Ymmärrys

[Leena]

Meinaan, kutistaja aloittaa sitten joka tapauksessa usein, tai toivottavasti tuosta, eikä totea,  että "mää ymmärrän sua niin kauheen hyvin" ja kysyykin vasta todettuaan ääneen levollisesti ja hillitysti, ettei noin oikeastaan saisi menetellä.   

[malla]

Psalminkirjoittaja miettii näin:

Ps. 119:169
   
Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.

[Saukkis]

Meinaan, kutistaja aloittaa sitten joka tapauksessa usein, tai toivottavasti tuosta, eikä totea,  että "mää ymmärrän sua niin kauheen hyvin" ja kysyykin vasta todettuaan ääneen levollisesti ja hillitysti, ettei noin oikeastaan saisi menetellä. 

Mää ymmärrän oikein hyvin, mitä sää Leena tarkoitat  Meillä oli kerran opiskeluaikaisten kavereitten tapaaminen, jossa ketoiltiin kuulumisia ja rupateltiin elämässä tapahtuneista asioista vanhoina kavereina. Niin eikös se, josta oli tullut psykiatri kommentoinut keskustelussa pää kallellaan, lempeän terapeuttisella äänellä, että miltä se sinusta tuntui? Ei, hyvänen aika, istutaan kavereitten kanssa syömässä, ja yksi puhuu kuin töissä olisi.

Malla otti esiin hyvän psalmin.

[Riitta-mummi]

Hyvä ymmärrys on lahja jumalalta. Ymmärtäminen voi olla järjen ja sydämen ja hengen yhteistyötä, tai opeteltua lepertelyä, kuten kerroitte; " Kyllä mä sitten ymmärrän sua kulta !  "-tyyliin.  Se on inhottava tapa joka tarttuu ellei ole tarkkana. Se ei auta perimmäisen kysymyksen äärelle, mutta auttaa ehkä kohdetta puhumaan enemmän.
Se on siis vain repliikki jolla yritetään keskustelua jatkaa. Siis lapsenomaista lepertelyä, ' pipiin puhaltamista ' johon mummimaisuudessani minäkin olen syyllistynyt.

[juhani]

Mää ymmärrän oikein hyvin, mitä sää Leena tarkoitat  Meillä oli kerran opiskeluaikaisten kavereitten tapaaminen, jossa ketoiltiin kuulumisia ja rupateltiin elämässä tapahtuneista asioista vanhoina kavereina. Niin eikös se, josta oli tullut psykiatri kommentoinut keskustelussa pää kallellaan, lempeän terapeuttisella äänellä, että miltä se sinusta tuntui? Ei, hyvänen aika, istutaan kavereitten kanssa syömässä, ja yksi puhuu kuin töissä olisi.

Malla otti esiin hyvän psalmin.

Körttiläisyydessä ja historiassa on "kamarikeskusteluja" käyty seurojen jälkeen. Siellä ei puhuttu "lempeän terapeuttisella äänellä". Vaan se on ja oli tervehenkistä keskustelua. Körttiläisessä sanottaisiinko nyt sielunhoitokeskustelussa "terapeutti" tulee alas kateederilta jututtamaan toista ihmistä. Me olemme samanarvoisia. Sielunhoidolliset keskustelut ovat siinäkin mielessä tärkeitä, että auttajan ja autettavan tasot häviävät. Jos minulla tulee terapeutti puhumaan lämpimän terapeuttisella äänellä pyydän kohteliaasti poistumaan tilanteesta. Sitten menen polttelemaan piippua.

[Pena]

Lämmin kuunteleminen lienee terapeuttisempaa kuin lämpimät puheet.

[Leena]

Körttiläisyydessä ja historiassa on "kamarikeskusteluja" käyty seurojen jälkeen. Siellä ei puhuttu "lempeän terapeuttisella äänellä". Vaan se on ja oli tervehenkistä keskustelua. Körttiläisessä sanottaisiinko nyt sielunhoitokeskustelussa "terapeutti" tulee alas kateederilta jututtamaan toista ihmistä. Me olemme samanarvoisia. Sielunhoidolliset keskustelut ovat siinäkin mielessä tärkeitä, että auttajan ja autettavan tasot häviävät. Jos minulla tulee terapeutti puhumaan lämpimän terapeuttisella äänellä pyydän kohteliaasti poistumaan tilanteesta. Sitten menen polttelemaan piippua.

