Ymmärrys

[Leena]

Nyt mielestäni Eckhart menee rohkeasti hyvin pitkälle sanoessaan; Jumala antaa ymmärryksessä Itsensä. Jolla on ymmärrys, sillä on Jumala.
Ensi reaktioni oli; Ei voi olla totta !  Onko minussa muka Jumala ! Ei tunnu yhtään jumalalta, jumalaiselta vielä vähemmän !

Raamattu sanoo meidän olevan Jumalan kuva. Mutta että Jumala kaikkineen on meissä ja me olemme Jumala.   

Muistan joskus viisaammalta oppineeni, että me olemme Jumalassa (Paavali:" Hänessä ne olemme, liikumme)  jne, josta johonkin liikuntatapahtumaan löydettiin verraton aasinsilta. " Jumala tahtoo meidän liikkuvan, so. harrastavan liikuntaa. No, joskin pidän siitä että älyttömässä puheessa sitten on edes se Raamatun sana niin käytössä saisi kai pitää pientä rajaa...

No niin, mutta emme me ole Jumalia eikä se mitä oletamme ymmärrykseksi ole ymmärrystä jos se tekee jostakusta meistä Jumalan.

Tuossa on hitunen valmiutta sekoittaa jonkinlainen panteismi siihen, mitä en kenties muutoin olisi käsityänyt ellen asiayhteydestä, siis siitä mistä kerran paljon aikaa sitten keskusteltiin. Oli puhe siitä onko Jumala lähellä vai kaukana vai miten, ja siihen selkeimmin vastasi tuo, me olemme Jumalassa. Sattui viisas pappi kphdalle.

Panteismia muistuttanut kohta toi mieleen myös jonkinlaista ajatusta Jumalaan sulautumisesta, tai paremmin sanoen, yhteensulautumisesta Jumalan kanssa. Tämä nyt taas on kutistajan höpinää mutta ei se ole ihmiselle kovinkaan etäinen unelma, ja milloin ikinä mieliala heilahtaa liikaa plussalle se nähdään tapahtuneeksi aivan yksi yhteen.

Eihän aina ole kyse hypomaniasta tai mielialan nousuun liittyvästä heilahtelusta.

Ortodoksisen kirkon jumalallistumisoppi muistuttaa tuota tuntuvasti enenmän kuin läntinen vanhurskauttamisoppi. Jouduin penkomaan kun tyhmyyttäni olin taas kerran liian utelias.

Näin joskus opin. Olen kyllä paljon ajatellut näitä.

[Riitta-mummi]

Jos olen yrittänyt ' ymmärää'  se on mitä todennäköisemmin ollut omaa työtäni.
Sille ei Jumala anna siunaustaan.
Luther on pohtinut ymmärtämis-kysymystä Psalmin 32:8 pohjalta:



Mannaa Jumalan lapsille
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.

Ps. 32:8 - lauantai 7. marraskuuta
Minun silmäni sinua vartioitsee. Minä johdatan sinua vaeltamaan haluamaani tietä. Sinä rukoilet, että vapahtaisin sinut. Älä sinä tästä kiusaannu. Älä opeta minua, äläkä opeta itseäsikään jättäytymään minun haltuuni. Minä olen oikea opettajasi. Minä johdatan sinua tietä, jota voit kulkea minun tahtoni mukaisesti.

Omasta mielestäsi kaikki on hukassa, kun ei käy sinun ajatustesi mukaan. Sinun omat ajatuksesi ovat kuitenkin vain haitaksi ja estävät minua. Ei pidä käydä sinun ajatustesi mukaisesti, vaan yli ymmärryksesi. Vajottaudu ymmärtämättömyyteen, niin minä annan sinulle oman ymmärrykseni. Ymmärryksen puute on tässä oikeaa ymmärtämistä. Minuun luottaessasi et tiedä, minne kuljet, mutta juuri se on oikea tieto siitä, mihin mennään. Aabrahamkin lähti maastaan tietämättä minne. Hän luotti minun tietämiseeni ja luopui omasta tietämisestään. Sillä tavalla hän saapui oikeaa tietä oikeaan päämäärään. Katso, tämä on ristin tie. Sitä et voi itse löytää. Minun on johdatettava sinua kuin sokeaa.

