Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 05.09.13 - klo:21:07
-
Siis aikuisten oikeasti löytyykö pyhiinvaellus Raamatusta monestakin paikasta. Vaeltaminen on terveellistä, mutta onko siitä apua taivastiellä?
nimimerkki huomenna Assisiin
-
Siis aikuisten oikeasti löytyykö pyhiinvaellus Raamatusta monestakin paikasta. Vaeltaminen on terveellistä, mutta onko siitä apua taivastiellä?
nimimerkki huomenna Assisiin
Oliko Joosefin ja Marian matka pääsiäisjuhlille Jerusalemiin pyhiinvaellusta? Miten on vuotuiset retket Herättäjäjuhlille, ovatko ne pyhiinvaellusta?
-
En tiedä asiasta mitään joten joudun laittamaan linkin:
http://kirkonkellari.fi/kavelemisen-monta-merkitysta/
-
Oliko Joosefin ja Marian matka pääsiäisjuhlille Jerusalemiin pyhiinvaellusta? Miten on vuotuiset retket Herättäjäjuhlille, ovatko ne pyhiinvaellusta?
Lukisin ne juhlamatkoihin, vaikka nekin tavallaan ovat sitä, mutta etsin nyt käyntejä "pyhillä paikoilla"
-
Siis aikuisten oikeasti löytyykö pyhiinvaellus Raamatusta monestakin paikasta.
Olisin taipuvainen ajattelemaan, että sellaisiakin asioita on, joita ei löydy Raamatusta. Ja että ne voivat olla ihan hyviä asioita.
Pyhiinvaellus voi olla olemassa samalla lailla kuin pyhäpäivä: antaa itselleen aikaa rukoilla ja mietiskellä. Monien mielestä matka on tärkeämpi kuin perile pääseminen. Lisäksi ruumiillisella toiminnalla (kumartuminen, polvistuminen, tai vaikka askelten tasainen rytmi vaellettaessa) voi olla vaikutuksensa, vaikka tätä mahdollisuutta ei "sanan kirkko" juurikaan pidä esillä.
Ota matkalukemiseksi vaikka pastori Päivi Aikasalon gradu (https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&ved=0CC8QFjAA&url=https%3A%2F%2Fhelda.helsinki.fi%2Fbitstream%2Fhandle%2F10138%2F21707%2Fkohtaami.pdf%3Fsequence%3D1&ei=aNooUonvJ6WO4ATpnYCwBw&usg=AFQjCNHQiQ1mtTFT2dui0Fd825zsCUU6nA&bvm=bv.51773540,d.bGE) tästä aiheesta. Ihmisillä on aika erilaisia kokemuksia samasta pyhiinvaelluksesta.
-
Lukisin ne juhlamatkoihin, vaikka nekin tavallaan ovat sitä, mutta etsin nyt käyntejä "pyhillä paikoilla"
Haapajärven körttijuhlat olivat minulle pyhiinvaellusta. Herkin urheilusankari, mutta jo edesmennyt, taaplaili kylän raittia. Itkin onnesta kun Mika Myllylä tuli maaliin olympiavoittajana. Mäntyranta oli viimeinen suomalainen erittäin kaukaa jo 1960-luvulla. Myllylä oli körttiläinen.
"Enkä edes tunne olevani erityisen pyhä ihminen; päinvastoin, usein koen nimenomaan olevani henkisesti rikkonainen ja epätäydellinen. Heikko ja syntinenkin". MMyllylä. Riisuttu mestari. s. 174. Tammi. Jyväskylä 2001.
-
Aika koskettava toi Myllylän avautuminen. Ikävää, että media pisti miehen niin tiukoille ja oli lakia, mutta ei armoa häntä kohtaan.
Raamattu ja pyhiinvaellus?
Ehkä Getsemanen puistosta Gologatalle ois yksi sellainen, mutta varsinaisesti pyhiinvaellusta sanana ei löytyne, vaikkakin Jakobin lähtö vieraaseen maahan ja takasin ja erämaavaellus jonkunlaisia pyhitysvaelluksia onkin mun mielestä.
Musta on oikeesti ihan tosi hienoa, kun ihmiset tekee pyhiinvaelluksia.
Varmaankin se on heille joku syventymisriitti ja mikäs siinä.
Kyllä mullekkin joidenkin edesmenneiden kavereiden varsinkin oman käden kautta haudalla vierailu on mulle jonkinlainen pyhinvaellus.
Vaikka en hullua hurskaammaksi ole tullut.
-
Siis aikuisten oikeasti löytyykö pyhiinvaellus Raamatusta monestakin paikasta. Vaeltaminen on terveellistä, mutta onko siitä apua taivastiellä?
nimimerkki huomenna Assisiin
Ei kai Raamatussa mainita mitään pyhiinvaelluksesta.
Monisssa uskonnoissa pyhiinvaellus kuuluu suorittaa, jotta "pelastuisi". Se ei siis ole kristillinen ajatus, ansaita pelastus.
Jos pyhiinvaellus auttaa henkisessä/hengellisessä kasvussa. Jos siitä kautta on helpompi keskittyä pohtimaan elämäänsä ja sen suuntaa, omia tekemisiään, ihmissuhteitaan jne. Niin silloinhan se on hyödyllistä.
Mutta eikö koko elämä voi olla jossain mielessä pyhiinvaellusta?
-
Golf-kierroskin on eräänlainen pienois pyhiinvaellus, varsinkin jos on kapeat väylät, jolloin kaidalla tiellä pysyminen on oikeasti vaikeata.
Usein sittenkin saakin etsiä kadonnutta lammasta metsästä, eli siis lavean tien valinnutta palloa. Mutta tuo yksi kadonnut on arvokkaampi kuin kymmenen bägissä olevaa ja siksi sitä saakin etsiä viiden minuutin ajan.
