armon, ettei raha pääse orjuuttavaksi ahneuden kahleeksi. Anna Pylkkänen uhrasi kaikki varansa omaistensa, ystäviensä ja puutteessa olevien hyväksi. Hänen suurin ilonsa näytti olevan saada lievittää jonkun taloudellista ahdinkotilaa. Miten monelle opintielläkin vaikeuksissa kamppailevalle lie hän saanut ojentaa rohkaisevan avun. Ei ole pieni se pyhäkoululaisten joukko, joka sai tuntea Pylkkäsen tädin uhraavaa ja jatkuvasti huoltapitävää rakkautta. Suuttumuksen pilvi häivähti hänen kasvoillaan, jos joku yritti kiitellä hänen hyvyyttään. Me papit olemme yhtä vilpitöntä ystävää köyhemmät. Hän oli niitä harvoja vanhuksia, jotka jaksoivat käydä pappiensa luona ystävinä itkemässä ja iloitsemassa. Tyhjänä, suurena syntisenä hän vavisten odotti lähtöhetkeä. Veisaavana, uhraavana ja kirpeäsanaisena Herran palvelijana hänen muistonsa on meitä omaisia ja ystäviä vetämässä totisen parannuksen tielle.
-
Kiitos Pekka sinulle, että nostit tällaisen tekstin mietittäväksi . Isäsi muistopuhe isotädillesi antoi toivoa eräälle suorasanaiselle, suurelle syntiselle.
Me jotka emme ole synnyinlahjanamme saaneet herttaisen lempeää olemusta, olemme usein harkitsevien, hyvien ihmisten kritiikin kohteena.
Kuitenkin Jumala rakastaa kaikkea luomaansa. Myös Pietaria, Martti Lutheria ja Paavoa. Minuakin.
Kaikella on jokin tarkoitus, kaikille on käyttöä kirkon rakentajina.
-
Tänään tuli jo odottamani Hengellinen Kuukauslehti. Nyt ollaan jo niin lähellä Lapuan Juhlia, ettei siitä näyttänyt olevankaan enää isommasti juttua.
Olen lukenut vasta alkupuolta. Korppien viisauskin on vielä näkemättä. Olen kuin se kansikuvan pöllö, vasen silmä ummessa tiiraileva. Ja vanha. Pöllöthän mielletään lähes aina vanhoiksi ( ja viisaiksi, johon jengiin en suostu ).
Simo Juntusen puhe sattui omien huolien keskelle minulle omistuskirjoituksen omaisesti. Ihmisen suurin huoli ei ole työ, vaan huolehtiminen.
Niin huoleton en osaa olla, ainakaan yrittämällä, että jälkeläisiäni ja heidän huoliaan olisin huolehtimatta. Vain rukous antaa helpotusta kestohuolehtijalle.
Piispa Tapio Luoman ajatukset kasteen merkityksestä allekirjoitan oitis. Siinä piilee koko uskonelämän salaisuus.
Jaakko Kaartisen kaunis kuvaus on meille lintujen ystäville kuin rukous luonnon ja rakkauden puolesta.
Mielenkiintoinen ajatus Pietarin valitsemisesta laumanjohtajaksi kolahti.
Tätä kirjoittaessani lukaisin kuitenkin Korpin puheesta Jumalalle. Rukous joka kyllä kuultiin. Missä on muuten toinen korppi ?
-
Heinä-elokuun kaksoisnumeron sivulla 31 on ilmoitus:
Pelasta pala Aholansaarta
Aholansaaren matkailu Oy järjestää osakeannin velkataakastaan selviämiseksi. Osakkeet ovat vapaasti merkittävissä vuoden 2014 loppuun saakka. Yhden osakkeen kappalehinta on 1000 euroa. Osakkeeseen liittyy kolmen vuorokauden majoitusoikeus 1-5 henkilölle Aholansaaren Sepänpajassa sesonkiaikojen ulkopuolella varaustilanteen mukaan. Majoitusoikeus on käytettävissä viiden vuoden aikana osakkeen lunastushetkestä alkaen.
Osakekirjojen merkintä alkaa Lapuan herättäjäjuhlilla Aholansaaren kojulla.
Aholansaaren matkailu Oy
(Osakkeita voi merkitä täyttämällä merkintäsitoumuksen sekä luovuttamalla allekirjoitetun merkintälomakkeen Aholansaaren matkailu Oy:n edustajalle tai postittamalla sen Aholansaaren matkailu Oy:lle, ja maksamalla merkintähinnan määräaikaan mennessä.
Merkintä on maksettava yhden (1) kuukauden kuluessa merkinnästä.
Tiliyhteys Pohjois-Savon Osuuspankki FI29 5288 0420 0388 55.
Osakeannin yhteyshenkilö on toimitusjohtaja Tytti Lintunen p. 0500 585544 ta tytti.lintunen@aholansaari.fi
Aholansaaren matkailu Oy:n Osakeantiesite)
-
Haluan taas kiittää Hengellisen Kuukauslehden toimitusta monipuolisesti antoisasta lehdestä. Erikoiskiitos 2015 Körttiajastimesta upeine kuvineen ja Maailman kauneimmista rukouksista. Niistä tammikuun rukous voisi olla vaikka ajankohtaisimmista omista ajatuksistani, jos osaisin osua noin hienoon rukou-suoneen. Ihmisellä on ollut jo 1700 vuotta sitten sama kaipuu jumalayhteyteen, kuin nykyisin.
Avauskirjoitus Martti Tampparin äidistä riipi syvältä. Se voisin olla minäkin, jos niin olisi Herran tahto. Kiitos Martti rohkeudesta jakaa osaasi.
Paljon on vielä hyviä lukutuokioita tiedossa. Heti luin kuitenkin Jukka Hautalan Ilmoitusasiaa-kirjan arvostelut. Olinhan lauantaina saanut itsekin sen luettua loppuun.
Korpit ja Löytty löytyvät viimeisiltä sivuilta. Eivät silti vähäisinä. Suuria ajattelijoita kaikki kolme !
-
Hyvä kirjoitus HK:ssa äidistä, pojasta ja elämästä. Kiitos, Mörtti!
-
Luin uusimman HK:n. Ilahduin, kun pirtin nurkassa oleva leposijani on saanut virallisen körttisen nimen "pahna". Se löytyy SV 4:n toisesta värssystä "olet täällä jo nyt pahnojen päällä", HY:n hallituksen hyväksymiä ehdotuksia Siionin virsiksi. Olen aikoja sitten alkanut kutsua leposijaani pahnaksi.
Sitten kirja-arvosteluista: Varovasti Raamatusta antaa körttiselle mielelle paljon tukea Raamatun lukemiseen ja sen ymmärtämiseen. Raamattu on ihmisten kirjoittama ja käyttöön kanonisoima. Ei tulisi korostaa Raamatun pyhyyttä liikaa, ettei se syrjäytä Kristusta. Ja fundamentalisteille vastinetta: jos esim homokeskustelussa vedotaan tiukasti Raamattuun, niin yhtälailla voidaan vedota tiukasti siihen, että hyväksytään käyttöön moniavioisuus, siitähän Raamattu kertoo paljon.
Piispa Irja Askolan kirjasta referoi Tapio Seppälä kauniisti ja herkästi - Pyhän hipaisu kuin armon vilaus. Sisällyksestä "usko löytää minut, en minä sitä". Kuinka monesti voidaan lukea lehdestä isoin otsikoin kuuluisuuden sanomana "minä löysin uskon ....ltä".
-
Olin syksyllä pari kertaa terv.keskuksen päivystysosastolla kun en oikein kotona pärjännyt. Siellä näkyi monen hengellisen liikkeen lehtiä (Päivämies ainakin tilattuna) mutta ei Hengellistä Kuukauslehteä. Eikö ihmiset, joille Kuukauslehti tulee, voisi viedä lehtiä yleisiin tiloihin luettavaksi; esim. juuri terv.keskukset ja kirjastot. Minusta lehtiä on turha säilöä itsellään vaan laittaa kiertoon.
-
2/2015 lehren juttuotsikko: "Miten sytyttää kynttilä, jos ei löydä sydäntä?", askarrutti kovasti. Kuinka moni haluaisikaan sytyttää oman tai läheisensä kynttilän uskossa valaisemaan, mutta ei löyrä sitä piäntä syräntä Vapahtajassa.
-
Tänään tulleessa HK:ssa on taas mieluista luettavaa. Itselleni sattui silmään Hannu Palmun kirjoituksen otsake Mikä sinä luulet olevasi. Hän otaksuu, että useimmat ovat sen kuulleet kohdallaan. Luulen ainakin takanapäin näin käyneen myös kohdallani. Itsekin sanon nykyään usein : Älä luule mikään olevasi. Mikään muu kuin oma itseni Jumalan armosta.
Jokaiselle riittää omat murheensa. Kuten ovat luontevat tehtävänsä. Kun luen lähetyskentillä palvelevista ihmisistä totean aina ajatuksissani; Minusta vaan ei olisi tuohon tehtävään. Ja samaa mietin kun kuorolaisista kerrotaan.
Hannu Palmun kirjoituksesta pidin kovasti. Samoin Simo Juntusen pääkirjoituksesta. Muistaminen ja muisteleminen on tärkeää. Nousi ajatuskin; Mitä joskus tulevat sukupolvet muistavat Jumalan teoista meidän aikanamme. Raamattu kertoo Israelin vaiheista Herran kansana. Muistaako nykypolvi, että Suomikin on saanut kokea Jumalan johdatuksen itsenäistymistaisteluissa, ja Talvi- ja Jatkosodan vuosina.
Omat muistommekin voivat olla jälkeläisimme joskus eväänä elämään .
-
Luin ja luin ja sitten tarttui silmääni, että Sotkamossa ennen juhlien alkua järjestetään retki Hiidenportin kansallispuistoon. Pikkuinen päiväreppu pitää ottaa joukkoon eväille ja SVkirjalle. Mansikka-aikahan se taitaa alkaa, että kuinka monta päivää sille reissulle kärsii varata. Hyvä puoli on se, että Sotkamo on lähellä.
-
Tänään tulleessa HK:ssa oli Joona Raudaskosken toimittamalla sivulla selkeä näkemys heränneen, ja uudestisyntyneen teologian opiskelijan tavasta kokea uskonsa aika eri tavalla.
Suora kysymys ihmisen uskoontulosta ja kutsumusnäystä oli kirjoittajan mieltä pahoittanut ja askarruttanut aika pitkään. Ymmärrän sen nyt aika hyvin.
Toisenlaisen uskonkäsityksen omaaaja katsoo tuollaisen kysymyksen velvollisuudekseenkin. Hänet on siihen opetettu. Körttikodin lapsi ei sitä voinut ymmärtää. Körteissä Jumalasta puhutaan varovaisesti, henkilökohtaisuuksiin ei mennä.
-
Tykkäsin Ossi Kuoppalan koosteesta lähetysmailta. Selkeää, suoraa ja havainnollista puhetta ilman usein niin turhaa lepertelyä,lällytystä ja valitusvirttä. :kahvi:
-
Sitä en olekaan vielä lukenut. Pidin oikein paljon Reijo Mattilan hartauskirjoituksesta. Olen ennenkin pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa uskosta.
Kuoppalat ovat myös Keski-Lahden lähettejä. Taannoinkiin meni kolehti heidän työnsä tukemiseksi.
