Kirjoittaja Aihe: Kveekarit ja herännäisyys  (Luettu 42800 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jani Kurki

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 24
Kveekarit ja herännäisyys
« Vastaus #45 : 29.08.06 - klo:19:30 »
"Kuulostaa hyvin samalta kuin seurojen perimmäinen olemus. Itse koen hankaliksi körttiseurat, joissa on ennalta pyydetyt puhujat (usein pappeja), vaikka työni puolesta suurin osa seuroista on juuri niitä ja puhun kyllä pyydettäessä. Jotenkin tuntuu, ettei uskalleta luottaa Jumalaan ja siihen, että Henki antaa kyllä sanottavaa, jos sanomiselle on tilaa. Tämä tila on juuri hiljaisuutta ja kiireettömyyttä - jotenkin tuntuu, että sitä joskus pelätään seuroissa. Ja kieltämättä mieleen tulee usein, että jos on luvannut puhua eikä sitten olisikaan mitään sanottavaa, niin sitä puhuu ikään kuin "omasta voimastaan" eikä välttämättä siitä, minkä kokee Jumalalta saaneensa."

Kuten arvata saattaa, luen hyvin mielelläni tällaista tekstiä... :) Tosin en aivan ymmärtänyt, eeva-kaisa, tarkempaa selitystäsi aiheesta nimim. salikselle. Me konservatiivikveekarit uskomme lujasti. että Jumala ja Henki käyttävät ihmisiä välikappaleinaan jakamaan viestiä muille. "Itsensä korottaminen tai henkinen mestarointi" on toki väärin. Mutta yhtä hyvin kuin uskomme Jumalan käyttävän jotain ihmistä välikappaleenaan tuodakseen lohdutuksen sanoman, voi hän käyttää ihmistä välikappaleena opettamaan ja kutsumaan parannukseen muita. Tämän ei nähdäkseni tarvitse tarkoittaa, että kyseinen opettava/parannukseen kutsuva henkilö ikään kuin välttämästi näin tehdessään "mestaroisi henkisesti". Kyse on hänen omasta asenteestan viestin välikappaleena, onko se oikea vai väärä, huomataan kyllä. Ja mitä tulee opetukseen tai kutsuun parannukseen, myös omaa suhtautumista kannattaa nähdäkseni luodata tällaisen tapauksen edessä. Onko todella niin, että puhuja "mestaroi henkisesti". Vai voisiko olla niin, että hän puhuu vilpittömästi, omasta syvästä kokemuksesta jotain, jonka kuulemisesta voisi olla meillekin hyötyä, mutta itse asiassa vääränlainen ylpeydentunne meissä itsessämme usuttaa päähämme tunteen "henkisestä mestaroinnista". Tämä vaan oli siis vain yleistä pohdintaa eeva-kaisa, ei tarkoitettu juuri sinulle. Olen vaan nähnyt nöyryyden puuttuvan kristyiltä niin monesti näinä päivinä.

"Sanoit, Jani, että Suomen kveekarit ovat liberaalikveekareita. Millaisia heidän kokouksensa ovat - käytkö niissä itse, kun olet konservatiivi, vai onko teikäläisillä eri menot Suomessa? Voisiko sinne tulla mukaan katsomaan tai osallistumaan? (Tein joskus kirkkohistorian esseen kveekareista ja siitä asti asia on kummitellut mielessä.)"

Olen käynyt Suomen liberaalikveekarien kokouksissa, aikanaan pitkäänkin - ovat mukavaa porukkaa, ja pidän edelleen yhteyksiä - mutta en käy enää paitsi poikkeustapauksissa (= kerran vuodessa tai kahdessa?). Se ei ole henkinen kotini. Suomen liberaalikveekarien kokoustapa on hyvin pitkälle sellainen, kuten liberaalikveekarien kokoustavan esitin yhdessä aiemmista viesteistäni. Konservatiivikveekareita taas Suomessa ei perheeni lisäksi ole, sympatiseeraajia kylläkin, ja olemme pitäneet epäsäännöllisesti kokouksia hyyyyvin pienellä poirukalla (=kerran vuodessa tai kahdessa). Hiljennyn itse kotona, ja käyn aika usein Englannissa. Aina voi olla yhteydessä, ja kysyä josko jollain aikavälillä oltaisiin kokoontumassa...