Koko ajan saa kamppailla omantunnon kanssa, sillä sääntöjen noudattaminen on usein vain itsestä kiinni. On vain tunnustettava tehdyt virheet ja annettava itselle siitä seuraavat rangaistuslyönnit. Ei kuitenkaan tarvitse nenään lyödä, vaan tulosta vain heikennetään.
Mutta onko golf körttiläinen peli? Onko siinä armo missään roolissa. Ei siinä mielessä, että välttyisi rangaistuksilta, mutta ehkä se opettaa olemaan armollinen itselleen?
Joillakin väylillä on soittokelloja sellaisissa paikoissa, joissa takaa tuleva peliryhmä ei nää onko väylä vapaa. Kelloa siiten aina soitetaan, kun edetään väylällä. Mahtaako kellon äänestä, joka muistuttaa vähän kirkonkelloja, tulla pappisgolfareille työasiat mieleen?
-
Aasinsiltaa pitkin voimmekin siirtyä aiheeseen kadonneet lampaat, joka sinällään on hyvinkin raamatullinen.
Jätän enemmät johdattelut sikseen ja kehoitan seuraamaan linkkiä:
http://hemavantarnaby.se/2014/09/11/valpen-pomo-ensam-pa-fjallet-i-6-dygn/
-
Ei kai Raamatussa mainita mitään pyhiinvaelluksesta.
Monisssa uskonnoissa pyhiinvaellus kuuluu suorittaa, jotta "pelastuisi". Se ei siis ole kristillinen ajatus, ansaita pelastus.
Jos pyhiinvaellus auttaa henkisessä/hengellisessä kasvussa. Jos siitä kautta on helpompi keskittyä pohtimaan elämäänsä ja sen suuntaa, omia tekemisiään, ihmissuhteitaan jne. Niin silloinhan se on hyödyllistä.
Mutta eikö koko elämä voi olla jossain mielessä pyhiinvaellusta?
Eivätkö erinäiset pakanajuutalaiaet suorittaneet tämmöistä pyhiinvarllusta Jerusalemiin pääsiäisenä, vai muistanko väärin?
Pelastuksen ehtona pyhiinvaellus kuuluu kiinteästi rk-kirkon historiaan.
Eiköhän tuon määrittele kukin halunsa mukaan. Itse mietin elämän kilvoitteluna, rehellisenä mutta realistisena näkemyksenä itsestään ja miettiminen kun jokin näyttää toustuvasti menevän pieleen. Mitä tarpeetonta silloin teen, mikä minua ohjaa? Armottomuus, ylpeys, halu asettua yläpuolelle vai ihan vain kyllästyminen. Jos loukkaan toisia, voisinko parantaa tapojani? Toiselle sama on pyhiinvaellusta -kai.
-
Psalmi 84
-
Pelastuksen ehtona pyhiinvaellus kuuluu kiinteästi rk-kirkon historiaan.
Missä ja milloin näin on ollut? Olen luullut, että ne ovat aina olleet vapaaehtoisia juttuja.
-
Pelastuksen ehtona pyhiinvaellus kuuluu kiinteästi rk-kirkon historiaan.
Pyhiinvaelluksiin on liitetty katumusharjoituksia, joilla on tavoiteltu syntejä anteeksi. Onko vaelluksia sentään kirkon taholta pelastuksen ehdoksi määritelty? Yleinen käsitys se on silti voinut olla. Wagnerin Tannhäuserissa ajatus on keskeisessä osassa juonta.
http://www.youtube.com/watch?v=972gxnqvJPc
-
Ripittäytyjälle voi kai pappi harkintansa mukaan määrätä katumusharjoituksia, mutta onko niiden suorittaminen pelastumisen ehto :017:. Ja määrätäänkö koskaan mitään niin isoa kuin pyhiinvaellus?
-
Ripittäytyjälle voi kai pappi harkintansa mukaan määrätä katumusharjoituksia, mutta onko niiden suorittaminen pelastumisen ehto :017:. Ja määrätäänkö koskaan mitään niin isoa kuin pyhiinvaellus?
Kyllä.
-
Missä ja milloin näin on ollut? Olen luullut, että ne ovat aina olleet vapaaehtoisia juttuja.
Eivät olleet ja olivat pelastuksen ehto, väittävät kirkkohistorioittijat. Voivat tietysti erehtyä. Jos syyllistyi kuolemansyntiin siinähän tallustelit. Myöhempi aika salli korvattavan rahalahjana kirkolle, anekauppa oikeastaan tästä sovitustyön korvikkeesta alkoi. Kiireinen liikeihmnen voi täten ostaa itsensä vapaaksi viidestätoista Ave Mariasta vaikkapa. Esimerkkinä näin. Taksa taisi olla tousinaan syntikohtainen, mutta ajan kuluessa yhä suuremmassa määrässä pappiskohtainen.
Näistä puhuivat kun vaelsimme pyhiin ensi kettaa tai kun olin ensi kertaa mukana. Silloin vaelsimme mariologiaan toisella pysyin terveenä ja vaelsimme renessanssiin. Ynnä grappaan. Vaikka usevimmista Limoncevllo parempaa on. Oli meillä messu joka päivä. Mietiskelinkin, plataanit kukkivat, olin hyvin onnellinen.
-
Jos tahtoo perehtyä, löytyy Mediapinnan kustantamana kaksikin kirjaa vanhasta tutusta espanjalaisesta reitistä, kokemusneen, pysähdyspaikkoineen. Joku sen kulkenut on kummankin kirjoittanut, kehuivat hyviksi kun seuroissa kävin. Kävin kuulolla, kun eräs nuori nsinen, tyttö oikeastaan, kertoi kun oli sen kävellyt.
Kokemus muistutti hieman Lapin vaellusta. Siinä pääsee eri tavoin arjesta eroon, kun fyysisten rasitusten kanssa toimeen tulemisesta tuleekin pääasia, kuten kävellään kaatosateessa kun ei voi paikallekaan jäädä, yritetään sytyttää nuotio ja lsittaa ruokaa, siis, asiat jotka kuuluvat siihen kuonka voi, ja juuri ruumiillisuus, kyllä korostuvat. Mielensisällöistä karisee pois muu kuin että kuinkahan tää suo selvitetään. Missäs olisi hyvä vessan paikka. Kuka pystyttää teltan.
