Hyvä verotustapa olisi sellainen, joka ottaa huomioon seuraavat seikat.
1. Matkan pituus, joka vaikuttaa suoraan päästöihin ja teiden kulumiseen.
2. Reitin eli käytettävän tien liikennemäärä, joka ruuhkana lisää päästöjä ajonopeuksia hidastamalla ja aiheuttamalla pysähdyksiä; samalla lisääntyy paine tieverkon kapasiteetin lisäämiseen. Tämän parametrin pitäisi muuttua ajankohdan mukaan, sillä perjantaina klo 15 ruuhkainen tieosuus saattaa olla kuuden tunnin päästä lähes tyhjä.
3. Ajoneuvon painon, joka vaikuttaa suoraan päästöihin ja tien kulumiseen.
4. Ajoneuvon nopeuden, joka vaikuttaa merkittävästi päästöihin ja tienpinnan kulumiseen.
Nyt suunniteltu autonseurantajärjestelmä ottaa huomioon vain matkan pituuden. Ajoalue vaikuttaisi lisäksi kilometrimaksuun. Julkisuuteen pääseen tariffikartan mukaan jako on hyvin mekaaninen eikä ota huomioon esim. eri teiden liikennemääriä eri aikoina.
Onneksi meillä on jo nyt verotustapa, joka ottaa huomioon kaikki edellä mainitut seikat.
Polttoainevero.
1. Polttoaineen kulutus on suorassa suhteessa matkan pituuteen.
2. Tasaisella nopeudella polttoainetta kuluu vähemmän kuin ruuhkan nykivässä ja jopa pysähtelevässä ajossa. Tämä kannustaa valitsemaan hiljaisen ajankohdan ja vähemmän ajetun reitin.
3. Mitä painavampi auto, sitä enemmän polttoainetta kuluu. Polttoainevero vaihtelee joustavasti auton kuorman mukaan. Tyhjä paku kuluttaa vähemmän kuin täydessä lastissa oleva.
4. Moottoritiellä 100 km/t vie selvästi vähemmän polttoainetta kuin 120 km/t. Vähäisempi nopeus kuluttaa vähemmän tienpintaa.
Tämä yksinkertainen verotustapa on jostain syystä epämieluisa Ollilalle, jonka riippumattomutta ei tietenkään heikennä polttoaineyhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajuus eikä aiempi toiminta autonvalmistaja Fordin ja mm. paikannusjärjestelmiä kehittävän Nokian hallituksissa.
Mt