Tuli mieleen herättäjäjuhlilla puheesta, joka alkoi kysymyksellä/lainauksella ”Ookko sää jo heränny?”. Tarja Autio, aamuseuroissa lauantaina.
Minun herätyskellossani on torkkukytkin. Kun se soi, läppään rakkineen kiinni, nukahdan uudestaan, ja kuuden minuutin kuluttua herätys soi taas. Ja joskus läppään kellon kiinni niin vaistomaisesti, etten tiedä hereillä asti käyneenikään. Joskus herään vähän niin kuin puolittain, enkä unissani muista miksi yleensä pitikään herätä – ja niin jatkan uniani.
Hengellisessä mielessä torkahteluni ovat merkittävästi pidempiä kuin tuo arkiaamun kuusiminuuttiset, joilla sängystä nousemista viivytän. Vuosia saattaa mennä iloisesti ohi, sikeästi nukkuessa, ihan laput silmillä. Ennen vuosituhannen vaihdetta havahduin kerran puheeseen, jossa todettiin kaiken menevän päin helvettiä ja kysyttiin, olisiko aika alkaa tehdä parannusta. Asia pyöri mielessäni hetken, mutta oli kai sillä hetkellä liian outo ja käsittämätön, joten jatkoin uniennäkemistä hereille asti päätymättä. Sittemmin herättely on aina hetkeksi minut torkuiltani tuuppinut valvomaan, mutta yleensä olen ollut äreänä unieni keskeyttämisestä ja mönkinyt takaisin vertauskuvallisiin vällyihin heti kun tilaisuus on koittanut.
Kunpa herätyskellojen seuraavan kerran soidessa muistaisin, miksi herätä.