Poissa Jani Kurki

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 24
Re: Henki ja puhe
« Vastaus #46 : 29.08.06 - klo:19:37 »
"En oikein jaksa uskoa näihin henkitouhuihin eli siis siihen, että Jumala ikäänkuin puhuisi ihmisen kautta."

Kristinusko ja raamattu näyttäytyvät minulle kyllä hyvin paljon "henkitouhulta"...

"Olen päässyt läheltä seuraamaan saarnojen ja puheiden valmistelua sekä niiden esittämistä. Kaikessa kolkkoudessa kysymyksessä on ihmisen puhe ihmiselle."

Minä olen kuullut sellaisten ihmisten puhuvan, joidenka en ole nähnyt saarnaa tai puhetta valmistelevan, enkä heidät tuntien usko, että he olisivat näin salaa tehneet. Ja heidän puheensa on ollut  luonnollisesti puhetta ihmiseltä ihmiselle, mutta viesti kaikessa osuvuudessaan yli-inhimillistä.

ystävyydessä  

 :)

Poissa de profundis

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 53
Kveekarit ja herännäisyys
« Vastaus #47 : 30.08.06 - klo:09:38 »
Hei, ilmielävä kveekari, ja tervehdys, oivat körttikeskustelijat!

Mikä eriskummallinen ja ilahduttava sattuma: luin toissapäivänä Maailma kylässä -festareilta takin taskuun unohtunutta kveekariesitettä ja totesin,  että kuulostaapa mukavalta, sekä melko lailla körttihenkiseltä. Ja kas, lisätietoa aiheesta aivan nettikaapelin ulottuvilla!

Luin kyllä koko viestiketjun, mutta yksinkertaisuudessani mahdollisesti ohitin tiedon, jota nyt siis kysyn. Eli: onko kveekarien konservatiivi- ja liberaalihaaroilla siis samanlainen suhtautumisero eettisissä asioissa kuin niilla "perusluterilaisilla" porukoilla, joita etenkin konservatiivit jaottelevat samoin termein. Toisin sanoen: ovatko konservatiiviset kveekarit ns. suvaitsemattomampia? Entä miten kveekariliikkeen keskuudessa suhtaudutaan esim. avoliittoon, homoseksuaalisuuteen ym. Ja kyllä, oma lehmä on kysyjällä ojassa ;).
Nkosi sikelel iAfrika

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Ylhäältä käsin
« Vastaus #48 : 30.08.06 - klo:12:41 »
Lainaus
Ymmärrämme nämä termit selvästikin eri tavalla. Minä ajattelen, että körttiläinen "omavoimaisuus" seurapuheessa tai saarnassa on sellaista toisen neuvomista ja opettamista "ylhäältä päin", ei rinnallakulkemista. Se perustuu siihen ajatukseen, että puhujalla on vahvempi tai parempi usko kuin kuulijalla, ja siten rahkeita mestarointiin.


Miten ihmisen uskon paremmuus tai vahvuus pystytään mittaamaan.  Itse en usko tähän mittaamistouhuun. Olen tavannut kaikenlaisia kristillisiä julistajia, joiden takapiha on likainen.

Lainaus
Kun ihminen puhuu ihmiselle niin, että on todella läsnä siinä hetkessä, se ei minusta ole lainkaan kolkkoa, vaan siinä on läsnä itse Kristus. Eri asia sitten, onko Jumala tai Kristus jokin henkiolento.


Jumalkäsitykseni sotii tätä vastaan. Kun ihminen on läsnä ja puhuu, hän puhuu toiselle ihmiselle. En uskaltaisi sanoa, että Jeesus on läsnä. Koska en tiedä varmuudella sitä, onko Hän läsnä vai ei.  

