Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pirska - 14.04.09 - klo:21:52
-
Minulle on äiti sanonut, että kirkossa käydään niin kauan kuin siellä Herran siunaus luetaan. Täytyy tunnustaa, että saattaa mennä montakin pyhää, ettei tule käytyä kirkossa, mutta mukavaa siellä on käydä. Tuntuu, että silloin on "oikea pyhä", kun käy kirkossa.
Veisuusta olen aina pitänyt ja nykyään iloitsen suunnattomasti Raamatun teksteistä. Miten ne voivatkin olla niin "täyttä tavaraa". Jopa saarnasta voi saada jotain irti, joskus enemmän ja joskus vähemmän.
-
Olen ihan samaa mieltä! Sunnuntai tuntuu ihan toisenlaiselta, jos on käynyt kirkossa.
-
Välillä ujostuttaa mennä kirkkoon, kun ei oikein tunne muita seurakuntalaisia, mutta ehtoollisen takia silloin tällöin on pakko päästä. Radiosta tulee muuten kuunneltua, mutta täytyy myöntää, ettei se ole sama asia. Pastorin katseen alla penkissä on vaikeampi antaa sanan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. :roll:
-
Välillä ujostuttaa mennä kirkkoon, kun ei oikein tunne muita seurakuntalaisia, mutta ehtoollisen takia silloin tällöin on pakko päästä. Radiosta tulee muuten kuunneltua, mutta täytyy myöntää, ettei se ole sama asia. Pastorin katseen alla penkissä on vaikeampi antaa sanan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. :roll:
Riippuu aika paljon saarnasta, meneekö se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toki kirkossa on helpompi keskittyä. Minä tahdon kotona nukahtaa ja silloin on vaikea keskittyä. :lol:
-
Me käydään kirkossa kun käytättää. Talvi-aikaan paljonkin. Kesäisin olosuhteiden pakosta harvoin.
Ehtoollista tarvitaan.
-
Me käydään kirkossa kun käytättää. Talvi-aikaan paljonkin. Kesäisin olosuhteiden pakosta harvoin.
Ehtoollista tarvitaan.
Samoin
-
Meillä kuuluvat kirkonkellot kesämökin pihaan, joten ei ole mitään syytä olla käymättä kesälläkään...
-
Kerran kesässä mekin käydään Luopioisten kirkossa, kerran Padasjoen. Kuhmoisissa käydään kaupassa niinkuin em. taajamissakin. Kaikkiin on yli 30 km.
Eläkeläisillä on kiireitä ja vanha sairas koira jota ei voi jättää kovin kauan yksikseen.
:-#
-
Meillä on Kuhmoisten kirkkoon 13km tosi kurjaa tietä ja se hillitsee haluja. Tuusulassa on ollut riesana joka pyhäiset konfirmaatiot (yli 20kpl), joten kotona ei kesällä paljoa viitsi kirkkoon mennä ja mökillä on hankalaa onneksi on radio. Talvella käymme jokseenkin joka pyhä jossain kirkossa. Yleensä käymme omassamme.
-
Pidän oman kirkossani vietämän sielunhoidonmäärän, arvoituksena muilta ihmisiltä.
O:)
ps. ettei pääsisi vielä ylpistymään.
-
Meillä on Kuhmoisten kirkkoon 13km tosi kurjaa tietä ja se hillitsee haluja. Tuusulassa on ollut riesana joka pyhäiset konfirmaatiot (yli 20kpl), joten kotona ei kesällä paljoa viitsi kirkkoon mennä ja mökillä on hankalaa onneksi on radio. Talvella käymme jokseenkin joka pyhä jossain kirkossa. Yleensä käymme omassamme.
Minäkin koen konfirmaatiot melkoiseksi riesaksi. Ensinnäkin niissä menee niin pitkään, toiseksi kirkossa on kauhea hälinä yleensä konfirmaatiomessun aikana. Ärsyttää, kun aikuiset ihmiset eivät jaksa olla sen aikaa hiljaa ja paikallaan. Puhuvat ääneen ja käyvät välillä pihalla (tupakallako, en tiedä). Aina moititaan nuoria ja rippikoululaisia, mutta kyllä nuoret osaavat käyttäytyä kunhan vanhempansakin osaisivat.
Ihan suoraan sanottuna niissä messuissa minussa herää todellinen fariseus.
-
Itse käyn kirkossa lähes joka sunnuntai. Yleensä olen joko saarnaamassa tai kuoroa johtamassa. Joskus myös teen edelleen kanttorikeikkaa. Kaipaan nimittäin kanttorintyöstä juuri jumalanpalvelusten toteuttamista. Pääsiäismaanantaina olin Alppilassa kanttorina ja nautin suuresti.
Minä olen sillä tavalla outo, että silloin harvoin, kun en ole jumalanpalveluksessa missään tehtävässä, en osaa silti olla sieltä pois. On virkistävää istua silloin tällöin penkissä tavallisena seurakuntalaisena. Tosin sen verran buukattuja nuo minun sunnuntait on (ja vapaat viikonloput vietän muualla), että en ole vielä kertaakaan osallistunut nykyisen kotikirkkoni Paavalinkirkon jumalanpalvelukseen, vaikka marraskuun lopusta asti olen tässä seurakunnassa asustellut.
Paavalinkirkko on muuten kotoisa minulle. Se on nimittäin saman arkkitehdin - Bertel Liljequistin - suunnittelema kuin entinen kotikirkkoni Kiuruvedellä. Ja Paavalissa on kahdet upeat urut!
-
kaikki me olemme fariseuksia...
-
Minäkin koen konfirmaatiot melkoiseksi riesaksi. Ensinnäkin niissä menee niin pitkään, toiseksi kirkossa on kauhea hälinä yleensä konfirmaatiomessun aikana. Ärsyttää, kun aikuiset ihmiset eivät jaksa olla sen aikaa hiljaa ja paikallaan. Puhuvat ääneen ja käyvät välillä pihalla (tupakallako, en tiedä). Aina moititaan nuoria ja rippikoululaisia, mutta kyllä nuoret osaavat käyttäytyä kunhan vanhempansakin osaisivat.
Entisen työpaikkani Espoonlahden kanttorien työhuoneessa on pilapiirustus, jossa kaksi miestä istuu täpötäydessä kirkossa ja käyvät seuraavanlaisen keskustelun:
- Kylläpä täällä konfirmaatiomessussa on hiljaista ja rauhallista!
- Nyt kuuluisikin veisata virttä.
-
Minä kävin pitkästä aikaa messussa kotokotikirkossani Lapualla pääsiäissunnuntaina (oikeasti kotikirkko on Kallion kirkko mutta se henkinen kotikirkko on Lapualla). Oli mukavaa olla siellä, joskin energiaa kului veljentytön (2,5 v) kaitsemiseen. Tyttö päätti sitten ehtoolliselle mennessä tehdä kuten kunnon kristitty; heittäytyi Kristuksen jalkojen juureen - ts. meni makaamaan alttarin eteen. Kyseessä kun on aika kovatahtoinen neiti, jouduttiin siinä siskoni kanssa sitten käymään hienoja neuvotteluja pikkuneidin kanssa, jotta hän nousisi - jos sen siitä olisi väkisin nostanut, olisi tullut hepuli, ja se ei siinä alttarilla olisi ollut kovinkaan mukavaa... Nostin tytön syliini ja kyllä se sitten alttarilla osasi nätisti olla kun pappi siunasi. Tädit saivat huokaista helpotuksesta.
-
Minullakin on konfirmaatiomessuissa ja joulunajan kirkkohetkissä sellainen tunne, että toiset ovat tulleet ja valloittaneet meidän kirkon ja koko tilaisuuden luonne on erilainen, helponnettu, suunnattu ei-kirkossakävijöille. Kauhea kohkaus, hienot vaatteet, kukat, kamerat ym. ovat etusijalla. Jotenkin tyhjänä ja vieraantuneena sieltä lähtee pois. Mutta todellakin - se on raukkamaista minun puoleltani, koska jos kirkkoon kerrankin tulee ihmisiä, niin mikä minä olen heitä paheksumaan. Pois se minusta!
Toisekseen, kun Luopioisten kirkossa on kerran kesässä konfirmaatio, niin siitä en halua jäädä paitsi. Maalla ihmiset osaavat vielä olla luontevasti kirkossa, eivätkä häiritse. Siellä on suorastaan liikuttavaa, kun suurin osa ihmisistä tuntee toisensa. Siksi meidänkin nuorimmainen pääsi ripiltä erityisluvalla Luopioisissa.
-
Puolisoni topputtelee joskus, että jos siellä on konfirmaatio, että häiritään vaan toisten juhlaa. Minä että JUST SILLONHAN SINNE PITÄÄ MENNÄ rauhoittamaan ja näyttämään esimerkkiä ja (Samuli!) veisaamaan ja vastaamaan liturgian asiaankuuluviin kohtiin ja NÄKEMÄÄN IHMISIÄ eikä niitä iänikuisia ja iankaikkisia harmaapää-mulkoilijoita kuten minä.
Tietty eläkeläiset kuten Seppos, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa, kun eivät osaa poiskaan olla ja on aikaa oleelliseen ja on sellaisessa elämäntilanteessa, tietty heitä voi kuvitella rassaavan osaamattomien ja osattomien kohkaaminen. Lohduttaudun sillä, että aikansa kutakin. Kyllä routa ja talvi taas hidastaa menoa.
-
Tietty eläkeläiset kuten Seppos, jotka käyvät joka sunnuntai kirkossa, kun eivät osaa poiskaan olla ja on aikaa oleelliseen ja on sellaisessa elämäntilanteessa, tietty heitä voi kuvitella rassaavan osaamattomien ja osattomien kohkaaminen. Lohduttaudun sillä, että aikansa kutakin. Kyllä routa ja talvi taas hidastaa menoa.