:039:
-
Sairaalan aulassa huomasin lehtihyllystä pilkoittavan tutun lehden, HK:n yläosan. Se oli jäänyt esitteiden alle. Nostin sen päälimmäiseksi.
Siitä sain idean viedä omat luetut lehteni samaan paikkaan. Huomena vien ensimäisen. Otan nimi-osoitelapun repäisemällä irti. Samoin oli tehty ko. numerolle.
Onko tällainen mielestänne tyrkyttämistä ?
-
Kyllä sinne mahtuu. Meillä on taloyhtiön vss-tilan "treenaamossa" sama käytäntö. Sinne olen vienyt Metsästäjä-, Caravan- ja Kylkirauta-lehteni. HK:t tulevat Veneheittoon ja pidän ne siellä.
-
Me ollaan kaikki samanarvoisia
”Siioninvirsiseuroissa kaikki ovat tasavertaisia”, Sami Helle kertoo kokemastaan.
Mitä se tarkoittaa?
Siitä kertoo Sami Helle.
- Olen körttihenkinen henkeen ja vereen, Sami Helle toteaa iloinen virne kasvoillaan.
Pertti Kurikan Nimipäivät-yhtyeen basisti on mukana Me Itse ry:n vuosikokouksessa Tampereen yliopiston Väinö Linna –salissa. Kokouksen lounastauolla hänellä on hetki aikaa haastattelulle. Yksi asia on kuitenkin ehdoton. Hän haluaa osallistua iltapäivällä jatkuvaan vuosikokoukseen. Ja ennen sitä on syötävä – siis asiaan.
Euroviisu-julkisuuden myötä haastatteluja onkin piisannut. Sami ei kuitenkaan valita heidän biisinsä sanoin: ”Aina mun pitää…”, vaan sanoo tottuneensa jo mediapyöritykseen.
Körttikärpänen puraisi
Miten ja mistä körttihenki tarttui hesalaiseen muusikkoon?
- Lähdin kolme vuotta sitten mukaan kehitysvammaisten kirkkopäiville Kokkolaan, aloittaa Sami.
Sellaisia kuulemma järjestetään tämän tästä ja niissä on mukavaa ohjelmaa. Bussimatkalla yövyttiin Wanhassa Karhunmäessä Lapualla.
- Siellä minulle tuli heti sellainen tunne, että tässä on jotain. Yläkerran Körttimuseossa luin körttiläisyydestä ja tuntemukseni vain vahvistui: Tämä on minun hengellinen kotini.
Sami kertoo, miten hän oli etsinyt jo pitkään ja käynyt monissa eri paikoissa.
- Se aika oli sellaista ajelehtimista. Varmaan isäpuoleni ja broidini kuolemat vuonna 2000 vaikuttivat myös taustalla.
Kehitysvammatyön Elina-pappi ja Sami kävivät Wanhassa Karhunmäessä pitkällisiä keskusteluja, joiden jälkeen Elina oli todennut, että Sami taitaa olla körttiläinen.
- Olin niin innoissani, että joka toinen lausumani sanakin oli ”körtti”.
- Elina-pappi sanoikin, että tässä on meillä selvä tapaus! Samiin on purrut körttikärpänen!
Aluksi monet olivat nauraneet Samin körtti-intoilua ja luulleet sitä vitsiksi.
- Pyysin heitä vaan ottamaan asiasta selvää ja lukemaan körttiläisyydestä. Myöhemmin he ovat suhtautuneet ymmärtäen, että tää on Samin elämäntapa ja se on ok.
Seuroissa ollaan tasavertaisia
Kokkolan reissun jälkeen Elina-pappi ehdotti Samille, että etsitään Helsingistä paikka, missä hän voi tutustua körttimeininkiin. Yhteistuumin valittiin Körttikodin seurat.
- Avatessani Körttikodin oven, näin ensimmäisenä serkkuni Vilskun! Hämmästyin todella, koska en tiennyt sukulaisissani olevan körttejä, Sami hihkuu.
- Mutta olisitpa nähnyt Vilskun ilmeen, se oli todella puhutteleva! Hän oli ihan, että mitä? Oletko se sinä, S A M I ?!
Opiskelijasihteeri Raisa Jarkkolakin oli tullut siihen ihmettelemään.
- Raisa kysyi Vilskulta, että tunnetko sinä Samin? Vilsku vastasi, että kyllä olen reilut 20 vuotta tuntenut tuon hunsvotin!, Sami muistelee ensimmäisten seurojen kohtaamista ja vinkkaa Vilskun olevan iältään reilut 20 vuotta.
Seuroissa on Samin mielestä hyvä meininki ja Siionin virsiä on kiva laulaa.
- Siionin virsissä on ihania tekstejä. Ne puhuttelevat minua. Kehitysvammainenkin saa niistä selvää.
Hän on kokenut hyväksi myös sen, että seuroissa puhutaan virsistä. Joku saattaa selittää veisatun virren taustoja tai kertoa omia mietteitään siitä. Myös teologinen pohdiskelu on kiinnostavaa.
- Siionin virsi tuntuu ihmisläheiseltä, se tulee seuroissa lähelle omaa elämääni. Koen myös oppivani seuroissa elämänkatsomuksesta.
- Olen ihan hulluna tähän! Porukka on mukavaa ja tunnen olevani samanarvoinen muiden kanssa.
Sami kehuu seurojen keskusteluja. Hän innostuu kuvailemaan, miten on kokenut keskusteluissa Raisan katsovan häntä hyväksyvästi ajatellen, että oottaakees vähän, kohta sieltä tulee Samin syvälle luotaava analyysia!
Kerran seuroissa oli Samin mielestä tiukka ilmapiiri, joka pani hänet jo epäilemään, että nytkö se hyvä loppui.
- Silloin seuroissa puhui tyyppi, jolla oli opettavainen tyyli. Heti syntyi sellainen opettaja – oppilas asetelma, josta en ollenkaan tykkää.
Tuli tuttuja vastaan
Seurojen lisäksi Sami on käynyt muissakin körttihenkisissä tapahtumissa ja viime kesänä hän oli mukana herättäjäjuhlilla Lapualla.
- Oli se valtava tunne, kun kuumana päivänä kävelin siinä pellolla ja yhtäkkiä tuli tuttuja vastaan!
Herättäjäjuhlilla hänelle tarjoutui myös mahdollisuus tavata idolinsa Jaakko Löytty.
- Se oli ihan mieletön tilanne. Jaska oli siinä ja mä mietin, että mitä mä sanon sille? Tärisin vaan, että pä-pä-pä-pä-päivää, Sami muistelee.
Jaska oli todennut rennosti, että mä tykkään teidän musasta!
- Olin ihan… Koska arvostan Jaakko Löyttyä ja tykkään hänen musiikistaan. Ja onhan hän körttiläisyyden grand old man, Sami perustelee.
Me ollaan kaikki Jumalan lapsia
Körttiläisyydessä Samia viehättää myös talkoomeininki ja se, että on lupa kysyä ja epäillä.
- Se on hyvä, että ei heti suututa, jos kyseenalaistaa Raamattua tai tulkitsee sitä eri tavalla.
- Körttiläiset eivät ole kiihkouskovaisia, niiden kanssa pystyy oleen kavereita.
Sami kertoo oppineensa körttiläisyyden myötä kunnioittamaan muitakin kristinuskon haaroja.
- Kaikkien pitäisi toimia yhdessä, koska me ollaan kaikki saman Jumalan lapsia. Ihmisten pitäisi kunnioittaa toistensa hengellisiä koteja.
- Me olemme tulleet tänne elämään Jumalan lähettäminä ja lähdemme täältä pois Jumalan kutsumina. Ei meillä ole syytä riidellä keskenämme. En tykkää siitä, että pyhästä asiasta tehdään sota-ase.
Sami ihmettelee myös, miksi ihmiset eroavat kirkosta. – Miksi luopua siitä, missä on elämän koti. Ihan kuin silloin ei arvostaisi Jumalaakaan, joka on kaikkitietävä Isä.
- Jos ei kunnioita Herraa, ei voi kunnioittaa mitään. Tämä on uuden elämäni motto. Se alkoi kaksi vuotta sitten, kun täytin 40 vuotta. Silloin aloin pohtia suhdettani Herraan.
- Körttiläisyys on auttanut mua tässä.
Haluan rakentaa kaikille hyvän Suomen
Sami on aktiivinen yhdistystoimija ja hänen haaveissaan on poliittinen ura.
Keskeisiä asioita, joita hän ajaa ovat YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioiminen. Toinen tärkeä asia on, että kehitysvammaiset saisivat tehdä koulutustaan vastaava työtä.
Sami vastustaa myös kehitysvammaisten palvelujen kilpailuttamista. Hän on tehnyt asiasta aloitteen ja käynyt EU:ssa asti asiaa selvittämässä.
- Tosiasia on, että Suomen – ja EU:n lait eivät velvoita kilpailuttamaan kehitysvammaisten palveluja. Taustalla onkin pyrkimys säästää rahaa, mutta samalla palvelut ovat heikentyneet.
- Olen kysynyt päättäjiltä, missä päin Suomea kehitysvammaisten palvelujen laatu on hyvää? Siihen ei ole tullut vastausta, kaikki ovat olleet hiljaa.
- Ihmiset vaan puhuu ja puhuu, koska puhuminen on halpaa! Aina kun lupaa, pitää myös tehdä. ja ottaa lähelleen ihmisiä, joilla on halu rakentaa hyvää Suomea kaikille. Vanhoille, nuorille, maahanmuuttajille
- Minä olen sanojeni mittainen mies, Sami toteaa vakuuttavasti ja lähtee iloisin mielin seuraaviin haasteisiin.
Johanna Sointula
Muusikko Sami Helle
- osallistui Antinkartanon AK-Jazz-leirille Porissa vuonna 1998
- kuvionuottimenetelmän avulla musiikin opiskelua erityispalvelukeskus Resonaarissa
- Lyhty ry:ssä vuodesta 2004 alkaen työskentelyä musiikin alalla
- täyspäiväinen muusikko Lyhty ry:ssä vuodesta 2009, jolloin Pertti Kurikan Nimipäivät punkyhtye perustettiin. Yhtyeen manageri ja musiikin sovittaja on vammaisohjaaja Kalle Pajamaa.
Muusikko Sami Helle on ahkera yhdistystoimija. Yksi hänelle tärkeä vaikuttamisen paikka on Me Itse ry. Se on kehitysvammaisten ihmisten oma yhdistys, joka puolustaa kehitysvammaisten ihmisoikeuksia. http://www.kvtl.fi/fi/me-itse/
Hengellinen kuukauslehti 5/2015
-
Edeltävästä artikkelista puuttui mielenkiintoinen tieto. Sami on asunut runsaasti ulkomailla ja puhuu suomen lisäksi sujuvasti kahta muuta kieltä.
-
:023:
-
Sami on hengenheimoveli :023:
-
Tänään tiistaina sitten ruudun ääreen: körttiedustajamme, vieläpä tunnustautuva körttiläinen, liikehtii Euroviisuissa. Nyt siis :023: jännäämään kuin Pertti Kurikan Nimipäivien ja Sami Helteen käy isolla estradilla. Soittaja-Samista tarinaa tuossa vähän ylempänä. :kahvi:
Sami Helle taitaakin olla pisimmälle yltänyt körttimuusikko. Muut heistä ovat soittaneet ja laulaneet pääasiassa Suomessa. Näin ainakin jos tätä laulu& kitara-osastoa ajattelemme.