Lainaus
Kyllä meillä kirkossa uskotaan sillä lailla, että Jumala vaikuttaa kaikkialla ja kaikessa. Niinpä ihmisen ajatuksetkin ja sanat ovat (lepäävät, liikkuvat) Jumalassa, kuten kaikki.


Minäkin uskon omnipotenttiin Jumalaan. Mutta ihmiset ajatukset saattavat liikkua aivan muualla kuin Jumalan luona. Olemme erehtyviä, haavoittua, loukkaantuvia, haavoittavia ja loukkaavia ihmisiä kaikkine puheinemme ja keskusteluinemme.
Acta, non verba.

Poissa eeva-kaisa

  • Jatkaa kamarikeskusteluihin
  • Viestejä: 250
Re: Ylhäältä käsin
« Vastaus #49 : 30.08.06 - klo:14:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Lainaus
Ymmärrämme nämä termit selvästikin eri tavalla. Minä ajattelen, että körttiläinen "omavoimaisuus" seurapuheessa tai saarnassa on sellaista toisen neuvomista ja opettamista "ylhäältä päin", ei rinnallakulkemista. Se perustuu siihen ajatukseen, että puhujalla on vahvempi tai parempi usko kuin kuulijalla, ja siten rahkeita mestarointiin.


Miten ihmisen uskon paremmuus tai vahvuus pystytään mittaamaan.  Itse en usko tähän mittaamistouhuun. Olen tavannut kaikenlaisia kristillisiä julistajia, joiden takapiha on likainen.


Hitto, tajusin että tuon viestini saattoi käsittää just päinvastoin kuin olin tarkoittanut... Tarkoitin nimenomaan kuvailla ja kritisoida tuota omavoimaisuutta ja ilmaista, että se on ikävä juttu.

Eikös körttiläisyys nimenomaan lähde siitä, että meidän jokaisen takapiha on likainen - useimmilla myös etupiha, ja voi, mitä kellarista löytyykään. Ajattelen, että hedelmistään puu tunnetaan. Jos joku saa toisen välityksellä kokea armoa ja rakkautta, tai löytää uutta voimaa tai suuntaa elämälleen, niin se on Jumalasta. Mutta jos joku alkaa ajatella itsestään, että minäpä se olen semmoinen erityinen armon välittäjä ja Jumalan äänitorvi, niin ollaan jo menossa metsään. Eli minä tekisin jaon siihen, että toinen saa nimittää mielessään tai pienellä äänellä toista Jumalan välikappaleeksi, mutta itse ei itseään.

Lainaus
Jumalkäsitykseni sotii tätä vastaan. Kun ihminen on läsnä ja puhuu, hän puhuu toiselle ihmiselle. En uskaltaisi sanoa, että Jeesus on läsnä. Koska en tiedä varmuudella sitä, onko Hän läsnä vai ei.


En minäkään tiedä. Ei kai kukaan voi varmuudella tietää. Ajattelen sitä, mitä Jeesus opettaa Jumalasta - että hän on armollinen ja rakastava. Eli viittaan tähän lupaukseen olla läsnä ihmisten keskuudessa. Mutta tietää sitä ei voi, aavistella ehkä joskus. "Hetkistä joita niin ihanoita / saan täällä viettää, loistaa Herran suloisuus" (SV 261:3)

Lainaus
Minäkin uskon omnipotenttiin Jumalaan. Mutta ihmiset ajatukset saattavat liikkua aivan muualla kuin Jumalan luona. Olemme erehtyviä, haavoittua, loukkaantuvia, haavoittavia ja loukkaavia ihmisiä kaikkine puheinemme ja keskusteluinemme.


Niin olemme. Mutta koetan rakentaa luottamukseni sen varaan, että Jumalan ajatukset liikkuvat meidän luonamme silloinkin, kun meidän liikkuvat muualla.
Toiset tykkää saatanasta, se on silkkaa seksiä / Toiset tykkää Jumalasta, sillä riittää älyä /
Mitä mulle jää? - Puupää! (Ismo Alanko)

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Re: Ylhäältä käsin
« Vastaus #50 : 30.08.06 - klo:15:44 »
Lainaus käyttäjältä: eeva-kaisa
Lainaus
Eikös körttiläisyys nimenomaan lähde siitä, että meidän jokaisen takapiha on likainen - useimmilla myös etupiha, ja voi, mitä kellarista löytyykään.