Täytyy tuohon todeta, että arvaus meni pikkuisen pieleen. Konfirmaatio on sisäpiirin juttu, joka koskee vain leiriläisiä ja heidän lähipiiriään, toisin kuin tulisi olla. Saarna on aina leiriltä eikä niitä jaksa montaa peräkkäin kuunnella. Samoin on muukin jumalanpalveluksessa. Se levottomuus, mitä ei esimerkiksi Ahiksen konfirmaatioissa ole, on vasta toisena listalla. Siellä yksinkertaisesti tuntee itsensä täysin ulkopuoliseksi, juuri toisin kuin tulisi olla. Meistä tuntuu, että kiintiömme on täynnä niiden suhteen. Kunnioitan suuresti urheiluluontoanne ja vakaumustanne käydä konfirmaatioissa. meiltä ei sitä enää tahdo löytyä sukulaislapsia lukuun ottamatta. Anopilla on 26 lastenlasta, joten konfirmaatioita riittää joka kesälle.
-
Minullakin on konfirmaatiomessuissa ja joulunajan kirkkohetkissä sellainen tunne, että toiset ovat tulleet ja valloittaneet meidän kirkon ja koko tilaisuuden luonne on erilainen, helponnettu, suunnattu ei-kirkossakävijöille. Kauhea kohkaus, hienot vaatteet, kukat, kamerat ym. ovat etusijalla. Jotenkin tyhjänä ja vieraantuneena sieltä lähtee pois. Mutta todellakin - se on raukkamaista minun puoleltani, koska jos kirkkoon kerrankin tulee ihmisiä, niin mikä minä olen heitä paheksumaan. Pois se minusta!
Osa tekstistä on kuin suoraan minunkin ajatuksistani "toiset ovat tulleet ja valloittaneet meidän kirkon". Tosi on, että juuri tässä on minullakin parannuksen tekemisen paikka. Kuinka sitä aina toivotaankaan, että ihmiset enemmän kävisivät kirkossa ja sitten kun he tulevat, niin minä fariseus olen mielessäni motkottamassa heidän käyttäytymisestään.
-
Onkohan käytäntö ripillepääsystä muuttunut vuosien varrella. Minä pääsin
helluntaina 1959 Kärkölän kirkossa jumalanpalveluksen yhteydessä.
Tyttäremme konfirmoitiin1980 ja 1981 Lahden Ristinkirkossa. Tilaisuudet olivat illalla, vain konfirmaatio, ei messua. Tilaisuudessa oli vain omaiset ja ystävät läsnä. Ei häiriöitä.
Kuukausi sitten oli meillä Mukkulassa aikuisrippikoulun konfirmaatio messun yhteydessä. Erittäin harras ja kaunis tilaisuus. Osa oli maahanmuuttajia.
Olen kyllä monasti kuullut pappien valittavan levottomuudesta, jopa kaaoksenomaisista kukitus-seremonioista. Eivät ole aikuiset ihmiset osanneet kirkkokäyttäytymistä.
Eräskin pappi sanoi suoraan, että konfirmaatio on kaikkein epämieluisin
työtehtävä.
-
Olin viime kesänä veljenpojan konfirmaatiossa eikä siellä ollut ainakaan pahempia häiriöitä. Mitä nyt ehkä vähän liikaa kuvattiin. Tilaisuus jäi mieleen siitäkin syystä, että eka kerran sain ehtoollisviinin omalta veljeltä. Kyllä pokka piti kummaltakin ihan hyvin. :wink:
-
Kun seurakuntalaiset ohjeistaa hyvin, kaoottisuus saadaan kuriin. Mikä muu kuin raha estää lähettämästä tiedoitetta kotiin ajoissa ennen konfirmaatiomessua? Jos siihen satsaisi edes kerran, tieto alkaisi vaikuttaa. Tai! Lappu käteen riparilaiselle: vie isille.
-
Itse käyn kirkossa lähes joka sunnuntai.
Tiedän muutamia ihmisiä, jotka menevät kirkkoon tapansa mukaan joka sunnuntai. Minusta on hieno asia, että on sellaisiakin ihmisiä. Salaa ihailen heitä, vaikka tiedän, etteivät he taatusti tee sitä saadakseen osakseen ihailua. Ovat paremminkin tavallista nöyrempää porukkaa.
Minullakin on monesti ihan tekosyy olla pois kirkosta, mukamas väsyttää j.n.e. Tarkemmin muistellessani tekosyitä on ollut jos minkälaisia että ihan hävettää muistellakaan. Kuitenkin Jeesuskin meni tapansa mukaan kirkkoon. Niinpä niin, ei se ainakaan huono tapa ole.
-
[
Minullakin on monesti ihan tekosyy olla pois kirkosta, mukamas väsyttää j.n.e. Tarkemmin muistellessani tekosyitä on ollut jos minkälaisia että ihan hävettää muistellakaan. .
Tarvitseeko siihen olla joku syy jos ei mene kirkkoon?
-
Enpä ole ajatellut asiaa koskaan noin päin. Sen verran kai olen sisäistänyt kotoa opittua, että sääntö on mennä kirkkoon ja säännöstä poikkeus on olla pois jumalanpalveluksesta. Tarkennan, että säännöllä en tarkoita pakkoa tai käskyä.
-
[
Enpä ole ajatellut asiaa koskaan noin päin. Sen verran kai olen sisäistänyt kotoa opittua, että sääntö on mennä kirkkoon ja säännöstä poikkeus on olla pois jumalanpalveluksesta. Tarkennan, että säännöllä en tarkoita pakkoa tai käskyä.
No, enpä minäkään... -ennen tätä, mutta nyt tuli tuota kirjoitustasi lukiessa mieleen että näinhän se usein on kun pitää tuntea tai tunnetaan huonoa omaatuntoa kirkkoon menemättömyydestä. Kuitenkin, jos oikein tarkkoja ollaan niin huonon omantunon kantaminen siitä kun ei mene kirkkoon, johtuu alitajuisesta tai tiedostamattomasta pakosta. Ihminen syyllistää itseään siitä kun ei mene kirkkoon vaikka voisi. MInusta tuolloin ei voida enää puhua vapaaehtoisuudesta tai ainakaan sisäisestä vapaudesta. Vaikka ulkoinen vapaus olisikin valita, on kumminkin sisäinen pakko ja syyllisyys. Siis jos todella oikeasti pitää potea huonoa omaatuntoa kirkkoon menemättömyydestä.
Tällä kaikella en tietenkään tahdo sanoa, etteikö kirkkoon meneminen olisi hyvä ja jossain mielessä tarpeellinenkin asia.
-
perisynti perkele
-
Huomenna menen kirkkoon. On minun rippikoululaisten rippipyhä, konfirmaatio. Minulle huominen ei ole vastenmielinen homma!
Yli kaksikymmentä villiä poikaa ja tyttöä saavat huomenna kummin oikeudet, äänestysoikeuden seuraavissa kirkkovaaleissa + muut konfirmoidun kirkon jäsenen edut. Yksi ei pääse, kun loukkaantui viikolla pyöräonnettomuudessa ja on nyt tehostetutussa hoidossa.
Rippileirillä hiihtoloman aikaan vilkas porukka tuli aina ajoissa tunneille ja muihin juttuihin, ei tarvinnut hoputtaa. Aamukirkossa ja iltahartauksissa olivat rauhassa ja fiksusti, en voi pahaa heistä sanoa.
miettii Mauno
-
Siunausta rippilapsillesi, varsinkin hänelle, joka ei pääse kirkkoon!
-
En ole aikaisemmin ruukannu käydä. Lapsena menin silloin kun vanhemmat pakotti. Vähän aikuisempana sitten tuli joskus käytyä "kulttuurisyistä" kuuntelemassa esimerkiksi poikkeuksellisen taitaavaa kanttoria urkujen äärellä tai hyvän kuoron houkuttelemana. Nyt viime aikoina on tullut jumalanpalveluksissa hypättyä omituisen paljon - melkein joka pyhä tekee mieli kirkkoon. Minulla on tarkoitus mennä juhannuspäivänäkin, vaikka vähän arveluttaa. Onkohan siellä ketään muita?
-
Lapsena ja nuorena kävin lähes joka pyhä kirkossa, ja siitä tulikin "pyhän tuntu". Aikuisena käynnit ovat harventuneet, varsinkin nyt, kun kirkkoon on puolen tunnin kävelymatka. Kuoron kanssa käyn kirkossa kuitenkin noin kerran kuussa. Mutta kyllä lapsuuden pyhäpäivistä sellainen tapa jäi, että aina kuuntelen radiokirkon, jos vain mahdollista. Ja mökkipaikkakunnalla, jossa on jp vain kerran kuussa, aion juhannuskirkkoon.
-
Kävin sitten juhannuspäivänä jumalanpalveluksessa. Jonain toisena päivänä olisi voinut harmittaa se, että kirkossa oli niin vähän ihmisiä (olisiko ollut 15 henkeä) ja että nekään vähät eivät veisanneet (miksihän? eivätkö osaa vai halua?) ja että kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, mutta tällä kertaa tunnelma onnistui vain olemaan miellyttävällä tavalla intiimi. Ja saarnakin oli hyvä.
Mutta minua rupesi ihan mietityttämään, miten paljon jumalanpalveluksissa yleensä on tavallisena sunnuntaina ihmisiä. Omassa lähikirkossani kävijämäärä on kyllä niin alhainen, että ihmetyttää miten pappi saa itsensä motivoitua työhönsä. Pidetäänköhän jumalanpalvelusta ollenkaan, jos seurakuntalaisia ei paikalle tulisi kuin yksi?
