Tein taas borssia, kun oli siihen tarpeita, jotka piti käyttää aika pian. Se taitaa olla suosikkiruokani, kun ottaa huomioon maun, hinnan, ravintoarvon ja käyttökelpoisuuden jos jonkinlaisten ainesten loppusijoituspaikkana, jolloin ei synny ruokahävikkiä. Kun ei ole turhan tarkkaa reseptiä vaan pääpiirteet vain, se myös taipuu monenlaisiin ruokavalioihin.
Tiesittekö, ettei borssissa tarvita edes punajuuria? Alun perin sitä lienee tehty suolaheinästä ja muista villeistä kasviksista (nimi viittaakin putkikasveihin). Nykyään kun tehdään punajuurista, pitääkin lisätä etikkaa, jotta saadaan alkuperäinen hapan maku. On tullut mieleeni, voisiko raparperista tehdä borssia. Hapan tatarkasvi sekin olisi, kuten suolaheinä, ja monin paikoin käytetään suolaisissa ruoissa eikä suinkaan makeissa, kuten meillä. Hesarissa oli taannoin juttu iranilaisesta siirtolaisesta, joka taivasteli tapaamme syödä raparperi sokerin kanssa, ja antoi iranilaisen raparperi-lihapadan ohjeen. Kokeilin, mutten ihan tykästynyt. Alkuperäistä ohjetta en löydä, mutta tässä
toinen versio, johon suomalaiset kokit olivat itse tyytyväisiä.
Ehkäpä kokeilen raparperiborssia, kunhan sesonki taas alkaa.