Päivän teksti vol 8

[Pirska]

Perjantai, 26.8.2011

Sana tänään:

Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee,
tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.

Ps. 119:130
                   
              
                   

[Pirska]

Lauantai, 27.8.2011

Sana tänään:

Katso puoleeni, anna armosi -
se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi,
älä anna minkään vääryyden vallita minua.

Ps. 119:132-133
 
           
                       

[Pirska]

       11. sunnuntai helluntaista

Etsikkoaikoja

Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisen perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää (av-kuun 9. päivä). Tähän tapahtumaan viittaa päivän perinteinen evankeliumi.

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: »Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne» (Hepr. 3: 15).

1. lukukappale

Jer. 6: 16-19

Näin sanoo Herra:
- Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa,
ottakaa oppia menneistä ajoista!
Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä,
niin löydätte rauhan.
Näin sanoin,
mutta te vastasitte: »Emme kulje!»
Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä
ja sanoin teille:
Kuunnelkaa torven ääntä!
Mutta te vastasitte: »Emme kuuntele!»
    »Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle - se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.»

2. lukukappale

Room. 11: 17-24

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.

Evankeliumi

Luuk. 4: 23-30

Jeesus sanoi:
    »Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’» Ja hän jatkoi: »Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.»
    Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.
          

[Pirska]

Maanantai, 29.8.2011

Sana tänään:

Onnellinen se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.

Ps. 33:12    

[Pirska]

Tiistai, 30.8.2011

Sana tänään:

Näin sanoo Herra:
- Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa,
ottakaa oppia menneistä ajoista!
Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä,
niin löydätte rauhan.

Jer. 6:16
  
     
            
                   
                      

[Pirska]

Keskiviikko, 31.8.2011

Sana tänään:

Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois.

Room. 11:22
     -muuten 
          -sinutkin 
               -leikataan 
                       -pois 

[Pirska]

Torstai, 1.9.2011

Sana tänään:

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!

Jes. 55:6
             
             

[Pirska]

Perjantai, 2.9.2011

Sana tänään:

Kuule, kansani, minä varoitan sinua.
Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla,
vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.

Ps. 81:9-11    

[Pirska]

Lauantai, 3.9.2011

Sana tänään:

Näin sanoo Herra:
"Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle - se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt."

Jer. 6:18-19
              

[Leena]

Perjantai, 2.9.2011

Sana tänään:

Kuule, kansani, minä varoitan sinua.
Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla,
vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.

Ps. 81:9-11  
  

Sain lainaksi hienon kirjan jossa käsitellään muun muassa Isä Meidän - rukousta.  "Pyhitetty olkoon sinun nimesi" olisi lyhennettynä juuri jokseenkin tämä. Jos niin on, on ihminen tavallansa suojattu;  hänen jumalasuhteensa, oikeammin, on varjeltu, hänen ja Jumalan välille ei pääse muun palvonnan kohde..  Se oli löytö.  Minä tahtosin omistaa sen kirjan.  Joskus olen miettinyt. että muutamien kirjojen suomentamisessa oppisi ne jutut, mistä niissä puhuvat, ja tämä  oli kyllä eräs.  (Heinz Zahrt: Leben als es Gott gibt.)  Siinä on muutakin tosi hyvää.

[Pirska]

          12. sunnuntai helluntaista

Itsensä tutkiminen

Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.

1. lukukappale

Job 42: 1-6

Job sanoi Herralle:
- Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: »Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?»
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä -
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: »Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.»
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani
ja kadun niitä
tomussa ja tuhkassa.

TAI

1. Sam. 17: 37-45, 48-50

Daavid sanoi: »Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.» Silloin Saul sanoi Daavidille: »Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!»
    Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: »Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.» Ja Daavid riisui ne yltään.
    Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: »Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?» Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: »Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!» Mutta Daavid vastasi: »Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.»
    Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.


2. lukukappale

Room. 7: 14-25

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
    Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Evankeliumi

Matt. 21: 28-32

Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
    »Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.
Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?»
    »Edellinen», he vastasivat.
    Jeesus sanoi:
    »Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.»
                    

[Riitta-mummi]

Tuo Jobin puhelu Herran kanssa on kerrassaan mainio. Se on meille puheliaille sellainen ohjepaikka että pitäisi olla raameissa. Joko seinälle kehystettynä, tai vieläkin paremmin sydämeen piirrettynä.
Kuinka usein tuleekaan neuvottua Kaikkeuden Luojaa, vaikka en paljon mistään mitään kuitenkaan ymmärrä.

[Riitta-mummi]

Messuun lähtö on kohta . Luin uudelleen "ajatuksen kanssa" kaikki ylläolevat päivän tekstit. Jos Job puhutteli erikoisen henkilökohtaisesti, niin olivat myös kaikki muut Raamatunpaikat todella keskeisiä jokapäiväisen elämämme varalle.

Jopa muinoinen kertomus Daavidin taistelusta jättiläistä vastaan on käypä yhä. Ei väellä eikä voimalla, vaan Juamalan avulla.

Paavalin sana Roomalaiskirjeessä on toden totta. Me kaikki toimimme näin, ellemme koe olevamme pyhimyksiä.

Lisäksi Jeesuksen kertomus kahdesta veljeksestä ! Emme saa arvostella tekojen mukaan. Portot ja publinaanit pääsevät uskollaan perille, teoistaan huolimatta. Kun uskovat.

[Leena]

Juu. Samoin. Ehkä näistä pyhäpäiväteksteistä on ollut suurin ilo, sillä jotain jää saarnastakin mieleen, kun tekstit on luettuna etukäteen.  Kiitos, Pirska.

[Peeco]

          12. sunnuntai helluntaista

1. Sam. 17: 37-45, 48-50
Daavid sanoi: »Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.» Silloin Saul sanoi Daavidille: »Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!»
    Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: »Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.» Ja Daavid riisui ne yltään.
    Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: »Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?» Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: »Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!» Mutta Daavid vastasi: »Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.»
    Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.

Sen verran 'moderni humanisti' meikäläinen on, että tuntui hassulta sanoa tähän päälle kirkossa "Jumalalle kiitos". Onko hengellinen rakennus tässä, että kannattaa tappaa vihollisia Herran Sebaotin nimessä?