Tosin tietysti: Oopperalaulajista on häikäiseviin valoihin kyllä kelpuutettu körtti : Esa Ruuttunen. Tosin muistelen Martti Talvelallakin jotain körttiyttä olleen, muutakin kuin se tunnettu paavoilu. :kahvi: :001:
-
Oli kiva oikaista sohvalle HK:n kanssa kun ' leikkikaverit ', neljä- ja viisiuotiiat saatiin kotiutettua syötettyinä ja kakkukahviteltuina.
Olin joltisenkin uuvuksissa, enkä syventynyt lehteen tarkemmin. Pääkirjoituksen luin ja se oli taattua Simoa, sujuvaa ja suuren ajatuksen sisältävää.
Kuin kuvastimessa näin sitten itseni täällä kotona ensi viikonloppuna kun toiset rientävät Sotkamoon Juhlille. Haikea on ilmeeni peilissä, mutta korvani kiittää siitä mitä radion kautta saan.
Siitä kuvasta heijatui myös kolehtihaavien kuljettaminen juhlakentällä. Vakuudeksi oli vielä kuva Lapuan juhlilta kolehdinkantajista. Sana k o l e h t i
tunki sydämelleni. Eikö meidänkin, jotka saamme juhlista nauttia kodeissamme, tulisi kantaa kolehtimme pankkisiirtona Herättäjäyhdistyksen tarpeisiin kun emme voi sitä kahisevaa omatoimisesti haaviin pudottaa.
Pankkitilin numeroita löytyy HK:n sivulta 32.
Aholansaaressa iloitaan kun saivat tuntuvan avustuksen Hyvämäen remonttiin.
Paljon, ja jatkuvasti sielä tehdään muutakin. Suosittelen jatkuvaa tilisiirtoa Aholansaaren lapsi- ja nuorisotyölle.
Näiden raha-asioiden parissa askaroivat Korpitkin lehdessä. Ei pöllömpi hoksaus Ijäkseltä taaskaan !
-
No niin nyt se on kuukausilehti näköisversiona netissä www.h-y.fi/kuukauslehti/#/article/1/page/1
-
Kari J. Kettulan kolumni käsittelee Albert Camus´ta ja äitiä, joka oli ostanut pojalleen C:n kirjan ylioppilaslahjaksi. Sairasvuoteella poika luki äidilleen.
Äiti parani ja eli vielä kymmenen vuotta.
...Äidin hautajaisiltana kävelin Lauttasaaressa meren rannalla ja luin Camun kertomuksen viimeisen kappaleen.
"Tällä hetkellä puut olivat täynnä lintuja. Maa hengitti raskaasti, ennen kuin sen piti astua varjoon. Aivan pian syttyy ensimmäinen tähti ja yö laskeutuu elämän näyttämölle. Valon loistavat jumalat kuolevat jokapäiväisen kuolemansa. Mutta toiset jumalat tulevat. He ovat tummia, mutta heidän runnellut kasvonsa ovat syntyneet maan sydämmessä.
Ainakin nyt kuulen aaltojen aukeavan hiekkaan. Meri, tasanko, hiljaisuus ja maan yrtit, olin täynnä tuoksuvaa elämää ja purin maailman jo kultaiseksi kypsynyttä hedelmää kädessäni, hämmennyin tuntiessani sen makean ja voimakkaan mehun valuvan huulilleni. Ei. Minä itse en ollut tärkeä eikä maailmakaan, vaan sopusointu ja hiljaisuus, jotka synnyttivät rakkauden meidän välillemme." (s. 51) (s. 7)
"Minä itse en ollut tärkeä" ja "sopusointu ja hiljaisuus" linkittyvät aamun lehteen, edellinen Henning Mankellin nekrologiin, jälkimmäinen Smedsin ohjaamaan näytelmään Tabu Kansallisteatterissa:
Sikäli kuin se ennalta on mahdollista, hän ottaa kirjassa oman kuolemansa tyynesti vastaan.
Enemmän häntä huolestuttavat maailman ongelmat (HS B 1)
ja
Näyttelijät eivät sano puolentoista tunnin mittaisessa Tabussa sanaakaan. (HS B 5)
-
Kiitos Pekka ! Kaksi, kolme Camun kirjaa olen nuorena lukenut, pidin tästäkin referaatista. Menenee tilaukseen kirjastolta.
Lukaisin HK:n jo minäkin. Korpit jäi kai katsomatta lukematta, vielä ehtii. Vien lehden nykyään silmäpolille.
-
HK;n Korppi ylitti itsensä ! Tämä iski hermoon, oli ryhdyttävä pienen puolelle.
Kuten korppia, minuakin ärsyttävät nämä lainalijat, fraasinikkarit kun eivät edes kerro keneltä laina on saatu. Omanaan esittävät ja vielä usein mittaavat palkkaa.
Korppi on viisas ja tällä kertaa oikeudenmukainen. :050:
-
"Ei korppi korpin silmää noki." Se tekee viisi euroa. Voit maksaa seuraavaan tasauskeräykseen.
-
Ei oo nokankoputtamista ( muilla kuin Tikoilla ) ! Ilmainen tarjous, tule hakemaan
kolmelle ensimäiselle koputetaan. :003:
-
Hengellisestä Kuukauslehdestä hotkaisin muutaman sivun,muut silmäilin, mutta Korpit oli y l i v e t o ! Ne saivat perheenlisäyksen. Mikä olikaan poikasen ensimmäinen sana; Missä on I Pad !!! :icon_lol:
-
Luin Urpo Karjalaisen mielipiteet. Hän on hyvällä asialla nuorten puolesta. Lapsena kaste ja sitten rippikoulu normaalina aikana on hyvä tapa. 125 körttiriparilaista on Urpon mielestä pieni määrä ikäluokastaan, hän toivoo ainakin saman säilyvän jatkossakin.
Toisaalla Urpo mainosti taas kevään Israelin-Jordanian kiertomatkaansa (vain pienellä). Vierailin myös Herättäjän nettisivuilla ja sielläkin oli Urposta asiaa. Lukenette muutkin.
-
"Elämä on ihmisen parasta aikaa". Matti Nykäsen kuolematon lausahdus, luin tämän Tuomo Ruuttusen tekstistä. Muutenkin lehdessä oli minunlaiselle luettavia asioita. Tuli samalla mieleeni sotilaspiireissä aikanaan vaikuttanut jääkärieverstiluutnantti Nikke Pärmi, duoda duoda mies.
Kirkonmenot kuuntelin Lapualta.
-
Siirretty -- > http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=747.new#new
"Elämä on ihmisen parasta aikaa". Matti Nykäsen kuolematon lausahdus, luin tämän Tuomo Ruuttusen tekstistä. Muutenkin lehdessä oli minunlaiselle luettavia asioita. Tuli samalla mieleeni sotilaspiireissä aikanaan vaikuttanut jääkärieverstiluutnantti Nikke Pärmi, duoda duoda mies.
Kirkonmenot kuuntelin Lapualta.
-
Täytyy tilata se jälleen, minä käytin välillä rahoja muun muassa siitä pihistämällä Lapsi Kolmosen kännyn kuntoutukseen, nyti on kunnossa eli tälle kalenterivuodelle minulle saisi tulla kotiin yksi lehti jonka tilaan ihan itse. :icon_biggrin:
-
Kari J. Kettulan kolumni käsittelee Albert Camus´ta ja äitiä, joka oli ostanut pojalleen C:n kirjan ylioppilaslahjaksi. Sairasvuoteella poika luki äidilleen.
Äiti parani ja eli vielä kymmenen vuotta.
...Äidin hautajaisiltana kävelin Lauttasaaressa meren rannalla ja luin Camun kertomuksen viimeisen kappaleen.
"Tällä hetkellä puut olivat täynnä lintuja. Maa hengitti raskaasti, ennen kuin sen piti astua varjoon. Aivan pian syttyy ensimmäinen tähti ja yö laskeutuu elämän näyttämölle. Valon loistavat jumalat kuolevat jokapäiväisen kuolemansa. Mutta toiset jumalat tulevat. He ovat tummia, mutta heidän runnellut kasvonsa ovat syntyneet maan sydämmessä.
Ainakin nyt kuulen aaltojen aukeavan hiekkaan. Meri, tasanko, hiljaisuus ja maan yrtit, olin täynnä tuoksuvaa elämää ja purin maailman jo kultaiseksi kypsynyttä hedelmää kädessäni, hämmennyin tuntiessani sen makean ja voimakkaan mehun valuvan huulilleni. Ei. Minä itse en ollut tärkeä eikä maailmakaan, vaan sopusointu ja hiljaisuus, jotka synnyttivät rakkauden meidän välillemme." (s. 51) (s. 7)
"Minä itse en ollut tärkeä" ja "sopusointu ja hiljaisuus" linkittyvät aamun lehteen, edellinen Henning Mankellin nekrologiin, jälkimmäinen Smedsin ohjaamaan näytelmään Tabu Kansallisteatterissa:
Sikäli kuin se ennalta on mahdollista, hän ottaa kirjassa oman kuolemansa tyynesti vastaan.
Enemmän häntä huolestuttavat maailman ongelmat (HS B 1)
ja
Näyttelijät eivät sano puolentoista tunnin mittaisessa Tabussa sanaakaan. (HS B 5)
Tuo on loistokasta tekstiä, todella luettavaa. todella kaunista ja ajatteluttavaa, sen ote on visualisoiva ja siinä on jotakin unohtumatonta ja syvästi lohdullista. Muistan nyt, miksi kummassa nuorena ihmisenä, kun vielä kuvittelin, että tämä on nyt elämäni vaikein käänne ja raskain kokemus, luin semmoisia kirjoja...
-
Sekoilin, koska en löytänyt tätä vanhaa paikkaa. Ex nihilo nihil, jospa Seppos poistaa tuon aloitetun kohdan.
-
Tänään tuli Hengellinen Kuukauslehti. Oliko se ensin käynyt kylässä kun oli nuhjuinen ja kahvinläikillä. Ei se paha ole jos näin hyvä lehti on ensin jossakin kahvihuoneessa luettu.
Omaan nuhjuiseen olentooni se toi hellästi parantavan käden kosketuksen. Lehti aivan pulppusi ja pursui toinen toistaan parempia kirjoituksia.
Oli kiva nähdä Raisa Jarkkolan kirjoittamassa Thaimaa-jutussa kuva jossa näkyi olevan remmissä myös Timo Hukka joka pelasti vanhemman pikku-ukon kastetilaisuuden.
Tilattu pappi ei tullut, juhlaväki odotti. Suntio Töölön kirkossa hoksasi kysyä rippikoululaisia ohjaavalta Timo Hukalta voisi hän ' hypätä lennossa remmiin'.
Hän voi. Sittemmin hän muuttiYhdysvaltoihin, enkä ole hänestä sen koommin kuullut. Nyt sitten HK;n kautta tapasin. :eusa_clap:
On mukavaa kun Korpeilla on poikanen. Onkohan muna kanaa viisaampi ? :003:
-
Luin minäkin lehden. Yhden artikkelin lauseesta jouduin murhehuoneeseen. Tuli liian väkevänä mieleeni takautuma Jeesiöjoen tuolla puolen palveltu viisipäiväiseni. Yksi tieto. Lukaisin Härmän Vikurin elämäkertaa, mietin sitä aikaa, kun en lukenut Hengellistä Kuukauslehteä tärkeiden kirjoittajien poliittista olemusta boikotoiden ja pohdiskelin. Olen ollut näköjään "suuresta körttimaailmasta" vajaatietoinen. Niin lienee tarkoitettukin. Pikku hiljaa alan ymmärtää, että olen kirjoittanut valtaväriä ? vastaan. Ehkä kuitenkin vain osaksi, siitä selittynevät kipupisteeni.
