Uskoontulo

[karjalaisenkyösti]

Uskoontulolla tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen ensi kerran tiedostaa uskovansa Kristukseen.
Esim. jos ihminen on ateisti, eikä usko Jumalaa taikka jumaliin ja sitten syystä taikka toisesta tilanne muuttuu sellaiseksi, että hän alkaa uskomaan
kristinuskon Jeesukseen, sitä kutsutaan uskoontuloksi.

Uskosta luopumisella taasen tarkoitetaan sitä, että ihminen syystä taikka toisesta luopuu kyseisestä uskosta.

Ehkä tämä vähän selventää termin "uskoon tulo" merkitystä.

[Atanasia]

kiitos kk, olet kiltti ihminen

[karjalaisenkyösti]

Jonkunlainen uskoon tulo minusta tapahtuu jo kasteessa.
Se on Jumalan teko ei ihmisen ja yksin armosta.

Painotettiin sitten uskoontuloa kasteessa tapahtuvana taikka evankeliumin saarnan kautta tulevana, niin kumpikin voidaan selittää ihmisteoksi taikka ihmisteottomuudeksi.

Kaste ja ihmisteko:
Lapsen kohdalla toinen ihminen päättää, milloin ihminen tulee uskoon taikka ei tule uskoon.
Ihmisellä on siis valta tekonsa kautta päättää toisen uskosta.
Ollaan siis syvällä ihmistekojen suossa.

Jos mennään kasteelle aikuisena (kun vanhemmat päättivät olla kastamatta lapsena), siinä ihminen tekee pätöksen ja tekee teon, elio menee kasteelle.
Jälleen ollaan ihhmisteon suossa.Ja kaikenlisäksi joku vielä kastaa.

Kuullaan saarnattua sanaa ja päätetään tulla uskoon: ja taas ollaan ihmisteon suossa. Joku saarnasi ja joku otti vastaan ja joku vielä tuli kuuntelemaan saarnaa.

Kuinka suurta ponnistusta ihmiseltä vaadittaisiin, että hän onnistuisi tulemaan uskoon ilman omaa taikka toisen ihmisen tekoa?

On jossain määrin huvittavaa ja ehkä hauskaakin seurata keskusteluja eri tynnyreissä siitä,
kuinka kulloisenkin kirjoittajan edustama uskoontulotapa on puhtaasti Jumalan teko ja joku muu tapa on sitten sitä ihmistekoa.
Toisen uskosta löytyy se ihmisteko, omasta uskosta sitä ei tunnu löytyvän.


Mikä yhteisö pystyy tuottamaan kaikkein ihmisteottomimman uskoon tulemisen?

[karjalaisenkyösti]

Jos tietoisesti päätetään (eli tehdään tietoinen ratkaisu), että ei aiota tehdä mitään sen eteen, että uskotaan Kristukseen, niin tuo se vasta energiaa vaatii, mikäli vielä halutaan kaiken tuon lisäksi uskoa Jeesukseen.  
Pitää vielä kaiken kukkuraksi koko ajan uskotella itselleen ja muille, että "minäpä-se-olen-löytänyt-täysin-teottoman-tilan-suhteessa-uskoon".

Voisiko joku ohjata minut sellaseen uskoon, että uskon sillä tavoin, että kukaan ei voisi osoittaa minun mitenkään uskoani ansaitsevani teolillani?
Olisin valmis tekemään työtä enemmänkin sen eteen, että tuollaisen "teottoman" uskon saisin.
Ihmisteottoman uskon tarjoajat kuitenkin näyttävät kaikki tekevän töitä tavalla taikka toisella tuon teottoman uskonsa eteen.

Ja  kuitenkin se ihmisteoton usko lienee se kaikkein oikein.

