Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Liina - 18.03.15 - klo:23:20
-
johon kaipaan viisaasta vastausta.
Onko Suomessa valtionkirkko (x2) vai kansankirkko (x2)? Muuan teologian tohtori sanoi tänään, että kumpikin käsite on väärä mutta jätti vastaamatta kysymykseeni, mikä on virallinen termi. Ymmärrään hänen näkökantansa, mutta kai jokin yhteisesti sovittu käsite on?
-
Ruotsissa ja Norjassa oli valtionkirkko eli kirkon rahat olivat valtion budjetissa. Meillä ei sellaista ole koskaan ollut, vaan meillä on kansankirkko, mikä tarkoittaa minulle enemmistön kansasta kuuluvan siihen. Termi ei ole virallinen. Tohtori on muuten oikeassa, mutta kummallakaan ei ole virallista määritelmää. Tuo valtionkirkko määritelmä on tarkempi, kun valtio maksoi pappien palkat, kirkkorakennukset ym. kulut.
Toivottavasti auttaa edes pikkuisen.
-
Kotimaa24-lehdeltä luin joitakin perusteluja sille että vastoin oppimaani meillä olisi valtionkirkko mutta mahdanko niitä nyt muistaa. Luterilaisen kirkon erityisasemasta esim. verottajan edessä siinä puhuttiin unohtaen täydellisesti ortodoksinen kirkko jolla on sama status.
Se instanssi jossa puhutaan valtionkirkosta on väestörekisterikeskus, siis virallisena terminä, koska kirkot, nämä kaksi pitävät jäsenistään kirjaa, lopuista huolehtii maistraatti. Sitten on joitakin juridisia seikkoja, vihkioikeus.
Kansankirkosta alkoivat asevelipapit puhua sotien jälkeen. Sillä on enemmän yhteisyyttä ja toiminnan sisältöä kuin muotoa painottava merkitys.
-
Minusta Suomessa on voinut olla joskus kansankirkko, mutta ei ole enää. Mitä vähemmän kansasta kirkkoon kuuluu, sitä vähemmän se on "kansankirkko". Selevä hommahan tuo on. Valtionkirkko se on niin kauan kunnes valtio päästää kirkon täysin omilleen (jolloin se luhistuu taloudellisesti). Luhistuu se kyllä muutenkin.
Ugh, suuri päällikkö on puhunut :eusa_angel:
-
Minusta Suomessa on voinut olla joskus kansankirkko, mutta ei ole enää. Mitä vähemmän kansasta kirkkoon kuuluu, sitä vähemmän se on "kansankirkko". Selevä hommahan tuo on. Valtionkirkko se on niin kauan kunnes valtio päästää kirkon täysin omilleen (jolloin se luhistuu taloudellisesti). Luhistuu se kyllä muutenkin.
Ugh, suuri päällikkö on puhunut :eusa_angel:
Kiitos, suuri päällikkö ja muut arvoisat päälliköt. :)
Kysymykseni oli lähinnä käytännöllinen: mitä sanaa käytetään kahdesta kirkostamme, joiden toiminta rahoitetaan verovaroin? Itsekin käyttäisin valtionkirkkoa juuri tuosta verotussyystä. Jotakin sanaa pitää käyttää, jollei joka kerran halua tai voi (esimerkikksi tilanpuuutteen takia) selittää pitkän kaavan kautta.
-
Minusta Suomessa on voinut olla joskus kansankirkko, mutta ei ole enää. Mitä vähemmän kansasta kirkkoon kuuluu, sitä vähemmän se on "kansankirkko". Selevä hommahan tuo on. Valtionkirkko se on niin kauan kunnes valtio päästää kirkon täysin omilleen (jolloin se luhistuu taloudellisesti). Luhistuu se kyllä muutenkin.
Ugh, suuri päällikkö on puhunut :eusa_angel:
Suuri päällikkö. Saanko puhutella.
Mitä muuta kuin sotilaspappien palkat valtio maksaa nykyisin? Aikoinaan se maksoi rajaseutupappien ja -diákonissojen palkat, mutta siitä on kauan. Vieläkö muuten valtio maksaa piispojen palkat? Eiköhän valtio ole jo muut kirkon kulut putsannut. Hautausmaiden hoitoon se osallistuu, mutta niihin haudataan kirkkoon kuulumattomia samalla hinnalla kuin kuuluvia, joten jonkun on ne rahoitettava. Kirkko maksaa verotuksesta kustannusperusteisen korvauksen valtiolle eikä suinkaan saa sitä ilmaiseksi.
Ugh!
-
Joo varmaan näin, en oo perillä näistä kirkon touhuista.
Olen lintuharrastaja :eusa_angel:
-
Tyhmien kysyminen sivistää, koska vastaukset ovat viisaita ja herättävät lisäkymyksiä.
Esim.: mitä tapahtuisi käytännössä, jos kirkkko (x2) ja valtio sopueroaisivat? (Kirkkorakennukset (osa varmaan päätyisi museoviraston kaupiteltaviksi viihdekäyttöön, osa ehkä vain rapistuisi), hautaustoiminta, diakonia, uskonnonopetus, teologinen korkeakoulutus (yhdistyisikö uskontieteeseen?), työntekijät, vihkimisoikeus, kirkonkirjat... nämä nyt tulivat aluksi mieleen.)
-
Kirkkorakennukset ovat seurakuntien omaisuutta ja usein epäkäytännöllisiä tänä päivänä. Tuskin niille muuta tapahtuisi kuin, että jokin puukirkko lahoaisi. (Kaverini osti yhden pienemmän homevaurioisen kirkon, josta seurakunta halusi päästä eroon.)
Hautausmaiden maapohja on seurakuntien omaisuutta jopa uskonnottomien erillisen hautausmaan osalta. Hautojen hoidosta peritään vuotuinen maksu hautaoikeuden omistajalta. Niitä ei pääosin rahoiteta kirkollisverolla. Diakonia jäisi varmaan yhä enemmän vapaaehtoisten varaan. Diakonia perustuu muutenkin yhä enemmän vapaaehtoisten käyttöön.
Kirkon jäsenrekisteri on VRK:lta ostettava palvelu ja samalla osa valtakunnallista väestörekisteriä, joten tuskin sille mitään dramaattista tapahtuisi. Pappien määrä varmasti vähenisi. Vihkiminen avioliittoon ei ole meille sakramentti, joten en odota mitään dramaattista siltäosin.
Se sijaan olisi ilmeistä, että syntysi oikeassa olevien erillisiä seurakuntia useampia erilaisia. Körtit ja jotkut muut jäisivät kirkkoon.
Se joka elää näkee mitä tulee tahtumaan.
-
Eikös näistä asioista vastikään käyty täällä keskustelu: http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=3990
-
Tyhmien kysyminen sivistää, koska vastaukset ovat viisaita ja herättävät lisäkymyksiä.
Siis paitsi mun :)
:) Ihan just ja niin.
Meillä on melkein tyhjiä ja tyhjiä kirkkoja :)
______________
Sinänsä aiheellinen toi kysymys, että onko valtion kirkkoja ?
Kun eihän valtio pelasta kirkkoja, jos niillä on taloudellisia ongelmia, vaan kirkot rapistuvat ja hiippakunnat isoontuvat ja porukalle annetaan kenkää, että minusta kansankirkko olisi oikeampi sana.
Ei valtion.
Paitsi siinä mielessä, että Päivi Räsänen ministerinä on valtias joka tarkistelee opillista oikeaa tulkintaa.
-
Joo varmaan näin, en oo perillä näistä kirkon touhuista.
Olen lintuharrastaja :eusa_angel:
Itse koen olevani enempi ufologi.
Siksi varmaan kirkon touhut kiinnostaa, vaikka en myöskään ole kovin perillä niistä.
-
Suuri päällikkö. Saanko puhutella.
Mitä muuta kuin sotilaspappien palkat valtio maksaa nykyisin? Aikoinaan se maksoi rajaseutupappien ja -diákonissojen palkat, mutta siitä on kauan. Vieläkö muuten valtio maksaa piispojen palkat? Eiköhän valtio ole jo muut kirkon kulut putsannut. Hautausmaiden hoitoon se osallistuu, mutta niihin haudataan kirkkoon kuulumattomia samalla hinnalla kuin kuuluvia, joten jonkun on ne rahoitettava. Kirkko maksaa verotuksesta kustannusperusteisen korvauksen valtiolle eikä suinkaan saa sitä ilmaiseksi.
Ugh!
Tämä on täysin totta, yllätyin itsekin kun kirjasta luin. Minä toivon oikaistavan jos erehdyn sillä siitä tentistä on nyt jo useampi vuosi. Mutta se meni yllätyksellisesti. Veroeuro ei jää kirkolle kokonaan, siitä meni 60 senttiä Valtioneuvostolle ja 30 euroa jollekin vastaavalle yleishyödylliselle :003: organisaatiolle. Aika saattoi olla toinen, kyseessä kuitenkin tämä vuosituhat, ja luen tarkasti.
Minua oikein hatuttaa etten tiedä tuota tarkemmin. Mielestäni pitäisi.
Jokin tahohan maksaa henkilöstön palkat, eläkkeet, työterveyshuollon. Jonkin verran omaisuutta kirkolla on mutta esimerkiksi niistä pk-seudun kiiteistöistä taitaa olla enemmän kuluja kuin tuloja, vanhahkoja vuokrakasarmeja halvalla alueella, kunnostustarve kohtalainen.
Valtio ei varmasti maksa kuin sotilaspapin palkan. Se tulee Puolustusvoimien kassasta.
Siis hautausmaat, rakennukset joista osa on arvokkaita kuten Tampereen Tuomiokirkko freskoineen, nehän täytyy kaikki pitää kuosissa.
Mustä tulevat esim. diakoniamäärärahat?
Kuinka mahdollisena kukin pitää, että kirkko lopettaa nykymuotoisen toimintansa ja muuttuu yhdistyksiksi, joko paikallistasoisesti tai nykyisten yhdistysten perustalta? Valtio ottaa hautuumaan, väestörekisterin, sillä ne tosiasiassa ovat pitäneet tätä liittoa koossa. Verotuloja ei tule, muttei tuettyjä menojakaan? Mielessäni tätä joskus ajattelen.
Meillä on toinenkin aatteellisista tahi taloudellisista syistä valtiosta eronnut: Karl Fazer. Hurraa kaikki kylvömiehet. :003:
-
Tämä on täysin totta, yllätyin itsekin kun kirjasta luin. Minä toivon oikaistavan jos erehdyn sillä siitä tentistä on nyt jo useampi vuosi. Mutta se meni yllätyksellisesti. Veroeuro ei jää kirkolle kokonaan, siitä meni 60 senttiä Valtioneuvostolle ja 30 euroa jollekin vastaavalle yleishyödylliselle :003: organisaatiolle.
Minäkin yllätyin. Miten yhdestä(1) veroeurosta riitti kolmekymmentä (30) euroa yleishyödyllisyyteen? (Mikä on valtioneuvostoa vastaava yleishyödyllinen organisaatio?)
-
Minäkin yllätyin. Miten yhdestä(1) veroeurosta riitti kolmekymmentä (30) euroa yleishyödyllisyyteen? (Mikä on valtioneuvostoa vastaava yleishyödyllinen organisaatio?)
Oli mitä oli luvut ovat puuta heinää eli mahdottomia. En tiedä että seurakunnat maksaisivat valtionneuvostolle yhtään mitään. verottajalle maksetaan verotuksen toimittamisesta, mutta en muista kuinka paljon ja väestörekisterikeskuselle maksetaan sen palveluista. Lisäksi vauraammat seurakunnat maksavat kirkon keskusrahastolle, joka ylläpitää kirkon yhteisiä toimintoja ja köyhiä seurakuntia. (Kunnissa on sama juttu.)
-
En tiedä että seurakunnat maksaisivat valtionneuvostolle yhtään mitään. verottajalle maksetaan verotuksen toimittamisesta, mutta en muista kuinka paljon ja väestörekisterikeskuselle maksetaan sen palveluista. Lisäksi vauraammat seurakunnat maksavat kirkon keskusrahastolle, joka ylläpitää kirkon yhteisiä toimintoja ja köyhiä seurakuntia. (Kunnissa on sama juttu.)
Kiitos.
Nyt alkaa vaikuttaa jo loogisemmalta.
Laskutoimittelu hankalaa, kun (mulla) on vaan kymmenen sormea ja yhdeksän varvasta (yks on poissa pelistä).
-
Tyhmien kysyminen sivistää, koska vastaukset ovat viisaita ja herättävät lisäkymyksiä.
Esim.: mitä tapahtuisi käytännössä, jos kirkkko (x2) ja valtio sopueroaisivat? (Kirkkorakennukset (osa varmaan päätyisi museoviraston kaupiteltaviksi viihdekäyttöön, osa ehkä vain rapistuisi), hautaustoiminta, diakonia, uskonnonopetus, teologinen korkeakoulutus (yhdistyisikö uskontieteeseen?), työntekijät, vihkimisoikeus, kirkonkirjat... nämä nyt tulivat aluksi mieleen.)
Pikku täsmennys: koulujen uskonnonopetus ei ole kirkon vaan koulun järjestämää yleissivistävää opetusta. Teologinen tiedekunta on yliopiston osa, ei kirkon.
Jos olen oikein ymmärtänyt, valtiolla ei ole varaa ottaa hautaustointa ja väestökirjanpitoa hoidettavakseen. Kirkko huolehtii niistä aika edullisesti, ja yhteisöveroa kai käytetään juuri niihin.
Tuomiokapitulit siirtyivät kirkon rahoitettaviksi jo vuosia sitten.
-
Pikku täsmennys: koulujen uskonnonopetus ei ole kirkon vaan koulun järjestämää yleissivistävää opetusta. Teologinen tiedekunta on yliopiston osa, ei kirkon.
Jos olen oikein ymmärtänyt, valtiolla ei ole varaa ottaa hautaustointa ja väestökirjanpitoa hoidettavakseen. Kirkko huolehtii niistä aika edullisesti, ja yhteisöveroa kai käytetään juuri niihin.
Tuomiokapitulit siirtyivät kirkon rahoitettaviksi jo vuosia sitten.