-
Kävin sitten juhannuspäivänä jumalanpalveluksessa. Jonain toisena päivänä olisi voinut harmittaa se, että kirkossa oli niin vähän ihmisiä (olisiko ollut 15 henkeä) ja että nekään vähät eivät veisanneet (miksihän? eivätkö osaa vai halua?) ja että kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, mutta tällä kertaa tunnelma onnistui vain olemaan miellyttävällä tavalla intiimi. Ja saarnakin oli hyvä.
Mutta minua rupesi ihan mietityttämään, miten paljon jumalanpalveluksissa yleensä on tavallisena sunnuntaina ihmisiä. Omassa lähikirkossani kävijämäärä on kyllä niin alhainen, että ihmetyttää miten pappi saa itsensä motivoitua työhönsä. Pidetäänköhän jumalanpalvelusta ollenkaan, jos seurakuntalaisia ei paikalle tulisi kuin yksi?
Jos kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, niin sitten vika ei ollut kanttorissa vaan uruissa. Mikäli hän soitti viulua, niin sitten vika oli sijaisessa.
Harmittavaa on, että kirkossa on niin vähän väkeä. Minun ymmärtääkseni juhannuksena ei ole kovin paljoa yleensä kirkossa väkeä. Meillä oli toki enemmän kuin 15, koska kirkko on pieni ja seurakunta siihen nähden iso. Itse pidin aikanaan pyhäkoulua ja ajattelin, että jos yksikin tulee, niin pidän sen ja ajattelen vain häntä yhtä täysin arvokkaana yksilönä.
-
Saa yksityisopetusta.
-
Kävin juuri, 8.km hiljasta oli, taitaa olla kaikki rannalla. Sai juosta ihan rauhassa, metsä polkuja pitkin. :eusa_angel:
-
Kävin sitten juhannuspäivänä jumalanpalveluksessa. Jonain toisena päivänä olisi voinut harmittaa se, että kirkossa oli niin vähän ihmisiä (olisiko ollut 15 henkeä) ja että nekään vähät eivät veisanneet (miksihän? eivätkö osaa vai halua?) ja että kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, mutta tällä kertaa tunnelma onnistui vain olemaan miellyttävällä tavalla intiimi. Ja saarnakin oli hyvä.
Mutta minua rupesi ihan mietityttämään, miten paljon jumalanpalveluksissa yleensä on tavallisena sunnuntaina ihmisiä. Omassa lähikirkossani kävijämäärä on kyllä niin alhainen, että ihmetyttää miten pappi saa itsensä motivoitua työhönsä. Pidetäänköhän jumalanpalvelusta ollenkaan, jos seurakuntalaisia ei paikalle tulisi kuin yksi?
Jos kyseessä on seurakunnan pääkirkko niin jumalanpalvelus pidetään, vaikka ketään ei tulisi. Saarnan voi silloin lyhentää minimiinsä, mutta ilmoitukset ym pakolliset kuviot hoidetaan kanttorille tiedoksi. Sivukirkoissa sen sijaan voidaan laistaa jos ketään ei tule jos pääkirkossa on jumalanpalvelus.
-
Jos kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, niin sitten vika ei ollut kanttorissa vaan uruissa. Mikäli hän soitti viulua, niin sitten vika oli sijaisessa.
Sijainen soitti pianoa. Sijaisella oli kyllä komea lauluääni - olisipa vain heittänyt sen hankalan soittimen kokonaan pois.
Jos kyseessä on seurakunnan pääkirkko niin jumalanpalvelus pidetään, vaikka ketään ei tulisi.
Ahaa, tähän on olemassa säännöt. Hyvä tietää. Mutta olisipa aika aavemainen tilaisuus tyhjässä kirkossa...
-
Kävin juuri, 8.km hiljasta oli, taitaa olla kaikki rannalla. Sai juosta ihan rauhassa, metsä polkuja pitkin. :eusa_angel:
Tarkoitat ilmeisesti, että "metsä on kirkkosi". Kerran yksi pappi (taisi olla peräti körtti-sellainen) sanoi saarnassaan, että on turha väittää, että metsä olisi kirkko. Kirkossa on sana ja sakramentit ja ne puuttuvat metsästä.
Metsässä toki voi rauhoittua ja ihmetellä Luojan töitä, mutta se ei korvaa jumalanpalvelusta. Olen kyseisen körttipapin kanssa samaa mieltä.
-
Tarkoitat ilmeisesti, että "metsä on kirkkosi". Kerran yksi pappi (taisi olla peräti körtti-sellainen) sanoi saarnassaan, että on turha väittää, että metsä olisi kirkko. Kirkossa on sana ja sakramentit ja ne puuttuvat metsästä.
Metsässä toki voi rauhoittua ja ihmetellä Luojan töitä, mutta se ei korvaa jumalanpalvelusta. Olen kyseisen körttipapin kanssa samaa mieltä.
Kirkko on minulle kirkko ja se on tarkoitettu erilaisiin seurakunnan menoihin. Paikka missä olen seurakunnan kanssa tai yksinäni hiljentymässä, keskustelemassa, seuroissa milloin mitäkin.
Mutta ennen kaikkea se on Herran huone.
Jos minä esittäisin kysymyksen ihmiselle: Käytkö kirkossa?
Minä mittaisin silloin ihmisen kristillisyyttä ja asettuisin hänen ja Jumalan väliin, pikku perkeleeksi tilastovihkosen kanssa.
Siksi vastasin niin kuin vastasin.
Eli ette päässeet laittamaan lukuja kuinka monta Pyhää on jäänyt väliin kirkko käyntien suhteen.
Kysymys kuuluu vähän samaan kategoriaan: Uskotko sinä ja kuinka paljon?
-
Jos minä esittäisin kysymyksen ihmiselle: Käytkö kirkossa?
Minä mittaisin silloin ihmisen kristillisyyttä ja asettuisin hänen ja Jumalan väliin, pikku perkeleeksi tilastovihkosen kanssa.
No eipä tosiaan tullut mieleenkään tuollainen ajatus. :119:
-
Joo, käyn kirkossa ja tykkään käydä. Kirkko on Herran huone. Ehtoollinen on minulle hyvin tärkeä. Herran pöytä, ateriayhteys Jeesuksen kanssa. Onneksi kirkossa vietetään messua usein.
-
Hei!
"Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin täälläkin palvella Jumalaa!" Tämä lause on pettyneen paimenpojan lause. Pyhäaamu. Paimenpoika metsässä paimentamassa karjaa. Kirkonkellot alkavat kutsua kirkkoon. Paimenpoika tietää, että sinne menee porukkaa. Hänen tekisi itsekin kovasti mieli mennä kirkkoon Jumalan sanaa kuntelemaan toisten kanssa. On ikävä kirkkoon, mutta ei pääse, kun pitää tehdä työtä. Pettyneenä hän sitten ajattelee: "Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin täälläkin palvella Jumalaa!" Metsä on hänelle kuitenkin toissijainen kirkko - kaikkein mieluummin hän menisi oikeasti jumalanpalvelukseen Herran huoneeseen.
Tämä lause on käsitykseni mukaan hyvinkin reilusti käännetty aivan päälaelleen ja nurinperin. Kirkkokaipuun ja yhteyden kokemisen ja ehtoollisen aterian sijasta mennäänkin mieluummin retkille, luontoon, kalaan, purjehtimaan, mökille jne. Tekosyynä ja selityksenä tokaistaan; voihan sielläkin olla kuin kirkossa, luonnon temppelissä.
Monet tekevät niin ja minä kuulun siihen joukkoon melko usein.
miettii Mauno
-
Olipa mukava saada Maunolta taustoja tuohon metsäkirkkosanontaan.
Näinhän tämä elämässä menee: kun sanonnan taustoja ei aikojen kuluttua enää kovin yleisesti tunneta, niitä ryhdytään käyttämään yhteyksissä, joihin ne eivät alunperin ollenkaan kuuluneet. Välillä jopa täysin päinvastaisissa yhteyksissä.
Taustat siis unohtuvat helpommin, kuin sanonnat.
Perin inhimillistä.
Itse en juurikaan käy uskonnollisissa tilaisuuksissa, käyn siis satunnaisesti.
(En pidä asianlaitaani ihanteena, ei näin pitäisi varmaan olla)
Suhtaudun uskonnollisiin tapahtumiin kuitenkn kovin myönteisesti.
Mm. radiolla (ja netillä) korvaan tämän uskonnollisen tarpeeni.
Voisinko sanoa, että "radio on kirkkoni".
ps.
Tuntuuko immeisistä siltä, että voisin olla vähän vähemmän äänessä?
Veikkaan, että tuntuu.
-
Olipa mukava saada Maunolta taustoja tuohon metsäkirkkosanontaan.
Näinhän tämä elämässä menee: kun sanonnan taustoja ei aikojen kuluttua enää kovin yleisesti tunneta, niitä ryhdytään käyttämään yhteyksissä, joihin ne eivät alunperin ollenkaan kuuluneet. Välillä jopa täysin päinvastaisissa yhteyksissä.
Taustat siis unohtuvat helpommin, kuin sanonnat.
Perin inhimillistä.
Itse en juurikaan käy uskonnollisissa tilaisuuksissa, käyn siis satunnaisesti.
(En pidä asianlaitaani ihanteena, ei näin pitäisi varmaan olla)
Suhtaudun uskonnollisiin tapahtumiin kuitenkn kovin myönteisesti.
Mm. radiolla (ja netillä) korvaan tämän uskonnollisen tarpeeni.
Voisinko sanoa, että "radio on kirkkoni".
Googlasin asian
Immi Hellénin runossa Paimenpoika on säkeistö:
Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkoni katto on korkea,
ja ystävä yksi on seurana,
joka muistavi paimenpoikaa.