Oikein toimiva terapeutti tahi analyytikko ei muuta mahda. Hän on ollut itse hoidossa ja muistaa siihen liittyneet tunnelmat. Huh joitakin tunteja  jolloin tunsi olevansa ihan no, minä ilmaisen näin, ulostetta,  sen toisen ollessa siinä pällistelemässä kunnes muisti että eihän siitä olisi tullut ikinä analyytikkoa ilman omaa hoitoa. Ja tietty huvittavaa havaintoa ettei hän ollut muuta kuin hiljaa eli koko tämä, tuota, ulostenäkemys oli minun luomukseni. 

Syitä sitten saattoi haeskella. Kyllä se mitä itse syvimmin kaipaan nyt on sellainen kamarikeskustelu jossa saisin kunnolla otteen peruspahuuksistani tai sanottakoon niitä miksi vain. Että siis ne erottuisivat epilepsiaan liittyvistä ärtymyksistä ja väsymyksistä, että olisivat jotakin, jouden kanssa rehellisyys aivan totta auttaisi eikä parannuksen tekeminen olisi toivotonta. Tauti ei minusta lähde, on järjetöntä tehdä sellaisesta parannusta kun muuta on!!

[Leena]

Lämmin kuunteleminen lienee terapeuttisempaa kuin lämpimät puheet.

Ja se erottuu. Ei hosumista vaikka olisi kiire, sillä pari sekkaa ei merkitse mitään. Hidas liikkuminen joilla luoda rauhallinen ilmapiiri, se jeesaa itseä myös. Minä opin niitä Lönnqvistiltä ja tärkein oli, etten ikinä kuunnellut ihmistä tietsikan äärellä  vaan tulin kokonaan pois lääkärinpöydän luota. Haeskelin aina erillisen pöydän ja sille jotain. Enkä tehnyt muistiinpanoja ellei tullut tietty olo että nyt tämä pitäisi siitä tai ollut pakko.

Oli kauhean kummallista mutta sairaanhoitajat valittivat parissa paikassa etten ollut tarpeeksi niinkuin lääkärillinen. Suunnilleen. Jäin miettimään oliko juttu vain sitä että inhoan lääkäreitä. Että oliko se väärin. En tiedä, ehkä tiimi olisi halunnut "lääkärin".

[Liina]

Mää ymmärrän oikein hyvin, mitä sää Leena tarkoitat  Meillä oli kerran opiskeluaikaisten kavereitten tapaaminen, jossa ketoiltiin kuulumisia ja rupateltiin elämässä tapahtuneista asioista vanhoina kavereina. Niin eikös se, josta oli tullut psykiatri kommentoinut keskustelussa pää kallellaan, lempeän terapeuttisella äänellä, että miltä se sinusta tuntui? Ei, hyvänen aika, istutaan kavereitten kanssa syömässä, ja yksi puhuu kuin töissä olisi.

Mää ymmärrän kans.
Oltiin joskus nuorina syömässää kiinalaista, ja sain omituisia oireita, ahdisti fyysisesti. Psykologikaverini (vastavalmistuneet, ovat siitä viisastuneet) ryhtyivät joukolla tulkitsemaan ja terapoimaan. Alkoi ahdistaa myös henkisesti.
Myöhemmin selvisi, että "traumareaktioni" johtui natriumglutamaatista, jolle jotkut ovat yliherkkiä.

[Leena]

Mää ymmärrän kans.
Oltiin joskus nuorina syömässää kiinalaista, ja sain omituisia oireita, ahdisti fyysisesti. Psykologikaverini (vastavalmistuneet, ovat siitä viisastuneet) ryhtyivät joukolla tulkitsemaan ja terapoimaan. Alkoi ahdistaa myös henkisesti.
Myöhemmin selvisi, että "traumareaktioni" johtui natriumglutamaatista, jolle jotkut ovat yliherkkiä.