Muinaiset vaellukset olivat liiankin haastavia, saattoi vaeltaja jäädä sille tielleen. Kaikesta rasittavuudesta huolimatta Lapin vaelluksille aina vaan piti päästä. Ilman ei olisi jaksanut arkea.
Yksinäisyys on myös hyvä tapa kohdata ajatuksensa. Tai äänetön taivaltaminen, kuunnelka hiljaa toisten juttuja. Vaellettaessa pyhiin piti kai meditoida ja rukoilla.
-
Tänään Kymin kirkossa saarnaja mainitsi evankeliumitekstiin viitaten pyhiinvaelluksen. Lukukappalehan alkoi: Tämän jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Pyhiinvaellukset ja juhlat kuuluivat keskiajallakin yhteen. Vaellusreitit kulkivat kirkolta kirkolle niin, että saattoi matkata kunkin kirkon nimikkopyhimyksen juhlamessusta toiseen. Pyhimyskalenteri taisi toimia siis matkasuunnitelmanakin. (Koetin löytää tälle tiedolleni varmistusta, mutta en tähän hätään löytänyt. Olkoon kategoriassa "tietääkseni"!)
-
Kyllä pyhiinvaellusta mainitaan Raamatussa, ainakin: 5Moos. 12:5 vaan se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän sukukuntienne alueelta ja johon hän asettaa nimensä asuaksensa siellä, se etsikää, ja mene sinne.
Deu 12:6 Ja sinne viekää polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä raavaittenne ja lampaittenne esikoiset.
-
http://joensuunortodoksit.fi/pyhiinvaellusmatka-joensuuhun-lieksasta-ja-enosta-sunnuntaina-1-3/ :023:
-
Huomenna koetan vaeltaa määrättyihin pyhiin eli kertoa hyvin suuresti pitämälleni entiselle esinaiselle mitä vuosi sitten todella tapahtui. Minä en saa tätä mielestäni. Minulta on puuttunut rohkeutta ja kaikkea. Ja sanovat että pelkurit eivät peri Taivasten Valtakuntaa.
Siitä on tullut meille perheen oma vaakunakilpi mikä lukee siinä tai noin. Jos nyt sitten olisi ja molemmilla. On aivan samantekevää mitä ammattia harjoitetaan, tällä ei nyt ole sen kanssa kuin reunaltaan tekemistä ja se reuna täytyy minun itseni pureskella.
Ja sikäli vaellan pyhiin, että ponnistelen kohti suurinta mahdollista rehellisyyttä ja myös luopumista jos on välttämätöntä. Syksyn minä vain pänttäsin päähän muuta aineistoa ja tentin monia tenttejä. Se oli hyvää vaellusmaastoa kyllä. Nyt yritän päästä johonkin, jonne vuori on korkea ja tiekin vaivalloinen. Kuitenkin kulkea yli ahdingoitten aion perille tälle vuorelle.
Aion minä, vaikka ei siltä tunnu kaikin ajoin.
:026: "Vain täydessä tämänpuolisuudessa, sen ilossa, tuskassa, epävarmuudessa, kärsimyksessä oppii uskomaan. Silloin ei enää kärsi itse, silloin kärsii Kristuksen kanssa Getsemanessa, vasta silloin oppii täydellisesti heittäytymään Jumalan käsivarsille" minä sanoin tämän Leenalle sata kertaa Leena ei aina kuin :kieli:
-
Docens vaelsi omiin pyhiinsä hänkin. Kun osaisi.
-
Kai niitä on olemassa kun museoonkin on saatu näytille: http://vapriikki.fi/nayttelyt/suomalaisten-pyhiinvaellukset-keskiajalla/
-
Arjen kristittynä minä menen pyhiinvaellusmatkalle Vantaalle Citymarketiin ja ostan ruokaa lompakon tyhjäksi. Lapset syövät hirmuisesti.
-
Jos voisit mennä Lidliin, Sinä säästäisit ihan kunnolla. Meillä on vain kahden hengen senioritalous ja silti käytämme Lidliä.
-
Olen sellainen homespää... sitten kun CM-marketista tulen, niin diktaattori määrää mm. Liiteriin....
-
Arjen kristittynä minä menen pyhiinvaellusmatkalle Vantaalle Citymarketiin ja ostan ruokaa lompakon tyhjäksi. Lapset syövät hirmuisesti.
Voisiko ajatella sitten myös paastoa?
-
Marketin hyllyjen välissä on oikea aika ja paikka ajatella paastoa. Jostakin on kuitenkin pakko kieltäytyä ja jokin arvioitava tarpeelliseksi. Perheellisen on myös muistettava ostoskärryä kuormatessaan lähimpiään.
-
Mulle ei kyllä mitään hengellistä yleensä tuu mieleen kaupassa.
Ainut joskus tullut leipätiskillä Jeesuksen vertaus, olen elämänleipä.
Jotenkin ruislimppu samalla ollut mielessä.
Tiiä sitten miksi mieli niin on toiminut.
-
Voisiko ajatella sitten myös paastoa?
Olen paastonnut jo parisenkymmentä vuotta... enhän minä kerkiä syödä kun takatukka putkella kantelen perunoota lapsilleni.
-
Olen paastonnut jo parisenkymmentä vuotta... enhän minä kerkiä syödä kun takatukka putkella kantelen perunoota lapsilleni.
Pitää suositella lapsillekin paastoa.
Vaimoni oli puhelimessa ja sen ystävä arveli, että käännynäinen on yli innostunut niin että mahtaako tulla Tomista palavampi körtti kuin hän itse. Kun minä kuulin siitä, sanoin, että körttipuku puuttuu. Vaimoni soitti takaisin kertoakseen sitä ja toinen meinasi tukehtua nauruunsa. Mitä oli siinä niin huvittavaa? Surullista se pikemminkin on.