Kokonaisuudessaan (neljä säkeistöä) se on esimerkiksi Immi Hellénin kokoelmissa
Lapsuuden lauluja ja Punaposki, Kultasuu, jotka löytyvät mm. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosaston kokoelmista.
-
Rupesi kiinnostamaan koko runo.
Löysin 3 säkeistöä tuosta runosta täältä:
http://satujatar.vuodatus.net/blog/562446
Koskettava runo.
Joskus yrittänen löytää sen neljännenkin värssyn.
-
Rupesi kiinnostamaan koko runo.
Löysin 3 säkeistöä tuosta runosta täältä:
http://satujatar.vuodatus.net/blog/562446
Koskettava runo.
Joskus yrittänen löytää sen neljännenkin värssyn.
Tässä kaikki neljä säkeistöä
[Mikael Nyberg. Immi (Ingeborg) Hellén, 1861-1937.]
1. Jäi toiset aamulla nukkumaan,
kun otin konttini naulaltaan
ja kiiruhdin karjateille,
mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,
ne seuras torveni toitantaa,
ja metsä soitteli meille, soitteli meille.
2. Mä tunnen polkuja paljonkin,
jo kesän karjaani paimensin,
en eksynyt konsaan vielä.
Mä tiedän ruohoisat syöttömaat
ja ahon rintamat marjakkaat
ja rannat siintävät siellä, siintävät siellä.
3. On armas sunnuntaiaamu tää,
se muistot mielessä herättää, –
nyt toiset on kirkkotiellä.
Mä etsin kirjani kontistain,
sen äitivainaalta muistoks' sain –
hän on jo tallella siellä, tallella siellä.
4. Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkon' katto on korkeella,
ja yks' on ystävä seurana,
Hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.
-
Kiitoksia.
Nyt saatiin tuo puuttuva toinen säkeistökin mukaan.
-
Muistanko väärin vai onko Immi Hellénin työtä myös se kaikille tuttu Suojelusenkeli-laulu?
-
Muistanko väärin vai onko Immi Hellénin työtä myös se kaikille tuttu Suojelusenkeli-laulu?
Google auttaa taas jos tarkoitit tätä suojelusenkeli laulua
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
niin pitkä on matka, ei kotia näy,
:,:vaan ihana enkeli vierellä käy.:,:
On pimeä korpi ja kivinen tie.
Ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
:,:jos käsi ei enkelin kädessä ois.:,:
Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,:jos käsi ei enkelin kädessä ois.:,:
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
:,:sä kättäsi enkelin kädestä pois.:,:
**********************************************
sanat Immi Hellen
-
ihmisellä itsessään ei ole mitään kokemusta enkelistä... mutta enkelin kädessä hänen kätensä on... :icon_wink:
-
ihmisellä itsessään ei ole mitään kokemusta enkelistä... mutta enkelin kädessä hänen kätensä on... :icon_wink:
Perustele!
-
ei ole mitään perustelemista... kristillisyys ei ole mikään rationaalisuus... :icon_confused:
-
Minä käyn silloin tällöin kirkossa, ja toisinaan en.
Kummastakaan en tunne huonoa omaatuntoa nykyään..
(joskus, kun olin vielä nuori ja viriili tosiuskova, ajattelin, että käymättömyyteni tahrii sielun, tai jotain sinnepäin.)
Ei sitä tahraisemmaksi enää saa, jos omia tekemisiä ja tekemättäjättämisiä luetaan.
Mutta kyllä se ehtoollisyhteys silti lohduttaa, aina kun messuun menee.
Enkeleitäkin olen luullut tavanneeni.
Kristuksen olen ainakin tavannut.. lähimmäisissäni.
Ja moni heistä on ollut rukousvastauskin.
-
Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
:,:jos käsi ei enkelin kädessä ois.:,:
**********************************************
sanat Immi Hellen
Tätä säkeistöä en ole kuullut koskaan ennen. Nuo toiset kyllä. Iskä lauloi tätä minulle, kun olin pieni.
-
Pääsiäisestä pyhäinpäivään tulee käytyä aika usein kirkossa, talvella harvemmin. Johtuu siitä, että pääkirkkomme on tuossa vieressä (lue: kilometrin päässä) ja tavliaikaan jumalanpalvelukset pidetään taajaman seurakuntakeskuksessa. Sinne pitää mennä autolla. Eikä se tunnu niin kirkolta.
Eihän kirkko rakennuksena pitäisi mitään merkitä. Tärkeintä on sana ja sakramentit. Itsekin kritisoin niitä "uskovaisia", jotka valikoivat kirkkoontulon saarnaajan mukaan. Minä panen enemmänkin painoa sille, että kirkossa kuitenkin luetaan Jumalan sanaa ja siellä saa ehtoollisen. Siinä saa kohdata Kristuksen, tuntuipa se siltä tai ei. Ehtoollinen on niin suuri mysteeri, ettei siinä minun ajatukseni ja tunteeni merkitse mitään.
Ja tuo Immi Hellénin Paimenpojan sunnuntai on tullut tutuksi kirkossa. Olen sen kuullut Sulo Saaritsin laulamana. Kukahan mahtoi sen säveltää, pitäisi kai googlettaa.
-
Ensi sunnuntaina menemme taas, koska on meidän kesän toinen palveluvuoro.
Toivonpa, että Helena Ylönen saarnaa päivän teksteistä. 2.Mooses 34:29-35 ja 2.Korinttolaiskirje 3:7-18. Kirjanoppimattomana en ole varma puhuuko Raamattu näissä vain juutalaisille, vaiko myös meille pakanoille. Teksti on komeaa kirkkauden ylistystä.
Olen kuullut paljon puhuttavan tästä peitteestä juutalaisten silmillä, jonka vain Kristus voi poistaa.
Ehtoollista ei jaeta . On joitakin tuurausjuttuja. Olisi ollut hyvä saada polvistua yhdessä puolison kanssa Herran pöytään.
-
Liian vähän. Sitä jatsia kun tulee just sunnuntaisin aamupäivisin :002:
-
Tänään kävin ja meinasin mennä Paavalinkirkkoon, mut siellä oli joku rippijuttu ni en.
Sitten mietin josko Kallionkirkkoon. Ajattelin, et no josko siellä on lesbo homomessu, kun ne sellaisia siellä järjestää.
Ei sinänsä että mulla mitään niitä vastaan olisi, mutta kun ajattelin vaan hiljentymään mennä.
No sinne sit menin urbaaniin Kallionkirkkoon ja meno oli tietty sen mukaista.
Yksi hoilasi laalaa eikä sanoja käyttänyt ollenkaan. Laalaasi kaikki virret.
Joku toinen alkoi viheltelemään virsiä ja joku narkkari muuten vaan sekoili.
Ihan hyvähän että ihmiset käy kirkossa, mut en kai sitten ole niin urbaani kuitenkaan, kun pikkaisen harmitti moinen meno. :102:
-
Mie kävin ihan maalaismeiningissä. Olin elämäni ensimmäistä kertaa maakirkossa, vaikka olen jo 30 vuotta täällä asunut.
Maakirkkoja järjestetään syrjäkylillä talojen pihoilla, mikäli sää sallii. Tänä vuonna käytetään luomakunnansunnuntain tekstejä. Muuten mennään sanajumalanpalveluskaavalla.
Maalaistalon pihalle oli tuotu pitkät rivit penkkejä. Ison vaahteran alle oli pöydästä tehty alttari ja kanttorilla oli sähköurut mukana.
Sää suosi, ihmisä oli yli kolmekymmentä (paremmin kuin joskus kirkossa). Lähes puolet oli mökkiläisiä.
Jumiksen jälkeen tarjottiin sisällä kahvit. Siinä sitten oli mukava rupatella tuttujen ja vähän tuntemattominpienkin kanssa.
Aiaisemmin ei ole tullut käytyä, kun meidän kylällä on kirkko, ei siis tarvita maakirkkoa. Nyt ystäväni houkuttelemana lähdin kun oli tuttu talon vanha emäntä.
-
ikävissään maakirkkoon kansa tulee... mutta onko tässä homo religiosuksellakin jokin puoli... :icon_rolleyes:
-
Eikös se religio ole sama kuin se ihmisen ikävä?
-
... saattaa muuten olla jos vähän laveammin tehtäisiin käännöstyötä... uskonnollinen, harras ja hurskas niin kyllä siihen voi laittaa "ihmisen ikävän Jumalan luo"... :eusa_pray:
-
Salmi-Linkomies kääntää religion: arvelu, epäilys, empiminen; uskonnollinen arvelu, omantunnon epäilys; tunnontarkkuus, tunnollisuus; jumalanpelko, hurskaus; uskonto, uskomus; jumalain palvelus, jumalain kunnioitus; uskonnollinen toimitus, uskonnolliset menot; pyhäkkö, pyhä esine, jumalan kuva; pyhyys, pyhä velvoitus, pyhä lupaus; uskonnonloukkaus, synti, rikos.
Kuulostaa melkein Kummelin kanttorisketsin virsikirjan ala-allegorioilta.
-
Salmi-Linkomies kääntää religion: arvelu, epäilys, empiminen; uskonnollinen arvelu, omantunnon epäilys; tunnontarkkuus, tunnollisuus; jumalanpelko, hurskaus; uskonto, uskomus; jumalain palvelus, jumalain kunnioitus; uskonnollinen toimitus, uskonnolliset menot; pyhäkkö, pyhä esine, jumalan kuva; pyhyys, pyhä velvoitus, pyhä lupaus; uskonnonloukkaus, synti, rikos.
Kuulostaa melkein Kummelin kanttorisketsin virsikirjan ala-allegorioilta.
