Viime pyhänä miekin kuuntelin Lahdesta messua. Pieni matkaradio oli omenapuun oksalla. Minä ja ukkokulta herukkapuskassa.
Iltapäivällä menimme naapuriseurakunnan kesäkodille. Siellä oli paikallisosaston miittinki, jossa kartoitettiin virsiseuroja ja yhdistyksen tulevia kirkkopyhiä.
Sitten juotiin kahvit ja mentiin kauniiseen Pyhäpaulan kappeliin virsiseuroihin.
Paikallinen kirkkoherra kertoi, että hän oli aamupäivän messussa havainnut tahatonta komiikkaa. Evankeliumiteksti päättyi jakeeseen: "Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Ja siihen seurakunta vastaa laulamalla: "Halleluuja, halleluuja, halleluuja..."
Tuosta ahtaasta portistahan on rippikouluissa käytetty muinoin sellaista konkreettista esimerkkiä. Siinä kerättiin kaikenlaisia hyviä töitä elämän matkalta mukaan. Sitten tultiin siihen ahtaalle portille. Siitä mahtui nipin napin läpi, mutta ne hyvistä töistä kertyneeti ansiot (ne oli konkretisoitu joillakin esineillä säkissä) eivät mahtuneet millään siitä portista läpi. Oli joko mentävä ilman ansioita tai jäi ulkopuolelle.