Yhteisöveroa käytetään nimenomaan hautaustoimen kuluihin, mutta useinmiten se ei riitä sen kaikkiin velvotteisiin. Kirkko hoitaa jäsenrekisterinsä, joka on osa väestökirjanpitoa VRK:n koneilla ja maksaa siitä VRK:lle.
-
Oli mitä oli luvut ovat puuta heinää eli mahdottomia. En tiedä että seurakunnat maksaisivat valtionneuvostolle yhtään mitään. verottajalle maksetaan verotuksen toimittamisesta, mutta en muista kuinka paljon ja väestörekisterikeskuselle maksetaan sen palveluista. Lisäksi vauraammat seurakunnat maksavat kirkon keskusrahastolle, joka ylläpitää kirkon yhteisiä toimintoja ja köyhiä seurakuntia. (Kunnissa on sama juttu.)
Itsekin ihmettelin lukuja ja ajattelin että joskus tästä on otettava selvää.
Suuri summa meni juuri kirkon keskusrahaston kautta yleissivistykseen, eli uskonnonopetuksen järjestämiseen, mutten edes silloin ymmärtänyt, mihin muuhun. Enkä käsittänyt mitä tekemistä kirkolla oli siinä asiassa enää meidän päivinämme. Vielä vanhempieni uskonnonopetuksesta huolehtivat srk- pastorit, isäni kertoi juuri tarinaa, lukiossa heitä oli opettanut sotavamman saanut evp sotilaspappi. Kirjan nimi oli Dogmatiikka. Totesi käsittäneensä aiheesta tasaisen nollan. Papista pidettiin kovasti kyllä. Nämä siis olivat seurakunnan pappeja, jotka hoitivat rippikoulutkin sun muut, paitsi näitä, joilla oli sotavamma. Pitänee kysyä vielä tekikö tämä mies muuta, vai toimiko sairaseläkeläisenä, niin tehtiin jos voitiin.
Siis. Kirkko saa käyttää sen summan johon sillä on verotusoikeus kokonaan, niinkö?
Siitä menee suuri summa väestörekisteriin ja hautausmaihin. Kerätään summaa ja on tietty pienehkö maaomaisuus jotta voidaan maksaa eläkkeet. Kyllä niin ymmärsin, että sotilaspappia lukuunottamatta talous on autonominen kokonaan. Diakoniamäärärahat haukkaavat osuuden, samoin työntekijäin palkat. Sitten on nuo jotka mainitsin.
Kirkon keskusrahasto säätää jotakin ainakin, sellaisessa talossa olen asustanut kerran, Matinkylässsä. Sinne sai tehdä itse rempan, ja maalit maksettiin.
Kyllä ajattelinkin että nyt sain väärän käsityksen --- muistoni on, etten ymmärtänyt siitä luvusta mitään.
Lupaava lähtökohta, jos on todella kiinnostunut.
-
Kirkon järjestämä uskonnonopetus on siis rippikouluopetusta ja sitä ennen kasteopetusta päiväkerhoissa, pyhäkouluissa ym. Joskus kauan sitten oppikouluissa saattoivat opettaa papit ja kanttorit, Jukolan poikien aikaan lukkarit.
Ev.lut. kirkko ei järjestä koulujen uskonnonopetusta, mutta jotkut pienet uskontokunnat saattavat antaa niille jäsenilleen uskonnonopetusta, joille yhteiskunta ei sitä tarjoa, muistaakseni esim. bahait. Jos riittävän suuri ryhmä syntyy, yhteiskunta järjestää opetuksen. Esim. islamin opetusta on monessa koulussa.
Aiemmin kaikki opetus oli kirkon opetusta, sillä kirkko aloitti koko kansanopetuksen 1600-luvulla. Oli fiksu päätös vaatia lukutaitoa avioliiton edellytyksenä - joka iikka opetteli lukemaan naimaluvan saadakseen, ja niinpä suomalaisten lukutaitoprosentti on edelleen maailman korkeimpia. Johtuu toki myös foneettisesta kirjakielestä ja kaikkien saatavilla olevasta perusopetuksesta.
-
Jos riittävän suuri ryhmä syntyy, yhteiskunta järjestää opetuksen. Esim. islamin opetusta on monessa koulussa.
Kyllä, ja se alkaa olla jo vähän riesa. Sekä taloudellinen (kun kaikesta leikataan koulutoimessa, opettajia on pakkolomilla jne.) että käytännöllinen (päteviä opettajia ei löydy kaikille uskontokunnille.)
Jos kirkot nykäistäisiin eroon valtiosta, uskonnonopetus nykymuodossaan ilmeisesti loppuisi ja uskonnnoista ynnä niiden historiasta sivistäminen tulisi osaksi ET:tä/yhteiskuntaoppia/historiaa.
-
Kyllä, ja se alkaa olla jo vähän riesa. Sekä taloudellinen (kun kaikesta leikataan koulutoimessa, opettajia on pakkolomilla jne.) että käytännöllinen (päteviä opettajia ei löydy kaikille uskontokunnille.)
Jos kirkot nykäistäisiin eroon valtiosta, uskonnonopetus nykymuodossaan ilmeisesti loppuisi ja uskonnnoista ynnä niiden historiasta sivistäminen tulisi osaksi ET:tä/yhteiskuntaoppia/historiaa.
Uskonnonopetuksen tulevaisuus riippuu siitäkin, kuinka tärkeäksi uskonnollinen tietämys yhteiskunnassa ymmärretään. Monissa maissa suunta on toinen kuin meillä, koska uskontoa pidetään niin olennaisena kulttuurin ja elämän osana. Suomalaisten uskonnollinen tietämys tosin alkaa olla jo nytkin todella ohutta, vaikka suurin osa kansasta on saanut koulussa uskonnonopetusta.
Siinä onkin kirkolle iso haaste, jos uskonnonopetus loppuisi: miten kirkko huolehtisi jäsentensä uskonnollisesta kasvatuksesta. Rippikouluiässä aloittaminen on aika turhaa, niin kuin nykytilanne osoittaa: nuoret eroavat kirkosta heti täysi-ikäisiksi tultuaan, koska heillä ei ole siihen mitään yhteyttä. "Ei vaikuta elämässäni millään tavalla" on yläkouluikäisen kirkon jäsenen yleinen kommentti kirkon merkityksestä. Rippikoulu toki on merkittävä, koska sen jälkeen saa lahjoja.
Mielestäni lukiossa voisikin olla ainakin osittain yhteinen katsomusaine kaikkien uskontojen kannattajille. Peruskouussa sen sijaan on tarpeen ensin oppia oma traditionsa kunnolla.
-
Uskonnonopetuksen tulevaisuus riippuu siitäkin, kuinka tärkeäksi uskonnollinen tietämys yhteiskunnassa ymmärretään. Monissa maissa suunta on toinen kuin meillä, koska uskontoa pidetään niin olennaisena kulttuurin ja elämän osana. Suomalaisten uskonnollinen tietämys tosin alkaa olla jo nytkin todella ohutta, vaikka suurin osa kansasta on saanut koulussa uskonnonopetusta.
Siinä onkin kirkolle iso haaste, jos uskonnonopetus loppuisi: miten kirkko huolehtisi jäsentensä uskonnollisesta kasvatuksesta. Rippikouluiässä aloittaminen on aika turhaa, niin kuin nykytilanne osoittaa: nuoret eroavat kirkosta heti täysi-ikäisiksi tultuaan, koska heillä ei ole siihen mitään yhteyttä. "Ei vaikuta elämässäni millään tavalla" on yläkouluikäisen kirkon jäsenen yleinen kommentti kirkon merkityksestä. Rippikoulu toki on merkittävä, koska sen jälkeen saa lahjoja.
Mielestäni lukiossa voisikin olla ainakin osittain yhteinen katsomusaine kaikkien uskontojen kannattajille. Peruskouussa sen sijaan on tarpeen ensin oppia oma traditionsa kunnolla.
Minusta on tärkeää, että nuorilla on arvot elämässä kunnossa, kun lähtevät maailmaan. Arvot saadaan uskonnon opetuksesta ja rippikoulusta. Meillä on liikaa varottavia esimerkkejä lähellä maista, missä ei ihmisillä ole arvot kunnossa. Uskonnon opetus pitäisi suunnata raamatunhistoriasta ennemmän arvoihin perusteluineen. Silti pysyttäisiin tiukasti Kristinuskossa, mutta tälle ajalle sopivalla tavalla, niin että jotain menee perille ja jää talteen.
-
Minusta on tärkeää, että nuorilla on arvot elämässä kunnossa, kun lähtevät maailmaan. Arvot saadaan uskonnon opetuksesta ja rippikoulusta.
Enpä usko että niitä koulun uskonnonopetuksesta saadaan kuin ihan poikkeustapauksissa. Olisiko kodilla enemmän vaikutusta kumminkin? Ei tosin niin, että nuori välttämättä kopioisi kotinsa arvoja; voipa päätyä ihan toisenlaisiinkin katsomuksiin. Puhumattakaan siitä, ettei kaikissa kodeissa mitään yhtenäisiä arvoja edes ole.
Kaikkihan eivät uskontoa edes opiskele tai rippikoulua käy, ja arvot lienevät ihan yhtä hyvin silti kunnossa.
Ja siitähän vasta kiistaa saadaan, kun pitää päättää, mitä ne kristinuskon mukaiset arvot ovat, ja mitä ne vaikka nyky-Suomessa merkitsisivät.
-
Minusta kodin vaikutus on hyvin tärkeä. Jos lasta ei viedä kasteelle, ollaan heti uuspakanuuden tien alussa. Toinen tienhaara on rippikoulun käyminen. Kristilliset arvot tulevat tietenkin Raamatusta. Koulun opetuksessa Raamatun historian osa on tärkeä, sillä lapselle on voitava kertoilla tapahtumien kautta. Suoraan esim eettisiin kysymyksiin menossa ei ole järkeä, ei sellaista ymmärrettäisi.
-
Kertomukset ovat oivallinen keino välittää arvoja uusille sukupolville. Raamattu on niitä täynnä. On turha takertua siihen, onko niin tai näin todella tapahtunut tai edes voinut tapahtua (esimerkkinä Joona kalan vatsassa), vaan Raamatun kertomuksia kannattaa lukea sen vuoksi, että niiden viesti on syvemmällä ja korkeammalla. Aina ei ole tarpeen liittää loppukaneettiakaan: mitä tästä opimme?
-
Kertomukset ovat oivallinen keino välittää arvoja uusille sukupolville. Raamattu on niitä täynnä. On turha takertua siihen, onko niin tai näin todella tapahtunut tai edes voinut tapahtua (esimerkkinä Joona kalan vatsassa), vaan Raamatun kertomuksia kannattaa lukea sen vuoksi, että niiden viesti on syvemmällä ja korkeammalla. Aina ei ole tarpeen liittää loppukaneettiakaan: mitä tästä opimme?
Tääl Docens. Jumala näyttää meille kuvia opettaessaan meitä. Minä en jaksa hyppelehtiä, siinä määrin myötätuntoinen on kotiaaween oltava kun on koti annettu.
-
Mutta kirkon budjetti yhä jaksaa kiinnostaa minua puolestani. Väsyn hokemiin kuinka kirkko on nii-iiiiin rikas. Onko se?
Samoin edelleen me jäimme ymmärtääkseni vaiheeseen tuossa valtionkirkkoaiheessa mutta ovat jääneet viisaammatkin kaiketi. Opin mielestäni aivan selkoasiana, että valtiokirkkokäsitettä todella käyttää maistraatti väestökirjanpitäjästä. Ja tällöin myös ortodoksisesta kirkosta (ei saa sanoa ortodoksikirkko).
Jos jokin on vähissä varoissa niin Katolinen kirkko Suomessa näin ymmärrän olevaksi. (Ei tarvitse sanoa katolilainen). Vapaaiden suuntien tilanteita en tunne, ainakin jossain maksetaan kymmenykset tuloista. Kuinkahan kävisi luterilaisen kirkon niissä oloissa. En ole profeetta enkä profeetan oppilas on vain tunne että siihen päin olisi suunta, tosin valtiovalkan instituutiot eivät ota mielellään sitä kuoppaustointa.
-
Periaatteessa on rikas. On verotusoikeus ja joskus myytävää metsää. Eri asia on miten varoja osataan käyttää. Ymmärrän, että kirkolla on jo nyt suuria vaikeuksia saada rahat riittämään "tälle laajuudelle" kirkon toimintaa.
-
Kouluvuosinani oli vielä aamuhartaudet. En muista yhtäkään hartauspuhetta, mutta virret opin ja ne muistuvat edelleen tuon tuosta. Äänelläni en enää veisaa, mutta sydämessä kyllä.
Olen samaa mieltä veljieni Penan ja 1944 kanssa kodin merkityksestä asenteissa, uskonnollisissakin.
Minun kotona olivat hiljaiset, Jumalaa kunnioittavat arvot, mutta ei saarnaavat . Se on ollut johdatusta, sillä muotomenoihin minä en olisi suopunut.
Itse en osannut lapsilleni paljonkaan jumala-asioista puhua, mutta anoppini puhui. Hän toimikin pyhäkoulun opettajana kylässään vuosikymmeniä. Siinä tuli meidän tytöillekin yhteisöllisyyttä samalla.
Sitten minunkin itsepäiseen , kovaan mieleeni iskettiin sellaisella voimalla, että Jumalan apu kelpasi. Siitä alkaen olen lukenut jälkeläisille Raamatunkertomuksia ja opettanut iltarukouksen.
Se ei ole hurskastelua. Pienet lapset tuntevat itsekin Jeesuksen ja enkelit ja juttelevat niistä mielellään. Tässä on kasteen syvä merkitys.
-
Pienet lapset tuntevat itsekin Jeesuksen ja enkelit ja juttelevat niistä mielellään. Tässä on kasteen syvä merkitys.
Aamen. Kunpa vanhemmatkin juttelisivat mielellään Jeesuksesta ja enkeleistä! Jumaluusopin voi jättää teologeille, mutta Jumala kuuluu kaikille.
-
Aamen. Kunpa vanhemmatkin juttelisivat mielellään Jeesuksesta ja enkeleistä! Jumaluusopin voi jättää teologeille, mutta Jumala kuuluu kaikille.
Tiedättekö mitä mietin jo miljoonatta vuotta.
Oli muutama sellainen minusta fiksu teologi. Lipsahti suustani että mikähän tässä olisi Jumalan tahto.
