Käytkö kirkossa osa 9

[Leena]

Kävin, ja juoksin kyllä ulos kirkkosalista. Menin takaisin, kun alkuvirttä veisattiin.  Silloin pääsivät muuhun ääneen, ja jaksoivat vaieta.
Minulla olisi toinenkin näpsakkä konsti, kuin tuo, että vapaaehtoiset kanvipuuhiin.  

Aika moni toivoisi - tai ehkä minä vain kuvittelen - mutta Tikkurilassa se toteutuu - kirkkosaliin hiljaisuutta ennen messun alkamista.  Jos joknkilaista hiljaisuuden miniretriittiä kaupitaan - siinä olisi ihan ilmainen ja sellaisena helppo järjestää. "Tule retriittiin!  Hiljaisuuden kappeli Malmin kirkossa joka sunnuntai puoli tuntia messun alkua".  Takatietä sisälle.    

Mutta niin kauan kuin siellä vallitsee meno ja meteli kuin peruskoulun ala-asteen oppitunnin alussa, niin, että alkusoiton aikaan vielä pulina on ihan jees,   ja aulatilaa piisaisi useammankin pikkuryhmän jutella kuulumisiaan, toivoisin, ettei ovia itse kirkkosaliin avattaisi jotain puoli kymmenen.  Sakki on osittain ns katumuskymmenillään eläjiä, joten ymmärränhän minä, ymmärrän, että pitää puhua lujaa jotta sanottavat kuuluu, ja jos niitä tuttujakaan ei tavata niin usein, niin onhan sitä sydämen päällä jos mitä tarinaniskennän tarvetta.  Minun ikäiseni istuvat hiljaa, samoin kaikki nuoret ja siltä väliltä.  Joku vauva joskus ilmaisee itsensä, mutta saakin, se kun on eri asia.  

Jos kansa pääsisi avarasta, valoisasta ja mukavasta  aulasta kirkkosaliin siinä kymmentä-   viittä vaille, niin, että ovia vain ei avattaisi, tuo ongelma olisi kerrasta naps poikki, eikä sinne itekkän suotta pitäisi niin kiirettä...     jonkin sivukammarin voisi avata niille jotka kerta kaikkians tahtoo rauhoittua ja istua hetken hiljaa ennen kuin aloitetaan yhteinen messu, jotka on siten rajottuneita että sen tarvitsevat  päähänsä takoakseen että olen nyt Isäni huoneessa ja odotan rauhassa, olisiko tuolla asiata.  
...................................................................

Täällä on jo mainostettu, jotta vapaaehtoisia sinne kyökkiin vain.  

Nytkin voisi sanoa että mitäs nitiset, vapaaehtoisena vain huolehtimaan homma reeraan.

Ei se kuulkaas niin vain käykään.       Ei tuohon jumalanpalvelusjärjestelyyn järin mitään vapaaehtoisvoimia  meilläpäin kukaan näytä ikävöivän.  

No olen nyt ainakin yrittänyt "harrastaa sen kaupunginosan parasta mihin Herra, minun Jumalani, asetti minut asumaan"  kuten sanoo jokin Jeremian jae Raamatussa. Alkaa riittää.  Menen jonnekin jossa ollaan hiljaa.

...............................................................

Kun menen körttien messuun niin siellä ollaan hiljaa.  Oikein aion tarkastaa ensi kerralla jotta en omiani puhu.  
 

[myyrä]

Ehdin vähän seurata toisella silmällä (toinen seurasi hanhia taivaalla) tv:n ortodoksista liturgiaa ja ihmettelin, saako siellä nykyään naisilla olla pitkät housut?  Jollain keski-ikäisellä oli. Eikös sen pidä olla aika pitkä hame?

Radiossa olisi kyllä ollut hetkeä myöhemmin Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo 

[Riitta-mummi]

Olimme ja paljon oli muitakin. Messun toimitti Namibiasta ja Angolasta lähetystyöstä palannut Janne Hatakka. Pidimme kovasti.
Meitä körttejä olikin aika monta paikalla.