Minä siis tahdon Hengelläni ja sanallani johdattaa sinua tietä, jota sinun on kuljettava. Sinä et voi sitä tehdä, ei liioin kukaan muukaan ihminen voi. Älä kulje itse valitsemiesi tekojen mukaisesti, äläkä itse ajattele, miten sinun olisi kärsittävä. Minä kutsun sinut sellaiseen, joka kohtaa sinut ilman omaa valintaasi. Siinä osoittaudu opetuslapsekseni ja jättäydy minun huomaani. Minä johdatan sinua

[Riitta-mummi]

Tämä lause, Ilta-Sanomien haastattelussa tänään näyttelijä Patricia Routledgen sanomana alkoi puhua minulle vahvasti.

– En koskaan suunnitellut mitään! Elämän salaisuus on löytää mahdollisuuksia, mutta suurempi salaisuus on osata valita oikeat mahdollisuudet.


Pidän sitä raamatullisena " Älkää mistään murehtiko-tyylisenä" ohjeena, hyvänä ja oikeana. Tällaista ymmärrystä saa Jumalta.

[Bengt Sandberg]

...millainen Jumala on... se on minulle arvoitus. Mutta ehkä kumminkin jotain voin saada tietää millainen Hän on.

Mooseksen toisessa kirjassa Hän nimitäin kertoo itse millainen Jumala on.

[vn]

Kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta kerrotaan koko Raamatussa.

[Bengt Sandberg]

Kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta kerrotaan koko Raamatussa.

...millainen Jumala on... se on minulle arvoitus. Mutta ehkä kumminkin jotain voin saada tietää millainen Hän on.

Erityisesti

Mooseksen toisessa kirjassa Hän nimitäin kertoo itse millainen Jumala on.

[Bengt Sandberg]

"Vuosilla on taipumus kadota kuin auringon ajelemat varjot.
Minä sain elää monta hyvää vuotta, joista en valitettavasti ymmärtänyt olla niitä eläessäni kiitollinen.
Ihmisen kohtalo on, että hän ei näe aarretta istuessaan arkun päällä."


Asko Sahlberg: Herodes (WSOY 2013)


Ei edes arkun päällä…

[Riitta-mummi]

Uutta ja selkeää ajatusta ymmärryksestä sain kun kuuntelin uudestaan Pauli Annalan luentoa Vanhassa kirkossa otsakkeena Autiomaan kutsu. Siinä Pauli luennoi ihmisen luomisesta sen kahdessa vaiheessa.
Ensin Jumala suunnitteli, loi skitsin. Hän suunnitteli ihmiselle  j ä r j e n  ja   y m m ä r r y k s e n. Siinä vaiheessa ei ihmisessä ollut sukupuolta.
Luomisvaiheessa Jumala otti tomua, savea, ja muovasi ihmisen. Hän loi kaksi sukupuolta, jotka evankeliumi, tultua Jeesuksen aikana kirjoitetuksi, ilmoittaa , että Kristuksessa mies ja nainen ovat  y k s i, ei  y h t ä, mikä ei tarkoita yhtymistä sukupuolisesti.
Muilla luoduilla, kuin ihmisella ei ole ymmärrystä, ne ovat vaistonvaraisia luontokappaleita. Ihminenkin, luotuna, toimii usein ilman ymmärrystä. Ymmärrystä voi anoa ja saada, se on käyttöä varten annettu.

Gregortus nyssalainen 300-luvulla on tästä kirkoittanut ( Paulin mukaan ) ja muutkin Raamatun Genesiksen tuntijat.