He jokainen vaivautuivat ja selittivät että sellaista me emme voi tietää. Ja kun tämä kävi useasti.
Ymmärsin nolona että mokasin.
Käsitin mielestäni suunnalleen, että olisi tullut ilmaista toisin sanoin ja jättää Jumala pois, kysehän oli vain pienen ihmisen ja Suuren Suvereenin Mysteerin välisestä konsultoinnin tarpeesta eikä Suuri Suvereeni sellasiin rupea.
Olisi pitänyt sanoa toisin. Mikähän olisi eettisesti vähiten väärin, jos olisi tajunnut esittää asian näin, väitän että olisi kehittynyt keskustelu. Siis se oli sellainen ollaan syömässä ja kuulumiset kerrotaan tyylistä eikä sielunhoidollista puhumista.
Tietenkin on vaikea tietää ------ mutta oli kyse hyvin suuresta elämänvalinnasta. Docens tuli avuksi ja sanoi että me saatamme erehtyä, me saamme erehtyä ja minä tein vielä isomman kun salaliittopuuhaan menin. Mutta silti! Menemmekö me ihan takalukkoon jos lipsauttaa että Jumala tietäisi viisaasti sen oikean! Tai kyllä, kyllä ajattelen että Junala työntää neidät omillemme kuin lintuemo poikaset pesästä. Mutta kai nyt Jumalasta saa puhua? :icon_eek:
-
Siis....????
Leena....anna palaa...eipä ole muurinaukossa omalla vartiopaikallaan olijoita
kovinkaan monia...
Jos me emme kysy itseltämme yksilöinä ja yhteisöinä "Mikä on Jumalan tahto?"
Niin mitäs sitten???
-
Eipä ole muurinaukossa omalla vartiopaikallaan olijoita kovinkaan monia.
Koen kristityn osan pikemminkin kutsumuksena olla lampaana susien joukossa. Muurinaukko on aika kolkko ja yksinäinen paikka. Sudet ovat muuten enimmäkseen reilua joukkoa, jossa säännöt pätevät. Pässinpääkin pärjää, kun muistaa sen.
-
Hienosti osasit kuvailla tilanteen.
Jotenkin elävä ja luova näkemys mulla on usein kateissa...
Ja ennen kaikkea tuo mitä sanot: Pässinpääkin pärjää kun vaan muistaa sen.
Siinäpä se...kun olen lyöty ja poljettu...eipähän ole näkyvissä pärjäämistä... :'(
-
Ympäristo ja elämän kuviot muovaavat paljon meitä. Olen elämäni kolhuissa kovettunut, ja tullut rohkeaksi vaikka olen perimmiltäni omasta mielestäni arka.
Olen kysellyt Jumalalta tehtävääni, ' muurinaukossa ' paikkaani. En pidä tuosta vertauksesta koska sitä viljeltiin paljon niissä yhteyksissä joissa en sittenkään halunnut olla.
Sanotaanko se uudessa käännöksessä noin ?
Puolustuksesta kun Vanhassa Testamentissa puhuttiin, oliko Joosualle; Ole luja ja aivan rohkea !, sen koin heti oikeaksi kehoitukseksi. Kummallista. Sitä ei siis toisteltu vaatimuksena.
Niin, tehtäväni. Olen saanut vastauksen, jota en rohkene nimetä. Virsi Rohkenethan minkä maksoi ristin tielle lähteä, VK 411, kertoo siitä jotakin.
p.s. Tämä keskustelu kuuluu Seurapalstalle, mielestäni.
-
Muurin aukossa seisominen mainitaan Hesekielin kirjassa (Hes. 22:24-31). Se liittyy yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja riistoon. Kaivataan edes yhtä, joka puolustaisi oikeudenmukaisuutta ja laupeutta, mutta sellaista ei löydy. Niinpä Jumala päättää tuhota koko valtakunnan.
-
Eiks sekin ole raamatussa että meidät lähetetään kuin lampaat susien keskelle...
olkaa viattomat kuin kyyhkyset ja viekkaat kuin käärmeet...jotain sinne päin...
Puhutaan myös laumasta paimenta vailla...siis jossain hienossa laulussa mikä on tuolla
jossain hyllyssäni, peräti kai kasetilla...
Itseäni puhuttelee ajatus lampaista kovasti...koen varsin helposti itseni kadonneeksi ja
ulkopuolella tarhan/leirin olevaksi lampaaksi...
Jeesus itse etsii aktiivisesti kadonnutta lammasta...vaikka olisin hiljaa voimattomana...
Ja kyllähän meistä huolta pidetään...päivä kerrallaan...niin kuin on päiväsi, niin on voimasi...
Senkin koen, kun on iso muhkura, pienet ilonaiheet meinaa kadota sen alle...
-
Joosua 1: 5 - 7 ja 9.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joos.1.html
Herra vahvistaa Joosuaa. Oli lain aika. meillä on nyt toinen laki, rakkauden laki.
-
Olkaa viattomat kuin kyyhkyset ja viekkaat kuin käärmeet...jotain sinne päin...
Tuo menee usein liikaakin 'sinne päin'. Usein taidetaan olla 'viekkaita' kuin kyyhkyset ja 'viattomia' kuin käärmeet. Typerä ja katala strategia ei edistä Jumalan asiaa.
-
Ajattelin samoin. Mikä kohta se olikaan ? Neuvoja opetuslapsille Paavalilta ? Inhimillistä siksi.
Olisi sanonut: Olkaa rehelliset ja rohkaiskaa itsenne rakkauteen ! :002: neuvon tässä Paavalia ! :018:
-
Rohkaisen itseäni tiedustelemaan: siis valtionkirkko? :icon_lol:
-
Näin sanoo nettitieto: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/85BBFB4816F713BEC2256FEA003A7232?OpenDocument&lang=FI
Turun tuomiokirkko on kansallispyhäkkö. Olkoon kirkko siis kansalliskirkko ! :023:
-
Rohkaisen itseäni tiedustelemaan: siis valtionkirkko? :icon_lol:
Spesifioi ensin mikä on valtionkirkko ja mikä kansankirkko tai kansalliskirkko.
-
Spesifioi ensin mikä on valtionkirkko ja mikä kansankirkko tai kansalliskirkko.
En spesifioi vaan kysyn, mikä on virallinen, julkishalllinnollinen termi Suomen evlutkirkosta ja Suomen ortodoksisesta kirkosta. Sitä virallista termiä kyselin, ja mielestäni sain Leenalta (kiitos :039:) vastauksen. (Ja mielestäni on enemmän kuin hieman outoa, jos korkeasti oppinut kirkkososiologi tmv. ei tiedä oikeaa käsitettä vaan sanoo: "I feel for you.")
Muuten mielestäni voi puhua vaikka suuresta kurpitsanhalaajankirkosta, jos se tuntuu luontevalta ja oikealta asiayhteydessään. Mut kun joskus pitää käyttää noita virallisia käsitteitä.
-
mikä on virallinen, julkishalllinnollinen termi Suomen evlutkirkosta ja Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Ei kai mitään tuollaista niille yhteistä virallista julkishallinnollista termiä ole olemassakaan?
-
Opetusministeriön verkkosivuilla (http://www.minedu.fi/OPM/Kirkollisasiat/uskonnolliset_yhdyskunnat/?lang=fi) esiintyy termi kansankirkko. Mutta voiko sanoa, että jonkun ko. ministeriön virkamiehen sivulle kirjoittaman tekstin nojalla termi olisi virallinen? Eivätkö virallisia ole vain laki- ja asetustekstit kielenkäyttöineen?
-
Näin sanoo kirkon virallinen sivu
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/85BBFB4816F713BEC2256FEA003A7232
Ev.lut. kirkko Kirkko ja valtio
Valtiokirkko purettu kansankirkoksi
Kirkko ja valtio Suomessa ei ole valtiokirkkojärjestelmää, mutta kirkkoa voidaan kutsua kansankirkoksi. Kirkko ja valtio tekevät yhteistyötä monin tavoin.
Suomen perustuslain mukaan kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkkolain sisällöstä päättää kirkolliskokous, joka on kirkon ylin päättävä elin. Kirkolla on itsenäinen julkisoikeudellinen asema.
Kirkko osallistuu yhteiskunnalle kuuluvien tehtävien hoitoon, kuten esimerkiksi väestökirjanpitoon. Koulujen uskonnonopetus on puolestaan valtion tehtävä. Tavoitteena on antaa yleissivistystä kaikista uskonnoista.
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus. Kirkollisverojen lisäksi seurakunnat saavat myös osuuden yhteisöverosta.
Yhteisöveron kautta saadut varat käytetään
hautaustoimen
kirkonkirjojenpidon
kirkkojen korjausten ja
muiden kirkolle annettujen yhteiskunnallisten palvelutehtävien kustannuksiin.
Kirkon julkisoikeudelliseen asemaan liittyy avoimuus- ja julkisuusperiaate kaikilla tasoilla. Tähän periaatteeseen kuuluu asioiden käsittelyn, asiakirjojen ja työntekijöiden toiminnan julkisuus ja avoin tiedottaminen.
Luterilainen kirkko on kiinteä osa kansan historiaa ja kulttuuria
Valtiokirkko tarkoittaa järjestelmää, jossa valtio on sitoutunut tiettyyn uskontunnustukseen ja hallintojärjestelmään tai jossa valtio muuten käyttää ratkaisevaa päätösvaltaa kirkkoon liittyvissä asioissa. Suomessa oli valtionkirkko vuoteen 1870 asti. Suomen ensimmäinen uskonnonvapauslaki tuli voimaan 1922.
Suomen luterilaista kirkkoa voi kutsua kansankirkoksi. Se on kiinteä osa kansan historiaa ja kulttuuria. Kirkkoon kuuluu enemmistö suomalaisista. Kirkon juhlat kasteesta hautajaisiin ja sen tavat ovat osa suomalaista perinnettä. Nimitys kuvaa myös kirkon tehtävää: se sulkee toimintansa piiriin koko kansan.
Kansankirkko-ajatus ei liity nationalismiin tai ahtaiden kansallisten etujen ajamiseen. Sen sijaan kansankirkko pyrkii ajattelemaan kaikkien Suomessa asuvien ihmisten parasta riippumatta siitä, mihin kansanryhmään tai uskontoon he kuuluvat.
-
Kiitos Liina. Se sanottiin näin jos nyt muistan oikein, Murtorinteen Suomen kirkon historia, osa neljä. Se taas oli yhtenä kirkkohistorian tenttikirjana.
Kiitos Sepposille sillä nämä asiat halusin tietää. Kirkon hallintorakenteiden kehittymisestä oli kirjassa kyllä, mutta oma painokseni jätti minut historian puolelle. Kansankirkko liitettiin terminä asevelipappien toimenkuvan kehittämiseen erityisesti Talvisodan jälkeen mutta sotien jäljeen yleensä. SItä asennetta haluttiin jatkaa. Syynä oli paljolti se että kirkon ei enää nähty olevan "punainen" tai " valkoinen" tai siis valkoisen Suomen kirkko.
tosinhan kirkkoa on varsinaisesti viskellyt pietismi, jota puolestaan kirkko osasi viskellä yhtäläisesti. Jotakuinkin siellä liikuskelee minun kysymyksenikin. On ikävää jos Jumalasta ja Jumalan tahdosta puhuminen joko jätetään evankelikaalisen uskontulkinnan omaisuudeksi tai lavennetaan sosiaaliseksi oikeudenmukaisuudeksi johon kenties juuri kyselijä pyrkisi mukaan, vaan ei tiedä miten.
-
kansankirkko pyrkii ajattelemaan kaikkien Suomessa asuvien ihmisten parasta riippumatta siitä, mihin kansanryhmään tai uskontoon he kuuluvat.
Myös Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten :023:. Mutta varmasti myös muualla kuin Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten? Tai eikö niin ainakin pitäisi olla.
Yksi, mitä diggaan roomalaiskatolisessa kirkossa, on univeraalius. Ainakin periaatteessa.
Jos Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Suomen kansankirkko, niin onko Suomen sosialidemokraattinen puolue Suomen kansanpuolue? Koska se on niin kiinteä osa Suomen historiaa. Ja suurin osa niistäkin, jotka eivät ole demareita, ovat kuitenkin omaksuneet keskeisiä demarien ajamia asioita, osin varmaan huomaamattaankin.
-
Jos Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Suomen kansankirkko, niin onko Suomen sosialidemokraattinen puolue Suomen kansanpuolue? Koska se on niin kiinteä osa Suomen historiaa. Ja suurin osa niistäkin, jotka eivät ole demareita, ovat kuitenkin omaksuneet keskeisiä demarien ajamia asioita, osin varmaan huomaamattaankin.
Puolueet ovat samantapaisessa asemassa kuin evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko. Puolueet in corpore on mainittu perustuslaissa, niiden asema on julkisoikeudellisesti säädelty, osa niiden rahoituksesta tulee julkisista lähteistä ja muun rahoituksen ehtoja ja valvontaa on puoluelaissa säädelty. Myös organisaatioina puolueet muistuttavat kirkkoa suurine kokouksineen, piireineen ja puoluetoimikuntineen. Kokonaisuutena puoluekenttä muistuttaa monessa suhteessa uskonnollisten liikkeiden kirjoa. Herätysliikkeillekin löytyy vastineita, vaikkapa karismaattinen puhuja Vennamo ja vihreiden alkutaival. Entä keitä olisivat puoluekentän viidesläiset tai körttiläiset?
Mt
-
Ajattelin samoin. Mikä kohta se olikaan ? Neuvoja opetuslapsille Paavalilta ? Inhimillistä siksi.
Olisi sanonut: Olkaa rehelliset ja rohkaiskaa itsenne rakkauteen ! :002: neuvon tässä Paavalia ! :018:
Niin sanoi Jeesus Kristus itse, lähettää opetuslapset kuin lampaat susien keskelle. Neuvomme Paavalia suurempaa opettajaa. Joku löytää avukseni sen kohdan aivan varmasti.
Putosin keskustelusta kun saavuttiin muurinaukko-kohdalle. Sitä ennen oli otettu esille lasten spontaani keskustelu Jumalasta ja enkeleistä. Nähtiin kovasti hyvänä. Totesin ettei aikuisten ole todellakaan kuin sopivaa oman elämänsä kysymyksissä lipsauttaa kyselevänsä Jumalan tahtoa.