Minulla on ollut aina huono kielipää, mutta miten voi yhteen sanaa mahtua kaikki pyhyydestä syntiin ja rikokseen :102:
-
Kävin kirkossa...eilen kävin tsekkaamassa netistä, että kyseessä on messu...siitä sivuilla ei ollut mainintaa, että kyseessä on konfirmaatio...kirkon pihassa parahdin, että voi ei! Mutta totesin, etten aio takaisinkaan kääntyä...kirkkoon saavat tulla kaikki ja koska tunnen kaipaavani ehtoollista en ilman sitä kirkosta myöskään poistu. Mutta hartaat ja hurskaat ajatukset olivat kyllä omalta osaltani vähän hukassa...kiukutti kun vieressä istunut naikkonen räpläsi kännykkäänsä ja takana istunut mies jauhoi koko palveluksen ajan sontaa kovaan ääneen vierustoverilleen. Ehtoollisen aikana kolmasosa porukasta katosi...ilmeisesti totesivat, että nyt riitti. Ja siis nämä huonoiten käyttävytyvät kirkkovieraat olivat niitä 40+ ikäsiä....luulis, että sen ikäset olisvat jo oppineet kunnioittamaan tilaisuuksia olemalla hilijaa! :107: Eikö tuu pieneen mieleenkään ihmisillä, että joku on saattanut tulla kirkkoon ihan VAPAAEHTOISESTI, hiljentymään ja rauhoittumaan ja kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ja sillon ois ihan kohteliasta käyttäytyä niin, että olis itse mahdollisimman vähän häiriöksi. No toisaalta käänsin asian niin, että kiitin Taivaan Isää siitä, että miut on kasvatettu niin, että osaan itse käyttäytyä, ja koitin olla siellä esimerkkinä muille.
Mutta kuitenkin, sain ehtoollisen ja olen iloinen, että tuli mentyä kuitenkin.
-
ristiriitaista... on tahi ei... Tiitiäiselle sanoisin aivan samoin kuin hän itse... :icon_confused:
-
Kesä on mennyt aikalailla kirkko-vapaasti.
Eilen kävin pikapikaa sytyttämässä tuohukset ja painoin talkootöihin
kun meillä oli täällä ns. taiteiden yö-juhlat.
Ikävä on jo palveluksia.
-
Kävin kirkossa...eilen kävin tsekkaamassa netistä, että kyseessä on messu...siitä sivuilla ei ollut mainintaa, että kyseessä on konfirmaatio...kirkon pihassa parahdin, että voi ei! Mutta totesin, etten aio takaisinkaan kääntyä...kirkkoon saavat tulla kaikki ja koska tunnen kaipaavani ehtoollista en ilman sitä kirkosta myöskään poistu. Mutta hartaat ja hurskaat ajatukset olivat kyllä omalta osaltani vähän hukassa...kiukutti kun vieressä istunut naikkonen räpläsi kännykkäänsä ja takana istunut mies jauhoi koko palveluksen ajan sontaa kovaan ääneen vierustoverilleen. Ehtoollisen aikana kolmasosa porukasta katosi...ilmeisesti totesivat, että nyt riitti. Ja siis nämä huonoiten käyttävytyvät kirkkovieraat olivat niitä 40+ ikäsiä....luulis, että sen ikäset olisvat jo oppineet kunnioittamaan tilaisuuksia olemalla hilijaa! :107: Eikö tuu pieneen mieleenkään ihmisillä, että joku on saattanut tulla kirkkoon ihan VAPAAEHTOISESTI, hiljentymään ja rauhoittumaan ja kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ja sillon ois ihan kohteliasta käyttäytyä niin, että olis itse mahdollisimman vähän häiriöksi. No toisaalta käänsin asian niin, että kiitin Taivaan Isää siitä, että miut on kasvatettu niin, että osaan itse käyttäytyä, ja koitin olla siellä esimerkkinä muille.
Mutta kuitenkin, sain ehtoollisen ja olen iloinen, että tuli mentyä kuitenkin.
Kuulostaa tutulta, kyllä siinä oma hurskaus heittää häränpyllyä.
-
Mie olin avustamassa, kun oli nimikkolähetin tulojuhla.
Luin tekstit ja avustin ehtoollisella. Hauskinta oli kuulla kotona mieheltä, että kirkossa jotkut oli supattaneet, että kuka se tuo naispappi on. :icon_lol: Eivät olleet paikallisia todennäköisesti.
Tänään oli tuhuttelevat tekstit. Lukukappaleiden väliin kanttori luikautti Kristallivirran ja messun loppuun jonkun uudemman laulun, jossa todettiin, että tänään on vielä mahdollisuus....
Ja kirkkokahville ja juhlaankin tuli mukavasti väkeä. Tuli jopa naapuripitäjästä ja kaukaisimmat Vantaalta (heillä on mökki täällä)
Sittenpä lopun päivää on mielessä soinut Herraa hyvää kiittäkää, sillä b-sävelellä kaikkine niekkuineen. :)
-
Käyn toki, joskus useammin, joskus harvemmin. Viime aikoina ehkä enemmän kuin ennen. No, kun nykyisenä kotikirkkona on Turun tuomiokirkko, niin ainakin ne ns. puitteet ovat kunnossa... :icon_biggrin: Upea kirkko, tosin ehtoollispöytään ja sieltä pois kävellessään saa tehdä melkoisen pitkän lenkin... :icon_biggrin: Sana ja ehtoollinen sinne kirkkoon vetävät...
-
Käyn, välillä ahkerammin, välillä harvemmin. Kotikirkko on kyllä melkein kivenheiton päässä,
mutta välillä vain ei tule lähdetyksi. Ehtoollisella olisi varmaan hyvä käydä säännöllisemmin. :eusa_think:
-
On lempikirkkopyhäni, tuomiosunnuntai, enkä saanut lähdetyksi kirkkoon. Olen huono. En saanut yöllä nukutuksi, ja olin ihan tokkurainen vielä kirkkoonlähdönaikaan. Olenkohan sairastumassa, vai muuten saamaton?
-
enkä saanut lähdetyksi kirkkoon. Olen huono.
Minä olen hyvä keksimään tekosyitä, miksi en lähde kirkkoon. Tai sitten vaan ohitan asian :069:
-
Kävin kirkossa...eilen kävin tsekkaamassa netistä, että kyseessä on messu...siitä sivuilla ei ollut mainintaa, että kyseessä on konfirmaatio...kirkon pihassa parahdin, että voi ei! Mutta totesin, etten aio takaisinkaan kääntyä...kirkkoon saavat tulla kaikki ja koska tunnen kaipaavani ehtoollista en ilman sitä kirkosta myöskään poistu. Mutta hartaat ja hurskaat ajatukset olivat kyllä omalta osaltani vähän hukassa...kiukutti kun vieressä istunut naikkonen räpläsi kännykkäänsä ja takana istunut mies jauhoi koko palveluksen ajan sontaa kovaan ääneen vierustoverilleen. Ehtoollisen aikana kolmasosa porukasta katosi...ilmeisesti totesivat, että nyt riitti. Ja siis nämä huonoiten käyttävytyvät kirkkovieraat olivat niitä 40+ ikäsiä....luulis, että sen ikäset olisvat jo oppineet kunnioittamaan tilaisuuksia olemalla hilijaa! :107: Eikö tuu pieneen mieleenkään ihmisillä, että joku on saattanut tulla kirkkoon ihan VAPAAEHTOISESTI, hiljentymään ja rauhoittumaan ja kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ja sillon ois ihan kohteliasta käyttäytyä niin, että olis itse mahdollisimman vähän häiriöksi. No toisaalta käänsin asian niin, että kiitin Taivaan Isää siitä, että miut on kasvatettu niin, että osaan itse käyttäytyä, ja koitin olla siellä esimerkkinä muille.
Mutta kuitenkin, sain ehtoollisen ja olen iloinen, että tuli mentyä kuitenkin.
Tiiti, toi on niin tuttua.
Ikävä kyllä ittekkin olen ollut se häirikkö joskus.
Itsekkin haluan mennä ja kuulla sanaa, mutta sitten joku tuttu tulee ja tulee pilattua oma ja lähellä olevien Jumis.
Pitäis opetella kunnioittamaan enempi.
Ota kuitenkin kaikki Jumalan kädestä ja ajattele, että tääkin on Jumalan sallimaa ja siunaa niitä häirikköjä niin ehkä pikkasen helpottaa.
Tietysti oikein on olla pahoillaan ja purkaa pahaa oloa ja myös valittaakkin.
Tää aika vaan on niin repivää ja ihmiset oireilee.
Ikävää, mutta näin on.. :-\
-
.... käyn kun on pakko...
-
..tarve :023:
-
Sangen usein istun vaimoni seurakunnassa.
-
Käyn maanantaisin. Silloin on kuoroharkat ja lopuksi luetaan myös yhdessä Herran siunaus. Sunnuntaisin messussa ehkä kerran kuussa. Useamminkin kävisin, mutta aamu-unisuus vie usein voiton. :kahvi:
-
... käyn...
-
- Lomilla käy näin: Vuorokausirytmi menee ympärs ja silloin ei vain herää ja aina se ottaa pannuun. Se kun on ainoa tilaisuus mis käyn. Minusta on kiva ettei kukaan tule jututtamaan. Otan ehtoollisessa aika tosissani sen "kätkeköön teidän..." eli menen piiloon sinne. Siksi kai sinne pitää päästä. Syntymässä säikähtänyt? Seuroihin meno jää aina vaiheeseen - päätän aina että nyt menen, kun tykkäsin niistä juhlista, tähän saakka on jäänyt sunnitelmaksi mutta onhan se enemmän kuin unelma.
- Aika monta saarnaa olen kuullut tuosta "nyt metsä kirkkoni olla saa" yleens aika ylistelevään sävyyn ja ain ottaa pannuun sekin. Miten niin. Sitten ajattelen et nojaa, pappi olis ehkä itse halunnu mökille viikonlopuksi perheen kanssa mutta sattui tämä pahuksen saarnavuoro ja se haikailee siksi.