-
Pitää suositella lapsillekin paastoa.
Vaimoni oli puhelimessa ja sen ystävä arveli, että käännynäinen on yli innostunut niin että mahtaako tulla Tomista palavampi körtti kuin hän itse. Kun minä kuulin siitä, sanoin, että körttipuku puuttuu. Vaimoni soitti takaisin kertoakseen sitä ja toinen meinasi tukehtua nauruunsa. Mitä oli siinä niin huvittavaa? Surullista se pikemminkin on.
Kyllä Sinulla on körttiläisen puku vaikkei vielä körttipuku.
-
Olen paastonnut jo parisenkymmentä vuotta... enhän minä kerkiä syödä kun takatukka putkella kantelen perunoota lapsilleni.
Minun pitäisi kai pitää kasvipaasto. Ei kasvis vaan kasvi. Tätä täytyy harkita, epäilen onko minulle soveliasta. Kiteytyy käpälään lähes joka kaupankäynnillä jokin kiinnostava kasviasia tai teelmä tai itse kasviuutuus, siemen tai sipuli.
Toisaalta en nyt tiedä. Kasvi on liian, kuinka sanoisi, pyhä asia tai jotain, kasvaessaan ja ilmestyessään mullan pintaan ja kehittäessään kukkavanan ja opettaessaan minkä verran tarvii vettä tai kuinka ei ylihoideta.
-
Tässä kuitenkin keskustellaan islamin toisesta pilarista, pyhiinvaelluksesta. Minähän pilasin asian mainitsemalla paastoa. VT taitaa olla pyhiinvaelluksia täynnä. Jeesuskin teki pyyhiinvaelluksen Jerusalemiin. Se on ainoa asia, jonka Raamattu kertoo Jeesuksen lapsuudesta. On nykyään suosittua tehdä pyhiinvaellus Espanjassa. Minä itse tein pyhiinvaelluksen Mekkaan v. 2005. Se oli mahtava kokemus.
Kasvipaasto on varmaan hyvä. Se tekisi enemmän kehon hyväksi kuin pyhiinvaellus. Pyhiinvaelluksen yhteydessä kulkutaudit leviävät kuin metsäpalo.
-
Se tekisi enemmän kehon hyväksi kuin pyhiinvaellus. Pyhiinvaelluksen yhteydessä kulkutaudit leviävät kuin metsäpalo.
En ole eksistentialisti vaikka jotkut ystävät niin haukkuvat. Huipputeologi (so. saksanmaalta) eksistentialisti Paul Tillich lähti typeryyksissään, ainakin hän sanoi, pyhälle maalle. Ensimmäisen ja viimeisen kerran hän oli siellä. Hän kimpaantui oppaalle. Eksistentialismi havaitsee sisällä olevat ihmisen olemuksen ja olemassaolon. Ei kyseisen oppisuunnan mukaan pyhälle maalle mennä. Pyhyys ja saastaisuus on ihmisessä itsessään.
-
Minulle riittää pyhiinvaellukseksi käynnit eräissä vanhoissa kirkoissa. Turun tuomiokirkko tekee juhlallisen vaikutuksen jopa tv-kuvan välityksellä. Olen siellä muutaman kerran käynytkin.
Merkittävin kirkko minulle on Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Se on kuin kuollut joka nousi haudasta. Samoin se vaikuttaa uudemman kirkkotaiteen saralla. Molemmat taiteilijat ovat loistavia. Hyvin eilaisia, mikä sopikin edustamaan seurakuntaa.
Tähän kirkkoon haluaisin vaeltaa ensi kesänä uudestaan. Kesäisenä päivän, senhän voi itse valita, sinne veden äärelle, eläinten laitumien läpi kulkiessa voi nauttia uskon lahjoista.
Oppaan tarinointi on plussaa. +++
...
Perustuuko muslimien rukoilu moskeijassa sukkasillaan samaan johon raamattu kehoittaa;
Riisu kenkäsi, paikka jolla seisot on pyhä.
Suomessa kodit ovat samoin pyhiä. Kengät riisutaan.
-
:)
Tälleen takapulpetin filosooffina teen ristiretkiä välillä paikkoihin jossa joskus sattui jotain merkittävää elämässäni ja joskus jonkun muun, kuten Kyllikki Saaren kuolinpaikalla ja mietin maailman pahuutta ja muuta.
Ei se kyllä tän kummallisemmaksi ole tehnyt. :-\ :-\
-
Perustuuko muslimien rukoilu moskeijassa sukkasillaan samaan johon raamattu kehoittaa;
Riisu kenkäsi, paikka jolla seisot on pyhä.
Suomessa kodit ovat samoin pyhiä. Kengät riisutaan.
Sama kulttuurialue, sama käytäntö. Kun tein kenttätyötä koptinkirkon luostarissa Egyptissä, huomasin saman jutun. Otettiin kengät pois ennen kuin mentiin kirkkoon. Sekin oli muuten aikamoinen kokemus. Menin joka aamuun kirkkoon klo 3.30.
-
En ole eksistentialisti vaikka jotkut ystävät niin haukkuvat... Pyhyys ja saastaisuus on ihmisessä itsessään.
En minäkään haluaisi olla eksistentialisti, mutta me ollaan sitä sukupolvea. V. 1968 olin Ranskassa katsomassa kun tehtiin historiaa. Se on veressä, pyhänä tai saastaisena. Ole onnellinen. Kun me kuollaan, niin eksistentialismi myös kuolee.
-
Muistelin jotakin kertaa jona visiitti Italiaan pyhiinvaelluksen nimissä herätti hieman, kuinka sanoisi, kyseenalaistamista. Ei se mitään, itseltäni jäi kertomatta arvelen, ettei siellä järin vaelleta jos kohta myös vaellus suuntaa polkunsa grappaan.