Kieltämättä se näin on. Joskus vain tuntuu, että eikös tuon suurella äänellä Jumalan töistä puhuvan ihmisen pitäis katsoa itseänsä peilistä ja tutkia myös vähän takapihaansa kellarista puhumattakaan. On niin hurskaita puheita, muttei puheen mukaisia tekoja. No tietysti Jumalan armoon voi luottaa ja että me kaikki olemme syntisiä maan matosia, mutta jotain tolkkua sentään pitäis olla.


Lainaus
Ajattelen, että hedelmistään puu tunnetaan. Jos joku saa toisen välityksellä kokea armoa ja rakkautta, tai löytää uutta voimaa tai suuntaa elämälleen, niin se on Jumalasta.


Samaa mieltä tietysti johonkin mittaan asti. Onhan näitä ylivainioita ja koivistoja liikkeelle, joiden sanat saattavat jotain lohduttaa tai antaa armon, rakkauden ja anteeksiannon tunnun. Tästä huolimatta suhtaudun erittäin kriittisesti tämän kaltaisiin julistajiin. Julistajien jäljessä kulkee jono pettyneitä ihmisiä, jotka eivät kaatunetkaan (höh) tai parantuneet.

Lainaus
Mutta jos joku alkaa ajatella itsestään, että minäpä se olen semmoinen erityinen armon välittäjä ja Jumalan äänitorvi, niin ollaan jo menossa metsään. Eli minä tekisin jaon siihen, että toinen saa nimittää mielessään tai pienellä äänellä toista Jumalan välikappaleeksi, mutta itse ei itseään.


Maa on täynnä koivistoja, jotka väittävät olevansa huutavan ääni korvessa ja Jumalan välikappaleita. Perustavat oman pikkuliikkeensä ja keräävät rahaa.

Lainaus
Niin olemme. Mutta koetan rakentaa luottamukseni sen varaan, että Jumalan ajatukset liikkuvat meidän luonamme silloinkin, kun meidän liikkuvat muualla.


Olemme summa summarum aika samoin ajatuksin liikkeellä.
Acta, non verba.

Poissa mies valaan vatsasta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 690
    • Valokuvia
Kveekarit ja herännäisyys
« Vastaus #51 : 30.08.06 - klo:20:26 »
Lainaus
Luin kyllä koko viestiketjun, mutta yksinkertaisuudessani mahdollisesti ohitin tiedon, jota nyt siis kysyn. Eli: onko kveekarien konservatiivi- ja liberaalihaaroilla siis samanlainen suhtautumisero eettisissä asioissa kuin niilla "perusluterilaisilla" porukoilla, joita etenkin konservatiivit jaottelevat samoin termein. Toisin sanoen: ovatko konservatiiviset kveekarit ns. suvaitsemattomampia? Entä miten kveekariliikkeen keskuudessa suhtaudutaan esim. avoliittoon, homoseksuaalisuuteen ym. Ja kyllä, oma lehmä on kysyjällä ojassa Wink.


Mielestäni tuohon ei ainakaan ole aivan suoraan vastattu, ja haluaisin kysellä itse samaa, ja lisätä listaan vielä naispappeuden, eli voiko kveekkari saarnaaja olla nainen ja niin edelleen. Ja avioliitosta tulee uein evioero. Miten siihen ja avoliittoon suhtaudutaan kveekkarien piirissä?
Pienellä palkalla paikkaansa etsimässä