Olen siitä, ei auta, ymmälläni. Oletetaanko, että kysyjä täten
- etsii tietä maanpäälliseen onneen ja hyvinvointiin? :003: Lankeemus voiton teologiaan?
- edustaa hieman korkeampitasoista hurskautta kuin herännäisyys? Langennut evankelikaalisuuteen :003:? Tai väärän herätysliikkeen oppeihin? Onhan se pahasti.
Miten maailmassa juuri tuo on niin mahdoton ja vallan sopimaton kysyttävä? kuten, johdattaako Jumala yksittäistä ihmistä vai kehitteleekö paremmin versumeita ja uusia galakseja?
Kummankin kohdalla ryntää joku innokas poistamaan roskaa silmästäni, useampaakin. :003:
Aivan suurta on, jotta lähimmäisenrakkaus olkoon meidän ainoa kutsumuksemme. Jospa kysyjä tiedustelee omaa tietään, kun osuu eksyksiin.
-
Anonyymivalvoja poisti kaksi teknisen kömmähdyksen tuottamaa viestiä.
-
Onkohan Jumalan tahdon kyseleminen tullut kiusalliseksi sen vuoksi, että on liikaa niitä, jotka luulevat omaavansa varman tiedon Jumalan tahdosta? Koen, että sitä voi ja pitää yhdessä kysellä ja hakea, mutta kenelläkään ei ole valtuuksia sitä lähimmäiselleen julistaa. Yksi olennainen piirre Jumalan tahdossa on uskoakseni johdatus. Jumala kuljettaa omiaan tahtonsa mukaan, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.
-
Luulen, että noin juuri on käynyt.
Tosin en pidä sellaisestakaan heitosta jonka tänään luin kirkon tiedotuslehdestä. Se kuuluu:
' Jumala ei ole sanonut, että istukaa ja uskokaa' ( vaan menkää ja tehkää ) oli ainakin ajatus tekijän oman mallin mukaan.
Minun uskoni on nykyään istumista uskossa ja kirjoitella jotakin.
Tyhmä kysymys; Mikä on oikea usko ?
-
Jokohan työ alatte lähestyä asian ydintä?
Sen tunnistaa siitä kun tuntuu että se levähtää käsiin, ei saa otetta, vastaukset vähenee.
Mutta mielenkiintoista...
-
Onkohan Jumalan tahdon kyseleminen tullut kiusalliseksi sen vuoksi, että on liikaa niitä, jotka luulevat omaavansa varman tiedon Jumalan tahdosta?
Näin varmaan.
Vaan jos ilmaus "Jumalan tahdon kyseleminen" kuulostaa syystä tai toisesta kiusalliselta, eikö voi vain sanoa, että pohtii, mikä olisi moraalisesti oikein? Sehän on jotain sellaista, mitä (toivottavasti) kaikki tekevät.
-
Liina aloitti kysymyksellä; Onko Suomessa valtionkirkko. Siihen on mielestäni vastattu .
Tehtävät kirkossamme ovat nykyään monet. Ei pelkkä evankeliumin julistus onnistukaan kaikilta. Kahvin kaataminen tai keräyslippaan kanto on helpompaa, ja yhtä arvokasta palvelutyönä.
Rakasta lähimmäistä, ja kaada hänelle kuppi kahvia ! :kahvi: Onko oikeina vastaus ?
-
Jumalan tahto on minusta jotakin muuta kuin se, mikä on moraalisesti oikein. Toki oikean ja väärän valinnatkin kuuluvat siihen. Kutsumuksesta on käsittääkseni kysymys. En tarkoita mitään 'jaloa' kutsumusammattia, vaan ajatusta, että jokaisen elämällä on tarkoitus. Jumalan tahdon kyseleminen on siis mielestäni sen miettimistä, mihin kummaan Jumala juuri minua tarvitsee?
-
Liina aloitti kysymyksellä; Onko Suomessa valtionkirkko. Siihen on mielestäni vastattu .
Kyllä, kiitos, siihen on vastattu. Monin tavoin.
-
Näin varmaan.
Vaan jos ilmaus "Jumalan tahdon kyseleminen" kuulostaa syystä tai toisesta kiusalliselta, eikö voi vain sanoa, että pohtii, mikä olisi moraalisesti oikein? Sehän on jotain sellaista, mitä (toivottavasti) kaikki tekevät.
Ne olivat tämän kirkon pappeja. Ihmettelin, kuinka ne menevät niin kipsiin.
Jos olisi jatkettu kysynyksellä mitä sillä tarkoitat, koko keskustelusta ei olisi jäänyt niin pidä- pääs- kiinni- fiilistä luulen. :-\
-
Jumalan tahto on minusta jotakin muuta kuin se, mikä on moraalisesti oikein. Toki oikean ja väärän valinnatkin kuuluvat siihen. Kutsumuksesta on käsittääkseni kysymys. En tarkoita mitään 'jaloa' kutsumusammattia, vaan ajatusta, että jokaisen elämällä on tarkoitus. Jumalan tahdon kyseleminen on siis mielestäni sen miettimistä, mihin kummaan Jumala juuri minua tarvitsee?
Kyl, ja silloin oli kysymys tarkalleen tästä. Eikä siis mistään hahmottomasta, tyyliin missähän minulla olisi mukavinta. Vaan aivan tasan mikä aivan tietty on velvollisuuteni vai onko. Rajoittaako sairaus ja välillä olin ymmälläni aivan täydellisesti ja toivoin vain että vanhenis nyt tästä. Se toive toteutui.
Kuka sen sanoo, kohtaako sellaisen vielä uudestaankin, esimerkiksi jos vanhemmat tarvitsevat päivähoitoa ja yöhoitoa vaikka itseäni enemmän huolestuttaa että ne ennen tuosta :'(. kuolema korjaa. Minä pidän niistä molemmista äärettömästi. Eikä ole muistisairauksia, tiedän kuitenkin millaista on jollakin omaishoitajalla jotka juoksevat sitten ympäri kaupunkeja niiden perässä jos ei halua laittaa laitokseen.
-
Ne olivat tämän kirkon pappeja. Ihmettelin, kuinka ne menevät niin kipsiin.
Jos olisi jatkettu kysynyksellä mitä sillä tarkoitat, koko keskustelusta ei olisi jäänyt niin pidä- pääs- kiinni- fiilistä luulen. :-\
Ehkä heillä oli 'vaikeuksia käsitellä tunteitaan'? :003: Vakavammin: opettajanakin tunnistan tilanteen, että kiusaannun nuoren esittäessä vakavan kysymyksen enkä tiedä miten siihen tulisi asennoitua. Esitetäänkö kysymys opettajalle asiantuntijana, aikuisten asenteiden edustajalle vai toiselle ihmiselle, jonka kanta kiinnostaa ihan sellaisenaan? Toki papin - ja opettajan - ammattitaitoon kuuluisi pärjätä tälläisissa tilanteissa.
-
Ehkä heillä oli 'vaikeuksia käsitellä tunteitaan'? :003: Vakavammin: opettajanakin tunnistan tilanteen, että kiusaannun nuoren esittäessä vakavan kysymyksen enkä tiedä miten siihen tulisi asennoitua. Esitetäänkö kysymys opettajalle asiantuntijana, aikuisten asenteiden edustajalle vai toiselle ihmiselle, jonka kanta kiinnostaa ihan sellaisenaan? Toki papin - ja opettajan - ammattitaitoon kuuluisi pärjätä tälläisissa tilanteissa.
Penalta opettajien ja pappien puolesta anteeksi... I presume, Pena?... pappeja on hurumycket erilaisia... melkeinpä erilaisia maailmankatsomuksiltaan ja jopa maailmankuvaltaan. Ammattitaito on meillä papeilla paljon heikompi kuin opettajilla ainakin minun mielestäni.
-
Ei minulta tarvitse pyytää mitään anteeksi. Olen nähnyt pappeja ja opettajia koko pienen ikäni ja tiedän, ettemme ole juurikaan ihmisistä poikkeavia.
-
Ei minulta tarvitse pyytää mitään anteeksi. Olen nähnyt pappeja ja opettajia koko pienen ikäni ja tiedän, ettemme ole juurikaan ihmisistä poikkeavia.
...juurikaan??
-
...juurikaan??
:repee2:
-
toisaalta asia on niinkin, että tuosta voi kysyä että kah, kuinka se vaikeaa on, jos ja kun kysymys esitetään muodossa mitä kirkkomme opettaa siitä että. Jos ei opeta mitään niin voihan sen sanoa.
Halusin lähinnä tietää, että onko järkiään jutut johdatuksesta yhden herätysliikkeen spesiaalitarinaa, vai onko ajatukselle laajempaakin kannatusta.
Jos kysyy ilman tuota että mitä kirkko opettaa, niin silloin jättää vastaajan hieman heikoille.
Mutta kun siinä oli se kirkon opetus mukana, niin minusta se vastasi vähän, kuin että mikä on käypä hoito suositus, jos ja kun. Siihenkin voi todeta että kyseessä on vain suositus. :-\
-
Ilman , että tiedän herätysliikkeiden suhtautumisista erinäisiin yksityiskohtaisempiin kysymyksiin, sanon, että kirkko opettaa monilla eri tavoilla. Juju on kai siinä, että mitä kukakin ottaa niistä ' onkeensa'.
Minulle oppi ei ole aivan tärkeä, elämä on.
Hajanainenkin kirkko on Kristuksen kirkko. Heikko kirkko voi ollakin se vahvempi kirkko jos sen heikkous on oikeaa asettumista seurakunnan palvelukseen.
Kulunut sanonta; Pieni on kaunista, ansaitsee olla viisas ajatus.
Minulle on kirkko antanut vähistäänkin. Olen kovin tyytyväinen saamaani ja olen oppinut väistelemään turkia tilaisuuksia.
Kuivuneet oksat viinipuusta karsii Herra-puutarhuri.
-
Ilman , että tiedän herätysliikkeiden suhtautumisista erinäisiin yksityiskohtaisempiin kysymyksiin, sanon, että kirkko opettaa monilla eri tavoilla. Juju on kai siinä, että mitä kukakin ottaa niistä ' onkeensa'.
Minulle oppi ei ole aivan tärkeä, elämä on.
Hajanainenkin kirkko on Kristuksen kirkko. Heikko kirkko voi ollakin se vahvempi kirkko jos sen heikkous on oikeaa asettumista seurakunnan palvelukseen.
Kulunut sanonta; Pieni on kaunista, ansaitsee olla viisas ajatus.
Minulle on kirkko antanut vähistäänkin. Olen kovin tyytyväinen saamaani ja olen oppinut väistelemään turkia tilaisuuksia.
Kuivuneet oksat viinipuusta karsii Herra-puutarhuri.
Körttipiispa sanoi, että riitasointua kuulee kun Sinä kysyt "mikä on kirkon ääni?". Sinä, Riitta-sisko, olet kirkon ääni.
-
Opillista yhteyttä ei synny, ellei ensin synny Hengen yhteyttä. Kun se on syntynyt, ei ole väliä, vaikka opillista yhteyttä ei löytyisikään.
Tästä lauselmasta saavutimme opillisen yhteisymmärryksen, kun kaksistamme keräsimme yhteisvastuurahoja marketin eteisessä.
-
Ilman , että tiedän herätysliikkeiden suhtautumisista erinäisiin yksityiskohtaisempiin kysymyksiin, sanon, että kirkko opettaa monilla eri tavoilla. Juju on kai siinä, että mitä kukakin ottaa niistä ' onkeensa'.
Minulle oppi ei ole aivan tärkeä, elämä on.
Hajanainenkin kirkko on Kristuksen kirkko. Heikko kirkko voi ollakin se vahvempi kirkko jos sen heikkous on oikeaa asettumista seurakunnan palvelukseen.
Kulunut sanonta; Pieni on kaunista, ansaitsee olla viisas ajatus.
Minulle on kirkko antanut vähistäänkin. Olen kovin tyytyväinen saamaani ja olen oppinut väistelemään turkia tilaisuuksia.
Kuivuneet oksat viinipuusta karsii Herra-puutarhuri.
Ajatteletko, että tuollaista ei saisi kysyä jos ja kun sillä on omassa elämäntilanteessa hyvin suuri merkitys?
Sen liikkeen johon viittaan tunnet itsekin.
Kokonaan toista on udella uteliaisuuttaan tai peräti vähän härnätäkseen. Niillä kerroilla ei juuri ollut erehtymisen vaaraa. Tuo mihin Pena viittaa sen sijaan taisi hipaista totuutta. :003: .
Kaikkea sattuu.
Sen tähden aloin sitten lukea itse kun netissä sai opetusta. Ajattelin että mikäli en osaa itse kysyä oikeilla sanoilla niin ei tule sitä ongelmaa, kun löytää itse vastauksia. kannattaa nähdä vaivaa.
En ole hullaantunut siitä että kuka tahansa saa opettaa jokseenkin mitä tahansa. Moniäänisyys tänä päivänä vihloo jo korvia, siksi riitasointuista se on. Herra-puutarhurille jätän roolinsa, mutta yhtenäisyyttä siitä huolimatta ihan todella tarvitsen, kuten vastauksia kysymyksiini.
-
Moniaita päiviä sitten kirjoittelin lasten kasteelle viemisestä ja rippikoulun käymisestä. En nyt löydä paikkaa, missä se tapahtui. Haluan laventaa mielipidettäni kasteesta: vapailla suunnilla kasteella käydään ymmärrykseni mukaan aikuisena. Ei siis olisi lapsikastetta. Kyllä minä tämän ymmärrän ja hyväksyn. Jos Raamattu on sama, on uskokin sama. Mitä tapaeroja on, se johtuu ihmisestä. Sitä mietin, että jos henkilö on lapsena kastettu, onko hänen välttämättä tultava uudelleen kastetuksi aikuisena, esim helluntailaisena. Nämä uskovaiset ihmiset saivat "ihmisarvonsa" vasta politiikan kautta, kun Raino Westerholm oli puheenjohtajana ja puolue sai ensimmäisen kansanedustajansa. Tänään tilanne on jännitteetön.
-
Luitko Leena ajatelmani turhan henkilökohtaisena. Sinua en mitenkään tarkoittanut, vaan omaa suurpiirteistä, oppimatonta ja tietämätöntä asennettani erilaisiin opinkappaleisiin.