Se mikä niissä matkoissa on ehkä tärkeää on tuo etten niin monesta syystä järin matkusta, ja siitä syystä on mukava päästä joskus halvasta hinnasta sinne. Siellä on paljon kauneuksia.
Kuitenkin itse matkaan sisältyy aina haaste. Reissussa on nimittäin tiukan linjan käännynnäisiä, toiset, luulen, vain pahottavat mielensä jos syttyy yleinen uskonsota. Itselläni on ollut hyvää onnea pulkassa, pahemmista olen kuullut. Sellaiset pienet jutut kuin "tämä on katolilaisten pöytä voisitko istua muualle" saattavat hieman mielenvireestä riippuen yllättävästi kirpaista. Siinä mielessä matka käy pyhiinvaelluksesta, että yllättäen pamahtavat tinttaukset jotka eivät suinkaan lähde vieraamman kirkkokunnan nyrkistä täytyy siellä nieleskellä.
Kohtauksia en taida uusillä lääkkeillä saada mikä on hyvä seikka. Saan siis olla aivan omien syntieni ja luonteenvikojeni kanssa Jumalan edessä, ja kun kiertomatka on ja väki ikääntymään päin niin kyllä se käy taistelusta.
-
Pyhiinvaellus herättäjäjuhlillekin on. Ja Aholansaareen. Ja Talviveisuisiin. Italiaan, Portugaliin. Paavalin jäljille Lähi-itään.
-
Pyhiinvaellus herättäjäjuhlillekin on. Ja Aholansaareen. Ja Talviveisuisiin. Italiaan, Portugaliin. Paavalin jäljille Lähi-itään. Pyhille paikoille. Menneiden sukupolvien elämään liittyville seuduille. Ennen meitä eläneiden kulkijoiden kotikonnuille.
-
En ole eksistentialisti vaikka jotkut ystävät niin haukkuvat. Huipputeologi (so. saksanmaalta) eksistentialisti Paul Tillich lähti typeryyksissään, ainakin hän sanoi, pyhälle maalle. Ensimmäisen ja viimeisen kerran hän oli siellä. Hän kimpaantui oppaalle. Eksistentialismi havaitsee sisällä olevat ihmisen olemuksen ja olemassaolon. Ei kyseisen oppisuunnan mukaan pyhälle maalle mennä. Pyhyys ja saastaisuus on ihmisessä itsessään.
Minun oli pakko nauraa :082: sillä ne keskustelut joita olen käynyt Pyhästä Maasta ja yksi Pyhällä Maalla jossa kyllä tuli kohtaus mutta joka tapausessa, ovat saaneet vastaavan tilan aikaan itsessäni. Tuntui huojentavalta, en sitten ole ainoa.
Koko tämä planeetta tuli pyhitetyksi sillä että Jeesus Kristus vaivautui painamaan askeleensa sen pintaan. Tämän sanoo Docens, joka hänkään ei nyt hyppelehdi.
Arvelen käsittäväni, mistä yhdellä kulmallaan saattaa olla kysymys. On epärealistista luulla jotakin paikkaa niin pyhäksi, jotakin ihmisen puuhaa niin pyhäksi, että se ylilöisi arjesta huolehtimisen pyhyyden. Paavali sanoo, minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Sitä ei todella voi paeta toiseen maahan, se on minun asuntoni ja sitä mitä olen.
Toinen näkökulma on sitten, auttaako ja helpottaako vaikka jokin matka sitä itsen kantamista. Kun menen ekumeeniselle pyhiinvaellukselle Italiaan menen, mihinkähän niin. Kyllä ihan matkalle. Ei ole aikaisemmin ollut aikaa eikä rahaakaan. Niillä matkoilla on samasta asiasta kiinnostuneita, eli paitsi päivittäistä messua ja toisiin kirkkokuntiin tutustumista se on kyllä ihan tavallinen turistimatka.
-
Vaikka mietin, kun on sitä helpompaa olla hyvä, suvaitsevainen ja ystävällinen mitä vähemmän erimielisyyksien kuorruttamia ihmissuhteita päivittäin joutuu setvimään, että mikäli tuo jollekin merkitsee noin paljon, miksi arvostella.
Jokin kireä solmu minun sisimmässäni on lujasti kiinni ja karjuu, että kuusi tuhatta euroa yhden pariskunnan tarpeesta vuosittain "kokea pyhä maa"? Sen hinnalla saisi moni lapsi rokotukset, koulukirjan, aterian päivittäin. Millainen vaellus olisi jättää yksi suht hinnakas matka väliin?
-
Kissa lähti pyhiinvaellukselle? (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001170338.html)
-
Hassu kysymys. Hyvää mieltä tuovia vaellusia on kyllä, mutta ei ne pyhiä ole.
-
Jotakin siihen suuntaan olen alkanut tuntea kun käyn omaisteni haudoilla. :017:
-
Ajattelen pyhiinvaelluksesta näin - ainakin tänään: Pyhiinvaellus suuntautuu ensinnäkin pyhäksi koettuun paikkaan tai tapahtumaan, usein molempiin. Keskiajan vaellukset kulkivat kirkolta toiselle juhlien kunkin pyhäkön nimikkohenkilön merkkipäivää. Toiseksi pyhiinvaellus on hengellinen tapahtuma sinänsä: veisuuta, rukousta, hiljentymistä. Pelkkä matkustaminen ei ole vaeltamista.
-
Omalla kohdallani kokisin ehkä "hiljentymisvaellusta"
Saattaisi olla esim. tällä viikolla hiljaisella metsäpolulla kävellen lintujen laulua kuunnellen,
sini ja valkovuokkoja katsellen.
-
vn on oikeassa... Luojan töitä katsellessa.
-
:)
Nuorena tuli tehtyä ihan varta vasten suunniteltu,ns, pyhiinvaellus Israeliin.