[vn]

Kunpa oppisin ymmärtämään ymmärrystä, ja sitä että se on Jumalan antamaa lahjaa
meille, ja nimenomaan käyttöä varten.
Joudun vaan usein siihen tilanteeseen että kuulen että on "oman järjen käyttöä...
omaa ajatusta...oman pään tuotetta"
Toisaalta ymmärrän, mutta en saa kaikkea kirjojen, Raamatun kautta...olen hidas lukemaan...
Ja ihmeitä voi tapahtua, olla yliluonnollista johdatusta, asiaa, ilmestyksiä.
Mutta ehkä ne ovat harvinaisempia kuitenkin.
Ymmärrän että järki on meille annettu arkipäiväistä, jatkuvaa elämää varten.
Tulisi vaan rukoilla ja pyytää sitä että Jumala saisi Pyhän Henkensä kautta hallita järkeämme,
ettei se olisi vihollisen hallinnassa.
Henkivaltojen taistelu meissä on todellisuutta.

[Riitta-mummi]

Järki, viisaus, ymmärrys, empatia, asioista selvän ottaminen, ajattelu. Kaikki ihmistä varten annettuja , kuten myös luovuus, luova jattelukin.

Luulen jokaiselle annetun jotakin. Kullekin tarpeen, ja Jumalan tarkoituksen mukaan.
Nämä hyvät lahjat muuttuvat vähemmän hyviksi jos alkaa vertailla tai tuntee kateutta.

Näiden mukaan ei tulla autuaiksi, kts. Vuorisaarna.

Itseään voi hiukan harjoittaa ja kehittää. Siihen taas vaaditaan hyvää keskittymiskykyä ja sitkeyttä.

Tärkeintä on usko. Siihenkin riittää sinapinsiemenen verta.

[vn]

Ymmärrän tämän ymmärrys-ketjun olevan aika laaja-alainen, ehkä täällä
ei helposti rönsyä hakoteille, vaikka naputtelee mitä päähän pälkähtää...
tai mitä sydämellä on sellaista mitä haluaa purkaa ja jakaa siinä toivossa...
että se hoitaa ainakin kirjoittajaa...

Mulle on aika kipeä ja vaikea paikka se että vanhemmiten tulee enemmän rajoitteita
esteitä, luopumista, tyytymistä, tyyntymistä.
Puhuminen, kuuntelu, kirjoittaminen, kaikki tällainen hoitaa.
Toivottavasti lisää ymmärrystäkin.

[Bengt Sandberg]

Olenko havainnut oikein juhani, että aito-körttiläinen ei mielellään keskustele ' syvällisesti' ?
Mieluummin vain säätiedoista, kahvin ja pullan mausta ja suvuista ja paikkakunnista ?
Kahden kesken toki, mutta ei julkisesti, vaikkapa seuroissa. Siitäkö syntyy rauhallinen ilmapiiri. Paljon ei puhuta, sanotaan vähän. Keskitytään ja veisataan.
On se hyvä tapa, siihen tottuukin. Se on hiukan hiljaisuuden harjoituksen malliin.
Yritän tulla paremmaksi tässä. Turhat jaaritukset ovat jäämässä, itsestään. Unohdun entistä useammin olemaan ja lukemaan. Kirjoja lukemalla voi peilata maailmankuvaa silloin kun ei enää liiku paljon, ole monessa mukana. Sama musiikin kanssa.
Uskallan sanoa, että kaunokirjallisuus opettaa ihmisyydestä hyvin paljon. Suotavaa on että käyttää raamattua vertailuun hyvän ja pahan olemuksista.

Aito – körttiläinen ei keskustele ”syvällisesti”?

Tärkeämpänä nähdään säätiedot, kahvit ja pullan mausta ja suvuista ja paikkakunnista keskustelu?

Turhat jaaritukset jäävät pois itsestään?

Pohdiskelin näitä asioita mitä edellisessä mielipiteessä nimimerkki oli tuonut esille viestissään.

Alkaa ymmärrykseni saada selkeyttä, hyvin moneen kysymykseen.

