Synti ei valitettavasti ole teoriaa. Jonkinlainen synnintunto pitää olla eikä pelkästään teoriana.
Sen verran pitkä kokemus on uskovaisuudesta, jossa piti kokea milloin mitäkin:synnin tuntoa, väkevää milloin mitäkin ym.
Minä vaan en kokenut kovin kummoisia positiivisia tuntoja, kovin syntiseksikään en itseäni pystynyt kokemaan.
Mainittakoon vielä, että meillä oli yleisesti tapana myös tarttua erinäisiin yksittäisiin sanoihin ihmisten puhiessa / teksteissä ja sen jälkeen antaa niille sanoille uudet merkitykset, jonka jälkeen olikin sitten mukavan helppoa lähteä taistelemaan tuon ihmisen sanomisia vastaan.
Tämän jälkeen taisteltiin tuulimyllyjä vastaan, sellaisia sanomisia vastaan, joita ei oltu edes sanottu.
Olen hivenen tympääntynyt ed. mainitsemaani tuulimyllyjen kanssa pelleilemiseen, kuten myös erilaisiin väkeviin ja ennen kaikkea olemattomiin kokemuksiin. Siedän kyllä ihmisiä, jotka taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja kokevat kaikenlaista. Heitä taitaa kuulua ystäväpiiriinikin ja sinällään mukavia ihmisiä ovat.
Ilman sen järisyttävämpiä kokemuksia synnistä taikka ilman mitään synnintuntoja joudun vain toteamaan, että teorian tasolla siitä jotain tiedän, käytännön kokemukseni on kovinkin suppea. Kovin hirvittäviä kuvia synti Raamatussa antaa, kovin kohtuuttoman kuuloinen rangaistuskin siitä tulee. Eikös jo tällaiset mietteet ole selvä osoitus siitä, että synnintunto minulta puuttuu. Jos koet synnintuntoa, niin ole kokemuksessasi onnellinen. Ehkäpä minäkin sitä joskus saan kunnolla kokea ja voin sen jälkeen olla yhtä kokemusta rikkaampi.
Toki minäkin toivoisin kokevani jotain oikeaa uskonnollista tunnejuttuja, vaan kun en koe, niin en koe. Monesta ehkä ikävästäkin jutusta olen tosin tainnut selvitä, koska olen ollut tällä saralla tunneköyhä.
Ehkäpä körttifoorumin väkevät veljet voisivat opastaa minut uskonnollisten tunteiden lähteille, niin voisi siirtyä teoriatasolta pikkuhiljaa käytännön kokemisen puolelle.