Niin paljon siitä meuhkattiin, että päätin, että menempä nyt kattomaan kuinka pyhä maa siellä on ja asukkaat?
Valitsin vielä pidemmän kaavan sinne mennessä, eli ensin laivalla Puolaan ja sitten Zekit, Itävalta, Jugoslavia ja Kreikka.
Sieltä oli tarkoitus mennä lautalla yli välimeren, mutta koska lautta kulki vasta viikon päästä, niin loppumatkan siis lentokoneella.
Olin ajatellut, että niin ne venäjän ja muut juutalaisetkin on matkustellut ja koska olin tehnyt hyvän tilin ja rahaa oli aikalailla, niin ajattelin, että kokeillaan samanlailla, kun tässä nuorella miehellä mihinkään kiire ja seikkaillakkin voi.
No olihan se pyhiinvaellus sitten värikäs ja monimutkainen, mutta itse Israel ei tehnyt vaikutusta sen suurempaa.
Tell Aviv oli tietysti mielenkiintoinen taidekatuineen ja sykkivän liike elämän vuoksi.
Mutta Jerusalen ja itkumuuri, nyt ei niin ihmeellisiä.
Jotenkin kuitenkin ymmärrän pyhiinvaellusmatkojen pointin.
Siinä työstetään jotain asiaa samalla henkisesti, mietiskellään ja rukoillaan.
Pyhiinvaellukset taitaa olla mun juttu :)
-
Viime keväänä Antti Kruusin, Eero Huovisen ja Teemu Sippon matkalla kysyttiin samaa.
Antti vastasi: Pyhiinvaellukseksi nimitetään aivan yksinkertaisesti matkaa seudulle tai paikkakunnalle joille ihminen on vuosi vuodelta palannut rukoilemaan ja hiljentymään, seudulle, joka on merkinnyt kristityille paljon.
Kuten muukaan hengellinen tapahtuma nämä eivät ruoki ensisijaisesti tunne-elämää tai ole sellaisiksi tarkoitettuja. Ekumeenisina niiden merkitys on auttaa rakentamaan siltoja kirkkokuntien välille jakamalla sitä, mikä on yhteistä sen sijaan että korostettaisiin eroavaisuuksia.
Nämä ovat mielestäni suuresti turistimatkoja, muuta vaivannäköä kuin kiipeilyä vuoristossa niihin ei sisälly. Lähden mukaan milloin se on mahdollista, koska jokainen matka opettaa jotakin kristinuskosta. Oletettavasti oppisin saman kotimaassa joten eivät ne korvaamattomia ole. En juuri ole päässyt matkustelemaan. Näihin on taloudelliset mahdollisuudet.
Pena taisi tuolla ylempänä antaa pyhiinvaellukselle eksaktin määritelmän. Kukin tietenkin saa nimittää mitä tahansa miksi tahansa, kuten koiraa kissaksi mikäli se on mieleen. Mitään syytä pahentua näihin matkoihin ei nähdäkseni pitäisi kenelläkään olla ainakaan jos on niin avara ja synnintuntoinen kuin heränneet " omissani kyllin on" . Sitä en milloinkaan ihan käsittänyt, kun jonakin vuonna täällä julistettiin " minulla olevan vain yhden pyhiinvaelluksen, herättäjäjuhlat" ne kun vielä suuntautuvat vaihtelevasti milloin mihinkin. Mutta siis kaikin mokomin.
-
Viime keväänä Antti Kruusin, Eero Huovisen ja Teemu Sippon matkalla kysyttiin samaa.
Antti vastasi: Pyhiinvaellukseksi nimitetään aivan yksinkertaisesti matkaa seudulle tai paikkakunnalle joille ihminen on vuosi vuodelta palannut rukoilemaan ja hiljentymään, seudulle, joka on merkinnyt kristityille paljon.
Kuten muukaan hengellinen tapahtuma nämä eivät ruoki ensisijaisesti tunne-elämää tai ole sellaisiksi tarkoitettuja. Ekumeenisina niiden merkitys on auttaa rakentamaan siltoja kirkkokuntien välille jakamalla sitä, mikä on yhteistä sen sijaan että korostettaisiin eroavaisuuksia.
Nämä ovat mielestäni suuresti turistimatkoja, muuta vaivannäköä kuin kiipeilyä vuoristossa niihin ei sisälly. Lähden mukaan milloin se on mahdollista, koska jokainen matka opettaa jotakin kristinuskosta. Oletettavasti oppisin saman kotimaassa joten eivät ne korvaamattomia ole. En juuri ole päässyt matkustelemaan. Näihin on taloudelliset mahdollisuudet.
Pena taisi tuolla ylempänä antaa pyhiinvaellukselle eksaktin määritelmän. Kukin tietenkin saa nimittää mitä tahansa miksi tahansa, kuten koiraa kissaksi mikäli se on mieleen. Mitään syytä pahentua näihin matkoihin ei nähdäkseni pitäisi kenelläkään olla ainakaan jos on niin avara ja synnintuntoinen kuin heränneet " omissani kyllin on" . Sitä en milloinkaan ihan käsittänyt, kun jonakin vuonna täällä julistettiin " minulla olevan vain yhden pyhiinvaelluksen, herättäjäjuhlat" ne kun vielä suuntautuvat vaihtelevasti milloin mihinkin. Mutta siis kaikin mokomin.
Rakas ystävämme Leena kirjottaa kyllä joskus hyvin ja osuvasti.
Siis melkein aina :)
Mä en koskaan.
Pyhiinvaellus, johon olen aika hurahtanut, on mulla henkilökohtainen meno paikkaan joka merkitsee ja mietityttää mua, jolla on jotain merkitystä, joka vaivaa mieltä.
Tai vaan tunnen, että pitää mennä tonne ja hiljentyä.
''
Lleena specifikoi paremmin, mutta minusta kaikenlainen uhrautuva, vaikka naapuriin meno voinee olla pyhiinvaellusta.