Ainoa, ja tärkein oppilöytöni olkoon Heränneitten Yksin armosta, ilman omia tekoja-oppi, josta olen kirjoittanut vuosia sitten , että oppi on hyvä !
Oppi kasteista, on esimerkki erilaisista näkemyksistämme suhteessa aikuiskastajiin.
Vapaaseurakuntaan kuulunut sotilaskotisisar perusteli heidän tapaansa Jeesuksen sanalla:
Joka u s k o o ja kastetaan. Siis, ensin usko, sitten kaste.
Tässäkin on kaste olellisempi kuin ikä.
Kysellä täytyy jos haluaa tietää.
-
Luitko Leena ajatelmani turhan henkilökohtaisena. Sinua en mitenkään tarkoittanut, vaan omaa suurpiirteistä, oppimatonta ja tietämätöntä asennettani erilaisiin opinkappaleisiin.
Ainoa, ja tärkein oppilöytöni olkoon Heränneitten Yksin armosta, ilman omia tekoja-oppi, josta olen kirjoittanut vuosia sitten , että oppi on hyvä !
Oppi kasteista, on esimerkki erilaisista näkemyksistämme suhteessa aikuiskastajiin.
Vapaaseurakuntaan kuulunut sotilaskotisisar perusteli heidän tapaansa Jeesuksen sanalla:
Joka u s k o o ja kastetaan. Siis, ensin usko, sitten kaste.
Tässäkin on kaste olellisempi kuin ikä.
Kysellä täytyy jos haluaa tietää.
"Usko" -käsite on Riitta-siskolla ja sotilaskotisisarella erilainen. Olen miettinyt, että paljon parjattu katolisuus saattaa tähän kysymykseen olla vastaus. Körttiläisyys ja katolisuus eivät ole henkilökohtaista. Ne ovat perheen, suvun, ystävien ja ekumeenisesti kaikkien ihmisten olemista. Minua pikkasen ärsyttää uskontunnustus. Katolisuudessa "me uskomme"... ev.melancthonilaisessa "minä uskon"... Terveisin "katolinen" veli Juhani.
-
:)
Luulisin Isällemme taivaassa ihmisten olevan ME.
Kun lausutaan "me uskomme", niin se yhteisöllisyys on varmaan hänelle mieleen enempi, kuin vain "minä uskon".
-
Kun veljeni pääkaupunkiseudulla ottivat tämän esiin, aloin ajatella miten on kohdallani.
Yksityisesti sanon; Minä uskon. Kirkossa yhteisesti olisi hyvä lisätä kristillistä yhteisöllisyyttä; Me uskomme. Muutenkin Nikean uskontunnustus on kattavampi. Valkeus valkeudesta...
Kun luen Avilan Teresaa ja muita naismystikoita joista on Saikkosen pro gradu-linkki Teodikea-ketjussa, löydän yhä enemmän sisäistä olemustani, ilman mitään tutkimista.
Ihmeellisenä koen sen monet kohdat, alkaen tietystä sukupuolettomasta persoonallisuudesta.
Sain vastauksen siihenkin mitä pohdin alati; Miksi kirjoitan.
-
Kun veljeni pääkaupunkiseudulla ottivat tämän esiin, aloin ajatella miten on kohdallani.
Yksityisesti sanon; Minä uskon. Kirkossa yhteisesti olisi hyvä lisätä kristillistä yhteisöllisyyttä; Me uskomme. Muutenkin Nikean uskontunnustus on kattavampi. Valkeus valkeudesta...
Kun luen Avilan Teresaa ja muita naismystikoita joista on Saikkosen pro gradu-linkki Teodikea-ketjussa, löydän yhä enemmän sisäistä olemustani, ilman mitään tutkimista.
Ihmeellisenä koen sen monet kohdat, alkaen tietystä sukupuolettomasta persoonallisuudesta.
Sain vastauksen siihenkin mitä pohdin alati; Miksi kirjoitan.
Wou wou wou,,Toivottavasti Riitta ei ajattele, että emme tai minä ajateltaisiimme muuta kuin tasa-arvoisesti.
Siis seksuali kuin femini soviminismikykysymyksissä.
Ehdoton ME ainakin multa, vakka erilaisesti ja hullunkurisesti joskus naiset näkee jututµ
-
Huomenta vaan, Make-veli ! Taidat nukkua vielä, minä jo täällä kukun kuin käkönen.
En voisi koskaan ( kuin Pietarilta lainattua ) ajatella sinusta enkä juhanista mitään epäihmismäistä. Jumala puhuu teille ja teidän kauttanne.
Vaikka ihminen on yksityinen ja persoona, Kristuksessa olemme yhteisö. Kirkko.
Mitä myyrälle mahtaa kuulua ? Ei liene ' pöllömpi' kysymys.
-
Myös uskonnolliset yhdyskunnat Helluntaikirkko, Vapaakirkko ja Karhun kansa joutuvat pitämään jäsenrekisteriä ja noudattamaan salaisuussäännöksiä. Väestörekisteri/maistraatti hoitaa tarvittaessa virkatodistuksetKuolemat ja syntymät ilmoittaen ne ko. yhdyskunnalle..
Vankilapastorien virat ovat vankilalaitoksen virkoja, pappien palkoista on käyty keskustelua viime kuukausina. Tuntemani vankilapastori kertoi suhtautuvansa muslimeihin, ateisteihin ym, ulkomaiden kansalaisiin ammatillisesti, ei uskontoaan tarjoavana viranhaltijana, kuuntelemalla kaikkia halukkaita jne.
Valtiollinen kirkko esiintyy kirkolliskokouksessa ministerin ominaisuudessa. Itsenäisyyspäivän juhlapalveluksessa, joka kylläkin on ekumeeninen, mutta kristillinen. Valtiopäivien avajais ja päättäjäispalveluksissa. Armeijan paraateissa, pakollisena papin puheenvuorona ja lakki "päästä" rukouksena.
Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat valtion erityisessä suojeluksessa, myös koulujen uskonnonopetuksen antajan suhteen.
Kansankirkko ehkä oli sodanjälkeisen ajan puheenparressa, varsinkin papeilla, mielestäni kansa ei ole sitä omaksunut, vaikka rippikoulu tavoittaakin yhä enemmän nuoria, kuin kirkon jäseniä on ikäluokasta.
-
Myös uskonnolliset yhdyskunnat Helluntaikirkko, Vapaakirkko ja Karhun kansa joutuvat pitämään jäsenrekisteriä ja noudattamaan salaisuussäännöksiä. Väestörekisteri/maistraatti hoitaa tarvittaessa virkatodistuksetKuolemat ja syntymät ilmoittaen ne ko. yhdyskunnalle..
Vankilapastorien virat ovat vankilalaitoksen virkoja, pappien palkoista on käyty keskustelua viime kuukausina. Tuntemani vankilapastori kertoi suhtautuvansa muslimeihin, ateisteihin ym, ulkomaiden kansalaisiin ammatillisesti, ei uskontoaan tarjoavana viranhaltijana, kuuntelemalla kaikkia halukkaita jne.
Valtiollinen kirkko esiintyy kirkolliskokouksessa ministerin ominaisuudessa. Itsenäisyyspäivän juhlapalveluksessa, joka kylläkin on ekumeeninen, mutta kristillinen. Valtiopäivien avajais ja päättäjäispalveluksissa. Armeijan paraateissa, pakollisena papin puheenvuorona ja lakki "päästä" rukouksena.
Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat valtion erityisessä suojeluksessa, myös koulujen uskonnonopetuksen antajan suhteen.
Kansankirkko ehkä oli sodanjälkeisen ajan puheenparressa, varsinkin papeilla, mielestäni kansa ei ole sitä omaksunut, vaikka rippikoulu tavoittaakin yhä enemmän nuoria, kuin kirkon jäseniä on ikäluokasta.
Ainakin minä kuulun kansankirkkoon... kirkko olemme me. Seppos sanoi virallisia kanavia luettuaan, että valtiokirkko on lopettanut olemuksensa 1870-luvulla.
-
Luitko Leena ajatelmani turhan henkilökohtaisena. Sinua en mitenkään tarkoittanut, vaan omaa suurpiirteistä, oppimatonta ja tietämätöntä asennettani erilaisiin opinkappaleisiin.
Ainoa, ja tärkein oppilöytöni olkoon Heränneitten Yksin armosta, ilman omia tekoja-oppi, josta olen kirjoittanut vuosia sitten , että oppi on hyvä !
Oppi kasteista, on esimerkki erilaisista näkemyksistämme suhteessa aikuiskastajiin.
Vapaaseurakuntaan kuulunut sotilaskotisisar perusteli heidän tapaansa Jeesuksen sanalla:
Joka u s k o o ja kastetaan. Siis, ensin usko, sitten kaste.
Tässäkin on kaste olellisempi kuin ikä.
Kysellä täytyy jos haluaa tietää.
Ei sillä ole merkitystä enää, oliko tilanne henkilökohtaisesti ällikällä lyövä. Kyllä siitä on tullut jo aika universaalia. Siis, että oman kirkon pappi ja toinen tosiaan körttisellainen ilmiselvästi kiusaantuu kuullessaan sanan Jumala. Mietin onkohan laajemmallekin levinnyttä, pitääkö rajata jumalanpalveluskäyttöön vai johtaako papin ajatukset mihin ja minne sitten. Vastaukset:
- ei tule etsiä merkkejä ja ihmeitä
- eeeeh... Hmmm öööööööh. Siis...... Niin. Tuota sitä on sillai niiku aika vaikea meidän ihmisten tietää.
Mitä tekoo sellasessa on merkeillä ja ihmeillä? Ja kuin se nyt niin mahdotonta on? Onko tään pastorin ajumala paremmin semmonen galaksien sommittelija? Mutta kysehän oli siitä mitä kirkossa opetetaan!
Ajattelen ettei ole hyväksi jos rivipappi jolla on järki kohillaan ei voi arkena puhua Jumalasta. Paremmin siitä voi nykyään keskustelka maallikoiden kanssa, sius Jumalasta. Pappi vaivautuu.
-
Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään Heikki Räisästä vastaan, mutta hänen ongelmanaan taisi olla tietty vaikeus rauhoittua sen uskovaisheikin kanssa, jonka aikanaan toi tiedekuntaan innokkaaksi opiskelijaksi.
Hän on siinä määrin älykäs ihminen, että osaisi vastata kysymyksiin julkisuudessa sitä nuorta uskovaisheikkiä armahtaen joka hän kerran oli, vaikka totesikin ettei jokainen detalji joka oli opetettu seurakuntanuorissa hänelle, ihan ollutkaan niin sitten, kun sitä tutki historian valossa. Hän on nimittäin yhä kuin pökerryksissä siitä ettei jouluyönä ehkä ollutkaan Marian synnyttäessä semmosta väenpaljoutta läsnä kuin traditio kertoo, tai seiminäytelmät esittävät. Ja muuta sellasta. Ja vihainen vanha mieshän hän on.
Olen siis miettinyt sitä kuinka hänen opetuksensa jota minulla sattuman oikusta :003: oli tilaisuus eeeerittäin läheltä seurata, on vaikuttanut. Että oliko tuo Jeesus Nasaretilainen sittekkin suuresti taruolento - tyyliin, puhumattakaan nyt että olisi kuolleista noussut. Että kehittäähän ihmisen mielikuvitus kaikkea ja sitä on iiiihan hyvä kunnioittaa. :003:
Kun pettyy ja suuttuu saattaa tahtoa petyttää vähän toisiakin. Anteeksi nyt, mutta hän on runsaasti esillä ja kun teologian professori puhuu, erehtyyhän häntä uskomaan vaikkei joka kohdassa tarvitsisi. Olisi reilua sanoa että petyin ja olen nyt ateisti, eikä esittää muuta.
-
Kun pettyy ja suuttuu saattaa tahtoa petyttää vähän toisiakin. Anteeksi nyt, mutta hän on runsaasti esillä ja kun teologian professori puhuu, erehtyyhän häntä uskomaan vaikkei joka kohdassa tarvitsisi. Olisi reilua sanoa että petyin ja olen nyt ateisti, eikä esittää muuta.
Hyvin kirjoitettu.
Usein kuulee sanottavan, että teologia on vain tiede tieteiden joukossa, mutta ainakin rahvaan mielestä teologi uskoo Jumppuun. Jos usko on hapertunut olemattomiin, ehkä tiedekunnan vaihto tulisi kyseeseen. Jonnekin logian puolelle, pois teoksesta.
-
^Ei, vaan rahvaan pitää päivittää ajatuksiaan.
-
Onko kristillinen mystiikka vaaraksi oikealle uskolle ? Ovatko nämä vanhat uskontofilosofit myös teosofien oppi-isiä ?.
Onko teosofia vaarallinen harhaoppi ? Tarkoittiko Paavo Ruotsalainen tätä sanoessaan filosofeja ajatusten sotkijoiksi ? Onko viisaus hyvä vai paha ?
Missä kulkee rajat ?
:017: :017: :017:
Ainako mun pitää tietää :icon_exclaim:
-
Onko kristillinen mystiikka vaaraksi oikealle uskolle ? Ovatko nämä vanhat uskontofilosofit myös teosofien oppi-isiä ?.
Onko teosofia vaarallinen harhaoppi ? Tarkoittiko Paavo Ruotsalainen tätä sanoessaan filosofeja ajatusten sotkijoiksi ? Onko viisaus hyvä vai paha ?
Missä kulkee rajat ?
:017: :017: :017:
Ainako mun pitää tietää :icon_exclaim:
1. Ei. 2. Jotkut ovat. 3. En osaa sanoa... hekin ovat ihmisiä. 4. Ei minun mielestäni. 5. Viisauttakin on hyvin monenlaista... ristiriitaisuuksiakin viisaudella on. 6. Olen ajatuksissa uskonut, että tämä kysymys on eettisiä ongelmakohtia. Rajojen ylittäminen on inhimillistä. Ahdistus, jonka ihminen tuntee on negatiivista tai positiivista. Voi olla, että ihminen tekee päivittäin rajojen ylittämistä.
-
Kiitollisena selvistä vastauksista luottopapiltani. Näissä olikin kyllin !
Valvotaan rajoja .
-
Kyselemistä riittää.
Onko väärää oppia jos pohtii Kolmiyhteisen Jumalan persoonaa kuten Kotimaa24 blogissaan Kivimäki tekee ?
