Eivät kaikki teilaa. Kiva kuulla kunnioittavasta suhteesta Jumalan sanaa kohtaan. Ja tuolla sivistyksellä tarkoittanet sydämen sivistystä? Sitä ei saa muualta kuin Raamatusta Pyhän Hengen opettamana. Tämän maailman viisaus ei sitä anna, luki kuinka paljon hyvänsä. Sehän näkyy hyvinkin korkeasti oppineiden ajattelussa.
Minusta on aika kyseenalaista antaa ymmärtää, ettei Raamattua toisin tulkitsevien suhde Jumalan sanaa kohtaan ole kunnioittava. Miltä sinusta tuntuisi, jos minä sanoisin olevani sitä mieltä, ettet
sinä kunnioita Raamattua, koskapa nielet sen purematta, kyselemättä, tulkitsematta? Jos sanoisin, että minusta Jumalan sanan oikeaa kunnioittamista on se, että teksti pyritään ymmärtämään siinä kontekstissa kuin johon se on kirjoitettu ja tarkoitettu, eikä lueta sitä kuin reseptikirjaa tai puhelinluetteloa? Että vasta Raamatun sanan perusteellinen märehtiminen tekee sille oikeutta, jota "suorana" pidetty lukutapa useinkaan ei tee? Ja löisin päälle jonkun sopivan raamatunjakeen ikään kuin sanojeni takuuksi? En nyt sano, että olen tätä mieltä muuten kuin omassa raamatuntutkiskelussani, vaikka soisinkin, että sitä olisi laajemmin liikkeellä Suomen Siionissa. Mutta pahalta tuntuu se, että jos piirunkin verran tulkitsee avarampaan suuntaan, sitä on heti epäkunnioittava ja moraaliton, kun taas aimo harppaus jyrkemmälle puolen tuo vain kiitosta suoraselkäisyydestä ja rohkeasta Jumalan sanan noudattamisesta.
On surullista, ettet näe sydämen sivistystä toisin uskovissa. Toisella tavalla ajattelevat ovat usein päätyneet näkemykseensä huomattuaan jonkin epäkohdan tässä meidän uskossamme. Minusta kannattaisi kuunnella herkin korvin, mitkä epäkohdat itseltämme jäävät huomaamatta, jotta pysyisimme jatkuvan uskonpuhdistuksen tilassa, kuten Luther suosittelee. Tässä voivat toiset olla meille apuna.
Myös kristilliseen perinteeseen on aina kuulunut ajatus siitä, että maailmassa on paljon viisautta muuallakin kuin omissa piireissä. Maailma on Jumalan luoma ja kaikki olennot Jumalan lapsia. Tämä Jumalan hyvyys ja rakkaus on läsnä kaikkialla luomakunnassa. Jumala on antanut kaikille ihmisille järjen ja aistit, sydämen ja mielen, kyvyn etsiä ja löytää viisautta ja jakaa sitä muille. Ei Raamattuakaan kovin syvältä tarvitse tonkia, kun tämän ajatuksen sieltä jo löytää.
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi." Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat," 1Kor 1:18-21.
Ja tämä on sellainen raamatunkohta, että sen taakse voi paeta ihan minkä tahansa löysän löpinän nimissä. Ihmisen omavanhurskaus on sellainen, että jos ei toinen muuten kuuntele omia uskonkäsityksiä, voi aina tällä hutkaista. Se kun on lähtökohtaisesti kehäpäätelmä, jota ei voi osoittaa vääräksi. Sitä on harvinaisen helppo käyttää väärin. Siksi olisin hyvin varovainen sen kanssa. Se voisi hitaasti avautua armonvälineeksi mystiikan näkökulmasta, jos sille antaa tilaa hiljaisuudessa ja mietiskelyssä, hyvin varovasti. Juupas-eipäs-nahistelussa se pirstoutuu sanahelinäksi ja satuttaa kaikkia.
