oma tekemäni juttu.. ei varsinaisesti mikään runo tai sanat tai mitään muutakaan, ajanhukkaa vaan!
Katsoin ulos pimeyteen, toivoin näkeväni valon
mutta pimeys tiheni silmissä, jotka heijastivat ennen auringon valoa.
nyt nuo silmät tuijottavat tyhjyyteen, syvälle yön kuiluun, yksin.
kaipasin enemmän muistojani kuin koskaan, vedin viivan paperille.
toivoin että olisit ollut vierelläni kuuntelemassa pimeyttä.
en tuhonnut eläämääni tarkoituksella.
kukaan ei tuhoa sitä tarkoituksella.
käperryin syvälle valkoiseen lakanaan. lakana värjäytyi mustaksi kyynelistä joita en ollut kutsunut.
epätoivoisesti yritin muistaa miten ihminen hymyilee, yritin muistaa sinut.
tyhjin lasittunein silmin tyijotin kaukaisuuteen ilman ajatuksia.
jo kolmannen kerran sinä päivänä kiljuin nimeäsi valkoisille seinille,
ääni vain oli kadonnut loputtomiin sanattomiin meriin.
kohotin kasvoni hiljaa kattoon ja tuijotin ylös.
lohkeillut maali kertoi omaa tarinaansa hiljaisuudessa.
nukahdin kyyneliin ja petymykseen.
kuiskasin hiljaa nimesi seinille vielä viimeisen kerran ennen katoamistani.
kirjoitin tän jonkin aikaa sitten koulussa.. olisikohan ollut äikän tunti, joka tapauksessa, tiedän että olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin tätä!! rakastan vain sanoja liikaa...