Poissa minni

  • Istahtaa penkin päähän veisaamaan
  • Viestejä: 41
Shakers
« Vastaus #52 : 31.08.06 - klo:15:09 »
Asiasta pikkuisen sivuun. Olin viime syksynä katsomassa Tero Saarisen tanssiesitystä Borrowed Light, joka kertoi 1700-luvun alussa syntyneestä kveekareihin kuuluvasta Shakers-lahkosta. Esitys oli huikea. Tanssijakoreografi Saarinen sanoo olevansa ateisti, mutta esityksen nähtyä sitä oli vaikea uskoa. Jollakin ihmeellisellä tavalla esitys henki armoa, rohkaisua, rauhaa ja uskoa. VAikuttavinta itselleni tuossa esityksessä oli se että se tuli niin lähelle. Istuin yleisössä ja silti minusta tuntui kuin olisin ollut erittäin puhuttelevissa körttiseuroissa.
Teologialtaan ja suhteeltaan "maailmaan" Shakers lahkolla ja herännäisyydellä (ainakaan nykyherännäisyydellä) ei näyttäisi olevan paljoakaan yhteistä. Shakersit olivat ääriprotestanttinen ja konservatiivinen, sulkeutunut lahko, jonka teologiassa Jumalan kolmiyhteys oli korvattu dualismilla, Jumalan maskuliinisellä ja feminiinisellä puolella. Liikkeen "perustajan" Ann Leen, uskottiin jopa olleen Kristuksen naispuoleinen inkarnaatio.
Shakerseille keskeistä olivat yhteisöllisyys, eristäytyminen maailmasta, pasifismi,  ihmisten ja sukupuolten tasa-arvo, ankara seksuaalikoodisto ja  selibaatti, yksinkertainen elämä sekä omistautuminen työlle. ”Hands to work, hearts to God”, oli heidän tunnuslauseensa. Pyrkimys yksinkertaisuuteen, rehellisyyteen, käytännöllisyyteen, puhtauteen ja täydellisyyteen kuvaa (1800-luvun lopulla hajonnutta) liikettä.  
Shakersien jumalanpalveluksiin liittyy olennaisesti englantilaisesta kansanmusiikista vaikutteita saanut yksiääninen, säestyksetön hymnilaulu ja tanssi. Erityisen vaikuttavaa Saarisen teoksessa oli juuri körttivirsiltä kuulostava hymniveisuu ja sen tahdissa esitetty tanssi. Tanssijoiden asut olivat häkellyttävän samankaltaisia kuin körttipuvut. Kai talonpoikien yksinkertainen puvusto on ollut samankaltainen niin Suomessa kuin Englannissakin. Jotenkin siitä virrenveisuusta ja hurmoksellisesta tanssista tuli mieleen erään Lapinlahtelaisen niityn tapahtumat reilut pari sataa vuotta sitten ja se ettei kai hurmoksellisuus niin kaukana körttiläisestäkään menosta ole...
Itselleni esityksessä kolahti ihmisen tarve (tai ainakin oma tarpeeni) toisaalta kuulua ryhmään ja se että pystyy jakamaan elämää ja ajatuksia samanmielisten ihmisten kanssa. Toisaalta, yhtä vahva on tarve olla itsenäinen yksilö, erottautua ryhmästä, olla hyväksytty ja rakastettu omana itsenään, eikä vain osana ryhmää.

Ilmeisesti Shakersejä ei enää ole olemassakaan, enkä tiedä mikä niiden suhteensa on ollut kveekareihin ja miten paljon niitä on ollut. Jossain internetlähteissä samaistettiin kveekarit ja shakersit, mutta olen kuitenkin ymmärtänyt että shakersit olivat nimenomaan kveekareiden lahko. Jokatapauksessa jos satutte joskus huomaamaan että Borrowed Light esitystä esitetään jossain, menkää ihmeessä katsomaan, saatatte tuntea olonne yllättävän kotoisaksi!

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22043
Kveekarit ja herännäisyys
« Vastaus #53 : 31.08.06 - klo:15:21 »
Shakersit tunnetaan myös keinutuolista. Severi Parko kirjoittaa kirjassaan Makeisrasia (teksti vuodelta 1983):
Siveys, puhtaus ja koruttomuus olivat shakerismin uskonnollisia ihanteita, samoin kuin esinen selkeä rakenne ja tunnollinen käsityö. Tuollaiset ominaisuudet tulevat lähelle funktionalismin estetiikkaa. Sen vuoksi meidän vuosisatamme huonekalusuunnittelijat ovat jumaloineet viime vuosisadan lahkolaisia.
Suomessa sitä sanotaan Joensuun keinutuoliksi.
Körttiläisille lienee tutumpi nakkilalainen.