[mami]

Olin messussa Aholansaaressa. Kalle Hiltunen saarnasi nuoresta miehestä, joka halusi saavuttaa täydellisen vapauden. Hän luopui vanhempiensa henkisestä perinnöstä ja uskonnosta, koska ei halunnut minkään kahlitsevan ja rajaavan päätöksentekoaan. Hän totesi, että myös köyhyys rajoittaa valinnanvapautta ja näin ollen hän opiskeli haastaviin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, joista saa hyvin palkkaa. Varmaan arvaattekin lopun tämän juurettoman ja uskonnottoman, vapaan henkilön elämästä.

[vn]

Kävin kotikirkossani Hattulassa. Väkeä aika paljon kun oli rippikouluun ilmoittautuminen.
Kahvitarjoilukin vaihteeksi. Virren veisuu kävi vähän heikosti, yritän saada joskus itsestäni irti
että menisin urkuparvelle kanttorin avuksi.

[Riitta-mummi]

Olin messussa Aholansaaressa. Kalle Hiltunen saarnasi nuoresta miehestä, joka halusi saavuttaa täydellisen vapauden. Hän luopui vanhempiensa henkisestä perinnöstä ja uskonnosta, koska ei halunnut minkään kahlitsevan ja rajaavan päätöksentekoaan. Hän totesi, että myös köyhyys rajoittaa valinnanvapautta ja näin ollen hän opiskeli haastaviin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, joista saa hyvin palkkaa. Varmaan arvaattekin lopun tämän juurettoman ja uskonnottoman, vapaan henkilön elämästä.

Minua hiukan pelottaa kun arvelen että hänen kävi todella huonosti. Omat voimat eivät sittenkään riittäneet.
Mutta jospa sittenkin Tasauspäivän merkeissä Kalle Hiltunen olisi saarnannut Tuhlaajapojasta. Rakastan näitä esimerkkejä kai siksi että olen itsekin sellainen.

Kun oma pohja vajoaa, niin armo yhä kannattaa.

[mami]

arvelen että hänen kävi todella huonosti.

Ainakaan hän ei ollut vapaa, vaan sen haasteellisen ja hyväpalkkaisen työnsä tiukasti kahlitsema.

[seppos]

Huomenna pitäisi lukea tekstit ja avustaa ehtoollisen jaossa. Meillä on Herättäjän kirkkopyhä.

[Leena]

   Kyllä se nyt jäi.  Aamulla kipeänä olo on aina kurjin, ja saattaa olla viisasta ettei ihminen tai körtti tai mikä hän on, juoksente ulkona, ennen kuin on ihan tervehtynyt.  Uni paras lääke ja lämmin kuppi    näin! 

Vielä jos eräs etäisempi kyläläinen jonka luo minun piti poiketa, saa sanan, että poikkea sinä tänne, ei tämä ehken nyt tartu, itämisaika ohi ja pärsky ei, on kaikki aika hyvin. 

[myyrä]

Ajattelin, että ehdin kirkkoon vielä retken jälkeen mutta enpä ehtinytkään. En olisi ehtinyt vaikka olisin mennyt sinne suoraan retkivaatteissa. No, kuuntelin sitten ajoittain Taize hommaa autoradiosta. Alussa joku nainen puhui jotain kaunista hiljentymisen merkityksestä ja muusta hyvästä joita juuri koin syksyisen lammen rannalla. Jäin miettimään, että joillekin se yhteys toisiin on hyvin merkityksellistä, ilmeisesti erityisen tärkeää naisille?

Minulta tuo Taize touhu menee jotenkin yli. Onhan se kaunista meditaatiota, mutta silti. Hieman viihdetilaisuuden tuntua, jota minusta jumalanpalveluksen ei pitäisi olla. Saarna kyllä oli kohtalaisen hyvä.

Olen kai vähän outo, mutta kuuntelen mieluusti sellaisia pappeja kuin esim. tämä Helsingin yhteiskunnallisen työn (tai vastaavan) Kai Sadinmaa tai vaikka Varkauden nykyinen kirkkoherra, jonka saarnoista olen kuullut mutta en itse ollut kuuntelemassa. Ne ei erityisemmin valtaapitäviä miellytä.