-
Minulla on seuraava pyhiinvaellus mielessä: menemme ylös Jerusalemiin Itkumuurille viemään kirjepostia "Ruutille", sinne muurin rakoon. Ruut asui elämästään melkein päivälleen vuoden Israelissa ja kävimme yhdessä Itkumuurilla. Asiaa pitää vähän kypsytellä, kaikki on niin pinnassa vielä.
-
Tulkitsekno värin jos sanon, että pyhiinvaellus on enemmän mielentila- kuin kohdekysymys.
-
Varmaankin näin.
Minulla on taipumusta tässä lähistöllä tutkia kartasta silloin tällöin joku sopiva kohde.
Sinne sitten yksin polkupyörällä tai autolla, kävellen, hiljentyä, etsiä mielenrauhaa.
-
Minä en oikeastaan tehnyt muuta enkä enempää enkä toisia paremmin kuhan vain kerroin, mikä pyhiinvaelluksen merkitys on alkuaan ollut ja miten ja mihin se suuntautui. Se siis on toiminto, jolla jo on määrätty sisältö.
Mikäli haluaa, ei kai kukaan sitä liioin vastusta, että määrittelee jonkin jutun omalla tavallaan. Silloin kun terapia oli kovasti muotia selitettiin usein vastaavalla tavalla " minulle terapiaa on....
"Kuunnella iltaklassinen"
"Käydä levollisesti saunassa"
" Kohdata aikuiset lapset"
"Kulkea sieninetsässä" jne loputtomiin. Silloin tarkoitettiin, minulle tulee siitä hyvä mieli. Se ilahduttaa, opin, kuulen toisinaan jonkin rakkaan sävellyksen ja tutustun uusiin, mieleni rauhoittuu kun olen vaiti ja kuuntelen.
Mikä silloin vähän kiusaannutti, terapia oli jo määritelty " toiminnaksi jonka tarkoituksena on muuttaa henkilön persoonallisuutta eheämmäksi ja käsitellä ongelmia jotka häiritsevät sen vapautumista sitä sitovista väärinkäsityksistä" tai sinnepäin, en todella enää muista. Minua ärsytti niin mitätön juttu kuin oman äitini huokaisut kun milloin miläkin oli hänelle " terapiaa" ja oiin jatkuvasti selittämässä ettei se sentään voi terapiaa olla, etkä sinä semmoista edes tarvitse mutta voisit sanoa välillä että nyt tuntuu hyvältä tai muuta.
Kieli nimittäin köyhtyy, kun ihmiset kuittaavat heille merkityksellisiä asioita ja tapahtumia selittämällä, mikä heille on milloin terapiaa, milloin pyhiinvaellusta, koska tuolla ylempänä ketjussa joku viittasi juuri tärkeimpään, mielentilaan. Ja mielensisällöistä ei kukaan oikein enää puhu. Kärsitään " pahoinvoinnista" jo siinä määrin ettei sairaalassakaan tajuta ojentaa kaarimaljaa, oksennus tulee ryöppynä sitten kollegan kengille kun tämä vielä pohtii mikä semmoiseen auttaisi.... Tehdään " kipeitä leikkauksia" vaikka aiemmin sellainen oli leikkaussalitiimien hommaa ja jäädään toistelemaan semmoista.
Itseäni harmittaa tässä se, että käytetään käsitteitä, joilla on sisältö, muuhun. Ja tämä puolestaan, koska kaiken aikaa kuulen, luen, huomaan, kuinka kieli köyhtyy. Ihminen ei kuin osaa enää kertoa, mitä hän tekee ja miksi.
Jotenkin voin pitää 1944:n itkumuurilla käyntiä pyhiinvaelluksena kuitenkin näistä kaikista. Itkumuuri on pyhä kohde, jolla moni on rukoillut ja jonka rakosiin on jätetty rukouksia ja muistolauseita.
Metsässä voi rukoilla ja hiljentyä, ja miksi ei sitä voi nimittää miten tahansa joskin suren jälleen, että tapahtuma, josta ennen kirjoitettiin kouluaineita, kuitataan yhdellä sanalla --- jonka merkitys on toinen. Metsä tuoksuu, tuntuu joltakin, se elää ympärillä, siellä saa olla yksinään, ja kai se vanhan laulun paimenpoika jotakin pyhyydestä koki..... Joskaan metsä ei oikein ole " kirkko" .
-
Pyhiinvaellus on jotain "suurta ja harvinaista", en nyt ryhdy miettimään enempää...
Minäkin täällä jutustin jokapäiväisen elämän pienistä iloista.
-
Pyhiinvaellus on jotain "suurta ja harvinaista", en nyt ryhdy miettimään enempää...
Minäkin täällä jutustin jokapäiväisen elämän pienistä iloista.
Ei se taida olla suurta eikä harvinaista, puutuin vain ja kenties taitamattomasti ilmaukseen jolla on jo sisältö. Se on merkinnyt kirkon historiassa tiettyä toimintoa, tavallisesti siiten muuntui skolastiikan aikana papin määräämäksi katumusharjoitukseksi joka silloin suuntautui useasti Pyhälle Maalle ja saattoi vaarallisuudessaan maksaa lähtijän hengen.
Näin tehtiin mikäli joku syyllistyi " kuolemansyntiin" siis johonkin jotka löytää googlettamalla mutta moni osaakin.
Sitten todella tehtiin vaelluksia kirkolta kirkolle joissa kussakin suoritettiin messu, ja se kuului paremmin pappien ja munkkien toimiin. Luther oli jollakin reissullansa joutunut jonottamaan vuoroaan niin pitkään että kyllästyi ja mainitsee sitten syöneensä sillin kun ei kerran kerta kaikkiaan saanut vuoroaan, ja jatkoi matkaa. Tästä ei kai ihan täyttä totuutta tiedetä, on kuitenkin jostakin hänen muistiinpanostaan löydetty merkintä. Hän siis ainakin epäilemättä söi sen sillinsä mutta jälkipolvet ovat epäilleet että hän kuitenkin himpsi paikalle ja suoritti messun, niitähän pyöritettiin yötä päivää. Sen merkityskin oli pikkuisen toinen.