-
Sotkamon körttien jälkeen yksi Babushka kirjoitti forumilla muistamani mukaan, että "olenkohan jotenkin toistupalainen". Kun luin Maaralasta kirjoitetun artikkelin, aloin ajatella, että "olenkohan minäkin tietämättäni ollut toistupalainen". Kunnioitan Maaralan rehellisyyttä.
-
Pienen tumman pilven varjo päivästäni häipyi kun posti toi Hengellisen Kuukauslehden. Jo alkoi aurinko paistaa kun näin m a m i n tutut kasvot jo sisällysluettelosivulta.
Kokonaan en ole vielä lukenut, mutta tässä pari ansiokasta kirjoitusta. Vanha kirja alkoi elää myös kirjoittaja Veikko Lindbergille kuten itselleni kun m y y r ä n kirjahyllystä se minulle saapui.
Kirjoittaja tuo hienosti esiin, kursivoituina, Paavon parhaimpia havaintoja . Erämaan profetasta on kysymys.
Toinen hyvä on Eeva-Kaisa Rossin kirjoitus.
Korpit ovat taiteen parissa. Hauskasti esitetty korppi taitelijabaskeri päässään.
Takakannen Taivainen etsijä on syvällinen nuoren mihen näkemys elämästä kodin ulkopuolella.
-
Uusimmassa Hengellisessä Kuukauslehdessä Eeva-Kaisa Rossi kirjoittaa hyvin: " "Armo kuuluu kaikille", julisti jokin kirkon kampanja. Eikä kuulu. Ei se kuulu kenellekään. Armoa ei voi ottaa, kaupata, vaatia, ansaita. Pyytää voi ja kerjätä."
Kun julistetaan "Armo kuuluu kaikille", se on kuin ihmisoikeusjulistus.
-
Sitä samaa voi sanoa kun julistetaan; " Jumala rakastaa maailmaa !".
Kyllä Jumala rakastaa luomakuntaa ja luotujaan, mutta ei kaikkea kaikenkattavasti kuten tällä fraasilla toisinaan yritetään ilmaista.
Eeva-Kaisa Rossi on myös ent. foorumisti.
Tervetuloa ajatuksinesi Pilventaluttaja. Kiva nimimerkkikin sinulla. :023:
-
Toivotan samoin sanoin kuin edellä Riitta-mummi, niin Sinut Pilventaluttaja tervetulleeksi- ja olleeksi täällä foorumilla.
Ja ei muuta kuin kirjoittamaan ja lukemaan ja keskustelemaan.
Siunausta Sinulle. :eusa_angel:
-
Niin ja tietenkin Siunausta kaikille muillekin, ihan tasapuolisesti. :eusa_angel:
-
Samoin toivottelen :eusa_angel: :039:
-
Hengellinen Kuukauslehti tuli uudistuneena ulkomuodoltaan. Ajattelinkin, etusivun nähdessäni, että kädessä on Vantaan Juhlien juhlanumero. Kuitenkin lehti on sisällöltään samaa tuttua taattua laatua, josta iloitsen.
Lievästi näkövammaisena pidän tästä himmeäpintaisesta painopaperista. Ei kiillä, värit eivät hypi silmille, ja materiaalikin on käsiin kevyempi.
Fontti , erityisesti lehden nimi, on kaunis. Kannen asettelu on hieno. Onnittelen.
Luin muutamia juttuja. Kaupunginjohtaja Nenonen tuntuu suhtatuvan suopeasti heränneisiin.
Sairaasielunhoidon kouluttaja Sirkku Tukiainen pohtii syvällisesti. Kansikuvapoika antaa hyvän kuvan siitä, että herännyt voi olla hyvinkin suvaitsevainen. Ja Korpit pohtivat samaa josta itsekin hiljan kirjoitin; Milloin ihminen ( korppi) on tyytyväinen säähän.
Kuvat katselin ja olin löytvinäni PekkaV;n eräässä . :039:
Juhlan tuntua on ilmassa, lehdessäkin.
-
No en kyllä
-
En miekään Pekkaa lehden kuvista löydä. Löysin kyllä yhden tutun miehen Varissuon veisaajista. :023:
-
Löytyi meidänkin HK. Se oli mainosten ja Kalevan välissä. Sikermien kanssa puuhatessa ei ollut aikaa lukemiseen. Naapuri toi tämän nipun.
Minulle on niissä "maakuntakolpotööreissä" tuttuja kasvoja. Urpo K on Vaalan poikia. Hänet mainittiin muuallakin tekstissä. Kumpa hän jaksaisi vetää Israelin matkalaisia.
-
Muutenkin mukavan päivän lisäksi tuli Kuukauslehtikin. Sisällöltään antoisa, ulkoa päin uudistunut , kaikki elementit kohdallaan.
Oli muisteluita Vantaan Juhlilta kuvineen, oli muistoja menneistä, mm Jukka Malmivaaran syntymän 100-v. merkeissä. Korppipoika on jo teinipoika, on siinä isällä ihmettelemistä mitä pojasta tulee !
Tekstinä pidin kovasti tästä; https://www.h-y.fi/2754-kolumni-9-2016
Kyllä ei olisi pöllömpi ajatus tilata oma Hengellinen Kuukauslehti sinunkin. :002:
-
Ei tullut vielä tänään. Tein kyllä Herättäjään muuttoilmoituksen ja kirjeet tulee oikein, mutta onko se mennyt Kuukauslehteen, sitä odotan jännityksellä.
-
Luin jo Jukka Malmivaarasta, hänestä on kirjoitettu, että "sanan ja miekan mies". Ei meinannut Urkki hänestä piispaa tehdä.
-
Luin jo Jukka Malmivaarasta, hänestä on kirjoitettu, että "sanan ja miekan mies". Ei meinannut Urkki hänestä piispaa tehdä.
Ei meinannut Urkki Kareksestakaan piispaa tehdä. Lapuan piispan hommasta hylkäsi, mutta Kuopioon sitten kelpasi. Urkki oli lestadiolaisen kodin lapsi, mutta ilmeisesti IKL oli se suurin vaikuttaja.
-
Körtit ovat niin avoimesti aina puolueensa kertoneet, piispatkin. Maallisella vallalla on aina ollut valta tärkeissä nimityksissä. Härmän Vikurikin olisi ollut karismaattinen piispa, mutta hänet kutsuttiin niin nuorena pois, ei olisi tullut valituksi hänkään piispaksi. En nyt muista, että miten ne asiat hänen osalta menivät.
-
^
Jäi pois, että Kares kirjoitti körtiläisyyden historian. Hänen sisarensa oli kirjailija, joka jännällä tavalla joskus kirjoitti veljestään.
-
Körtit ovat niin avoimesti aina puolueensa kertoneet, piispatkin. Maallisella vallalla on aina ollut valta tärkeissä nimityksissä. Härmän Vikurikin olisi ollut karismaattinen piispa, mutta hänet kutsuttiin niin nuorena pois, ei olisi tullut valituksi hänkään piispaksi. En nyt muista, että miten ne asiat hänen osalta menivät.
Jaska oli kahdesti piispanvaalissa ja Helsingissä hän olisi mennyt läpi ellei kateellinen körtti opiskelutoveri olisi pannut kapuloita rattaisiin organisoimalla vastustusrintaman ja laittamalla kilpailevan ehdokkaan syömään ääniä.
-
"Epäjärjestys omissa riveissä iskee tuimemmin kuin vastustajan miekka". Tunnetaan tuommoinenkin sanonta. Saarijärvellä muinoin veisasimme SV:n lisävihkon käyttöön. Monta kertaa veisattiin Kahden maan kansalainen, niin muutaman kuukauden päästä oli Hengellisessä kuukauslehdessä ihan outo vastustuskirjoitus, mikä sekin saattoi kummuta kateuden siemenestä.
-
"Epäjärjestys omissa riveissä iskee tuimemmin kuin vastustajan miekka". Tunnetaan tuommoinenkin sanonta. Saarijärvellä muinoin veisasimme SV:n lisävihkon käyttöön. Monta kertaa veisattiin Kahden maan kansalainen, niin muutaman kuukauden päästä oli Hengellisessä kuukauslehdessä ihan outo vastustuskirjoitus, mikä sekin saattoi kummuta kateuden siemenestä.
Yleensä se kumpuaa kateudesta ja joskus maakuntahengestä.
-
Eilen tulleessa numerossa oli kirjoitus Laura Malmivaaralta, se kiinnosti.
Jaskan kolumni siioninvirsien uudistuvan kirjan vastaanottoa hän miettii ' huolestuneen, mutta ahdistuneen ' körtin tavoin. Se sai hymyn huulille. :039:
Korpin poikanen suunnittelee urakehitystään, ie pöllömpi ideavarkaus mielessään. :117:
-
Laura Malmivaaran kertomus kuinka hän lapsena kävi isänsä kanssa Herättäjäjuhlilla, mutta aikuisena sitten jäi, kuvaa varmasti monen tilannetta. Kuitenkin sulautui Aholansaaressa porukkaan aika hyvin, tunnistin sen kohdan tutuksi, kun ihmiset alkavat puhuttaa ja yhteisiä tuttuja ja vanhempia tuntevia ihmisiä löytyy. Itselleni "rippikoulu Aholansaaressa" on ollut suorastaan taikasana, jolla on löytynyt monta samanmielistä kollegaa illallispöydissä. Vaikka oma arki pyörii muualla, on körttiläinen ystäväkansa taustavoimana.
-
Kylvetty siemen alkaa kasvaa usein vuosikymmenien päästä. Juuri tämä on mielenkiintoista. Kun on maistettu elämää, Kristuskin alkaa vetämään.
Mitä mieltä olette monien julkkisten paljastuksista elämänsä ' salaisuuksista' ?
Laura Malmivaaraa en tarkoita.
-
Mitä mieltä olette monien julkkisten paljastuksista elämänsä ' salaisuuksista' ?
Laura Malmivaaraa en tarkoita.
Toisaalta ärsyttää nämä kulloinkin muodissa olevat sairaudet tai muut salaisuudet. Toisaalta voi olla lohdullista jollekin, joka kärsii samasta vaivasta, kuulla vertaistarinoita.
-
Tuoreimmassa HK:ssa on Vaala tutkittavissa kahden artikkelin kautta. Keskiaukeamalla esiintyy nuori pappi, joka asiayhteydessään kertoo Lamminahon lähtöseuroista. Lamminaho-tila on aikoinaan ollut vapaana virtaavan Oulujoen Vaalan koskien lohipaikoilla. Nyt se on "muinaismerkityksen" vuoksi Vaalan kunnalle valtion kautta tullut ja siellä pidetään joka kesä Herättäjäjuhlien lähtöseurat. Katja Niskala esiintyi puhujana seuroissa.
Toinen artikkeli on sivua myöhemmin ja kertoo Vaalassa syntyneen körtin, mm Mikkelin alueen kolportöörin Urpo Karjalaisen viimeisestä kirjasta "Ihmeellinen neuvonantaja" ja referoinnin on kirjoittanut emerituspiispa Wille Riekkinen. Sekä kirjailija että referoija ovat uskollisia Israelin matkojen vetäjiä.