Tässä Varkauden kirkkoherra:

www.pikkukaupunkilainen.net/?uu=195&b=1

 

[Riitta-mummi]

Mikä on mennessä kun meillä matkaa ei ole kuin nippa yli kilometri ja autolla mennään koska Matin jalalla ei kävellä sitäkään matkaa.

Kansaa oli paljon. Ehtoollispikareita, käytettyjä , laskeskelin liki sadan verran.
Meillä messun toimitti uusi vt. kirkkoherramme Miika Hämäläinen. Vanha tuttuhan hän on, mutta nyt uudessa virassa.
Miika kuten isänsäkin Seppo Hämäläinen kuuluvat Kansanlähetykseen ja siltä suunnalta oli useita paikalla,  jotka eivät tavallisesti käy Mukkulassa.

Hyvä oli saarna ja virretkin menettelivät. Kuoron laulut eivät olleet minun makuuni vaikka hyvin kuoro lauloikin vain kymmenjäsenisenä.
Lapset ja enkelit ovat päivän teema. Miika pienten lasten isänä oli hyvin asian sisällä.
Jumala keskellämme on pieni lapsi. Vaikka sekin osaa olla jo itsekäs ja kiukkuinen. Joka lapseen koskee loukaten , tekee suuren synnin.

[öppiäinen]

Jäin miettimään, että joillekin se yhteys toisiin on hyvin merkityksellistä, ilmeisesti erityisen tärkeää naisille?

Minulta tuo Taize touhu menee jotenkin yli. Onhan se kaunista meditaatiota, mutta silti. Hieman viihdetilaisuuden tuntua, jota minusta jumalanpalveluksen ei pitäisi olla. Saarna kyllä oli kohtalaisen hyvä.

Minulle parasta yhteyttä on olla toisten kanssa yhdessä hiljaa. Joskus se voi toteutua, kun tehdään yhdessä jotakin, mutta myös niin että ollaan vain. Mikäs munkkikunta se tätä alituista puheenpälpätystä rajoittikaan?

Tuolla lähimmässäni kirkossa järjestetään toisinaan Taize-messuja, ja käyn niissä mm. juuri siksi, että saarnan sijaan ollaan yhdessä hiljaa. (Pitäisiköhän joskus kokeilla kveekarien kokoontumista, niissä kai oltaisiin myös?) Mikä sitten itse kutakin viihdyttää; minä en koe Taize-lauluja sen kummemmiksi kuin virsikirjan virret, en hyvässä enkä pahassa, mutta tavallista liturgiaa teksteineen ja sävelmineen olen jäänyt kaipaamaan.

[seppos]

Huomenna pitäisi lukea tekstit ja avustaa ehtoollisen jaossa. Meillä on Herättäjän kirkkopyhä.

Homma hoidettu. Kirkonmenojen jälkeen oli kahvit kirkkosalissa, kuten meillä on nykyisin joka pyhä. Kahvien jälkeen oli lyhyet seurat, kun ruotsinkielinen jumalanpalvelus painoi päälle. Kun ei tarvinnut siirtyä mihinkään seuroissa oli paljon uusia kasvoja ja enemmän väkeä kuin normaalisti.

[Pirska]

---
Minulta tuo Taize touhu menee jotenkin yli. Onhan se kaunista meditaatiota, mutta silti. Hieman viihdetilaisuuden tuntua, jota minusta jumalanpalveluksen ei pitäisi olla. Saarna kyllä oli kohtalaisen hyvä. ---

Ei ole Taize -touhu minunkaan makuuni. En jaksanut odottaa saarnaan asti, vaan vaihdoin kanavaa ja kuuntelin kirkkonmenot. Harmitti vain, että jäivät vanhan ja uuden testamentin tekstit kuulematta ja menin sitten suoraan evankeliumitekstiin.

[Leena]

Vietin pari vuotta Lärkkullan folkhögskolanissa (kun en vuodessa saanut teoriatenttejä läpi)  ja minua miellyttivät Taizé-aamuhartaudet.