Minulleki PH:ki tuo äidin äänen ohjailuineen, lohdutuksineen ja toruineen.
https://www.kotimaa24.fi/isa-meidan-vai-onko-han-sittenkin-aiti/
pyhä äiteys ?
-
Siirtyessämme patriarkaalisuudesta matriarkaalisuuteen ja siitä edelleen matripatriarkaaisuuden kautta tasa-arvoon, kun viimein olemme selviytyneet patrimatriarkaalien hyökkäyksistä, olemme yhtä. Silloin Jumalassa ei ole miestä eikä naista.
-
Se oli syvällisestiajattelijan vastaus !
Minä olen alkanut tuon galatalaiskirjeen säkeen ymmärtää tarkoittavan sielun ihmisyyttä joka ei tuomitse, ihmettelee vaan.
-
Viron kielessä Pyhä Henki on hauskasti Püha Vaim
Pühan Vaimun kirkossa kuulin Kristusta sanottavan myös totiseksi viinapuuksi. Yritä siinä sitten hartaasti mennä ehtoolliselle. :003:
-
Viron kielessä Pyhä Henki on hauskasti Püha Vaim
Pühan Vaimun kirkossa kuulin Kristusta sanottavan myös totiseksi viinapuuksi. Yritä siinä sitten hartaasti mennä ehtoolliselle. :003:
Vaimu vägi on hengen voima tietämäni mukaan :003:
-
En saa pois päästäni niitä kysymyksiä joita Juha Pessin saarna tänään herätti.
Onko Jumalan mielestä oikein kun jaottelemme ihmiset kahteen
Onko oltava erikseen kristilliset kirjat ja maalliset kirjat ?
Onko olemassa kristillen musiikki ja maallinen musiikki ?
Onko kristillset koulut ja tavalliset koulut oltava erikseen ?
Onko kristillinen puolue ja muu puolue oltava erikseen ?
Ovatko kristityt ihmiset erikseen ja maalliset erikseen ?
Juha Pessin saarna oli rohkea ja hyvä. Kokonaan en pysty sitä referoimaan, mutta nämä hän nosti Lennart Koskista lainaten esiin.
-
Onko kristillinen mystiikka vaaraksi oikealle uskolle ? Ovatko nämä vanhat uskontofilosofit myös teosofien oppi-isiä ?.
Onko teosofia vaarallinen harhaoppi ? Tarkoittiko Paavo Ruotsalainen tätä sanoessaan filosofeja ajatusten sotkijoiksi ? Onko viisaus hyvä vai paha ?
Missä kulkee rajat ?
:017: :017: :017:
Ainako mun pitää tietää :icon_exclaim:
Näyttää sitä että pitää koska näin kirjoitit. Itsehän päätät.
Ottaisin hieman huomioon aikakautta, en soveltaisi kovin villisti itseeni mitään ja selvittäisin mitä teosofia on ennen kuin pitäisin sitä kristinuskoon liittyvänä ajatustapana. Vaikka tuossa voidi ajatella että eikös siinä ole niinkuin Teo vähän kuin teologiassa ja sofia niinkuin viisausasioissa niin ei se siitä huolimatta kuulu kumpaankaan.
Samoin, mutta tästä olen kirjoittanut, en lähtisi niin tukka putkella kenenkään perään. En edes Paavo Ruotsalaisen. En edes Dietrich Bonhoefferin. Sydän verta vuotaen :003: totean kaipaavani sentään tietoa Jumalasta, ja se on kuitenkin odotettava Häneltä.
Viisauden kohdalla kysyn itseltäni ensimmäisenä miksi minä tällaista pidän tärkeänä. Jollekin Jumala sitä antaa ja kysyy varmaan, kuinka hän lainatavaraa piteli. Jos se minua vaivaa koko kysymys kysyn Jumalalta minkä tähden näin. Olenko mielestäni jäänyt jaossa vaille viisautta ja nyt toiselle siitä viittä vaille kieltämässä kokonaan arvoa.
Minulle viisaus on hyvä ja filosofia se puro joka virtaa dogmatiikan jokeen, joka laskee salaisuuksien mereen, kuten sanoi isä Teemu Sippo jonakin kertana waeltaessamme Pyhiin. Tyhmyydessä en voi nähdä juuri hyvää, ainakaan jos se on viisauden hylkimistä.
-
En saa pois päästäni niitä kysymyksiä joita Juha Pessin saarna tänään herätti.
Onko Jumalan mielestä oikein kun jaottelemme ihmiset kahteen
Onko oltava erikseen kristilliset kirjat ja maalliset kirjat ?
Onko olemassa kristillen musiikki ja maallinen musiikki ?
Onko kristillset koulut ja tavalliset koulut oltava erikseen ? :003:
Onko kristillinen puolue ja muu puolue oltava erikseen ?
Ovatko kristityt ihmiset erikseen ja maalliset erikseen ?
Juha Pessin saarna oli rohkea ja hyvä. Kokonaan en pysty sitä referoimaan, mutta nämä hän nosti Lennart Koskista lainaten esiin.
Ketä lie Koskinen lainannut, sillä joka kysymys on tuttu. Ei ole. Mutta on tekoja jotka ovat oikeamielisiä ja kirjoja jotka ravitsevat ihmistä. Niistä oppii ainakin oikeinkirjoitusta :003: Hyvän saarnan on pitänyt.
Kuten kaikki kääntäen.
-
Hyvin tyhmä kysymys!
Kuinka te suhtaudutte Raamatun lupauksiin? Omistatteko ne itsellenne vai katsotteko etäältä " niinnno se kirjoitettiin tuohon aikaan ja kontekstihan on tämä ja yksittäistä ihmistä tämä ei tietysti koske" . ? :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek:
-
Sen verran tahdon täsmentää, ettei opiskelu herättänyt kysymystä enkä ehdota sitä pelättäväksi. Päin vastoin, monelle lukuhaluiselle teologian perusteiden verkkokurssi saattaisi tuoda suuren ilon ja avata ymmärrystä. Eihän se niin hienoa ja vaativaa ole kuin moni opiskelee, mutta ohjattua ja etenkin peruskurssilla ryhmä, jos tulee yhtä mukava kuin oli meidän, keskustelee aktiivisesti ja löytää monta nokkapalaa.
Tämä on kyllä samaa juurta kuin se kompelösti esitetty kysymys " johdatuksesta" vuosia sitten. Nyt tiedän ja tajuan ettei se sovi eikä kuulu tälle foorumille ja olisi mahdotonta vaatia ymmärtämäänkään koko sanaa ja srn koko sisältöä.
-
Viron kielessä Pyhä Henki on hauskasti Püha Vaim
Pühan Vaimun kirkossa kuulin Kristusta sanottavan myös totiseksi viinapuuksi. Yritä siinä sitten hartaasti mennä ehtoolliselle. :003:
Hiukan etymologiaa. Pyhä Vaimu Kirik aiheutti aikoinaan hämmennysä minulle ja monelle muulle. Vaim on samaa juurta kuin suomen vainu ja edelleen henki.
-
Kuinka te suhtaudutte Raamatun lupauksiin? Omistatteko ne itsellenne vai katsotteko etäältä " niinnno se kirjoitettiin tuohon aikaan ja kontekstihan on tämä ja yksittäistä ihmistä tämä ei tietysti koske" . ?
En kummallakaan tavalla, koska enhän minä mitään usko.
Millaisia lupauksia tarkoitat?
1. Kor. 6 (http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.6.html#o9) lupaa, etten peri Jumalan valtakuntaa. Voihan se niinkin olla. En minä silti ajattele että niin no se on kirjoitettu siihen aikaan, sillä jakeen 12 jälkimmäinen puoli on minusta ihan laittamattomasti sanottu ja pätevää (alusta en niin piittaa). Enemmän kuin aika tässä luvussa häiritsee se, että Paavali tapansa mukaan puhuu epäjohdonmukaisesti.
Voisihan niinkin suhtautua, että "kovat on lupaukset, ans kattoo toteutuuko". Se kai ei ole sitä omistamista.
Aikoinaan, kun Kotimaan keskustelut olivat maksuttomia ja vilkkaita, siellä oli joku vakiokirjoittelija, joka taisi uskoa jakeen 11 hyvinkin kirjaimellisesti, ja ajatteli ettei enää uskoontulonsa jälkeen siis ole tehnyt syntiä. Vai olikohan se jollain muulla keskustelupalstalla, mutta oli kuitenkin. Minua kyllä kiinnostaisi tuo mahdollisuus (onko se luvattu?), että synnin kahleet kirpoaisivat niin ettei enää tee mielikään. Eli ettei mikään enää hallitsisi minua, tai ainakaan ihan kaikki ne asiat jotka ennen ovat hallinneet. Se olisi jo jotakin. Mutta asenteeni on anskattoo-tasolla - tai ehkä sitä ei itse näkisi.
-
^Pitäisi tuossa edellisessä vielä muuttaa "ennen ovat hallinneet" muotoon "nyt hallitsevat".
-
Vaikeiden elämänvalintojen edessä kysyin tätä ja silloin olivat mielessäni monet psalmien kirjan lupaukset. Raamatun kirjoista tämäkin on, mutta en muista enää mistä: Minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen.
Tai Mikan kirjan: Sinulle, ihminen on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: Tee sitä mikä on oikein, ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.
Tämä onkin pohjana koko kysymykselle. Jumalaa voi kuunnella lähimmäisen tarpeita palvelken, joskun silloin saattaa erehtyä ja tehdä sille toisellekin enemmän pahaa kuin hyvää. Ajattelen kerjäläistä joka melkein meni työhön ja melkein otti vastaan asunnon kristityltä Suomen romanilta.
Jumalaa voi kuunnella kuunnellen lopulta vain itseään, oman mielensä liikahduksia ja tunnelmia, kutsua niitä Jumalan puheeksi tai vaikkapa "armonvilauksiksi" --- joku voisi viimein muuten selittää mitä tuo merkitsee.
Joku kuuntelee Jumalaa lukiessaan Raamattua, mutta jos on kuten ymmärsin, ettei Jumala puhu yksittäisille ihmisille koko kirjakokoelmalla on lähinnä akateemista merkitystä ja ihminen omien väläystensä varassa.
Tämän tahtoisin tietää.
-
En minä näe 1 Kor kuutosessa mitään ongelmaa.
Tuo on hyvä ohje vaikka välillä menisi miten pipariksi en viitsi ainakaan ajatella että no niin. Se on sitä ylätietä.
Elämä olisi jokaiselle armollisempi jos ihminen edes yrittäisi.
..."..........
Mutta elääkseni tämän mukaisesti oikaisen muuan väärinkäsityksen jonka muistin vasta myöhemmin tulleen johonkin toiseen ketjuun jossa huomio oli muualla enkä sitä enää tietysti löydä. En minä ole kirjoittanut muita aikaisemmin ylioppilaaksi, vaan oman ikäluokkani mukana. Itse sotkin ja muistin vain että aloitin opiskelun 18v iässä. Muistin jälkeenpäin ja ajattelin että oikaisen tilanteen tullen.
Kun on syntynyt loppuvuonna se johti siihen, ha samoin jotenkin kummallisesti laskettiin lukukauden alkamispäivään mennessä -syntymisestä jokin opintolainan takaus.
Minä kai olen pikkuisen aikaisemmin syntynyt. Oli opintotuista puhetta. Koska opinnot kestivät pitkään niin jotain ennätti loppuvuosina saada. Koska oltiin valmistumassa työttömiksi koetin pärjätä ilman nin suuressa määrin kuin mahdollista. Siksi oli koko ajan nälkä.
Oli paineita siitä että unohtuu kaikki ja tekee pelkkää tuhoa työssään jos ei pian pääse.
,,,,,,,,,,,,,..............
Mutta jätetään se tästä ketjusta pois.
-
Minä se en voinut olla koska rupesin seuraamaan sitä kun se jo maksoi eli keväällä :003: tuo on puhuva jae minulle mutten ole sen julkipuolustaja, siis.
En voi ajatella että se olisi pelastumisen ehto, mutta en liioin olevani itsestäänselvästi perillä ja hyväksytty.
Tuota olisi yrittäminen vähässä, jos se paljossa on mennyt poskelleen :003:
Paavalin tekstit ovat kohtuullisen johdonmukaisia mutta nyt löi tyhjää, tämä taisi olla Paavalin tekstiä vielä. Eron näkee räikeimmin kun koettaa saada Efesolaiskirjeestä tolkkua. En ole aikoihin yrittänyt enkä juuri lukenut koko Raamattua ja syy on tuolla edellä. Tai no, säännöllisyydestä on tähän hetkeen mailien matka.
Nyt rupean kyllä lukemaan, olkoon kuinka hyvänsä. Tahdon ainakin vähän olla tontilla. Kaikki sitaattinikin viskelen vanhasta käännöksestä jonka joskus luin pakosta ulkoa kun oli se kolme lukua arkisin viisi pyhäisin sääntö.
-
^Joo se sitaatti oli vanhasta, Jeremia 31:9 (http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jer.31.html)
OT: 80-luvulla ei valmistuttu työttömiksi, pikemmin niin että revittiin työelämään jo ennen valmistumista. Työttömäksi valmistuminen tuli vasta 90-luvulla, tosin ainakaan minä en silloin saanut työttömyyskorvausta (edes peruspäivärahaa), kun ei ollut tarpeeksi työhistoriaa viime vuosilta.
Mutta lupausten omistamisesta en muuta osaa sanoa kuin että kai se voi olla noin tai sitten ei, ja kun niitä lupauksia on niin moniakin eikä kaikki lupaa samaa. Kai en ole kokenut tarvetta hakea toivoa lupauksista.
-
^Joo se sitaatti oli vanhasta, Jeremia 31:9 (http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Jer.31.html)
OT: 80-luvulla ei valmistuttu työttömiksi, pikemmin niin että revittiin työelämään jo ennen valmistumista. Työttömäksi valmistuminen tuli vasta 90-luvulla, tosin ainakaan minä en silloin saanut työttömyyskorvausta (edes peruspäivärahaa), kun ei ollut tarpeeksi työhistoriaa viime vuosilta.
Mutta lupausten omistamisesta en muuta osaa sanoa kuin että kai se voi olla noin tai sitten ei, ja kun niitä lupauksia on niin moniakin eikä kaikki lupaa samaa. Kai en ole kokenut tarvetta hakea toivoa lupauksista.