Mutta mitä tarkoitetaan aidolla –körtillä, se on minulle epäselvää, kuten turhien jaaritusten pois jääminen?

[Riitta-mummi]

Bengt, kirjoituksessa kuvasin tilannetta seurojen kahvikeskustelussa. Näin olen ollut huomaavinani, että keskustelu on muodollista ja sisältää juuri säät, kahvileivän arvioinnit, eikä mene syvällisyyksiin.

Ns. ' hengellisiä keskusteluja' ei käydä muiden kuullen, kuten saattoi tapahtua viidesläisissä seuroissa. Sitä pidettiin jopa asiaankuuluvana siellä.

Aidolla körtillä tarkoitan näitä sukuperältään ja kasvultaan körttikodeissa tietyn käyttäytymistava oppineita mukavia ja harmittomia ihmisiä.
Ehkä mukavuus tulee juuri siitä että osataan small talk körttiläisittin.

Hengelliset keskustelut ovat olemassa. Niitä on käyty esim. kotiseurojen yhteydessä.

[vn]

Mukavia ja harmittomia ihmisiä löytyy sieltä ja täältä, enempi kai tämä kiinni ihmisistä,
ihmisluonteista yms., siis yksilötasolla.
Ei ehkä niinkään riippuvainen mikä hengellinen liike kyseessä.
Toki, tietty historia ja perinne on, ja niitä on hyvä ylläpitää ja vaalia.
"Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on"

[sadetta]

Bengt, kirjoituksessa kuvasin tilannetta seurojen kahvikeskustelussa. Näin olen ollut huomaavinani, että keskustelu on muodollista ja sisältää juuri säät, kahvileivän arvioinnit, eikä mene syvällisyyksiin.

Ns. ' hengellisiä keskusteluja' ei käydä muiden kuullen, kuten saattoi tapahtua viidesläisissä seuroissa. Sitä pidettiin jopa asiaankuuluvana siellä.

Aidolla körtillä tarkoitan näitä sukuperältään ja kasvultaan körttikodeissa tietyn käyttäytymistava oppineita mukavia ja harmittomia ihmisiä.
Ehkä mukavuus tulee juuri siitä että osataan small talk körttiläisittin.

Hengelliset keskustelut ovat olemassa. Niitä on käyty esim. kotiseurojen yhteydessä.

Joskus on kysytty, kuka on tai saa sanoa olevansa körtti. Ja vastattu, että se, joka tykkää veisata Siionin virsiä. Aidosta körtistä en osaa sanoa mitään. Ehkä sanoisin syntymäkörtiksi, jos penskasta asti nämä ympyrät on tuttuja. Joku syntymä-sellainen ei kenties koe enää olevansa minkäänlainen körtti. Ja moni aikuisena mukaan tullut on varmaankin ihan körtti.

Noista keskusteluista. Varmaan vakavampiin ja henkilökohtaisempiin kipuiluihin keskitytään kamarin nurkassa ilman suurempaa yleisöä tai vaikka pihalla kuljeksien, kun on seurapenkistä ylös päästy. Ainakin menneiltä ajoilta minulla on tuollaisia havaintoja. Tiedä sitten, onko nykyisin kaikki kevyempää ja pinnallisempaa, tavallaan sellaista "ihan mukavaa" vaan. Ei mistään tarvitse murehtia vakavamman keskustelun verran.

Tässä taas kerran, jostain syystä, tulee mieleen armo. "Herra armahtaa", tai "Onneksi on armo" peittää alleen kaiken. Toisaalta kyllä, mutta mikä on liikaa huolettomuutta ja suruttomuutta, jota sanaa ei nykyisin enää taideta käyttää. Ajat muuttuu, ihminen muuttuu, näkökulmat muuttuu, näkemykset ja tulkinnat muuttuu. Mutta onko mitään muuttumatonta, selkeästi ymmärrettävää, kun kaiken voi  tulkita kuten itselle sopii?