- Hurjinta oli kun asui sedulla jos pakosta huomasi mistä viime työntekijäkokouksessa oli tapeltu ja se sovittelijatyyppi hoki sitä "me saamme kaikki yhdessä". Mun hurskaus kun on aika heikossa, niin minä menetin uskoni, toivoni ja rakkauteni isien kirkkoon joksikin aikaa. Sitten aloin kuunnella radiosta. Ihan kun muualla laskin kuin monta kertaa tänään se sanoo että "hellään syliin". Kun meni toiselle kymmenelle mailasin pastorille ja kysyin voisko keksiä vaihtelua. Taidan odottaa ain saarnalta liikoja. No johan taas tuli typerä vuodatus.
-
- Siis, pyyhin yli rivin jota ilman ei sana avaudu: Rupesin huomaamattani laskemaan monesti saarnassa sanotaan "me saamme kaikki yhdessä" Keskimäärin seitsemästi. Mutta mitäs minä niitä arvostelen.
- Parhaan saarnan kuulin kans yhtenä juhannuksena. Kaveri sanoi ettei ymmärtänyt juttua ollenkaan ennen eksegetiikan opintoja ja sitten se referoi suoraan kurssilta opittua. Olin tyrmätty. Noin paljon ne saavat tietää! Se oli unohtumatonta. Siinä oli sellaisia sanontoja joita on muuallakin, joten ymmärsin monen monta muuta kohtaa saman tien.
-Yksikin uusi ajatus kantaa pitkälle.
-
Olen juuri lähdössä kirkkoon
-
Kävin tänäänkin. Ja käyn viikottain; tuntuu hyvältä katkaista viikko keskiviikkoisin arki-illan ehtoollisella, samaan on mahdollisuus myös perjantai-iltaisin, kiitos siitä!
-
Olen juuri lähdössä kirkkoon
Oli hyvä saarna ja jumalanpalvelus. Tänäinen apupappi on myös kanttori koulutukseltaan, joten laulu oli laadukasta. Kiitos jumalanpalveluksesta.
-
Kävin tänään messussa. Jumalanpalvelukset on näin talviaikaan seurakuntakeskuksessa, juhlapyhiä lukuunottamatta.
Jumalnpalveluksessa käyn usein. En enää jaksa hirveästi odottaa saarnalta kovin suuria. Käyn siitä huolimatta. Messussa aina luetaan Jumalan Sanaa, rukoillaan, veisataan virsiä ja kohdataan Kristus ehtoollisessa. Ne on ne tärkeimmät.
Meinasi tänään alkaa naurattamaan kesken messun. Näin erään seurakuntalaisen tekevän useita ristinmerkkejä ja mieleeni putkahti vastaus,jonka sain täällä foorumilla. Kysyin, missä olette oppineet tekemään ristinmerkin. Joku foorumilainen vastasi minulle: "Paha pappi opetti." :icon_lol:
-
...Joku foorumilainen vastasi minulle: "Paha pappi opetti."
Joku...Minä...Kylän "paha susi"(pappi) opetti. :icon_cool:
:icon_wink:
ps."hieman" on Benkku on itsekeskeinen, jopa kirkon penkillä. Mutta näkisittepä ehtoolisen jaossa... huh,huh.
-
Minäkin kävin tänään kirkossa. Oikein hyvät kirkonmeiningit oli, ei voi moittia. Illalla ajattelin mennä vielä kauneimpia joululauluja laulamaan. Olen niin vanha, että muistan vielä ajan, jolloin oli ensimmäiset kauneimmat joululaulut.
-
Kävin tänään jo toisen kerran, nyt laulamassa kauneimmat joululaulut. Paitsi että yhtä, jonka olisin halunnut laulaa, ei sit laulettukaan eli 'Heinillä härkien kaukalon' :-\
-
Osasipa olla kirkko täynnä kauneimmissa joululauluissa. Jumalanpalveluksessa aamulla oli paljon väljempää. Oli mukavaa laulaa joululauluja yhdessä muun seurakunnan kanssa. Kaikki muut laulut lauloin paitsi "Sydämeeni joulun teen". Pidin siitä aikanaan paljonkin, mutta jotenkin se on alkanut tympiä. Sitäpaitsi se on kirkkouruilla säestettynä mahdottoman pönäkän kuuloinen. Kanttori kyllä osaa asiansa, mutta tuon tyylinen laulu ei vain istu tällaisille uruille.
-
Osasipa olla kirkko täynnä kauneimmissa joululauluissa. Jumalanpalveluksessa aamulla oli paljon väljempää. Oli mukavaa laulaa joululauluja yhdessä muun seurakunnan kanssa. Kaikki muut laulut lauloin paitsi "Sydämeeni joulun teen". Pidin siitä aikanaan paljonkin, mutta jotenkin se on alkanut tympiä. Sitäpaitsi se on kirkkouruilla säestettynä mahdottoman pönäkän kuuloinen. Kanttori kyllä osaa asiansa, mutta tuon tyylinen laulu ei vain istu tällaisille uruille.
Meilläkin oli kirkko lähes täynnä, n. 800 henkeä. Vain parvilla oli takariveissä tilaa.
Meidän kanttori säesti nopeammat ja kepeämmät joululaulut pianolla. 100-vuotiaat pneumaattiset urut ei taivu nopeisiin rytmeihin.
Hyvyilytti se Varpunen jouluaamuan. Tai ei se laulu, vaan se punatulkku, joka oli istutettu varpuslaulun alle lauluvihkossa.
-
Meilläkin oli kirkko lähes täynnä, n. 800 henkeä. Vain parvilla oli takariveissä tilaa.
Meidän kanttori säesti nopeammat ja kepeämmät joululaulut pianolla. 100-vuotiaat pneumaattiset urut ei taivu nopeisiin rytmeihin.
Hyvyilytti se Varpunen jouluaamuan. Tai ei se laulu, vaan se punatulkku, joka oli istutettu varpuslaulun alle lauluvihkossa.
Minua hymyilytti viime joulun aikaan varpunen jouluaamuna, kun pihalla oli kasa höyheniä ja vieressä tyytyväinen kissa. Tietysti itse laulun ajatus ei paljoa hymyilytä, mutta tilannekomiikka on asia erikseen.
-
Kävimme eilen sekä kirkossa, että joululauluja laulamassa. Kotona ehdittiin vähän syömässä käväistä siinä välissä. Basso sai luvan vahtia taloa.
Kotikirkossamme oli vieraileva mieskuoroIsän Ääni. Upeasti soivat äänet oli nuorehkoilla
miehillä. Johajaan oli Jukka Ihalainen, tunnettu Miessakkien toimija.
Juha Pessin saarnoista olen aina pitänyt kovasti, niin nytkin.
-
Kävin eilen kirkossa ja sen jälkeen seurakunnan joulutapahtumassa. Turhaan sanotaan,
ettei lähiöseurakunnissa kukaan käy - meillä ainakin käy!
-
Terveiset Turun tomiokirkosta. Kävin siellä äsken jumalanpalveluksessa...radion välityksellä.
Se on ekologinen tapa näin kovalla pakkasella. Silmät kun sulki, niin olo oli melkin kuin kirkossa. Nojatuoli oli ehkä hieman liian mukava. :icon_wink:
Siellä saarnasi tuomiorovasti Rauno Heikola. Hän lainasi Wilhelmi Malmivaaraa: " Jumalan ja ihmisen väliin ei mahdu muuta kuin Jeesus Kristus".
Muutenkin pidin saarnasta. Lähetys oli sen verran lyhyt, että Malmivaaran virsi VK 225 eli SV 111 jäi kuulumatta. Se piti sitten laulaa ihan soolona kotona. :039:
-
Kassoha meitä Pyryharakka! Samas kirkos oltii ja sama saatii saarnast. Mie kirjuutin melkein sammaa aikaa samat sanat tuonne toiselle puolelle!
Mie en pakkast olis pelänny, on lämmin auto, lämmin kirkko, mut nyt on sellanen vaiva et en voi istuu! Makuuhuonekirkkokii on iha hyvä!
-
Terveiset meidän tuomiokirkosta, olipa tuomiorovastilla hyvä ja puhutteleva saarna, elävästä uskosta. Ja siitä että meistä kenestäkään ei ole toisen uskon arvioijaksi, onko joku 'uskossa', elävässä, hiipuvassa vai kuolleessa. Usko on sisimmän suhde Jumalaan ja sitä suhdetta ei tunne kuin Jumala. Ja 'elävän uskon' tulisi olla osa arjen uskoa ja näkyä toimivina käsinä ja jalkoina, kuulevina korvina ja näkevinä silminä. Se näkee elämän raadollisuuden ja haavoittuvuuden ja luottaa ja turvaa Jumalaan kaikissa tilanteissa, kaikkina aikona. Oli siinä toki paljon muutakin, ja oli mahtava veisata vanhoja hyviä virsiä ja päästä ehtoolliselle. Kiitos kaikesta :eusa_pray:
-
Oli meidän kuoron jumisvuoro viime viikolla ja palelin niin että meni hartaus hiiteen...nyt sitten en suoritunut hereillekään, kun ajattelin toipua työkuntoon huomiseksi ja yö meni aivastellessa. Mitenhän käy.
Käynpähän täällä sitten.
-
Oli meidän kuoron jumisvuoro viime viikolla ja palelin niin että meni hartaus hiiteen...nyt sitten en suoritunut hereillekään, kun ajattelin toipua työkuntoon huomiseksi ja yö meni aivastellessa. Mitenhän käy.
Käynpähän täällä sitten.
Lauttasaaressa saarnasi Simo Juntunen ja hyvin saarnasi. Seuroissa perään oli myös erinomaiset puhujat. Kyllä kannataa käydä. Myös viisveisaaja näkyi paikalla.
