Jos tietää mihin haluaisi mennä, on aina eksyksissä.
Käänsin tuossa Mallan laittamaa ajatusta vähän toisinpäin.
Omasta mielestäni tuossa mitä laitoin on myöskin jotain ajatuksen tynkää,
ehkä monessakin mielessä.
Vaihteeksi muutama tunti yksin kotona, täydessä hiljaisuudessa, hoitavassa...
en laita telkkua auki, enkä musiikkia soimaan...
Sopinee että hiukan lisää pyörittelen tuota "ainaista eksyksissä oloani", olen etsijä...
eksynyt ja monttuihin putoileva lammas, mutta Paimen etsii ja kantaa olallaan...
Ensinnäkin ihan "maallisessa" mielessä mulla on tapana välillä "innostua liikaa",
esim. liikuntasuorituksissa, tai jossain muussa asiassa asetan itselleni vaatimustason ja
päämäärän hiukkasen liian kauas ja korkealle.
Enkä sitten yllä sinne mihin pyrin...olen koko ajan eksyksissä sen homman kanssa.
Kurkotan kuuseen ja katajaan kapsahdan.
Hengellisessä mielessä voi myös olla näin.
Saatamme nähdä jotain Elämän päämäärää Taivaassa, näemme hetkittäin jotain sellaista
"mitä korva ei ole kuullut, mitä silmä ei ole nähnyt, mikä ihmismieleen ei ole noussut"....
Ja pyrimme sinne päämäärään, kuunnellen, katsellen, etsien ohjeita eri tahoilta,
tehden parhaamme ja yrittäen...mutta eksymme pahemman kerran...
ellemme ole saaneet tulla Vapahtajan ristin juurelle armahdettuina syntisinä.