-
Osasin toisaalle, kevyttä musaa, ladata Urpo Karjalaisen viimeisen kirjan esittelyvideon. Olemme Urpon kanssa huolestuneet siitä asiasta, kun YK:n alajärjestön UNESCON (kasvatus/kultturi ja tiedejärjestö) toimeenpaneva komitea ajaa sellaista asiaa, että Kalliomoskeijan ja Itkumuurin alueet eivät mitenkään ole olleet juutalaista aluetta. Kalliomoskeija on rakennettu muinaisen Araunan puimatantereen päälle. Sitten siinä oli kaksi juutalaista temppeliä. YKdemokratia voinee tällaisenkin asian enemmistöpäätöksellä todeksi äänestää.
-
^
UNESCO:n toimeenpaneva elin äänesti yllä olevasta asiasta eli, että juutalaisuudella ei ole mitään siteitä Temppelivuoreen ja Itkumuuriin. Pimeyttähän tämmöinen on.
-
Ei tuollaisia asioita ratkaista äänestämällä.
Luin sekä UNESCON että Netanyahun versiot siitä, mitä asiasta on sanottu ja huomasin merkittäviä eroja. Kulttuurijärjestö painottaa Jerusalemin Temppelivuoren merkitystä kolmen uskonnon yhteisenä pyhänä paikkana, jossa rauhallinen rinnakkainelo on ainoa oikea tapa edelleenkin.
-
On jo äänestetty.
-
^
UNESCO:n toimeenpaneva elin äänesti yllä olevasta asiasta eli, että juutalaisuudella ei ole mitään siteitä Temppelivuoreen ja Itkumuuriin. Pimeyttähän tämmöinen on.
Niinpä.
-
Ei tuollaisia asioita ratkaista äänestämällä.
:opettaa:
-
Tämä on UNESCO:n omilta sivuilta. En löydä tästä niitä asioita, joista Netanyahun hallitus on vetänyt herneen nenäänsä.
http://www.unesco.org/new/en/media-services/single-view/news/statement_by_the_director_general_of_unesco_on_the_old_city-1/#.WAPabckUEdU
-
Asiassahan on yhtä paljon kysymys Raamatun perusteista. Pitääkö Vanhantestamentin tekstit monilta osilta heittää kuoppaan? Äänestetty on. Onneksi on USA.
Ei tässä nyt olla demonisoimassa muslimeja, mutta ei niiden hommia aina pidä selittää villan valkeiksikaan.
-
On mentävä Uusi Testamentti edellä.
-
^
Kirkonmenoissa on kyllä toisinpäin :003: :017: :039:.
-
^
UNESCO:n toimeenpaneva elin äänesti yllä olevasta asiasta eli, että juutalaisuudella ei ole mitään siteitä Temppelivuoreen ja Itkumuuriin. Pimeyttähän tämmöinen on.
No nyt tämä asia oli esillä äsken television pääuutisissa.
Niin ja mainittiin että USA ja Israel lopettaa maksut Unescolle. Näin ymmärsin.
-
Mistä löytyisi asiallinen uutinen tästä äänestyksestä? Tuohtuneista kannanotoista on vaikea löytää varsinaista asiaa.
-
Pena, Sinulla on vain tietty asenne.
-
Mulla on sama asenne kuin Penalla. Tietty asenne on kohdallaan.
-
Pena, Sinulla on vain tietty asenne.
On vaikea asennoitua, kun ei tiedä itse asiaa, vaan pelkkiä muiden asenteiden ilmauksia. Nyt löysin tämän, jota täytyy lukea huolella: http://www.haaretz.com/israel-news/1.747982
-
Professori: Unescon Jerusalem-päätös halventaa juutalaisia ja kristillisiä arvoja
Ulkomaat - Jussi Rytkönen 21.10.2016
Vanhan testamentin ja judaistiikan professorin Antti Laadon mukaan päätös Temppelivuoren juutalaisnimistön häivyttämisestä paljastaa yhden seemiläis-arabialaisen kulttuurin julmimmista tavoista.
https://www.kotimaa24.fi/
-
^
En osannut avata.
-
Professori: Unescon Jerusalem-päätös halventaa juutalaisia ja kristillisiä arvoja
21.10.2016 15:30 - Jussi Rytkönen | Ulkomaat
Jerusalem
YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco päätti kokouksessaan Pariisissa viime viikolla päätöslauselmasta, jossa Jerusalemin Temppelivuoresta puhutaan vain islamilaisena paikkana.
Järjestön ohjelma- ja ulkosuhteiden komissio hyväksyi päätöslauselman äänin 24–6. Kaikkiaan 26 jäsenmaata äänesti tyhjää, poissa äänestyksestä oli kaksi maata.
Äänestyksessä päätöslauselma vietiin läpi enimmäkseen muslimimaiden äänin.
Päätöslauselmassa ei kiistetä sitä, että Temppelivuoren alue on kolmen uskonnon pyhä paikka. Mutta Temppelivuoresta ja sen ympäristöstä käytetään päätöslauselmassa vain arabiankielisiä ja islamilaisia nimiä. Kuuluisa Itkumuuri mainitaan päätöslauselman englanninkielisessä tekstissä vain lainausmerkeissä. Temppelivuori on näin vain arabialaisittain al-Haram al-Sharif. Itkumuurin viereinen aukio taas on nimeltään al-Buraqin aukio.
Käytännössä päätöslauselmassa näin häivytetään tai minimoidaan Temppelivuoren monituhatvuotinen juutalainen historia. Temppelivuorella muinoin sijainneet juutalaiset temppelit ovat kuitenkin juutalaisessa uskonnossa pyhin mahdollinen paikka.
Maailmalla laajaa kritiikkiä herättäneen päätöslauselman tarkoituksena on sen tekstin itse ilmaisemana "turvata Palestiinan kulttuuriperintö ja Itä-Jerusalemin erityinen luonne".
Päätöslauselma myös kritisoi Israelin toimia Jerusalemin pyhillä paikoilla ja miehitetyllä Länsirannan alueella.
Unescon päätös on herättänyt valtavaa huomiota varsinkin Israelissa. Maan opetusministeri Naftali Bennett on BBC:n mukaan syyttänyt Unescoa siitä, että se "jättää huomiotta juutalaisuuden tuhatvuotiset siteet Jerusalemiin" ja "auttaa islamistista terrorismia".
Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu puolestaan on sanonut Unescon muuttuneen "absurdiksi teatteriksi".
– Jos väitetään, että Israelilla ei ole yhteyttä Temppelivuoreen tai Länsimuuriin, on sama kuin sanottaisiin, että Kiinalla ei ole yhteyttä Kiinan muuriin tai Egyptillä pyramideihin, Netanyahu sanoo BBC:n mukaan Facebook-viestissään.
Sen sijaan Palestiinan varalähettiläs Unescossa, Mounir Anastas, pitää BBC:n mukaan päätöslauselmaa hyvänä ja toivoo sen painostavan Israelin viranomaisia "lopettamaan kaikki väärinkäytökset". Erityisesti tällä tarkoitetaan arkeologisia kaivauksia Jerusalemin vanhan kaupungin alueella.
Nimen häivyttäminen on seemiläisessä ja arabialaisessa kulttuurissa halventavaa
Åbo Akademin Vanhan testamentin ja judaistiikan professori Antti Laato pitää Unescon päätöstä yksipuolisesti poliittisiin ajatuskuvioihin perustuvana.
– Seemiläisessä ja arabialaisessa kulttuurissa yksi julmimmista ja halventavista tavoista on häivyttää pois nimi. Nimi edustaa aina kantajaansa, ja siksi nimen säilyttäminen on keskeinen teologinen käsite seemiläisessä kulttuurissa, Laato kertoo.
Tämä näkyy Laadon mukaan hyvin vaikkapa Vanhan testamentin kirjoituksissa. Esimerkiksi Daavid ihmettelee Jumalan suurta armoa (2 Sam 7:23): "Onko toista kansaa, jota Jumala olisi tullut lunastamaan omaksi kansakseen ja jolle hän olisi itse antanut nimen?"
– On selvää, että Unescon päätös perustuu lähinnä yksipuolisiin poliittisiin ajatuskuvioihin ja päättäjillä ei ole ollut alkeellisintakaan tajua uskonnollisesta kohteliaisuudesta. Esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvosto on monissa asiakirjoissaan korostanut sitä, että Jerusalem on kolmen abrahamilaisen uskonnon [juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin] pyhä kaupunki, Laato toteaa.
Jokaisella tulee olla oikeus päästä pyhille paikoilleen.
– Ja siksi jokaisen uskonnon mukaisesti paikoilla on myös heidän traditionsa mukaiset nimet. Psalmin kirjoittaja kuvaa hyvin Jerusalemin keskeistä asemaa (Ps 137:5; heprean tekstin mukaan sanatarkasti): "Jos minä unohdan sinut, Jerusalem, niin unohda sinä minun oikea käteni."
Lähi-idässä arkeologia ja historia ovat herkkiä tieteenaloja. Arabimaailmassa voi törmätä sellaisiinkin väitteisiin, joiden mukaan juutalaisten temppelit – varsinkaan Salomon temppeli – eivät ole edes sijainneet Temppelivuorella.
Laato toteaa, että asiassa taustalla häilyy nykyisessä arkeologisessa tutkimuksessa esillä oleva ongelma.
– Kyse on siitä, missä määrin Jerusalem oli merkittävä kaupunki Daavidin ja Salomon aikana (n. 1000–930 eKr.). Tähän liittyy myös kysymys Jerusalemin temppelin iästä. Kaikki Vanhan testamentin tutkijat ovat kuitenkin selkeästi yksimielisiä siitä, että temppeli rakennettiin jossakin vaiheessa Jerusalemiin sille alueelle, jossa nykyinen Kalliomoskeija sijaitsee, Laato painottaa.
Laadon mukaan tämä ensimmäinen temppeli hävitettiin 587/86 eKr.
– Edelleen vallitsee yksimielisyys siitä, että toinen temppeli sijaitsi tällä samalla paikalla. Kun tämä toinen temppeli hävitettiin 70 jKr, niin juutalaiset ovat siitä asti toivoneet pääsevänsä takaisin Luvattuun maahan.
Jerusalemin temppelialue on Laadon mukaan aina ollut keskeinen osa juutalaista uskoa.
– Juuri siksi Unescon päätöstä on syytä pitää taitamattomien poliitikkojen ikävänä harha-askeleena, jossa tullaan halventaneeksi ennen kaikkea juutalaisia, mutta myös kristillisiä uskonnollisia arvoja, Laato sanoo.
Luovutetun Karjalan suomenkielinen nimistö vertautuu Jerusalemin tilanteeseen
Professori Laato vertaa Temppelivuoren juutalaisesta nimistöstä vaikenemista Suomen sodissa menettämiin alueisiin.
– Suomi menetti toisessa maailmansodassa suuria alueita Karjalasta, Petsamosta ja itäsaaristosta. Kuitenkin Suomessa yhä vieläkin puhutaan näistä alueista suomalaisilla nimillä, vaikka paikoilla on uudet venäjänkieliset nimet.
Suomalaiset nimet ja niiden muistaminen ovat Laadon mukaan tärkeä osa suomalaista historiaa. Ne kertovat siitä, että monien suomalaisten sukujuuret ovat näillä menetetyillä alueilla.