......................
Compostelan vanha reitti kulkee kirkolta kirkolle, samoin Italian Umbriassa vanha via della Francescana joka johtaa lopulta Roomaan. Se on aika kulkematon. Omat reissumme seurailevat usein näitä, mutta siis tehdään bussilla, majoitutaan hotelleihin vaikka halpoihinkin ja joskus birgittalaisluostariin, jonne sinnekään ei koko ryhmä mahdu. " Vaelluksessa" on siis totta noin viidesosa mutta matkaajien keski-ikäkin on sellainen jotta kysyvät enkö minä pitkästy heidän vanhusten seurassa,.... Arvioivat silloin kyllä ikäni väärin. Mutta siellä siis etenkin viime kesänä oli väkeä joka ei tainnut pitää viinitilaa ja oliivitilaa ihan pyhänä kohteena ja nostivatkin matkanjohtajaa seinälle, että mikä se pyhiinvaellus on. Itse lähden jos kykenen kylläkin hengellisen elämäni tähden, oloni ei ole oikein hyvä.
-
Ai mutta. Kertailin ketjua ja Pena määrittelee siinä pyhiinvaelluksen oikein. Itse en enää muistanut, mutta noinhan se meni sanasta sanaan. Oletettiin lisäksi, luonnollisesti, että matkalle lähdettiin, ei pelkkänä suorituksena vaan juuri oikeassa mielentilassa. Siihen kuului silloin tärkeä ruumiin kurittaminen sekä oikean mielentilan etsiminen.
Ruumiin kurittamisesta tuskin voi puhua jos Norwegian lennättää Italiaan ja Roomasta bussi kuljettaa kirkolta kirkolle mitä vähän kiipeillään jos ei autolla pääse perille.
Matkalaisissa on muuten paljon surullista väkeä joille hengellinen merkitys on erittäin suuri. Moni on törmännyt armottomiin ihmisiin ja etsii armollista Jumalaa. Moni tietää olleensa armoton myös itse. Näistä toisinaan syntyy spontaanistikin lyhyitä keskustelunpätkiä vaikka väki on usein mieluummin hiljaa.
-
Ai mutta. Kertailin ketjua ja Pena määrittelee siinä pyhiinvaelluksen oikein. Itse en enää muistanut, mutta noinhan se meni sanasta sanaan. Oletettiin lisäksi, luonnollisesti, että matkalle lähdettiin, ei pelkkänä suorituksena vaan juuri oikeassa mielentilassa. Siihen kuului silloin tärkeä ruumiin kurittaminen sekä oikean mielentilan etsiminen.
Ruumiin kurittamisesta tuskin voi puhua jos Norwegian lennättää Italiaan ja Roomasta bussi kuljettaa kirkolta kirkolle mitä vähän kiipeillään jos ei autolla pääse perille.
Matkalaisissa on muuten paljon surullista väkeä joille hengellinen merkitys on erittäin suuri. Moni on törmännyt armottomiin ihmisiin ja etsii armollista Jumalaa. Moni tietää olleensa armoton myös itse. Näistä toisinaan syntyy spontaanistikin lyhyitä keskustelunpätkiä vaikka väki on usein mieluummin hiljaa.
Just mielentila on minustakin se pointti.
Ihan sama minne menee, mutta kun ottaa sen asenteen, että menen sinne ja muistelen sitä tai meen ja sytytän kynttilän, kokon tai juon ryypyn ja muistelen tai mitä nyt sit mieleen pulpahtaa, niin se on tärkeintä.
Se pyhiinvaellus voi alkaa jo kauan enen matkantekoa, kuten mulla saatan miettiä, vaikka Johannes kastajaa ja mietin ja metin ja sitten päätän, että teen matkan jonnekkin Patmokseen tai vaikka lähisaareen.
Matkalla mietin henkisiä syviä ja olen omassa transsissani ja paikan päällä sitten joku rituaali ja rukous.
Se on mulle sopivaa pyhiinveallusta, varmaan kaukana alkuperäisistä.
-
Ei ollenkaan kaukana. Kun nyt piti jäämäni pois ajattelin että miettiä sitten muuta, kuin paljonko se Antti saa minulle pyydystettyä rahaa takasin ja teen sitte sen kotosalla laillani. Että kun taju selkenee niin avaan Raamattua ja näin.
Kaipaisin olla mukana en kiellä. Ja yritän säästää vähin erin taas seuraavaa vuotta varten. Ja lohdutti kun hoksasin toisen konstin päästä halvasta hinnasta Assisiin, joka rakkain paikka onkin. Käyn itiksestä ostamassa pullon sitä Signorellin viiniä äidilleni juhannukseksi. Perugiaan lentää erinomaisen halpa lentoyhtiö, ei tarvi mennä Rooman kautta. Jos menen. Istua siellä hiljakseen, kun on jo kuullut kolme kertaa ne Assisitarinat ja voi lukea alle sen Franciscus astui ovestani.
Se vähän harmittaa mitä matkoihin tulee, että sisar perheineen päätti kerran matkustaa Napoliin kun mies sai työnantajalta jotakin rahoja. Ja se reissu meni niin pilalle niin pilalle kuin voi. Huomasivat Rooman lentokentällä että tääl ollaan, miitäs nyt. Lapset sai vatsataudin. Mutta kävi he Pompeijissa ja Caprilla. Kuitenkin kuulin karmivan kuvauksen niistä neljästä päivästä. No he ei noin waeltaneet mutta ikävä siitä huolimatta. Kun vielä itte palasin niin hyvältä matkalta ja hehkutin.
-
Ortodoksien ristisaattoa voi pitää pyhiinvaelluksena(kin). Tai itse asiassa; sehän on pyhiinvaellus.