Lievästi kannatan mahdollisuutta, ettei uskontoja olekaan kristinusko, islam, buddhalaisuus, hindulaisuus jne., vaan oikeaoppisuus (dogmatiikka), käskyjen ja kieltojen noudattaminen, mystiikka, perinneriittien harjoittaminen jne.
Öppis on viisas mies / nainen, en tiedä kumpi, mut ei kai väliä.
Jotain samaa mietin itsekkin ja tota hänen ajatustaan voisi laajentaa polittisiin ,,Oliko se dokmatiikkoihin,,
Uskontona voi olla vaikka mikä, urheilu, politiikka, islam, kristinusko tai joku.
Kuten nämä uskonnolliset viisaat siellä telkussa jutteli, niin vuoropuhelu olisi kaikille hyväksi.
Itse mietin oisko kuitenkaan?
Maailmamme on sekaisempi kuin koskaan ja rauhaa ei tule lähi itään, ei Aasiaan, ei Afrikkaan.
Kauheeta, ihan peloittaa, oisko se mun nuorena ollut kapina kaikkea vääräksi omaksumaani vastaan oikea tie?
Onneksi ei. Kun on tullut usko isompaan jolle heittää vastuuta.
Varmaan naivia ja heikkoa on kristinusko kaikkien mielestä, mutta jos Jumala on, niin miksi taistella niin kovasti hyvien asioiden puolesta?
Eikö tärkeintä olisi tehdä kuten tämä suurempi ISO vaikuttaa ja huolehtia siitä?
Levätä armossa ja huolehtia vain suhteesta Isoon?