Jeesus sanoi, että mahtaakohan Hän löytää uskoa maailmasta, kun Hän tänne joskus palaa.
Jeesus myös sanoi, että harvat löytävät sen kaidan tien, joka johtaa pelastukseen.
Moni puhuu uskosta ja sen teottomuudesta taikka teoista.
Liekö kukaan sitä oikeaa uskoa edes löytänyt. Jos Raamattuun on uskominen, niin jokunen sen kuitenkin löytää.
Paavalis sanoi, että "koetelkaa, että oletteko uskossa"

[Sanneli]

Köpi osaa. 

[onesimus]

"Murehdi ajatellessasi, kuinka monet ovat kastettuja ja ulkonaisesti seurakunnan jäseniä, mutta eivät ole armosta osallisia."

Thomas Wilcox: Kallis hunajanpisara

[onesimus]

Jos tietoisesti päätetään (eli tehdään tietoinen ratkaisu), että ei aiota tehdä mitään sen eteen, että uskotaan Kristukseen, niin tuo se vasta energiaa vaatii, mikäli vielä halutaan kaiken tuon lisäksi uskoa Jeesukseen.  
Pitää vielä kaiken kukkuraksi koko ajan uskotella itselleen ja muille, että "minäpä-se-olen-löytänyt-täysin-teottoman-tilan-suhteessa-uskoon".

En olisi mitenkään osannut sanoa asiaa noin osuvasti. Kun omasta uskoontulostani puuttui kaikenlainen dramaattisuus (ellei sitä sisimmässä ollutta taistelua oteta lukuun) ja tunnekuohu, niin menin erään kerran sielunhoitajan luo kertoen, että haluan saada jonkin "merkin" siitä, että olen todella oikeasti uskossa. Onneksi sattui kohdalle asiansa taitava sielunhoitaja, joka sanoi minulle suoraan, ettei sellaista merkkiä ole eikä anneta. Piti siis vain luottaa Sanaan ja hyvä niin.

[Leena]

Minulle jäi kuitenkin  ihmisen osuus pelastukseen-ketjusta Atanasialle kysymys. Kommentoit siinä Jampelle, joka ilmoittaakin, että pelastus 100% Jumalan työtä, ettei pitäisi vedellä mutkia suoraksi tässäkään, eli ajatteletko että jokin prosenttiosuus tai mikä nyt tahansa osuus pelastuksesta olisi ihmisen kontolla?

Nimittäin keskustelumme fokus on mahdollisesti hieman siirtynyt. Se oli varmasti ihan hyvä, sillä  uskon löytämisestä me voimme keskustella hieman helpommin, samaten oppia ymmärtämään toinen toistamme paremmin, kun tunnemme käsitteet joita toinen käyttää,  sen sijaan keskustelu Jumalan ja ihmisen rooleista kysyy muuta:  Voiko ihminen, tai tuleeko hänen,  tehdä jotakin pelastuksensa eteen.  Tämän pikku siirroksen ongelmana on se, että usko ja pelastus tulevat synonyymeiksi, enkä ole vielä vakuuttunut siitä,  voiko niin ajatella, sillä Saatana ei pelastu (??).  Juuri tässä minun pitäisi nyt osata ilmaista itseäni oikein, enkä itse ole tuohon tyytyväinen. Mitä meissä tekee se usko, joka meille lahjoitetaan?   Kyseessä on dynaamisempi asia kuin ollako-vai-eikö-olla. Saattaa olla etteio juuri tähän vastausta ole. Silti mietin, kuinka usko=suhde Jumalaan, vaikuttaisikin jotain hyvää minussa. Ei pelastuksekseni, vaan koska täällä on muita

Se keskiustelu polki paikallaan, kuten Jampe totesi, ja näkökulman siirto oli ehkä ihan tervehdyttävä. Itse ajatten, että Jumala ei sekoita kunniaansa ihmiskunniaan. Toisaalta kyllä siten, että vastaanotettu armo, joka ei milloinkaan ala näyttää naamaansa armahtavaisuutena toisia kohtaan, vaan pysyy puheena, minua itseäni mietityttää.  

