Tämä on Leenan viimeinen kommentti, hän on ajatellut loppuun ja konsultoinut teologikonsulttejaankin. Heprealaisessa ajattelussa ruumista ja ruumiillisuutta pidettiin suuressa arvossa, toisin kuin kreikkalaisessa jonka filosofia tämän puolen vääristi. Kun esim. jossakin psalmissa sanotaan että "minun sieluni iloitsee minussa" se on tapa ilmaista hyvin suurta iloa ja riemua jonka koko ihminen kokee. Mitään syytä ajatella että ihminen olisi ruumis-sielu-henki -kolmiyhteys ei ole, mutta jos joku tahtoo näin ajatella, en ymmärrä miksi hän ei saisi. Varoisin kuitenkin maallikkona pykäämästä tämän päälle mitään teologioita! Ihminen uskoo jos uskoo, ja se vaikuttaa ruumiillisuuteen saakka.... mikä ihmeen elossaoloeva henki...tai kuollut henki..-. nyt Leena putosi... Missä niin sanotaan? Jumalan henkäyksestä ihmisestä tuli elävä sielu. Elävä olento.
Ehtoollisen moni ilmaus on ikivanha, ja vaikka nyt ajattelisimmekin että erillistä sielua ei ole muualla kuin kreikkalaisessa filosofiassa, joka oli ensimmäinen prisma jonka lävitse evankeliumin valo taittui, ei tuota ilmausta ole muutettu, miksi pitäisi? Itselleni se merkitsee samaa kolmesti lausuttuna. Ja ruumiin arvossapitämistä jonakin joka on hyvää, koska Jumala sen loi. Ensimmäinen Isä Meidän-rukouksen pyyntö joka koskee ihmisen tarpeita viittaa ruumiillisuuteen (jokapäiväisen leivän pyytäminen - klaikki ruumiimme tarpeet, korjaisiko joku jos Katekismus selittää toisin, en nyt tiedä mihin omani olen laittanut). Ihmisillä on kautta vuosisatojen ollut tapana ilmaista nämä eri tavoin, ja siksi itse mielelläni sijoitan kaiken siihen aikaan, jolloin se luotiin, siten käsitän parhaiten mitä se merkitsee minulle tänään. Me emme myöskään julista mormonien tavoin uskoa Pyhään Kirjaan joka putosi valmiina Taivaasta, Jumalan ihmeellisyyteen kuuluu sekin että Hän antoi Sanansa ja sanansa ihmisille... tuli ihmiseksi, ja tarjoaa kaiken niin että ihminen voi ymmärtää... mutta tulisi muistaa myös se, että Jumalan koko ajattelukin on niin korkealla kuin Taivas maasta meihin nähden, ja jos Hän ilmoittaisi itsensä kokonaan kuolevaiselle, me emme käsittäisi kai mitään.
Jeesuksen jumalallisuus on suuriunta rakkautta; Hänessä on kaikki se tieto, joka meillä on tarpeen Jumalasta olla. "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän", loppuja Hän ei pitänyt niin tärkeinä, kuten "ihmisen kolmiyhteyttä" josta hän ei puhunut sanaakaan.