Tuo ei koske minun ammattikuntaani, jonka kohdalla se oli suuri huoli kautta opintojen ja ellei ollut aktiivinen ja reipas kautta opiskeluvuosien, siis, mahdollisimnan paljon töissä eri puolella maata eri tehtävissä, todella jäikin työttömäksi. En itsekään löytänyt heti työtä mutta kahden viikon huili teki hyvää koska seuraavaan lomaan oli pitkä matka.
Ensin sain kahden viikon pätkän, sitten viisi viikkoa toisessa sairaalassa jona aikana soittivat ensimmäisestä ja kysyivät saavatko merkitä minut päivystyslistalle. Hypin ja pyöriskelin ja kiipesin pöydälle tämä on totuus koska verho irtosi. Se oli hyvin hyvin poikkeuksellista, etenkin nyt pk-seudulla, jossa työnsaanti oli monelle mahdotonta, mutta jonne olin sidottu.
Sitten sanottiin että saako tehdä määräyskirjan loppuvuodeksi, ja kun elettiin maaliskuuta olin tietysti onnesta jälleen sikinsokin. Näillä mentiin eli ensimmäinen loma tuli joskus viiden vuoden kuluttua.
80-luvun lopulla lääkäritilanne nopeasti heikkeni. Se näkyi meillä päivystysvuorojen tihenemisessä, osa väsyi, itselläni puhkesi tuo epilepsia, mutta meillä oli hyvä johtaja joka hajotti tiimin jos se riiteli:"Täällä ei ole sellaiseen aikaa, tämä on päivystävä sairaala, joka tahtoo riidellä menköön muualle". Minä höpsö en tajunnut ettei kaikkialla ole samoin.
Sitten alkoi kuulua siitä itsemurhien lisääntymisestä. 1994 oli "musta vuosi" ja silloinhan itsekin, jo valmiina spesialistina, takanani tutkijakoulutus, terapiakoulutus en vain enää jaksanut. Jos aamulla tulee tiimiin ja ebsimmäiseksi pitää keskustella Mengelestä ja kaikki työt ovat tekemättä ja tämä jatkuu tulee vähitelken epätoivo: Tämä on mahdotonta. En voi taata potilasturvallisuutta enää.
-
No, itse olen oppinut ettei ole luottaminen itseensä ei ihmisiin, ja siksi kai kääntynyt Jumalan puoleen, siksikin, etten ole tiennyt teenkö oikeamielisiä valintoja. Minulle jossakin vaiheissa oli tärkeintä tuo " joka kadottaa elämänsä, pelastaa sen" mutta epäselvää kuinka toimien olen valmis kadottamaan elämäni.
Ajattelin paljon sitä, että näin keskellä vihaa minä muutun itse vihaiseksi ja nälviminen muovaa omaa kielenkäyttöäni niin etten kohta osaa muuta. Muun tuominen työyhteisöön tuntui täysin mahdottomalta.
Samaa olen miettinyt nytkin katsellessani toisaalta äärioikeiston toisaalta sitä vastustavien purkauksia.
Ehkä joka sukupolvi tarvitsee sodan. Kysyin kerran eräältä wanhalta wiisausihmiseltä ja hän sanoi, ilman muuta, totta kai. Ihminen tarvitsee vihalleen aina kohteen. Omat huonot puolet halutaan nähdä toisissa, ja ellei hae apua niin käy, ettei sovintoa synny.
Kun kävi omassa analyysissa keskellä vihaa, tuli tuo ainakin puhutuksi, mutta itse oli vastattava siitä jääkö vai lähteekö. Epilepsia vaikeutui ja basilaarimigreenin puhkeaminen vaikutti kyllä järkitavalla.
-
Hyvin tyhmä kysymys!
Kuinka te suhtaudutte Raamatun lupauksiin? Omistatteko ne itsellenne vai katsotteko etäältä " niinnno se kirjoitettiin tuohon aikaan ja kontekstihan on tämä ja yksittäistä ihmistä tämä ei tietysti koske" . ? :icon_eek: :icon_eek: :icon_eek:
Öppiäistä kiitän joskin mietin kuinka hän saattaa ennakkoon olla vakuuttunut taivaaseenpääsemättömyydestään. Tietty ellei odota liikoja ei sitten ainakaan pety :003:.
Ilahduin siitä että joku lähti keskusteluun ja tarjosi ajatuksia.
Tietty, jos teema aivan teoreettisenakin on epäkörtti täytyy hyljätä se.
:'(.
-
^En minä taivaaseenpääsemättömyydestäni mitenkään vakuuttunut ole. Kunhan otin esiin yhden Raamatun kohdan, jossa luvataan, että en pääse. Pitääkö luvattu paikkansa, siihen en ota kantaa. Kaikkea sielläkin luvataan.
-
^En minä taivaaseenpääsemättömyydestäni mitenkään vakuuttunut ole. Kunhan otin esiin yhden Raamatun kohdan, jossa luvataan, että en pääse. Pitääkö luvattu paikkansa, siihen en ota kantaa. Kaikkea sielläkin luvataan.
Kumpi se oli Jeremia vai 1 Kor 6?
-
^1 Kor 6.
-
^1 Kor 6.
Jopa on hurjaa.
Minä ajattelen että Jumalalle on kaikki mahdollista, mutten ole pahasti huomannut sinun tekevän hurjapäisiä pahuuksia ja mielestäni olet rehellinen ihminen. Vaikken minä täältä tekoja näkisi eikä itselleni kuuluisi mutta yhtäläisesti siellä on paljon puhuttu seikkoja kuten 1 Joh jossa sanotaan että jos me sanomme ettemme ole tehneet syntiä me teemme Jumalasta valehtelijan mutta jos me tunnustamme syntimme on hän uskollinen ja vanhurskaus niin että hän antaa meille ne anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Kai nyt ihminen joka toteaa kohdallaan pätevän puheen vääryyksistä kuka minkäkin laisista tai mistäkin kohdasta on samaa mieltä Jumalan Hengen todistuksen kanssa sillä kaikki ovat syntiä tehneet jne.... toteaa Paavalin tavoin olevans syntisista suurin teit nyt nuo asiat tai et se ei kuulu minulle mutta ainakin tunnustat syntisyyden eli miksi et siis saisi anteeksi minä ihmettelen.
Opin totuudesta uutta mutta kirjoitan illalla eri ketjuun. Tämä kurkkutauti väsyttää ja pitänee kerätä siiliravintoastiat kuurattavaksi huoltaa siipensä nyrjäyttänyt hemppo ja. Oswald Orava. Eläimille on helppoa olla ystävällinen.
-
en ole pahasti huomannut sinun tekevän hurjapäisiä pahuuksia ja mielestäni olet rehellinen ihminen.
Tämmöinen hyvintoimeentuleva keskiluokkainen elämä itsessään on tarpeeksi hurjapäinen pahuus. Lisäksi murehdin (vaikka se on kielletty), olen turhan kiintynyt menneeseen ja mammonaan, varastan laiskottelemalla, en kiitä kaikesta (ts. enpä paljon mistään) enkä osaa rakastaa useimpia ihmisiä vaan rasitun kun pyytävät ottamaan yhteyttä. Eläimille on tosiaan helpompi olla ystävällinen.
Mutta älä huolehdi, en minä noista liikaa syyllisyyttä kanna. Kunhan totean, että olisi siinä kahletta josta vapautua. Ja on se niinkin että on pahanteon muotoja joita en liiemmin harjoita; tarttis osata olla kiitollinen siitäkin ettei ihan kaikki sentään houkuta.
(Noin yleisemmin, esiin ottamasi lupaus-asia ei taida olla minulle kovinkaan keskeinen. Siis en hae toivoa siitä mitä on luvattu, tms. Ehkä olisi ollut parempi jättää vastaaminen niille, joille sillä on enemmän väliä.)
-
Nojaa, minusta alkaa ehkä vähitellen kuoriutua erilaisia ajatuksia ja eri teitä taivaltavia kohtaan enempi kiinnostusta kuin tuskastumista että en minä sitä tarkoittanut, ja totta tuo kaikki on mitä kirjoitat.
Toisinaan minua rasittaa se Lasarus-kerjäläisvertaus Luukkaassa, koska olen syntynyt etuoikeutetuksi, joskin sairas niin maahan jolla on ainakin ollut sosiaaliturva ja elämäni on ollut hyvää ja onnellista.
On monta syytä haluta johonkin tekemään jotakin. Yksi vuosi vain itselle sai minut tuntemaan syyllisyyttä. Voisinko tehdä jotakin jollekin?
Nyt tietysti tiedän että voisin kirjoittaa Docensista mutta juuri messuista palatessa sanoin Ajatukselle kun se annettiin, ettei minua huvita taas itkeä jokaista pyyhettä pyykkiin, Ei tasan huvita, anna Sinä joka Olet jokin hauskempi ja konkreettisempi vai eikö pää kestä? Minä desinfioisin pakolaiskylän käymälöitä vaikka tai ensiauttaisin.
-
Aika moni uskaltaa omistaa esimerkiksi sen "Minä olen sinut nimeltä kutsunut".
Tähän tuo minulle apua Penan aikanaan kertoma käsite, Namibiassa puhutun oliko osindongan murteen sana, ubuntu. Ubuntu on ihminen tai joukko ihmisiä tai ihmiskunta jos käsitin oikein.
Ehkä me olemme Jumalan Ubuntu jolle jokainen sana kuuluu niin yhdessä kuin yksin.
Tämä minusta on vähitellen ja varovaisesti tehnyt mitä äärimmäisimmästi onnellisen.
-
Tähän tuo minulle apua Penan aikanaan kertoma käsite, Namibiassa puhutun oliko osindongan murteen sana, ubuntu. Ubuntu on ihminen tai joukko ihmisiä tai ihmiskunta jos käsitin oikein.
Ubuntu on käsittääkseni zulua. Ndongassa se olisi uuntu. Sana tarkoittaa suurin piirtein joko ihmiskuntaa tai ihmisyyttä. Vartalo on -ntu, josta saadaan eri etuliitteillä ihmiseen liittyviä sanoja. Uu- etuliitteestä sanotaan Ndongan kielen oppikirjassa: Uu-omau-luokka ei oikeastaan ole mikään itsenäinen luokka. Yksikkö on ulkonäöltään oka-uu-luokan monikon kaltainen. monikko saadaan liittämällä prefiksiksi oma-. Tässä luokassa on ryhmäsanoja ja abstraktisten käsitteiden nimiä. Ihmisyys on siis ryhmäsana.
Toivo E. Tirrosen Ndongan kielen sanakirjassa ovat sanat:
omuntu mon aantu ihminen, omintu paljon ihmisiä, entu mon omantu kömpelys, oshintu mon iintu rahjus, oluntu ilkimys, okantu mon uuntu surkimus, uuntu ihmiskunta, ihmisyys
-
Kiitos korjaamisesta. Minun täytynee peruuttaa vähän, sillä tämmöisiä ne ovat, joita jotkut lukevat ja ajattelevat koskevan itseään. Näin oli tietysti itselläni kun luin ensimmäistä kertaa Raamattua siinä 16-vuotiaana, Lasten Raamattu joka kuului mielilukemistooni ei sisältänyt niinkään puheenvuoroja kuin tapauskuvauksia.
Tarkoitan, lukiessani ensimmäisen kerran olin koko lailla ihastuksissani, paitsi sitä etten olettanut silloin saavani näitä koska olen niin paha, eli juttu sittenkin oli enemmän minun ja Jumalan välinen kuin nyt, kun ymmärsin noin 15 vuotta sitten ettei minulle ole koskaan mitään luvattukaan, se kiinnostaa onko teillä kuinka vai luetteko te Raamattua.
Joh14:27 ensimmäinen, vanhan käänn. muk. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkööt teidän sydämenne oliko murheellinen älköönkä peljätkö.
Sitten tulee epäjärjestyksessä:
- vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun rakkauteni sinuun ei väisty eikä minun rauhanliittoni horju.
.
- Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
- Älä pelkää, sinä mato Jaakob, sinä vähäinen Israel. Minä autan sinua
- mutta kaikille jotka ottivat hänet vastaan hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen
- joka minun luokseni tulee, sitä minä en heitä ulos.
Aika lailla nämä ovat siis anteeksiannon, avun, johdatuksen ja rohkaisun sanoja.
Tavallisesti kysymys ymmärretään näin: Ahaa. Sinä tarkoitat, että mikä Jumala se on joka muka rakastaa ja kuitenkin sinä kärsit eikö niin?
En ymmärrä mistä syystä tuo minun kysymykseni tulisi sekoittaa teodikeaan, joka on suuri kysymys mutta ei se mitä minä kysyn, siis.
-
Toivo E. Tirrosen Ndongan kielen sanakirjassa ovat sanat:
omuntu mon aantu ihminen, omintu paljon ihmisiä, entu mon omantu kömpelys, oshintu mon iintu rahjus, oluntu ilkimys, okantu mon uuntu surkimus, uuntu ihmiskunta, ihmisyys
Jos kääntäisin nyt Ohukaisen ja Paksukaisen ndongaksi, se olisi Okantu na Entu.
-
Käännän ton Paksukaisen l. Entu´n Lahen murteelle. Se tarkottaa; en tule.
Paksukainen sanoo: En tule mäkkäriin ! :003:
-
Käännän ton Paksukaisen l. Entu´n Lahen murteelle. Se tarkottaa; en tule.
Paksukainen sanoo: En tule mäkkäriin ! :003:
Miten niin ei, jos nyt juuri ei Mäkkäriin niin mihin sitten.
-
Miten niin ei, jos nyt juuri ei Mäkkäriin niin mihin sitten.
Raxiin.
-
Raxiin.
Tottatotta minä menisin ainakin tosiaan Raxiin
tai Kotiruokaan. :icon_biggrin:
-
Miten niin ei, jos nyt juuri ei Mäkkäriin niin mihin sitten.
Takatukka putkella työssä tai kaupassa olen mennyt mäkkäriin ja tilasin 5 kpl juustohampurilaisia. Söin ne ja tulin vihaiseksi. Minulla oli nälkä vieläkin.