Laadon mukaan Juha Vainio kiteyttää suomalaisia tunnelmia hyvin laulussaan Mies Itäsaariston:
"Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin, ne verhoutuvat sumuun kyynelten. Sitten innostuu taas hän, entistäkin enemmän: Me omistimme luodon jokaisen. Mä tuijotan mun tyttäreni vaariin. Suursaaressa sen synnyinseutu on. Vaikka on jo hämärää, silmiin hyvin häämöttää tuo kaukoranta Itäsaariston."
– Laulu päättyy toiveeseen, joka muistuttaa tietyllä tavalla monisatavuotista juutalaista kaipuuta omalle pyhälle maalle, Antti Laato sanoo.
"Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin, kuin kurkottaen yli aallokon. Ja hän elää siksi vaan, että vielä uudestaan, sais kerran kiertää Itäsaariston."
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/professori-unescon-jerusalem-paatos-halventaa-juutalaisia-ja-kristillisia-arvoja/
-
Onko tuosta edelläolevasta vedettävä johtopäätös, että palestiinalaiset ovat kuin venäläiset ja suomalaiset kuin israelilaiset; että Israelin kuten Suomenkin on tyydyttävä vahvemman oikeuteen?
-
Kiitos suomennoksesta.
Israel on sodissa ollut voittaja. Arabialainen puoli ei halua tehdä rauhaa, vaan jaksaa odottaa vuosikymmeniä uutta parempaa aikaa.
N-liitto oli vahvempi puoli aikoinaan, en anna Israelilta pois vahvemman osaa, ainakaan lyhyessä juoksussa.
Israel ja Jordania ovat ymmärrykseni mukaan tehneet sopimuksen em pyhistä paikoista. Nyt yhtäkkiä tilalle on tullut "Palestiina". Sopimusten kauttahan on edettävä. Ei Israelia voida ylitsekäydä.
-
Onko sillä merkitystä, että puolet Israelin väestä on kotoisin Neuvostoliitosta (Venäjältä) ja Puolasta?
-
Tässä sekoitetaan tarkoituksellisesti kielet ja uskonnot keskenään. Lähtökohtana lienee yksinkertaisesti se, että arabia on yksi UNESCO:n virallisista kielistä, mutta heprea ei ole. Vaikka Islam onkin Arabiasta lähtöisin ja Koraani on kirjoitettu arabiaksi, kaikki muslimit eivät puhu arabiaa eivätkä kaikki arabiaa puhuvat ole muslimeita.
-
Israel on hyvin tarkka siitä, että kuka luetaan juutalaiseksi. Ymmärrykseni mukaan N-liitosta muuttaneet ovat juutalaisia perimältään.
Mielestäni Pena ei ole löytänyt paikkaansa, vaan itse sekoittaa.
-
Jos sekoittaminen tarkoittaa tässä tarkkojen määritelmien ja jyrkkien rajojen hämärtämistä, katson sen paikakseni. Minusta on surullista, että Abrahamin jälkeläiset kinaavat esi-isänsä perinnöstä tällä tavalla.
-
Kun digitaalivallankumouksen myötä puutteenalaisten koulutustaso nousee, on mahdollista paineen vähentyä.
Kristillinen maailma saa rinnalleen valistuneen kumppanin.
Nippeliaskartelu väistyy laajempien visioiden tieltä. Yhteisestä päämäärästä maapallon rakentamiseksi tulee totta.
-
Tuli hyvä lehti. Luin ensin Antti Eleniuksen hastattelun ja se sulatti sydämeni. Sitten Korpit, ne taas kuvaavat touhotusta meillä nyt. Siis Matti ei touhota juhliensa suhteen, mutta minä sitäkin enemmän.
Jaksaako sitä vielä joulutouhotukset suorittaakaan . :017:
Muun osan lehteä jätän suosiolla tuonnemmaksi. Tässä onkin riittämiin tälle päivälle.
-
Luin viimeisen HK:n. Siinä oli minulle tuntemiani ihmisiä tapeetilla, harvinaista kyllä. Kirjalistaani tuli Jaana Marjasen referaatin johdosta Helenan ja Daavidin kirja Nepalin ajasta. On siinä tarina Minnan kirjoittamaksi, kun äiti ja isä menehtyvät lasten jäädessä tänne. Sitten Maunon tarina. Tähän liittyen meitä istuu yhdessä valokuvassa neljä aikuista ihmistä Vaarojen matkan juhlilla sadeasussa, siis Sotkamon juhlilla. Lopuksi merkkasin almanakkaan Urpon ja Ramin matkatiedot, päätös pitänee tehdä ihan näillä lumilla. Nyt suljen ja kuuntelen, minulle tärkeän, puolalaisen laulelman You tubessa List do palestyny.
-
Minulle oli mieluinen juttu Pertti Revon kirjoitus Lohduksi-Älä karkaa itseltäsi.
Revot ovat usein Mukkulan kirkossa messussa, ja seuroissakin heitä olen nähnyt.
Kirjoituksen hiljentymisharjoitus on merkityksellinen minullekin,se on ortodoksien käyttämä ja neuvoma tapa kuulla Jumalan puhetta sielussaan.
Jaskan kuva lehden kannessa on taidevalokuva. Sama toistuu sisäsivulla. Jaska siis keskittyy nyt virsikirjan uudistustyöhön ja meillä hämäläisilläkin on uusi aluesihteeri toistaiseksi.
-
Eilen tullut Kuukauslehti on nyt kokonaan luettuna. Tämä numero on keväisen monipuolinen, elämän värittämä.
Ensimmäiseksi luin Väätäisen veljeksistä, lienevätkö PekkaV;n Väätäisiä ?
Korpit kurkkaan aina heti. Poika kasvaa iässä ja viisaudessa, on muutoshaluinen,
Wau!
Viehättävä aukeama on sivujen 8 - 9 kertomat; Kun maailma ei riitä, ja Kiitos ja anteeksi.
Edellisen kirjoittaja on hengensiskoni, siksi juttu puhutteli syvälti. Sanna Erkanahon keskusteluyhteys pieneen lapseen kahdella sanalla; koira ja hau, toimi hyvin . Siinä sydän kohtasi sielun, ikä ei ratkaissut, eikä puheen paljous ja koreus.
Roomassa, oli kirkkohistoriaa ja samalla matkakuvaus. Pidin tästä, pidin koko lehdestä, kaikesta !
-
Odotan pääsyä V-heittoon, että saan myös HK:n käsiini. Väätäisten artikkeli kiinnostaa. V -76 oli arolla yksi Väätäinen sotilaspappina, jos on siitä sukusarjasta kyse.
-
serkku
-
Ensimmäiseksi luin Väätäisen veljeksistä, lienevätkö PekkaV;n Väätäisiä ?
setiä
-
Hengellisen Kuukauslehden lueskelin. Jäi taas kerran kaksijakoinen tunnelma mielen päälle. Kirkon ulkomaanavusta kirjoitetaan niin auvoisesti, vaikka mielestäni sen puuhissa on puolueellisuutta ihan riittävästi.
Ja toisena kirja-arvio karvaista kokemuksista. 60-luku näyttää olleen monelle nuorelle teologille vapauden rajojen laventamista kodin perinnön ulkopuolelle. Kun oli niitä maallisia idealisteja kotomaassa ja naapurissakin, että "proletariaatin diktatuuri olisi demokratian ylin muoto". En todellakaan tiennyt moisesta aallosta kuin vasta täällä foorumilla kirjoitettuna.
Saan kirjoittaa, että en välillä muutamaan vuoteen halunnut tilata HK-lehteä oppositioasenteeni johdosta, mutta ei se lopulta ollut kivaa. Minunlaisen poliittinen aivopesu olisi aika vaikeata, että siedän omassa lehdessä erilaisuutta jossain määrin, puolin ja toisin. Onhan peistä kalisutettu.
-
^
Olinpas karsealla päällä. Niin on tuntemus tuolloin ollut.
Maaliskuun HK on virsiuudistuksen "luille" koottu. Hyviä artikkeleita kaikki, Nilsiään olisi päästävä kuuntelemaan.
Kaisa Viitalan kirjoitus "Me taistelemme veisaten Siionia ja rukoillen 1937-!946" oli omia aatteitani "hyväilevä", pakko on tunnustaa artikkelin historiallinen ajatusmaailma iholle tulleeksi. Körttifoorumilla referoitiin lyhyesti Mika Siirosen kirja Mustan lipun alla Elias Simojoen elämästä. Körtit ottivat kantaa sotia ennen ja sen jälkeenkin, saan todeta, että tänään näyttäisi olevan toisenlainen henki.
Takasivulla nuori mies, tämän päivän Elias on kuvassa lomalla ja se on hyvä, sillä matkailuhan avartaa. Hän ilmoittaa tykkäävänsä Tuuli työntää kulkijaa-virrestä. Kuin myös, mutta ... ottaa vielä lujille.
-
Kirkon ulkomaanavusta kirjoitetaan niin auvoisesti, vaikka mielestäni sen puuhissa on puolueellisuutta ihan riittävästi.
Avustusjärjestön puolueellisuuta on nähdäkseni kahdenlaista. Toinen olisi avun antamista niille, jotka eivät sitä tarvitse. Toinen olisi avun torjumista niiltä, jotka sitä kapaavat. Kumpaa nyt tarkoitat?
-
^
Tapasi mukaan viisastelet. Kirjoitin mielipiteeni, koska minullakin on tietolähteitä. Aika tarkkaan arvannen tarkoituksesi. En halua jatkaa.
-
Aika tarkkaan arvannen tarkoituksesi. En halua jatkaa.
Miksi siis aloitit? Arvailut toistemme tarkoituksista aiheuttavat pahaa mieltä. Siksi olisi reilumpaa kirjoittaa riville se, minkä luulee olevan rivien välissä.
-
Kuulkaas veljet, kyllä se siitä... :kahvi: :023: :039:
-
Veljekset kuin ilvekset
-
Huhtikuun numero on jo lähes luettuna minulla. Viehättävän keväinen ulkoasu on paranemistaan parantunut.
Monta hyvää lukua oli luettavaksi, kuten takasivun kertoma Varpaisjärven Paavon ja Riitan tupa. Samoin Matti Härkösen ja Paavon historia.
Korpit taitavat ruokkia pesässään ' käenpoikaa' joka näyttää huuhkajalta. Liikaviisas tuo rontti alkaa ollakin.
Löytyn veljeksistä on aika kiva lukea.
Lappajärveltä löytyy erikoinen kirkko, siitä juttu ja kuvia.
-
Uskallan taas kirjoittaa tutustuneeni HK:n numeroon 4/2017. Löysin aatemaailmani kirjoituksessa Uudessa maailmassa 1947-1956. Historiaa on hankala väärentää. Osiossa yhteystiedot on uudenmallinen ryhmäkuva. Monia ulkonäöltä tunnen, mutta suurennuslasini on Kankaalassa, joten tarkistelut teen myöhemmin.
Viimeistä lehteä 31/32 kääntelin useampaan kertaan, kun siinä on "historiaa" ja körttistä asiaa. Antti oli löytänyt v1967 lehdestä lyhyen tuokion kuopiolaisen pikkupojan elämään. "Teksti on tuoretta ja tähän aikaan hyvin sopivaa, eikä tarvitse muuksi muuttamista".