Poissa Jani Kurki

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 24
Re: Shakers
« Vastaus #54 : 31.08.06 - klo:21:02 »
"Asiasta pikkuisen sivuun. Olin viime syksynä katsomassa Tero Saarisen tanssiesitystä Borrowed Light, joka kertoi 1700-luvun alussa syntyneestä kveekareihin kuuluvasta Shakers-lahkosta."

Faktoja korjatakseni: Shakerit eivät kuulu kveekareihin, eivätkä ole mikään sen "alalahko". (Jos joku haluaa shakereista jotain kysyä, voin silti siihenkin vastata; englantilaisperäinen "lahkohistoria" on rakkain harrastukseni...    :wink: ; Shakereiden ja kveekarien historiasta ja mahdollisista yhteyksistä on minulta tietoa kysynyt mm. muuan kääntäjä, joka käänsi suomeksi shaker-dokumettia, ja oli epävarma tästä erityisestä historiaan liittyvästä osuudesta.).

Shakerien ja kveekarien suhde lyhyesti (yrittäen niin...): 1700-luvun keskivaiheilla eräs kveekaritaustainen avioparierosi kveekareista Manchesterissa, koska he kokivat alkuaikojen "hurmoksellisen" = "elävän" uskon  muuttuneen liian sisäänpäinkääntyneeksi, hiljaiseksi, mailmasta eristäytyneeksi omaksi kuppikunnakseen. Paljon kritiikistä varmasti oli/on totta. Joka tapauksessa, he rupesivat eroamisensa jälkeen pitämään hurmoksellisia, vapaita kokouksia kotonaan. Skakereiden "perustaja", köyhästä sekä epäonnettomasta taustasta tullut Anglikaanisen kirkon jäsen Ann Lee rupesi käymään näissä kokouksissa (hänellä ei siis ollut mitään yhteyttä kveekareihin). Vähitellen hänkin sai "näkyjä" ja niiden mukana arvovaltaa tässä pienessä, yhdessä kodissa kokoontuvassa "seurakunnassa". Tuloksena oli valtataistelu kokoontumiset aloittaneen avioparin kanssa, jonka ilmeisen karismaattinen Ann Lee voitti. Liikkeen aloittaneet ihmiset vetäytyivät taka-alalle ja hylkäsivät Leen opetuksineen, joka kuitenkin jatkoi toimintaansa seuraajinensa. Heitä kuitenkin vainottiin ja sen seurauksena osa Leen seuraajista hänen johdollaan lähti Amerikkaan pakoon. Toinen osa oli jäävä Englanttiin, ja hylkäävä uskonsa.

Leen ja hänen seuraajiensa usko oli vielä spontaanimpaa kuin kveekarien tässä historian vaiheessa, ja toisaalta he kuitenkin pukeutuivat hyvin samaan tapaan kuin kveekarit. Tästä syystä Amerikassa heille syntyi nimitys "The Shaking Quakers". Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heillä tai kveekareilla olisi ollut mitään linkkiä. Kristuksen feminiinisenä inkarnaationa itseään pitävää Ann Leetä pidettiin niin kveekarienkin kuin muidenkin kirkkokuntien edustajien mielestä lähinnä mielisairaana. Lee seuraajineen onnistui kuitenkin saamaan jo elinaikanaan suheellisen suuren joukon seuraajia, ja heidän kokouksissaan todella tanssittiin (huom! kuten puritaanitkin, ajan kveekarit taas pitivät tanssia syntinä) "hengen vaikutuksen alaisina". Viimeisinä vuosinaan Lee yritti jopa saada alastomana eräänlaista letkajenkkaa tanssimisen luokiteltua normaalien "jumalanpalvelusmenojen" luokkaan, mutta liikkeessä tätä kuitenkin vastustettiin kovasti.