-
Lauttasaaressa saarnasi Simo Juntunen ja hyvin saarnasi. Seuroissa perään oli myös erinomaiset puhujat. Kyllä kannataa käydä. Myös viisveisaaja näkyi paikalla.
Huomasin kirkosta ja kupongista. Tällä kertaa tuli tauti huonoon aikaan. Olisin tullut sinne.
-
Lauttasaaressa saarnasi Simo Juntunen ja hyvin saarnasi. Seuroissa perään oli myös erinomaiset puhujat. Kyllä kannataa käydä. Myös viisveisaaja näkyi paikalla.
Kyllä, kannatti käydä. Veisuu tekee hyvää ja aina jotain jää mieleen itämään. Oli kiva saada kuulumisia myös kauempaa.
-
Kyllä, kannatti käydä. Veisuu tekee hyvää ja aina jotain jää mieleen itämään. Oli kiva saada kuulumisia myös kauempaa.
Kateeks käy mutta hieno kuulla. Nämä olisi olleet minun ensimmäiset seurat vielä kaiken muun lisäksi. Siis, paitti Espoossa pidettyjä herättäjäjuhlia. Olin ajatellut että jumiksen jälkeen on luontevaa solahtaa sakkiin kaikessa hiljaisuudessa. No, täytyy jatkaa sen hankkeen suunnittelua. Epäilemättä joskus tulee valmista.
-
En ole käynyt kotikirkossa aikoihin :icon_cool:
on ollut muka niin kiire...
-
olin töissä kirkossa, mutta olin mukana...
-
Ennen ilmoitettiin, kuka saarnaa, nyt saarnan pitäjästä ei ole hajuakaan. Luin juuri, että ennen saarnaajan nimi oli pääasia, nyt ehtoollinen koetaan tärkeimmäksi. Minusta olisi kuitenkin kiva tietää, kuka pitää saarnan. Nyt lukee että avustava pappi tms. eikä juuri muuta. :eusa_doh: Ei näissä pysy mukana.
-
Ennen ilmoitettiin, kuka saarnaa, nyt saarnan pitäjästä ei ole hajuakaan. Luin juuri, että ennen saarnaajan nimi oli pääasia, nyt ehtoollinen koetaan tärkeimmäksi. Minusta olisi kuitenkin kiva tietää, kuka pitää saarnan. Nyt lukee että avustava pappi tms. eikä juuri muuta. :eusa_doh: Ei näissä pysy mukana.
Ennnen vanhaan tämä oli Sanan kirkko, nyt tämä on jotain muuta.
-
Meillä ilmoitetaan liturgi ja avustava pappi. Liturgi saarnaa aina.
-
Uusi tapa on kai jakaa tehtävät selebrantille ja avustajalle. Selbrantti saarnaa ja messuaa, avustaja osallistuu ehtoollisen jakamiseen. Meillä on vielä vanhaan tapaan liturgi ja saarnaaja. Saarnannut toimii ehtoollisen avustajana.
-
Ennnen vanhaan tämä oli Sanan kirkko, nyt tämä on jotain muuta.
Uudesta kotikirkostani, Kiteestä, tulee epävirallisesti "Elämän leivän" kirkko, sen alttaritaulua mukaellen. Alttaritauluun on taiteija tehnyt "puuleipiä".
-
Meidän kirkko on yhden papin ja yhden maallikko-avustajan kirkko, harvoja
suuria juhlapyhiä lukuunottamatta.
Mukkulan kirkko on moderni, pelkistetty arkkitehtuuriltaan. Kirkon alttari on keskeinen. Se on betoninharmaata rapattua pitaa muistuttaen puutarhahaudata. Käärinliinä roikkuu katosta lattiaan. Siinä on muutama verenpunainen rantu. Hautapaadelle asetetaan taiteilijan muovaamat tekstiili-lohkareet n. 1 mx1 m. Musta risti pikäperjantaina verta tihkuvana ja mustat tekstiilit ovat dramaattiset. Kauneimmat ovat luonnonvalkoiset. Paadelle viljalyhde. Kaikissa alttariliinoissa on Raamatunlause. Ne on suunnitellut Kirsi Rantanen.
-
Meillä ilmoitetaan saarnaaja ja liturgi 'seurakunnallisissa'
-
Rantakylän kirkko. Kirkko on moderni, sisältä hyvin valoisa ja siellä on kuulemma erittäin hyvä akustiikka.
http://sites.google.com/site/luontokuvia13/rantakyla.jpg
-
Ompas monta kirkkoa ja kaikki ihmisten tekemiä...jos jonkinlaista rakennustaidetta.
Mutta minäpä pakana saan käydä ja käyn joka päivä kirkossa ja sitä ei ole ihminen tehnyt, on muuten aika mahtava ja iso.
:eusa_angel:
-
Metsässäkö Benkku liikuskelet....tai onkai niitä muitakin ihmiskäden tekemättömiä... :017:
-
Lapsuuden maisemissa on kaunis puinen kirkko, tulee käytyä joskus
katsomassa miltä näyttää.
Nyt saa valita useasta, minne kulloinkin haluaisi mennä.
Joskus "naapurinkin" puolella hyvä käydä kurkkaamassa.
Tuomasmessuista jäänyt myös hyvä vaikutelma.
Mutta kirkkohan se tuolla ulkonakin on, kuten Benkku ilmeisesti viittasi.
:icon_biggrin:
-
Benkun kirkko on kyllä iso, seinätkin leveällä ja katto varsin korkealla. Inhimilliseen kanssakäymiseen ja lähimmäisen kohtaamiseen tarvitsemme yleensä hieman pienempiä tiloja, mieluummin jopa lämmitettyjä. Viime viikola kun tapani mukaan tutkin eelk.ee:n sivuja, kävi ilmi hyvin tuntemani ongelma sieltä.. Vain hyvin harvat luterilaiset kirkot Virossa ovat lämmitettyjä. Kysyy se viitseliäisyyttä niin papilta alhaalla ja urkurilta sähkölämmitin jaloissa viedä messut läpi.
Noin kolme kertaa kuukaudessa, jossain lämpöisessä kirkossa käyn. Suomessa on valinnan varaa, jos omistaa auton, millä siirtyä kirkonmäelle.
-
Tuli hyvä saarna Luvian kirkosta! Saarnajana past. Pauliina Järvinen.
Kysymys oli Jumalan mielen mukaisesta paastosta. Lyhyesti: se ei ole itseensä tuijottamista vaan lähimmäisen palvelemista.
-
Kävin omassa kirkossa kompletoriomessussa. Meitä ei ollut kovin monta,
mutta tilaisuus oli todella koskettava, pelkistetty ja rukousta täynnä.
Selvisin itkeskelemättä :eusa_clap:. There is a God anyway.
-
Selvisin itkeskelemättä :eusa_clap:.
Onko sinulla sama 'ongelma' kuin minulla eli kirkossa 'pitää' ainakin nieleskellä? :eusa_shifty:
Ja usein harmittaa kun ei voi laulaa/veisata 'antaumuksella' kun meinaa itkettää....
-
Onko sinulla sama 'ongelma' kuin minulla eli kirkossa 'pitää' ainakin nieleskellä? :eusa_shifty:
Ja usein harmittaa kun ei voi laulaa/veisata 'antaumuksella' kun meinaa itkettää....
Ei minulla noin ylipäänsä ole, nyt on vain ollut asioita, jotka
ovat nousseet kyynelinä esiin. Pitkään aikaan en käynyt kirkossa ollenkaan,
kun siitä itkemisestä ei tullut loppua. Aina ei jaksa olla ohjelmannumerona messussa. :002:
-
Minulla ei tarte olla mitään ongelmia, jotenkin vaan liikutun ja herkistyn... (http://www.cosgan.de/images/midi/konfus/e050.gif)
-
Joskus, mutta harvoin olen ollut niin synnintunnon särkemä että kun siihen tulee sopivasti Sanan kosketus vedet valuvat pitkin poskia. En minä sitä osaa hävetä. Monet muutkin tulevat ehtoollispöydästä märin poskin. :icon_cool:
-
En minäkään sellaista normaalia liikuttumista häpeä, mutta...
On liikuttumista ja sitten eriasteisia itkeskelyjä vollotukseen asti.
Voisin kertoa kokemuksia mutta enpä kuitenkaan. :eusa_angel:
-
Tänään Kalevalanpäivänä meillä kanttori soitti loppusoittona kanteleella ja lauloi: Varjele vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala...
Virret olivat yhtä lukuunottamatta Malmivaaran ja Haavion käännöksiä ja kaikki sävelmät suomalaisia.
Väkeä oli tavanomaista vähemmän. Keski-Lahden kirkosta radioitiin Jumalanpalvelus ja osa oli jääkiekon takia nukkumassa.
Ennen ehtoollista kiusaaja iski taas väellä ja voimalla pelottelemaan syntistä, mutta
Jeesus peri voiton ja antoi rauhan. :rukous:
-
Tietokilpailukysymys: mikä on (ehkä) maailman suurin luterilainen seurakunta asukasluvultaan?
ps. Tänä sunnuntaina ei ole keskisuomalaisen Konneveden seurakunnan messussa ollut yhtään kuulijaa. :icon_eek:
-
Pakkasilla tuli kätyä vähän harvemmin. tänään aamulla messussa. illalla körttiseuroissa. 999 promillea paqikkakuntalaisista ei ollut kiinnostunut, kuukausittaisista virsiseuroista, joissa sana on vapaa.... :039:
-
Meillä taisi olla reilu prosentti seurakunnan väkiluvusta messussa paikalla.
-
Vieraassa seurakunnassa, jossa tänän kävin, oli aika rusaasti väkeä penkeissä.
