Kirjoittelen, mutta en kehuakseni. Olen ollut masentunut ja apea, joten yritin itseäni reipastuttaa. Ja sehän onnistuu pikku askareen ja Zetorin avulla.
Poltin näin sateella ja oikean tuulen vallitessa lustepellon roskaläjämme. Keräsin siihen kaikki alassahaamani koristepensaiden oksat ja suurten pahvilaatikoiden tyhjät kuoret. Juurena läjässä oli monen vuoden polttojen pohjat. Harmitti, kun sytyttämisessä meni kaksi tikkua. Olen kirjoittanut moitesävyyn Europa Hölzerien kirjavasta laadusta. No, toisella onnistuin, kun keskityin. Sain läjän ylpeään korkeaan liekkiin. Koska se on leveä kuin lehmän SE, niin kiersin Zetorin ja takalanan kanssa palavaa osaa yhäti pienenevään kekoon. Minulla ei ole vielä sellaista peltistä kartiota, ns boosteria, jolla palon voi hallita viimeiseen hiileen asti. Kartion piin tulisi olla jotakin 99-125 sentteinä ja huipusta pitäisi nipistää pois pala, jossa piin lukema voisi olla 8 a 9 tuumina. Huipun reikä meriteeraa savuhormin kokoa.
Tullessani pirttiin menninkäisen vaatteissani Kaariina kehui hienoa liekkiä. Hän arveli, että voisi omiakin roskiaan polttaa. Vaihdoin kuivat vaatteet ja istuuduin keinutuoliin rauhoittumaan.