Päivän teksti vol 11

[Pirska]

Tiistai 1.2.2012

Päivän sana                                                                              Dagens ord

Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä                                 I tro lämnade Mose Egypten
kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana,                        och fruktade inte kungens vrede utan höll ut,
kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.     därför att han liksom såg den Osynlige.   

Hepr. 11:27                                                                                           Heb 11:27

                       

[malla]

Päivän sana

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämänjalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Luuk. 7:37–39

lupaus-kantaaOli kahdenlaisia katseita. Toiset näkivät syntisen naisen, joka oli viettänyt sellaista elämää, että hänellä ei ollut oikeutta tulla oikeauskoisten miesten huoneeseen, saati koskettaa heidän opettajansa jalkoja. Nainen oli suorastaan hävytön lyöttäytyessään miesten seuraan, eivätkä miesten tuomiota itkut pehmentäneet. Sen sijaan Jeesus näki naisen, jonka sydämen haavoja hänen puheensa olivat koskettaneet syvältä. Nainen oli ensimmäistä kertaa nähnyt puhtaan miehen katseen ja kohdannut mielen, joka rakasti  häntä pyyteettömästi. Jeesus näki itsensä häpäisseen naisenkokeman kauheuden ja kurjuuden. Hän näki armoa ja rakkautta kaipaavan sydämen. Jeesus sanoi naiselle sanat, jollaisia muut läsnäolijat eivät saaneet kuulla: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Pirska]

Torstai 2.2.2012

PÄIVÄN SANA                                                                                DAGENS ORD

Mahtava on meren aallokko,                                                              Väldigare än de stora vattnens brus,
mahtavampi vaahtopäinen myrsky,                                                     väldigare än havets bränningar,
mahtavin on korkeuden Herra!                                                            ja, väldig är Herren i höjden.

Ps. 93:4                                                                                           Ps 93:4
                                                                   

[malla]

   


Päivän sana

Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Room. 8:26–27

lupaus-kantaaRukoilemme mielellämme vuolaasti ja monisanaisesti ja joskus kovin kuuluvastikin saadaksemme Jumalan huomion osaksemme. Tällainen puuha taitaa olla kuitenkin turhaa, sillä hän, joka on korvan luonut, kuulee vähemmälläkin ja hän, joka on meihin elämän hengen puhaltanut, tietää ilman sanojakin. Uskovan ihmisen sydämessä Pyhä Henki rukoilee sanomattomin huokauksin. Koska Henki on Jumalan, hän myös osaa rukoilla asioita, jotka ovat meille oleellisia ja tärkeitä. Henki puhuu Jumalalle Jumalan tahdon mukaisesti ja auttaa meitä heikkoudessamme. Jumalan äänekkään herättelyn sijaan tehtävämme on vain avata hätämme Jumalalle ja luottaa. Rukousten saattaminen kuulluiksi ei vaadi yhtään sen enempää.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
 

[Pena]

Torstai 2.2.2012

PÄIVÄN SANA                                                                                DAGENS ORD

Mahtava on meren aallokko,                                                              Väldigare än de stora vattnens brus,
mahtavampi vaahtopäinen myrsky,                                                     väldigare än havets bränningar,
mahtavin on korkeuden Herra!                                                            ja, väldig är Herren i höjden.

Ps. 93:4                                                                                           Ps 93:4
                                                                   

Jumal hallitte aallo ja taeva ja maa, jos hän tahto ei kualem meit saalikses saa. (Hj. Nortamo)

[Pirska]

Perjantai 3.2.2012

PÄIVÄN SANA

Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut,
jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.

Ps. 107:1-2

                                              DAGENS ORD

                                      Tacka Herren, ty han är god, evigt varar hans nåd.
                                      Så skall de befriade säga, de som Herren befriat ur nöden

                                      Ps 107:1-2
                                                                                                                      

[malla]

Päivän sana

Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.
1 Moos. 32:29

lupaus-kantaaKristinuskoon ja erityisesti Raamattuun paneutuminen on samalla kertaa sekä syvänmerensukellusta että painia. Syvänmerensukellusta uskonelämä muistuttaa siinä, että juuri kun luulemme ymmärtäneemme asian syvintä pohjaa myöten, löytyykin uusi syväntö, josta aukeaa jälleen valtavia näkymiä ja taas uusia syväntöjä. Raamattua ja kristinuskoa ei voi ymmärtää rannalta katsoen, vaan on itse lähdettävä merelle. On sukellettava aaltoihin ja etsittävä sitä varten oikeat apuvälineet. Sana ja sakramentit luovuttavat hengellistä happea syvissäkin vesissä. Painia uskonelämä muistuttaa siinä, että kohtaamamme Jumalan pyhä sana ja sanasta nouseva uskonoppi koskettavat aina meidän omaa elämäämme, ajatuksiamme ja tekojamme. Se haastaa meidät kohtaamaan syntisen luontomme, mutta myös Jumalan täysin kohtuuttoman armon. Sanan kanssa painiminen on aina hyvää painia itse Herran kanssa.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Pirska]