-
^ salaattihan on terveellstä ja hampurilainen epäterveellistä. :003: maailmalla saa usein cesar-salaattia, ja siinähän on salaattia, majoneesipohjaista kastiketta, juustoa, kanaa tai sianlihaa ja vaaleaa leipää. Hampurilaisessa on vaaleaa leipää, lihaa tai kanaa, juustoa, majoneesipohjaista kastiketta ja salaattia. Tästä voimme päätellä, että näistä aineksista tulee terveellistä, kun leipä tarjotaan kuutioina. Näin kertoi maailman hauskin mies show'ssaan.
-
Näemmä me lyömme leikiksi jutun kuin jutun, ja eihän se ole kummempaa kuin Penan muinainen toteamus: Emmekö uskalla keskustella tästäkään mikä se nyt olikaan, kuin kotiaaweidemme välityksellä.
Eli kiitos Öppiäiselle siitä että hän ainoana vastasi minun kysymykseeni. Tosin ei niin että voi luottaa että Jumala puhuu niissä lukijalle tai ei, ei todellakaan voi.
No tästä me pantiin leikkien että sitäkö meinaat että Juudas meni ja hirtti itsensä, mene ja tee sinä samoin.
Ilmeisesti kysymys ei ollut herännäishenkinen. Se löytyy parin sivun takaa.
-
Takatukka putkella työssä tai kaupassa olen mennyt mäkkäriin ja tilasin 5 kpl juustohampurilaisia. Söin ne ja tulin vihaiseksi. Minulla oli nälkä vieläkin.
:icon_lol: :icon_lol: :icon_rolleyes:
Juu, joskus tehnyt saman jossain gurmee ravintolassa :)
Eli syönyt jotain hyvää ja kallista, mut ei jäänyt kuin nälkä.
Tää osio Tyhmä pikku kysymys on jotain parasta ikuna :)
Pikkaset tyhmät heitot on yleensä täynnä viisautta ja vie aseet monelta viisaiden puheilta.
Minusta Herrallani Jeesuksella oli sellainen tpa.
EI mitään poikkitieteellisiä selittelyjä pitkälti, vaan lapsenkin tajuavia heittoja joihin kellään sen ajan viisaalla ei ollut mitään väittämistä vastaan, vaan ihan sanattomana joutui takavasemmalle poikkeamaan.
Ja anteeksi Jeesuksen sen ajan fiksuille heitoissa musta oli tilanne huumoria niin paljon, että luulen, että Jeesuksen kanssa olisi ollut ihan rentoa ja hauskaa.
Mut sellaistahan uskontoon ei kuulu, siis rentoa ja hauskaa :)
-
Takatukka putkella työssä tai kaupassa olen mennyt mäkkäriin ja tilasin 5 kpl juustohampurilaisia. Söin ne ja tulin vihaiseksi. Minulla oli nälkä vieläkin.
Ns. roskaruokaan lisätään usein mitä lie suoloja, jotka pitävät ruokahalua yllä, vaikka vatsa täyttyisikin.
-
Ns. roskaruokaan lisätään usein mitä lie suoloja, jotka pitävät ruokahalua yllä, vaikka vatsa täyttyisikin.
Juu ja monen pheisiin.
Varsinkin poliitikkojen.
Ei asiaa, mut mausteita ja tyhjää hassua höpinää.
Löytyy sitä täältäkin jokus :)
-
Alkuperäiseen (tyhmään pieneen) kysymykseen liittyen, jokos tämä on ollut täällä (jos näkyy): http://aamulehdenkuvat.ning.com/profiles/blogs/18-9-2015-fingerpori
-
Ratkaisu oli helpohko :)
-
Ehkä se onkin tuo valtion ja kirkon vähittäinen erottaminen, joka näkyy "Suomen lipuissa", joita mm. Eurokauppaland (http://www.eurokauppaland.fi/product_details.php?p=1129) myy. Risti kapenee vähitellen olemattomiin.
-
Valkoisen lipun heiluttaminen merkitsee antautumista. Nyt taistelemaan siniristin puolesta
ettei EU sitä meiltä vie.
-
Oravalan kirjaa Erämaan profeetta lukiessani nousevat taas kysymykset herätyksen ensiajoista eteeni. Mistä se herätyksen tuuli 1700-luvulla tänne puhalsi ? Koituiko se 1701-vuoden virsikirja siemeneksi ?
Kirjassa Paavo oli Kristuksen sisälliseen tuntoon tutustuttuaan hädissään Savojärven heränneistä. Rohkaistuttuaan hän kävi Lustigin väärän opin kanssa lyhyen taistelun ja voitti. Syntyi körttiläisyys Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Herännäisyys lähti vyörymään, ja loppu onkin kirkkohistoriaa.
En ole Paavossa huomannut, ainakaan tältä lukemalta enkä aiemminkaan, suurta huolta koko kansan heräämisestä. Oikeasta opista ja armonjärjestyksestä hän kiivaili ja kantoi huolta. Toki hän iloitsi herätyksen tulen leviämisestä kuin kulosta kangasmaalla.
Kysymys, jota otsakekin pyytää, kuuluu; Onko meidän uskovien ihmisten asia rukoilla kansallemme herätystä ?
Vapaat suunnat ja viidesläiset anovat Jumalaa antamaan herätyksen. Onko se ihmisten anottavissa ?
Riittääkö että rukoillaan Jumalan tahdon toteutumista meissä ihmisissä ?
-
Kyllä kai herätystä kansalle voi rukoilla, varmaan pitäisikin.
Mutta pitänee rukoilla sitä ensin itselleni.
-
Riittääkö että rukoillaan Jumalan tahdon toteutumista meissä ihmisissä ?
Ai mihin riittääkö? Siihen herätyksen syntymiseenkö?
-
Mikä on pietismin vastakohta?
-
Kysymys, jota otsakekin pyytää, kuuluu; Onko meidän uskovien ihmisten asia rukoilla kansallemme herätystä ?
Vapaat suunnat ja viidesläiset anovat Jumalaa antamaan herätyksen. Onko se ihmisten anottavissa ?
Riittääkö että rukoillaan Jumalan tahdon toteutumista meissä ihmisissä ?
Tuo viimeinen lause mielestäni sisältää avaimen noihin kysymyksiin.
"Isä meidän" rukouksessa rukoillaan, että "tapahtukoon Sinun tahtosi".
Jos on sitä mieltä, että ihmisen herääminen ja kääntyminen Jumalan puoleen on Jumalan tahto, niin sitten näin tulee rukoilla. Jos taasen on sitä mieltä, että se ei ole Jumalan tahto, niin silloin tätä ei tule rukoilla.
Jumalan tahto taasen on ilmoitettu meille Raamatussa.
Jos tämä on Jumalan tahto, silloin ne, jotka niin tekevät, tekevät oikein ja ne, jotka sen laiminlyövät tekevät väärin.
-
öppiäinen: Nimenomaan yleisen herätyksen syntymisestä on tässä kysymys.
Pekka: Jos pietismi on tekojen kuuliaisuutta, pidän vastakohtana kristityn hengenvapautta. Sitä nimitetään kai liberaaliksi ajatteluksi.
Viittasin viidesläisyyteen. Koin, että siinä suuntauksessa oli ' pakonomaista' herätyksenrukoilemista. Se tuntui minusta jo Jumalan tahdon ylittävältä painostamislta, Jumalan ja Hengen työn kyseenalaistamiselta.
-
Viittasin viidesläisyyteen. Koin, että siinä suuntauksessa oli ' pakonomaista' herätyksenrukoilemista. Se tuntui minusta jo Jumalan tahdon ylittävältä painostamislta, Jumalan ja Hengen työn kyseenalaistamiselta.
Joissakin amerikkalaisissa uskonnollisissa kirjoissa ihmeistä kiitetään 'suvun väkevintä rukoilijaa' - usein vanhaa naista - enemmän kuin Jumalaa. James Baldwin on lähinnä mielessäni.
-
Pekka: Jos pietismi on tekojen kuuliaisuutta, pidän vastakohtana kristityn hengenvapautta. Sitä nimitetään kai liberaaliksi ajatteluksi.
Liberaaliteologialla ja kristillisellä hengen vapaudella ei ole mitään tekemistä keskenään.
Liberaaliteologia edustaa ennemminkin syntiinlangenneen ihmisen hengen aikaansaamaa vapauden kaipuuta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaaliteologia
Esim. Paavo Ruotsalaisen uskonkäsitys verrattuna nykyiseen liberaaliteologiaan ovat toisistaan niin kaukana, kuin yö päivästä.
Liberaaliteologia keskittyy pääsääntöisesti tai jopa kokonaan vain ihmisen omiin tekoihin. Se on tietyllä tapaa tekojen uskonto.
Ihmistekoihin ei tosin keskitytä pelastuksen ansaitsemismielessä, joka sinällään on hyvä asia.
Viittasin viidesläisyyteen. Koin, että siinä suuntauksessa oli ' pakonomaista' herätyksenrukoilemista. Se tuntui minusta jo Jumalan tahdon ylittävältä painostamislta, Jumalan ja Hengen työn kyseenalaistamiselta.
Itse olen nykyään viidesläisyyden parissa. Mielestäni siinä on vielä jäljellä jotain Paavo Ruotsalaisen ajan herätysten tuulista, joskin varsin laimennettuna.
Sitten on paljon liikkeitä, joissa en havaitse edes laimeaa tuulenvirettä.
Itse en ole kohdannut tuota Riitan mainitsemaa ilmiötä, mutta menneiden ajan 'dokumentteja' lukeneena olen kutakuinkin varma, että Riitta ei ole ainut, joka tuollaisia on kokenut viidesläisyyden parissa.
Onhan minullakin omat traumaattiset kokemukset liberaali-körttien parissa, kyllä ne edelleenkin vaikuttavat, joskin eivät häiriöön asti ja olenkin niistä 99% toipunut. Onneksi kohtasin ne aikuisiässä, josta johtuen niiden käsitteleminen on ollut suhteellisen helppoa.
Tuosta rukoilemisesta vielä. Jeesus antoi esimerkkejä, kuinka tulee rukoilla kestävästi. Esim. eräälle miehelle tuli vieraita ja hän koputti leipää pyytäen keskellä yötä erään perheellisen ystävänsä ovelle, herätti koko perheen ja lopulta perheellinen nousi ja antoi hänelle leivät. Hän antoi leivät ensisijaisesti siksi, koska tuo koputtaja oli häiriöksi, vasta toissijaisesti siksi, että oli tämän ystävä.
Eräässä kertomuksessa Jeesus kertoo väärästä tuomasista, jota eräs nainen koko ajan häiritsi pyynnöillään. Lopulta tuomari suostui pyynöön. Ei siksi, että halusi hyvää naiselle, vaan siksi, että nainen ei aiheuttaisi hänelle enempää vahinkoa.
Näiden kahden esimerkin ja muunkin Raamatussa olevan aineiston perusteella voi varsin hyvin päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että ihnisen ei ole kovin helppo päätyä tilaan, jota kutsutaan 'vääränlaiseksi liialliseksi Jumalan painostamiseksi'. Väitän, että tuollainen vaara on lähinnä teoreettinen, mikäli sellaista vaaraa yleensäkään on. Todellinen vaara ennemminkin on se, että ihminen ei rukoilekaan lakkaamatta, vaikka Raamattu siihen kehoittaakin.
Näinollen kannattaa ennemminkin kritisoida rukoilemattomuutta, kuin rukoilevaisuutta.
Jumala ei ole niinkuin ihminen. Ihminen saattaa toki suuttua, jos joku herättää hänet keskellä yötä pyyntöineen.
-
Jatkan vielä, että toki pakonomainen yltiöuskottelurukoileminen voi tuoda omia ongelmiaan rukoilijalle ja tuollaisen ihmisen tulisi löytää vapautus siitä evankeliumin kautta, mutta näen kuitenkin suurempana ongelmana rukoilemattomuuden, kuin tuon "pakkorukouksen".
Tuo Penan kertoma asia on myös ongelmallinen, mutta siihenkin mielensä kiinnittäminen on omiaan viemään ihmistä harhaan, eli rukoilemattomuuteen.
Vesi on tärkeä elämälle, myös tärkeä peseytymisenkin kannalta.
Keskittymällä liikaa siihen, että veteen voi hukkua, tai ulkona kastuminen voi johtaa vakaviinkin sairauksiin, voisi joku ulkoavaruuden kuviteltu olento saada sellaisen kuvan, että vesi on vaarallista ihmiselle.
-
"Isä meidän" rukouksessa rukoillaan, että "tapahtukoon Sinun tahtosi".
Jos on sitä mieltä, että ihmisen herääminen ja kääntyminen Jumalan puoleen on Jumalan tahto, niin sitten näin tulee rukoilla. Jos taasen on sitä mieltä, että se ei ole Jumalan tahto, niin silloin tätä ei tule rukoilla.
Jumalan tahto taasen on ilmoitettu meille Raamatussa.
Jos tämä on Jumalan tahto, silloin ne, jotka niin tekevät, tekevät oikein ja ne, jotka sen laiminlyövät tekevät väärin.
Yksinkertaisinta lienee rukoilla vain "tapahtukoon sinun tahtosi", niin ei tule vahingossa rukoiltua väärin.
Ei siis tarvitse luottaa omiin erehtyväisiin käsityksiinsä siitä, mikä on Jumalan tahto. (Muistakaa rukoilla, ettei suuri ahdinko tapahtuisi talviaikaan :018:.)
-
öppiäinen: Nimenomaan yleisen herätyksen syntymisestä on tässä kysymys.
Enpä usko, että yleisen herätyksen syntymiseen riittää minkäänlainen rukouksemme.
-
Huomasit kai kirjoittelustani, että en minäkään. En ole uskonnon uhri, mutta sin tarpeekseni kun yli kaksikymmentä vuotta kehoituksin rukoilutettiin Herätystä Suomeen. Toinen juttu joka tökki oli jatkuva kysely: Joko kuuluu pasuunan ääni ?
Yksityisesti me voimme puhua Herralle mistä vain, vaikkapa herätyksestä sinne tai tänne. Rukoilemaan meitä on kehoitettu. Kuitenkin on hyvä miettiä mitä Herra haluaa minun rukoilevan. Rukous on myös rukoilijaa varten.
-
Kuuluuhan se pasuuna. Tässä sitä soittaa Acre Kari.
https://www.youtube.com/watch?v=RieOc_txFeE
-
Siirryttäisiinkö osaan kaksi