-
Olen lehteni lukenut, paljon lyhyitä kirjoituksia, joissa "asiaa". Mika Nuorva oli hienosti koonnut kaksi valokuvaa yhteen artikkeliinsa Seurat olivat aikansa some. Kuvassa on yläosassa mustavalkoisina viisi pojankoltiaista, kolmella hattu päässään. Kuva on ainakin Härmän aukeilla kirjassa s 368, merkinnällä Kankahankylän pojanmälkkejä. Alarivissä väreissä tämän ajan tyttäriä, yhdellä pipo päässään.
Kuopiolainen Reijo Mattila kirjoittaa muistikuvistaan piispa Olavi Kareksesta. Kansikuvassa on Laura Malmivaara, meille tunnettu näyttelijä.Tässä yhteydessä muistan pari kirjoitusta Väinö Malmivaaran kirjasta Armoistuimen eteen: kiitos miehet ja kaatuneiden muistolle, tulilinjojen miehille ja heränneen kansan sankarivainajapapeille.
-
Hengellisen Kuukauslehden levikki vuonna 2015 oli 4510.
Hengellisen Kuukauslehden levikki vuonna 2016 oli "vain" 4147.
( Lähde: Yhteen hiileen, Herättäjä-Yhdistyksen jäsenlehti )
Karuja numeroita, perin karuja! Muistelen ettei siitä ole mahdottoman kauan kun HK:n levikki oli noin 6000.
Mitähän tästä pikkuruisesta levikistä nyt sanoisi? Vai onko parempi etten puhu mitään? :kahvi: :icon_eek:
-
Pitäisi tutkia asia. Tiimi tekee aivotyön. Jotakin nikapyörää meissä on jo tällä foorumillakin, saati sitten seuraliikkeessä.
-
Hengellisen Kuukauslehden levikki vuonna 2015 oli 4510.
Hengellisen Kuukauslehden levikki vuonna 2016 oli "vain" 4147.
( Lähde: Yhteen hiileen, Herättäjä-Yhdistyksen jäsenlehti )
Karuja numeroita, perin karuja! Muistelen ettei siitä ole mahdottoman kauan kun HK:n levikki oli noin 6000.
Mitähän tästä pikkuruisesta levikistä nyt sanoisi? Vai onko parempi etten puhu mitään? :kahvi: :icon_eek:
Tuota on vaikea tulkita paljonko siitä on paperimedian yleistä romadusta ja paljono muuta. Sanomalehtien paperilehtien levikit ovt vajuneet 40-60% riippuen muista olosuhteista. Avu ja Seuran levikit ovat enää 130000 molemmin puolin. Menestyvät lehdet maksetaan muuten kuin tilaamalla ne. Suurimpia ovat Yheishyvä ja Veromaksajien keskuslliiton Taloustaito. (http://www.aikakauslehdet.fi/levikit/)
-
Hengellisen Kuukauslehden kaksoinumero 11-12 on ollut pöydällä muutaman päivän, mutta äsken vasta asetuin sitä lukemaan. Toinen toistaan parempia juttuja se sisälsikin.
Uuden hallituksen puheenjohtajan Tapani Rantalan haastattelu antoi toivoa nuorten körttien kasvusta. Toivosta oli parin muunkin kirjoittajan kolumnissa kysymys.
Usein käytämme toivo-sanaa, luottaen sen salaiseen voimaan.
Toisenlaisen käsittelyn toivosta sain hienosta kirjoituksesta Rätti. Kirjoittaja on nimeltään Hanna Kirjavainen, ja hän todella osaa ilmaista ajatuksensa.
Rätti: https://www.h-y.fi/3085-kolumni-11-12-2017
Lehti 11-12 sisällysluettelo: https://www.h-y.fi/3082-uusin-lehti
-
Kun Hengellisen Kuukauslehden uuden numeron avaan, huomaan lähes kuukausittain jotakin uutta, tarkoitan uudistumista tapahtuneeksi. On taas muututtu matkalla.
Minusta näin on hyvä, näin tuleekin olla. Kuvasta jossa on 130 vuotta sitten ilmestyneen Kuukauslehden sivu, nousee ajatus niistä sanoista kun joidenkin mielestä ' tulisi olla kuten ennen'.
Lukemistani jutuista pidin eniten oman lahtelaisen Pertti Revon Lohdutus-sivulla olevasta tekstistä Totuus itsestäni.
Pertti pohdiskelee Raamatunlauseiden ja muutamien teologi-filosofien lauseilla miksi itsensä tunteminen on niin ylivoimaisen tärkeää. Se on kaiken edellytys oppia tuntemaan myös Jumalaa.
Monta hyvää juttua luin jo kiireesti. Minna Kettunen keskustelee ortodoksi-isä Martin kanssa kamarikeskustelussa.
Emilia Karhu referoi edellisen Aholansaaren Körttifoorumin kuulumisia, osallistujien mielipiteitä. Mielenkiintoista !
Vilho Vähäsarja esittelee Torsti Lehtisen kirjoja, ja erityisesti kirjoittajaa.
...Mutta. Korppien filosofia on vähentynyt yhteen strippiin. 'meidän tulee vähetä'-henkeenkö ?
Tietosivu Tamperee Herättäjäjuhlista on ns. etko.
Uutisia: Jaakko Löytty jää eläkkeelle.
-
Emilia Karhun artikkeli on luettava useampaan kertaan, sillä siinä koputtaa moni kohta meikäläisen kovaa u-luuta. Taidan olla arka tietyissä asioissa, en ole rauhanomaisesti epäpoliittinen. Tapani uskoa lienee myös omapäinen, mutta näinhän sallitaan.
Kirjoitin Urpolle pari kysymystä syksyn körttimatkasta. En haluaisi nipottaa, mutta ei samat kuluneet kivet aina kiinnosta, vaikka ne sijaitsevatkin rakkaalla Kaanaan maalla.
-
Mukavaa että veli-Veneheitolle kuitenkin tulee HK. Lehti on sellainen, että on siellä jokaiselle jotakin, ja eräille paljonkin.
Minulle ovat niin rakas Kotiliesi ja viisas Suomen Kuvalehtikin ovat käyneet vähemmän tärkeiksi, mutta HK on aina yhtä hyvä, jollei parempikin.
Nyt kun HY on uudistanut sivustonsa, ei voi ainakaan tällä hetkellä linkittää lehden juttuja. Olisin halukkaasti linkittänyt Pertti Revon jutun. Ne joille ei lehti tule, saisivat tilata sen. Hyvän voi sitten laittaa kiertämään ,kun on sen lukenut.
Virsien osalta on nyt parempaa se, että kun kopioi yhden virren, sen voi linkittää ilman että kaikki kymmenen kopioituivat samalla . Niin kävi ennen, siksi laitoin vain linkin ko virrestä.
Ja , rakas veli, älä arvostele omaa uskoasi. Kaikilla se on omansa, jollei joku ole sitä takomalla takonut päähäsi, jolloin se ei ole o m a a . Usko on sielussa ja sydämessä. Aivu-uskoa Paavokin moitti.
-
Kortit on jo jaettu, joten näillä pelataan :039:.
Olen aika kauan lukenut HK:ä, välillä olin oppositiossa, mutta ei se ollut kivaa sekään.
-
Sikäli kuin Antajasta mitään ymmärrän, niin kaikki kortit ei ole vielä jaettu, vaan
lisää uutta jatkuvasti saamme, ja meille annetaan ymmärrystä vastaanottamiseen! :109:
-
"Jäseneksi liittyminen on peukuttamista"
...
Herättäjä-Yhdistyksenpuheenjohtaja Tapani Rantala toivoi ihmisten ajattelevan, että jäsenyys on vähän kuin sosiaalisen median peukutus: haluan kannattaa tätä liikettä, siispä liityn jäseneksi.
Kaisa Viitala
Jäseneksi voi liittyä osoitteessa www.h-y.fi/yhdistys/jasenyys/liity tai soittamalla Herättäjä-Yhdistykseen.
s.10
-
Kuinka moni on liittynyt?!
-
Kts. äänestys ylhäältä!
-
Vaikea äänestää mihinkään pyydettyyn kohtaan, koska mikään vaihtoehto ei sovi minulle.
-
Vaikea äänestää mihinkään pyydettyyn kohtaan, koska mikään vaihtoehto ei sovi minulle.
Sama täällä. Joku 'kuulun tällä haavaa' -rastitus olisi paikallaan.
-
^ Lisäsin, ole hyvä.
-
3 oli äänestänyt äsken. Niinkö harva lukee, vai oliko vaihto-ehtojen puute syynä? En ole jäsen ja en aio liittyä esim. puuttuivat. Edellyttääkö jäsenyya esim. ev. lut kirkon jäsenyyttä? Nykyisen avioliitolain hyväksymistä ,myös kirkossa? Muiden kirkkoja luvallisesti käyttävien yhdistysten jäsenyydestä luopumista, joilla on eri käsitys eräistä kirkon käytännöistä? Kiinnostunuthan voi olla monenkin yhdistyksen seuroista, opista ja käytänteistä, eikä ainakaan körttiseuroihin osallistumisessa ja veisaamisessa ole jäsenkirjaa tyrkytetty..... Juhlien etukäteiskustannuksiin osallistumista kylläkin. :icon_rolleyes:
-
Nykyisen HK:n ulkomuoto on oikeastaan kiva, kun käytetään värejä rohkeasti. Kuopion ajalta muistan Jaana Marjasen, ainakin Puijon kirkonmenoista. Hän oli myös uraa uurtava rohkea nainen, kun osallistui yhden veljesjärjestön viikkotapaamisiinkin. Hänen tekstinsäkin olivat minun hyvä lukea. Viimeisessä numerossa siellä takana oli mielenkiintoinen kirjoitus Armeniasta Suomeen kotoutuneen ja körttien hyvin tunteman Kaisa Röngän kohtaamisesta kirkonmenojen jälkeen.
-
Tuli Kuukauslehti.
Kokonaan en ole sitä vielä lukenut, mutta sivunlaidan ajatelmissa oli selä J.L. Runebergiltä, että Paavo Ruotsalaiselta sisäistettävät sanat.
Keskustelu pelastusvarmuudesta ei antanut juurikaan uutta. Se käytiin Pelastusarmeijan näkemyksien ja heränneitten toivovan asenteen kesken.
Raudaskylän opiskelijat olivat tyytyväisiä opistoonsa ja sen suomiin asumis- ja viihtymismahdollisuuksiin.
Takannessa oli ent. Körttifoorumin Sanneli kuulumisineen. Oli hauska taas pitkästä aikaa kuulla hänestä.
Korpinpesässä oli tyytymätön korppi. Missään some-maailman keskuudessa ei h ä n t ä oltu huomattu, ei peukutettu, ei siis arvostettu.
Pesäkaverikin kehtasi kertoa ettei hänellä ole facebookia.
-
Numero 7─8/07. Sisältö
"Elämän kestävä peruskallio" on pääkirjoitus
Seuraava aukeama herättää vihreällä värillä. Taas Nivala ja juttua perinteestä, mikä on alatieläiselle mannaa. Muistan juhlamatkan kuorma-auton lavalla.
Kolumni todistaa meidän olevan vallan ytimessä. Mutta kuinka kauas Keskusta-oikeisto ajautuu ymmärtämättömyydessään todellisuudesta? Mikä osa väärinkäsityksissä on muureilla, mikä vallan (lue vaikuttamisen) halulla?
Aukeamalla s. 8─9 on Valo-teema: kirkkovuoden aihe koskettelee kelvollisuutta ehtoolliselle. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että e-pöytään ovat kaikki kelvollisia, koska anteeksi pyytäminen ei ole helppoa. Sananselittäjä minussa tahtoo sitten tarkentaa ja lisätä, että sovintokehoitus on "pieni vihje, millaisia tekoja hän kaipaa".