Lauantai 4.2.2012

DAGENS ORD

I tro vägrade Mose som vuxen att låta sig kallas son till faraos dotter.
Han ville hellre fara illa tillsammans med Guds folk
än ha en kortvarig glädje av synden.

Heb 11:24-25   

PÄIVÄN SANA

Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana.
Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset
kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa.

Hepr. 11:24-25   

[seppos]

Lauantai 4.2.2012

DAGENS ORD

I tro vägrade Mose som vuxen att låta sig kallas son till faraos dotter.
Han ville hellre fara illa tillsammans med Guds folk
än ha en kortvarig glädje av synden.

Heb 11:24-25   

PÄIVÄN SANA

Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana.
Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset
kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa.

Hepr. 11:24-25   

Tuossakin on käännöksissä pieni ero ruotsiksi med Guds folk ja suomeksi pelkkä Jumalan kanssa. Ero ei ole dramaattinen, mutta selvä ero.

[öppiäinen]

Mitä mahtaa olla Jumalan kansan kärsimysten jakaminen nykyään, ja keitä siihen kansaan voisi katsoa kuuluvan? Mites vaikka kaikki kastetut suomalaiset nyt alkuun, millaisia kärsimyksiä heillä ja miten sitä jakaa? Herkästi kai vain suojelee itseään altistumasta muiden kärsimyksen havaitsemista, muuttaa jonnekin turvaan.

Edit: Tuota kirjoittaessani ajattelin, että jos uskoisin enemmän, muuttaisin halvempaan asuntoon niin olisi enemmän mistä jakaa niille kärsiville. Sitten vasta hoksasin tuon evankeliumi-puolen tuossa päivän teksissä: Mooseshan pystyi jakamaan juuri siksi, että uskoi. Tai ainakin niin voisi lukea - ei vain niin, että Mooses oli tottelevainen.

[Riitta-mummi]

Tuossakin on käännöksissä pieni ero ruotsiksi med Guds folk ja suomeksi pelkkä Jumalan kanssa. Ero ei ole dramaattinen, mutta selvä ero.

Minusta glädje on ilo, nautinto on joku muu sana.

[Pirska]

Tuossakin on käännöksissä pieni ero ruotsiksi med Guds folk ja suomeksi pelkkä Jumalan kanssa. Ero ei ole dramaattinen, mutta selvä ero.

Siinä on kylläkin Jumalan kansa ja folk tarkoittaa kansaa. Mutta ei se mitään, ehkä näitä tulee paremmin ajateltua kun ajattelee kahdella kielellä.

[malla]

Matt. 12:33
   
Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.

[Pirska]

                Kynttilänpäivä

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

1. lukukappale

Mal. 3: 1-2

- Minä lähetän sanansaattajani
raivaamaan edelläni tietä.
Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä
Valtias, jota te odotatte,
ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.
Hän saapuu,
sanoo Herra Sebaot.
Kuka voi kestää sen päivän,
jolloin hän tulee,
kuka voi seistä horjumatta,
kun hän ilmestyy?
Sillä hän on kuin ahjon hehku,
hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.

2. lukukappale

1. Joh. 1: 5-7

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Evankeliumi

Luuk. 2: 22-33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".
    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
      - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
      niin kuin olet luvannut.
      Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
      valon, joka koittaa pakanakansoille,
      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
                                                                     

[Riitta-mummi]

Minulla on lukukappaleiden lukuvuoro tänään. On Kynttilänpäivä, Runeberginpäivä ja messu- ja seurapäivä. Ja kaiken muun hyvän lisäksi 1. Joh 1:7 on ns. "mottolauseeni".
Sattumia vai johdatusta ?
Niin ja presidenttikin valitaan.

Hyvä että Pirska oli laittanut tekstit taas kerrattavaksi. Omassa Raamatussani on teksti käynyt pienemmäksi vuosi vuodelta. Näköesteitä on.