Oikein niin peruskamaa. 

Mutta selitystä ei kukaan sitte kyllä usko.
"Sinun taitaa olla hyvin vaikea kohdata tunteitasi". 

[öppiäinen]

Ei, hyvänen aika, istutaan kavereitten kanssa syömässä, ja yksi puhuu kuin töissä olisi.

Positiivisesti ajatellen sanoisin, että tämä kaverisi on löytänyt itselleen sopivan työn: voi työssään hyödyntää juuri sitä, mitä tekee vapaallakin.

[Leena]

Positiivisesti ajatellen sanoisin, että tämä kaverisi on löytänyt itselleen sopivan työn: voi työssään hyödyntää juuri sitä, mitä tekee vapaallakin.

Juu. Miksi ei. Toisen käytöksen ja motiivien tulkinta ilman hoitosopimusta kantaa puolivirallisesti nimitystä jota en tässä lausu ääneen.

[Riitta-mummi]

On vielä palattava tähän ymmärrys-asiaan. Luen nyt Mestari Eckhartin Sielun syvyyttä toiseen kertaan. Tajuaminen onkin nyt hyvin erilaista, luonnollisestikin.
Ajatuksia olen ajatellut, vastauksia saanut ja muutamia muitakin hyviä kirjoja lukenut.

Nyt mielestäni Eckhart menee rohkeasti hyvin pitkälle sanoessaan; Jumala antaa ymmärryksessä Itsensä. Jolla on ymmärrys, sillä on Jumala.
Ensi reaktioni oli; Ei voi olla totta !  Onko minussa muka Jumala ! Ei tunnu yhtään jumalalta, jumalaiselta vielä vähemmän !

Raamattu sanoo meidän olevan Jumalan kuva. Mutta että Jumala kaikkineen on meissä ja me olemme Jumala.   
Kuka rohkenee olla samaa mieltä ?
Siksikö Hän antaa kaikille kaikki synnit anteeksi kun ei itseään vastaan voi olla?

Toisessa kohtaa E sanookin,ja että myös Augustinus on samaa mieltä; Jumala käyttää hyväksemme myös meidän syntejämme.

Tähän perustunee myös Paavo Ruotsalaisen ja Wilhelmi Niskasen näkemys syntisten hyvästä osasta. Niistä on tehtävä joka päivä tili .

Aika paljon olen alkanut ymmärtää katolisen kirkon luostarilaitosta. Paljon on sitä mitä kananaivoni eivät käsitä.  Pyhimykset, rippituoli, lihansa kurittaminen.

Entä te ?

 

[Pena]

Nuo pyhimykset, rippituoli, lihansa kurittaminen ja vastaavat taitavat kuulua asioihin, jotka ovat hyviä renkiä, mutta huonoja isäntiä. Pyhimyksistä vonee tulla 'kotijumalia', rippituolista keino lakaista syntejään 'maton alle' ja lihansa kurittamisesta hengellistä 'kehonrakennusta'. On siis - kuten aina - pidettävä katse suunnattuna Kristukseen.

[Riitta-mummi]

Kiva kun kirjoitit.  Juuri noista syistä kai alitajuisesti en niistä löydä uskoa enkä Jumalaa. Viisautta on luostareissa aina ollut, ja se on hyvä.

Vaikka luostarit ovat tehneet ja tekevät yhä paljon hyväntekeväisyyttä, sairaanhoitoa , opetustyötä ja lähetystyötäkin, piilee sen kätköissä jotakin salattua johon en voi koskea edes ajatuksissani.

Yksinäisille voisi ekumeeninen nais- tai miesyhteisö olla monen turvapaikka. Mutta
kodissa ja jälkeläisissä on kuitenkin tarjolla suuria palvelupaikkoja.

Jumala tuli ihmiseksi Kristuksessa. Olemme hänessä muulloinkin kuin ehtoollisessa.