Kestävät sanat lohduttavat. Jos kivi ei millään muutu leiväksi, kuoleman hetkellä kuitenkin. "Nykyisessä Histan kartanossa Espoossa...Viimeisen kerran yhtenä miehenä, jo seuraavana talvena F.G. Hedberg lähti lopullisesti teilleen." Ei sentään 'omille'. Kuinka monelle ensi kesän Herättäjäjuhlat muodostuvat viimeisiksi? Kun yksikin lähtee, osa minua lähtee. Jos minä lähden, lähden kylliksi saaneena.
Joka sanan luin Heristen kenttätoiminnasta. Menen itse ylihuomenna kapteenin komentoon. "Esa ja Jyrki tietävät, että talkootöihin on tultu monista eri syistä. 'Yksikin talkoolainen tuli hommiin...'." Valokuvat avasivat toimintakenttää. Yöt on tarkoitus olla Siikaniemessä.
Entiset mikkeliläiset ovat rakentaneet modernin tanssi- ja runoesityksen sellon säestyksellä.
Nuoret tulevat joukkoon rakastettuina (s.18─19).
"Olen nähnyt Kiusaukset toistakymmentä kertaa. Jokainen esitys on ajallaan ollut toinen toistaan vahvempi passio, puhdistava kokonaiselämys, joka on puhutellut minua omaan elämäntilanteeseeni." (Maija Paavilainen). Luulin, että kantaesityksen Toinen ilta ja pari muuta sen jälkeen riittäisivät. Nyt epäilen, etteivät ole tarpeeksi.
Ahiksessa istuttiin pöydän takana. Serkkuni palautti mieleen, että se oli Reino Porra, "Jumalan kulkuri", jonka miljoonatestamentilla historiallinen Wanha Karhumäki kohennettiin uuteen loistoon.
Vielä silmäilin seuraavaa aukeamaa. Tansaniassa Heränneen kansan lähetysrahaston työntekijöiden Marketta ja Antti Vanhasen kotisivut ovat http://markettajaantti.vanhanen.net.
Selaan loppuosan. Henkilöhistoriat ovat aina olleet mielenkiintoisia.
(Toivon löytäväni ilmoitussivuilta jotain Aholansaari Sinfonietasta, jolla on 10-vuotisjuhlakonsertti. Ohjelmassa on mm. Esa Ruuttunen: otteita Viimeisistä Kiusauksista.)
Tarinat körttikotien elämästä kiinnostavat.
Kuulumisissa Hanna Salomäki kysyy, millaiset ihmiset käyvät Herättäjäjuhlilla? (Lehdessä se on kirjoitettu pienellä?!) Juhlilla tehdään haastattelututkimus aiheesta. – Ja sitten Espoon Heristen juliste! Komea komea! "Hoida, neuvo, tietä näytä", Siionin virren 223 säe. Liikenneympyräaihe siirtää ajatuksen etuajo-oikeuden tosiasiaan ja mahdollisuuteen.
Sivulla 33 luemme, että "Ennen sunnuntain 8.7. päätösseuroja juhlilla olevat lapset kokoontuvat klo 13.45 kuorokatokseen laulamaan Siionin virren 295 'Herra siunaa kotia'."
Ensimmäisellä ilmoitusaukeamalla s. 34─35 ei ollut Sinfiksestä. Entä seuraava?
Kirjamainoksia.
Sattuneesta syystä tiedän kuitenkin, että Aholansaari Sinfonietan 10-vuotisjuhlakonsertti on lauantaina 7.7. klo 22.00 Ristinkirkossa Valtakunnallisen kuoron konsertin jälkeen ennen Meditatiivista hetkeä. Ohjelman hinta on 10/5 e. Ristinkirkko sijaitsee Linja-autoasemalta Lahdenkatua vasemmalle puolisentoista korttelia, josta oikealle Kirkkokatu. http://kartta.lahti.fi/lahdenseutu/ Kirkon osoite on Kirkkokatu 4.
Muokkaus (=lisäys): "Nykyisessä Histan kartanossa Espoossa...Viimeisen kerran yhtenä miehenä, jo seuraavana talvena F.G. Hedberg lähti lopullisesti teilleen." Ei sentään 'omille'. Kuinka monelle ensi kesän Herättäjäjuhlat muodostuvat viimeisiksi? Kun yksikin lähtee, osa minua lähtee. Jos minä lähden, lähden kylliksi saaneena.
:icon_eek:
-
Kiitos, tuo on Lajden Juhlien aikaan ilmestynyt Kuukauslehti. Tuota ei minulle vielä silloin tullut, mutta Juhlilla liityin jäseneksi ja tilasin lehden ja tästä seurasi arpajaisvoitto, viikonloppu Aholansaaressa. Olimme siellä Basson kanssa syyskuun lopussa 2007. Pääsin yhä varmemmin ' sisään'. Olin ehtinyt lukea yhtä ja toista herännäisyydestä. Aholansaaressa oli matkalukemisena kirja Paavosta, Piikikäs mies.
Talon kirjapöydästä ostin kirja Paavo Ruotsalainen talonpoikien herättäjä. Kirja ex libris kertoo sen kuuluneen Elina Karjalaiselle.
Jaska piti piti lauantai-iltana konsertin . Olin mukana joukossa, alatiellä.
Syntyi muistelu vuoden 2007 Kuukauslehden kylkiäisenä.
-
Aloitin 6/2018 HK:n lukemisen. Yleensä selailen lehden ensin läpi ja pikaisesti katselen kuvia ja tekstejä. Ensimmäisenä aina luen kolumnin, nyt oli taas vuorossa Jaana Marjanen Kuopiosta. Muistikuvani Kuopion ajoilta harvenevat. Sääli, sillä olin silloin vielä hyvässä vedossa.
Toisena luin artikkelin Ylistaron elokuvaseuroista. Ne on aloitettu jo vuonna 2015, jolloin näytettiin Pieni pyhiinvaellus-elokuva, jonka olen nähnyt televisiossa kahdesti.
Kesän herättäjäjuhlista oli koko sivun artikkeli "Kaikki tiet tuovat Kalevaan" ja valaiseva kuva avatusta katuosuudesta. Odottelen, että piakkoin saan vaunupaikkamme maksutiedot. Tuntuu hyvältä, kun ei tarvitse jännittää, että onko nukkumapaikka kunnossa.
Lopuksi suurennuslasin kanssa tutkin Herättäjän toimiston ihmisten yhteisvalokuvaa.
Että tälle kerralle näin paljon.
-
Kuukauslehdessä, joka tuli tänään, minua kiinnostaa juttu Jaajjo Eleniuksesta. En ehtinyt siihen paneutua, kun jalkapallo alkoi puskea päälle :003:
Lahtelaisen Pertti Revon kolumnin luin ja se on syvällinen kirjoitus Jumalan etsimisestä, Augustinusta lainaten.
Korpit oli loistava kaikessa yksinkertaisuudessaan, kuten loistavilla asioilla tapana onkin.
Kolme kuvaa, suuri kysymys: Kuka minä olen ? En tunne itseäni, keskustelevat korpit.
Auttava osapuoli kysyy: Aloitetaanko peilistä vai lintukirjasta ?
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
Muun luen paremmalla ajalla.
-
Juhlien pääsihteeri Petra Perttula kirjoittaa sivulla 17: ”Tampereen herättäjäjuhlien juhlatoimikunta toivottaa kaikki tervetulleiksi.
Juhlille tarvitaan vielä talkoolaisia
Oletko joskus pohtinut, miltä näyttää herättäjäjuhlien kulissien takana? Ilmoittaudu Tampereen juhlien talkoolaiseksi ja sukella sisälle suurtapahtuman järjestelyihin!...
Ilmoittautua voi vielä myös paikan päällä…
www.vapaaehtoistyo.fi/herattajajuhlat_2018
Juhlaviikonloppuna voi ilmoittautua talkootoimistossa tai soittamalla toimiston numeroon 040 804 9771.”
-
Tampereen juhlat video
https://www.youtube.com/watch?v=RELdqE2Hbqo
-
Moneen kuukauteen en ole muistanut kiittä toimitusta Hengellisestä Kuukauslehdestä. Luettu ne on mutta omat toimitukset olivat monta kuukautta tähdellisempiä.
Nytkään en ole vielä kokonaan lukenut, mutta kaksi erityisen hyvää on luettu ja koettu tutuiksi. Kolumni Purkka suuhun ja tippa silmään on kuvaus omista vaivoistani muutamissa paikoissa.
Sitäkin koetumpi on Lohduksi-sivun Jussi Leppälän kirjoitus Hiljaista hyräilyä pimeässä huoneessa. Se käsittelee pelkoja, vanhoja tuttujani. Hieno työ kirjoittajalta, ymmärrystä täynnä !
-
Satman, Sinähän pidät arveluideni mukaan HK:sta. :shock: paljon kiitoksia. O:)
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=747.0
Edellinen nimimerkkini oli "Satman".
-
Äsken tuli Hengellinen Kuukauslehti. Jo kannen kukkaloisto hyräytti kevätmielelle.
Lehden mukana jaettiin Nivalan Juhlien ohjelma. Molemmat on selattu, kuvat katsottu ja pari juttua HK:sta luettu.
Simo Juntusen pääkirjoitus kehottaa Ääntä käyttämään. Aihe käsittelee valtaa ja sen käyttämistä palaten aina Pontius Pilatuksen tekoon, vastuunpakoiluun.
Simon sanataituruus tässäkin todentuu kuten joissakin hänen parhaissa saarnoissaan. Oman ystäväpapin, Pertti Revon kirjoitus lohduksi-sivulla otsikolla Hitauden löytäminen on helmi ! Hänelle joka etsii kontemplaatiota Herraan tämä onkin kuin tienviitta.
Paljon muuta on vielä luvassa ja luettavana, ja mukana seuranneeseen vapaaehtoiseen keräykseenkin on osallistuttava.
(https://www.cosgan.de/images/more/flowers/014.gif) (https://www.cosgan.de/images/more/flowers/014.gif) (https://www.cosgan.de/images/more/flowers/014.gif)
-
Tässä HK netissä. Niitä juttuja jotka ovat tummemmalla otsikoitu voi lukea koneelta, mutta hyvä olisi jos tilaat paperilehden.
https://www.h-y.fi/lehdet/hk/uusin.html
alhaalla löytyy yhteystiedot
-
HK:n nro ´ssa 10/2019 0n mielestäni todella hyviä juttuja ja kolumneja.
Minua viehättävät kultturellit aiheet, Johannes Vähäsarjan haastattelu, Aino Suholan puhe Kirkkopäivillä ja Kaarlo Kallialan saarna Länsi-Suomen herännäisjuhlilla.
Tärkeitä asioita ovat niinikään Kiusaajan päiväkirja, Heikki Kemppaisen haastattelu ja takakannen Heimo Lipiäisen haastattelu.
Kaikki muukin on ' täyttä tavaraa'. Kiitos hyvästä lehdestä !
-
Lehteni odottanee Oulun asunnossamme. Oli alussa tarkoitus, että lehti tulisi suoraan tänne maaseutupaikkaamme, mutta "virkavalta" taisi puutua peliin ja HK alettiin toimittaakin Ouluun.
-
HENKIssä mukana.