Tänä päivänä on liian paljon niitä ihmisiä, jotka pitävät tärkeänä, että heitä seurattaisiin. He kokoavat laumaa vain itselleen - ei Kristukselle. Ihmisen seuraamisesta tulee vain harmaita hiuksia, Kristuksen seuraamisesta iankaikkinen elämä.
1.Korinttolaiskirje:
4:16 Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.
Filippiläiskirje:
3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
1.Tessalonikalaiskirje:
1:6 ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä
Paavali kehoitti ihmisiä mm. seuraamaan häntä itseään ja piti sitä varsin tärkeänä.
Mitä on Kristuksen seuraaminen?
Onko se sitä, että oikeasti seuraa, eli tekee, niinkuin Kristuskin teki ja teksi ja käski tehdä?
Onko se sitä, että kuvittelee tekevänsä, vaikka oikeasti ei teekään?
Onko se sen uskomista, että Kristus on kuollut minunkin syntieni tähden ja ylösnoussut?
Vai mitä se on?
Ihmisen seuraaminen mitä ilmeisimmin on sitä, että tekee samoin, kuin tuo ihminenkin tai ainakin tekee niin, kuin tuo ihminen sanoo/käskee?
On hyvä ja varsin raamatullinen ajatus aika-ajoin pohtia, että seuraanko oikeasti Kristusta vai onko se minulle vain jonkinlainen hokema, jota hoen, sen suuremmin pohtimatta, että mitä se Kristuksen seuraaminen on.
Hyvän asian VaivattuSielu otti esille.
Seuraanko minä Kristusta?
Jos joku tietää, mitä Kristuksen seuraaminen käytännössä on, niin saapi tänne sen kirjoittaa.
Anonyymivalvoja lisäsi lainausten lähteet ja muistuttaa, että lainatun viestin kirjoittaja pitää aina merkitä.