Vaikka on meidän omassa kirkossakin yleensä, vain näistä hiihtolomista yms.
en tiedä. Torstain kompletoriomessussa meitä oli alta kymmenen pappi ja
kanttori mukaan lukien, mutta silti tilaisuus oli todella kohtikäyvä.
-
Tietokilpailukysymys: mikä on (ehkä) maailman suurin luterilainen seurakunta asukasluvultaan?
Jyväskylä?
Veljeni epäili, että se on suurin, mutta muistaakseni ei ollut ihan varma. On se ainakin Suomessa.
-
Jyväskylä?
Veljeni epäili, että se on suurin, mutta muistaakseni ei ollut ihan varma. On se ainakin Suomessa.
Voipi olla, jos ei ole niin sitten se on Malmi.
-
Jos körttiseuroissa kävisi enemmän kuulijoita, tulisi heimorahastolle enempi rahaa tärkeisiin kohteisiin käytettäväksi...?
Edellisessä kokoontumisessa oli körttiyhtiön esittelytaulut myös Inkerin kirkosta esillä... Sain pitää ex tempore esitelmän tuntemiani paikkoja esittelevien taulujen avulla.... Helpotti runsaasti tietoiskua heimotyöstä... :039: :039:
-
Voipi olla, jos ei ole niin sitten se on Malmi.
Tietääkseni Malmi ja Jyväkylän kaupunkiseurakunta ovat vuosikymmeniä kilpailleet suurimman asemasta, mutta nyt kun on luotu uusi Jyväskylän seurakunta, johon kuuluvat myös entinen Jyväskylän maaseurakunta ja Korpilahti, lienee johtopaikka selvä.
Mammuttiseurakuntien toimivuudesta en kylläkään ole vakuuttunut.
-
Messukylän TV-jumalanpalveluksessa oltiin. En halua samalle päivälle monia lähtemisiä.
Iltapäivällä on klo 14 lähtö seurojen kahvitukseen.
Olemme ollet kaksitoista vuotta sitten Messukylän kirkossa vihkiäisissä. Jotenkin erilaiselta se nyt näytti ja niinpä tutkin Googlesta kaikki Tampereen kirkot.
Kirkot rakennuksina ja historioineen ovat aina olleet minusta hurjan kiinnostavia.
Tästäkin Messukylän kirkosta on torni sortunut, ja uusi on mataloitettu. Siellä löytyy myös vanhempi kivikirkko, joka on huonokuntoisena vain kesäkäytössä. Vanhaa satakuntalaistyyliä ja harmaata kiveä.
Teiskossa on vanha puukirkko. 1700-luvun lopulta. Ja Aitolahdessa 1928 rakennettu keskiaikaista kirkkoa mukaellen toteutettu ja sitten aivan moderni kirkko.
Hervannan kirkko on mielestäni aika ruma päältä katsoen.
Messukylän liturgi Touko Hakala oli jostain syystä aivan tutun näköinen.
-
Monenlaisia oli esteitä kirkossakäyntiin tämän pääsiäisen aikana, mutta jopa vihdoin tänään pääsin ihan paikan päälle. Oli ihanaa veisata Wilhelmi Malmivaaran virttä, kun paikalla oli niin paljon toisen herätysliikkeen edustajia. Jotenkin nautin tilanteista, että saan kokea olevani heidänkin kanssaan saman Jumalan edessä.
Onneksi on televisio, radio ja netti, niin voi seurata jumalanpalveluksia kotoa käsin silloin, kun ei pääse kirkkoon. Sunnuntain radiojumalanpalvelus Savonlinnasta oli todella hyvä kaikin puolin.
-
torstaista maanantaihin melkein asuin kirkossa :icon_lol:
oli aamu-, päivä-, ehtoo- ja yöpalvelusta :icon_lol:
- niin sitä tottui, että tämänaamuinen kolmetuntinen :icon_eek: vilahti kuin olisi ollut vain 1/2 tuntia
-
Pääsiäisen kirkossakäynti jäi yhteen kertaan. Vierailin omaisen luona palvelutalossa ja olin hänen kanssaan siellä pidetyssä kiirastorstain messussa. Kaikki tuntui hyvältä ja oikealta. Saarna taisi olla maailman lyhyin. Mutta pääsiäisen koko sanoma sisältyi virsiin. Kaikki mukana olleet, dementoituneetkin, osallistuivat ehtoolliseen. Juuri siinä korostui, että alttarin sakramentti on Jumalan lahja. Siinä saadaan, ei suoriteta.
Ylempänä kerrottiin kauniista kirkoista. Suosittelen poikkeamista Kuoreveden kirkkoon. Se on rakennettu Kustaa III:n aikaan. Lähellä on myös hiidenkivi ja kirkkovene. Kirkko ei ole keskustaajamassa Hallissa vaan syrjäisessä Kavalan kylässä.
-
Ylempänä kerrottiin kauniista kirkoista. Suosittelen poikkeamista Kuoreveden kirkkoon. Se on rakennettu Kustaa III:n aikaan. Lähellä on myös hiidenkivi ja kirkkovene. Kirkko ei ole keskustaajamassa Hallissa vaan syrjäisessä Kavalan kylässä.
Kuoreveden kirkko on kaunis ja tuon näköinen http://www.samila.1g.fi/kuvat/Matkat+Travelling/Kotimaa+Domestic/Kotimaa+kootut/2006Kuorevesi100+3d.JPG
-
Kuoreveden kirkko on kaunis ja tuon näköinen http://www.samila.1g.fi/kuvat/Matkat+Travelling/Kotimaa+Domestic/Kotimaa+kootut/2006Kuorevesi100+3d.JPG
Hieno kuva! Paikan löytää helposti, jos kirkko kuuluu tiekirkkoihin tänäkin vuonna.
Muistuu lapsuudesta käynti kuoreveteläistalossa, jossa rovasti Laaksi piti seuroja. Tai niitä sanottiin siihen aikaan raamatunselityksiksi. Siellä oli hyvä olla.
-
Hieno kuva! Paikan löytää helposti, jos kirkko kuuluu tiekirkkoihin tänäkin vuonna.
Muistuu lapsuudesta käynti kuoreveteläistalossa, jossa rovasti Laaksi piti seuroja. Tai niitä sanottiin siihen aikaan raamatunselityksiksi. Siellä oli hyvä olla.
Tuo kuva on otettu siellä pidettyjen Siionin Virsi seurojen yhteydessä. Jyväskylästä tuli bussilastillinen seuraväkeä. Muuten seuraavassa kuvassa näkyy se mainitsemasi kirkkovene.
-
Olen suunnitellut muistojen kirkkoihini tutustumista kesän aikana. Toivottavasti ovat Tiekirkkoina jotta ovet ovat auki. Aikajärjestys olisi Lapsuuteni Lappeenrannan kirkko, se vanha venäläinen punatiilinen. Koulu-aikojeni Orimattilankirkko, siellä lauloin ja lausuin runon. Rippikirkkoni Kärkölän kirkko. Se oli talvella TV-kirkko ja näytti uusitun sisällisesti.
Muuten kesäreviiriimme kuuluvat Padasjoen kirkon lisäksi Kuhmoisten, Vehkajärven, Kuhmalahden,Eräjärven, Luopioisten, miksei Tampereenkin kirkot. Ja vielä Lammin, Hämeenkosken ja Hollolan kirkot.
Siinä on punatiili-, graniitti-, ja puukirkot, ristikirkkoina, basilikan mallia ja goottilaista tyyliä. Mutta tärkeintä on käydä läpi näihin liittyvät muistot.
-
Nyt käyn kirkossa oikein ahkerasti, kun meillä on kirkkoherran vaalit.
Vaalinäytteitä on käytävä kuulemassa ja muodostamassa omaa käsitystä.
Vaikka toisaalta, saattaa olla että ennakkosuosikkini saa minulta äänen.
Katsotaan nyt. ;)
-
Mä käyn harvoin sunnuntaisin kirkossa. Tapana on käydä Temppeliaukion kirkossa keskiviikkoisi klo 19.
-
Minä käyn hyvin usein kirkossa. Tänään on tällainen poikkeustapaus. Tästä poikkeuksesta saa jotain viitettä urputusketjusta tuolta yleiseltä puolelta. :-\
-
Terveiset kirkosta. Meillä oli kaksikielinen jumalanpalvelus. Saarna oli sama molemmilla kielillä eli aika pitkä. Yksi laulu oli kolmekielinen eli vielä latina jatkoksi. Melkein täydet kaksi tuntia siinä meni, kun kun paikalla oli lähetysseuran Furaha kuoro (kören), joka on ruotsinkielinen. Nyt olisi vielä kyläkirkko kello 13.00 ja siinä menee jo sitten taivasosuus sillä jumalattoman Jumala vanhurskauttaa.
-
Käytiin Herättäjän kirkkopyhässä+kirkkokahvit ja seurat päälle. 4 tuntia vierähti, ja siitä Basso kyllä huomautti kun hiljattain tultiin. Nälkäkin oli jo kaikkien vatsaa kurnimassa.
Hengennälkään tuli hyvää sapuskaa siitä Hyvä Paimen kaikkine versioineen piti huolen.
Saarnan piti teologiann tri Jaakko Ripatti. Kirkkoherra puhui puolestaan seuroissa. Mauno ja lähetyssihteeri olivat muut puhujat.
Messussa laulajana oli oopperalaulaja Mika Pohjonen, Mukkulan oma poika hänkin.
Hän lauloikin paljon, latinankieliset menivät jotenkin ehtoollisen vieton päälle. Mutta Paimenpsalmi ja Herran siunas saivat niin upeat tulkinnat että harvoin kuulee.
-
Tämä on nyt täynnä. Käydään taas kirkossa seuraavassa ketjussa.