On vielä palattava tähän ymmärrys-asiaan. Luen nyt Mestari Eckhartin Sielun syvyyttä toiseen kertaan. Tajuaminen onkin nyt hyvin erilaista, luonnollisestikin.
Ajatuksia olen ajatellut, vastauksia saanut ja muutamia muitakin hyviä kirjoja lukenut.
Nyt mielestäni Eckhart menee rohkeasti hyvin pitkälle sanoessaan; Jumala antaa ymmärryksessä Itsensä. Jolla on ymmärrys, sillä on Jumala.
Ensi reaktioni oli; Ei voi olla totta ! Onko minussa muka Jumala ! Ei tunnu yhtään jumalalta, jumalaiselta vielä vähemmän !
Raamattu sanoo meidän olevan Jumalan kuva. Mutta että Jumala kaikkineen on meissä ja me olemme Jumala.
Kuka rohkenee olla samaa mieltä ?
Siksikö Hän antaa kaikille kaikki synnit anteeksi kun ei itseään vastaan voi olla?
Toisessa kohtaa E sanookin,ja että myös Augustinus on samaa mieltä; Jumala käyttää hyväksemme myös meidän syntejämme.
Tähän perustunee myös Paavo Ruotsalaisen ja Wilhelmi Niskasen näkemys syntisten hyvästä osasta. Niistä on tehtävä joka päivä tili .
Aika paljon olen alkanut ymmärtää katolisen kirkon luostarilaitosta. Paljon on sitä mitä kananaivoni eivät käsitä. Pyhimykset, rippituoli, lihansa kurittaminen.
Entä te ?