Illan tullen ajattelen kuinka nopeuteen tottuu.
Ehkä Jumalan apu, jota Hän ei sanansa mukaan viivytä, on matkalla, mutta koska se ei tullut tekstiviestinä, niin pelkään.
Luther on sanonut ihmisen suurimmaksi synniksi sitä, että hän epäilisi Jumalan hyvyyttä. En tiedä kuinka se olisi 1500-luvun Saksan kielellä, olisiko epäusko tuon epäilyn tilalla. Jos ei tarvitsisi edes epäillä, olisihan se valtava huojennus.
.............................
Isäni on yhä mahdotonta muistaa, että siskoni saa kyllä kiinni puhelimella, vaikka hänellä olisi opiskelupäivänsä Tampereella. Hän kysyy, milloin Mari taas onkaan kotona. Ja minä ihmettelemään miksi sen pitää olla kotona, että sille voi soittaa. Onhan sillä puhelin sanoin, vaari älysi kyllä, ja ihmetteli, mikä siinä on kun ei vaan osaa ajatella asioita tällä tavalla.
Tai jolloin piti odottaa useampi viikko, että hyvä ystävä Sveitsistä ehti kirjoittaa, toimittaa kirjeen kuoreen, ostaa postimerkin ja vielä muistaa kiireiltään pudottaa sen postilaatikkoon.
".............?
Jos Luther olikin oikeassa?
Jos Jumala ei vihaa minua?