En ihan täysin kyennyt ottamaan vastaan Sannelin hymyvertausta, sillä oman kokemukseni mukaan elämä vie tilanteisiin, joissa on joskus kysyttävä  mikä tästä umpikujasta on se tie, jonka pitäisi johtaa sinun luoksesi,. Jeesus, tai - ennen kaikkia - milloin maailmassa minä opin kulkemaan niillä teillä kristittynä. Samoin, että sisäinen kamppailu sen puolesta, jonka olettaa ja usein ymmärtääkin  Jumalan tahdoksi, saattaa olla surkeaa vääntöä.   Minä uskon, että tämäkin elämä on Jumalan silmissä merkityksellinen, ja ainut tuomiopäivän kuvaus kyllä puhuu armahtavaisuuden osoittamisesta toisia ihmisiä kohtaan. Se ei kysy uskoontuloa.

[Leena]

Korjausyritys toisti oman tekstini enkä saa sitä pois, anteeksi. Mutta saanpahan tänne sullottua nyt, että pidin lopulta - alkuun en- Bonhoefferin käsitteestä "halpa armo". Kohta loppuu korjausaika tähänkin. Huh. Ei kai pitäis kirjoittaa ennen kuin osaa. 

[AKUANKKA313]

Onko pakko uskoa kaikkiin kristinuskon yliluonnollisiin asioihin?
Minusta niissä piilee myös vaara alkaa kuvittelemaan asioita, jos siihen on taipumusta.
Esimerkiksi elävän saatanan olemassaolon kuvitteleminen voi olla monelle liian pelottava kokemus.
Tiedän nuoria, jotka ovat menneet sekaisin spiritismin pelaamisesta.
Jeesuksen opetukset ovat minusta maailman kauneimpia asioita ja
lähimmäisen rakkauden kaksoiskäsky, käsite armosta, 10 käskyä ( jos ne ei ole liian fanaattisia )..

[Leena]

Vastaisin niin, että on viisainta olla uhraamatta Saatanalle ajatustakaan. Spiritismin pelaaminen on tietämäni mukaan järkyttänyt terveitä keski-ikäisiäkin. Se lasi liikkui,. se liik-kui" jankutti minulle yksi työtoverini - no mitäs pelasit. Jos keskittyisimmekin siihen mitä Jeesus opetti, ja pyytäisimme että se saisi tehdä meissä työtään, että "vähitellen muuttuisimme sen kuvan kaltaisiksi joita katselemme" (Paav. kirj., Rttu, Leena te-kee parannuksen vielä) maailma alkaisi näyttää erilaiselta paikalta.

Kärsimystä emme voi poistaa, mutta inhimillinen lämpö kärsimyksen keskellä tuntuu kuin vievän sen pois, tämä on totta ja itsekoettua.  Samoin julma kohtelu, kun on vaikeinta, muuttaa kärsimyksenm moninkertaiseksi.  

Jotakin kummaa siinä on, mitä voimme vähällä toisillemme tehdä, hyvää tai pahaa.

[Leena]

Jos tietoisesti päätetään (eli tehdään tietoinen ratkaisu), että ei aiota tehdä mitään sen eteen, että uskotaan Kristukseen, niin tuo se vasta energiaa vaatii, mikäli vielä halutaan kaiken tuon lisäksi uskoa Jeesukseen.  
Pitää vielä kaiken kukkuraksi koko ajan uskotella itselleen ja muille, että "minäpä-se-olen-löytänyt-täysin-teottoman-tilan-suhteessa-uskoon".

Voisiko joku ohjata minut sellaseen uskoon, että uskon sillä tavoin, että kukaan ei voisi osoittaa minun mitenkään uskoani ansaitsevani teolillani?

Tule kylään,  minä voin ainakin yrittää...    

Saanko vähän tarkentaa käsitteitä: On eri asia kohdata kristitty ja antautua juttusille, kuin olettaa että on ansainnut pelastuksen sillä pienellä teollaan, vaikka keskustelu tulkittaisiinkin ihmisteoksi joka johti pelastavaan, eläväksi tekevään uskoon.    Itse en ymmärtääkseni todellakaan tehnyt mitään, vai mitä siinä tarinassani (ed.ketju) kutsuisit minun teokseni?  