Ensin laulettiin 1 laulu, ensin 1- ja sitten neliäänisenä, kun siellä oli laulajia.  Mielestäni ne eivät siihenastiseen laulamukseen olleet parempia, mutta eivät huonompiakaan.  Tietty pidin siitä äänissä laulamisesta.

Sitten joku luki jonkin sen viikon teksteistä (tulevan pyhän, kolme riitti kun ma oli vararehtorin vuoro ja ke oli viikkomessu) jonka jälkeen oli lyhyt mietiskelyhiljaisuus, se päätettiin Isä Meidän - rukoukseen, jota seurasi toinen laulu vast. tavalla. 

Pidin niistä suuresti.  Oleellista itselleni oli, että aloin miettiä, mistäs yhteydestä tämä pätkä olikaan,  etsin kirjastosta Bibelnin, joka sai minut ensin katsomaan mistä  - sitten lukemaan koko Roomalaiskirjeen vuosien jälkeen, sitten johdonmukaisuuden nimissä UT:n alusta.  Ja hyvin syvästi suremaan  kun ajattelin etteihän tämä minulle kuulu nyt enää - heitin lapsen pesuveden mukana, kun ns menin uskosta - kun eihän sitä pestyä sikaa voi uudestaan kuurata. Niin muistin entisistä opetuksistani  (minähän en ollut "pysynyt uskossa").  Ja, voi itku,  nyt se  kristinusko olikin  muuta, kuin uskoontulo, todistaminen, traktaattinippu, viimeisten aikojen tunnusmerkit ja uskovien ylöstempaaminen.   Lopulta olin niin pahalla mielellä, että tilasin audienssin rehtorille, hän oli tämä svanskatalande pappi joka opetti minulle - sanoisin - rippikoulun uudestaan. 

 Vararehtori joka ei näistä pitänyt, selitti aina sitä tekstiä jotta hengästyi.   Ainut  mitä niistä muistan oli, että piti  mennä pyytämään, saataisiinko lyhyempi sananselitys, kun siitä on ponkaistava säveltapailutunnille. Opettaja suuttuu, kun kesken tuleminen häiritsee sellaista tuntia pahasti kyllä.  Minä ja Niall Chorell oltiin aina myöhässä. 

Toinen arvokas oli oppia, kuinka tuollainen teksti elää mielessä, enkä nyt tarkoita tunteikasta kuvittelua.  Jokin aihe jää ja saattaa näennäisesti unohtuakin, kunnes palaa mieleen, ja saa ihmisen toteamaan kaikkia seikkoja, vaikka,  minä toimin näemmä tätä neuvoa vastaan aina!   Ja kun siinä pysyttelee vaiti, se toisinaan on parempaa, kuin ihmisten joskus kömpelö selittäminen.   Dosentti      Tunnustuskirkon pappisseminaarissa Finkenwaldessa piti sitä aamuohjalmaan kuuluvana;  heti kun oli vuode sijattu ja hampaat harjattu  puoli tuntia tällaista, ja selitti, että tuleville papeille on hyväksi siten aloittaa valmistautuminen saarnan valmisteluun. 

Siten olen muuten todennut, että Pirskan tänne toimittamien Kirkkokalenterin tekstien lukeminen - muutkin kyllä - on aina arvokasta mutta ehdottomasti pyhän aattona,  silloin jokainen teksti on messussa tuttu, se jää mieleen!  Ennen tapahtui aina näin:  Minun ei jääneet tekstit kertalukemisella mieleeni, vaikka olisi ollut miten väkevä saarna. 

 Siitä pitäen olen mietiskellyt  ymmärtämisen ja selittämisen välistä eroa paljon.

Se ei riittäisi minulle, itse tarvitsen ymmärrystä muttei sitä ihan selityksittä ja opetuksitta nyhjäistä. Mutta autiosaarelle ottaisin Raamatun itsensä, en selitysteossarjaa.

Messu eli Väckomässa keskiviikkoaamuisin oli kyllä ihan tavallinen, samanlaisia vietetään arki-illan ehtoollisina / arki-illan messuina aiuka useasssa seurakunnassa.