Veljeni, sisareni, tuntisin sinut vaikka en näkisi silmilläni.
Kuulisin sinut, vaikka korvani olisivat kuurot.
Sydän näkee ja kuulee, sillä sen aistinvarat ovat Jumalalta.
Se erottaa rakkauden kiven sydämessäkin.
Saman kanaemon alla olemme munina oleet,
saman lämmön alullepanemat.
Siksi, älä kulje kuin sokea tai kuuro,
hapuile tietä sydämesi avuilla.
Välillä olen kuin en olisi,
välillä elän riemuiten.
Sokeakin näkee
eron.