Sen sijaan kyselen kyllä, mikä on huomispäivän epistolatekstin merkitys omalla kohdallani, katsoin juuri, mikä se on...   ja myös sitä aika vakavalla mielellä, olenko kokonaan käsittänyt väärin sen, että usko joka ei ole erityisen dynaaminen eikä ihmisessä millään tavoin vaikuta, on itse tilassa jossa se tarvitsee uudistusta.  Kristittynä eläminen tavallaan on huolettomuutta ja lepoa.  Tavallaan ei ole sitä vähimmässäkään määrin.  Voiko se olla kristitty joka heittää mäkeen ja luovuttaa jokaisen kamppailun, joka haastaa hänen uskonsa? Haastaa hänet kristittynä? Surkeaa, mutta juuri tämä minulle on se vaikea asia, ainakin nyt...   En voi millään pitää "uskossa olemista" jonakin staattisena tilana

[onesimus]

Sen sijaan kyselen kyllä, mikä on huomispäivän epistolatekstin merkitys omalla kohdallani, katsoin juuri, mikä se on...   ja myös sitä aika vakavalla mielellä, olenko kokonaan käsittänyt väärin sen, että usko joka ei ole erityisen dynaaminen eikä ihmisessä millään tavoin vaikuta, on itse tilassa jossa se tarvitsee uudistusta.  Kristittynä eläminen tavallaan on huolettomuutta ja lepoa.  Tavallaan ei ole sitä vähimmässäkään määrin.  Voiko se olla kristitty joka heittää mäkeen ja luovuttaa jokaisen kamppailun, joka haastaa hänen uskonsa? Haastaa hänet kristittynä? Surkeaa, mutta juuri tämä minulle on se vaikea asia, ainakin nyt...   En voi millään pitää "uskossa olemista" jonakin staattisena tilana

Mielestäni Paavali antaa tähänkin hyviä ohjeita Tiit. 2. luku:

11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13. odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14. hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.

En tiedä mitään tehokkaampaa kasvattajaa kuin Jumalan armo. Mutta ei se kasvata, ellei ihminen ole osallinen armosta. Laki johtaa juuri siihen, minkä se kieltää. Jos ihminen jatkuvasti valittaa syntisyyttään ja takkuaa sen kanssa, ei hän ole päässyt ymmärtämään armoa sen varsinaisessa merkityksessä. Oman syntisyyden valittaminen kertoo paremminkin siitä, ettei ole vielä nähty syntisyyden todellista syvyyttä, ja kuvitellaan löytyvän itsestä jotain Jumalalle kelpaavaa. Sen näkeminen, etten ole ainoastaan syntinen, vaan olen kokonaan pilalla, avaa ymmärryksen armon omaksumiseen.

[AKUANKKA313]

En olisi ikinä uskonut että siirtymätyöpaikassani ( vajaakuntoisten työllistys) Helsingin Seurakuntayhtymässä
kaikki kohtelevat minua tasavertaisesti ja kauniisti.
Työnteko on ollut lyhyen työuran, opiskelun ja sairaanaolon jälkeen ollut piristävää.

Monilla vasemmistolaisilla esim. exällä ( erään kaupungin vas. liiton. puh.joht.) oli
sellainen käsitys, ettei kirkossa kohdella tasa-arvoisesti ihmisiä.
Ja kun hän kävi kanssani kerran srk-nuorissa ketkä tiesi hänen olevan kommari,
kaikki vinoilivat hänelle ( ettei hän pääsisi vallan päälle ).

[Sanneli]

Leenalle. Mulle tuli mieleen, että kristityllä on ongelmatilanteissa mahdollisuus ajatella että "What Would Jesus Do". Se, että on joku esikuva, saattaa auttaa oikean ja hyveellisen ratkaisun löytämisessä... tjsp