Ann Leen kuoleman jälkeen shakerit järjestäytyivät uudelleen omissa asutuskeskuksissaan eläviksi yksiköiksi, jossa kaikki omaisuus jaettiin, miehet ja naiset elivät selibaatissa omissa rakennuksissaan jne.

Tänä päivänä shakereita, jotka asuvat edelleen kommuunissa, ja ovat syntyneet siellä (historiallinen jatkumo) on tasan tarkkaan yksi. Tämä nainen elää Sabbath Day Laken shaker-kommuunissa Mainen osavaltiossa joka on viimeinen olemassa oleva Shaker-yhteisö. Muut siellä asuvat (heidät voi laskea kahden käden sormilla), ovat nykyaikasia käännynnäisiä.

Poissa Jani Kurki

  • Kulku käy kohti Paavon Pirttiä
  • Viestejä: 24
Kveekarit ja herännäisyys
« Vastaus #55 : 01.09.06 - klo:10:19 »
Vastauksina kysymyksiin liberaali- ja konservatiivikveekarien eettisiin linjoihin ja "suvaitsemattomuuteen"/"suvaitsevaisuuteen": Vaikka nimitys konservatiivikveekari ei olekaan alun perin syntynyt yhteydessä mihinkään skismaan liittyen etiikkaan, vaan jumalanpalvelumenojen uusimiseen, nykypäivän konservatiivikveekarit ovat kyllä eettisissä asioissa myös konservatiivisempia kuin liberaalikveekarit. Ei toki mikään ihme, sillä nimitys liberaalikveekari taas periytyy liberaalin teologian äärimmilleen viemisestä... Mutta niin, ettisissä kysymyksissä konservatiivi- ja liberaalikveekarit vastaavat varmaan aika hyvin niitä ryhmiä (toki täytyy tässä painottaa ja muistaa, että kaikissa kuppikunnissa on varmasti joistain asioista hieman eri tavalla ajattelevia ihmisiä, joita kuitenkin joku suurempi asia yhdistää), joita Suomen luterilaisuudessa kustsutaan konservatiivisiksi tai liberaaleiksi. Itse en luonnollisesti lähtisi sanomaan, että olen "suvaitsemattomampi" kuin liberaalikveekarit... ajattelen vain eri tavalla. Ja minkään keskustelun aloittaminen pohjalta kumpi osapuoli on "suvaitsemattomampi", ei ole nähdäkseni/ei nähdäkseni voi olla koskaan hedelmällistä. Kaiken lisäksi koko "suvaitsemattomuus vs. suvaitsevaisuus" -kysymys ei ole nähdäkseni niin yksinkertainen, kuin usein annetaan ymmärtää. Jossain viestiketkun alussa jo mainitsinkin, että joissain maailman liberaalikveekarien piireissä on ollut havaittavissa suvaitsemattomuutta esim. pelkkää "liian kristillistä" kielenkäyttöä kokouksissa kohtaan...

Ja niin, yksi havainnollistava esimerkki konservatiivi- ja liberaalikveekarien eroista voisi olla se, etten voisi kuvitella konservatiivikveekarien pystyttävän kojua maailma kylässä festareille... Tällä en mitenkään arvostele itse festaria, sen mielekkyyttä yms. Emme vain kokisi sitä oikeaksi paikaksi viestimme julkituomiseksi.

Mitä taas tulee aiheeseen naisten saarnaamisesta, meillä ei ole niin nais- kuinn miespappejakaan, pelkkä yleinen pappeus ylipappi Krituksen alaisuudessa. Eli kveekariliikkeen synnystä lähtien sen saarnaajat ovat olleet sekä mies- että naispuolisia. Ja juuri tämän kveekarien uskomus, että naiset ovat päteviä saarnaamaan siinä missä miehetkin, oli yksi niistä asioista, joka aiheutti tuon ajan yhteiskunnassa pahennusta, ja jonka takia kveekareita vainottiin. Ja nykyaiakana esim. oman seurakuntani johtava vanhin on nainen.

Sanottuani tämän, voi tulla ihmetyksenä, että mielipiteeni naispappeudesta luterilaisessa kirkossa on hieman ambivalentti. Nimittäin me konservatiivikveekarit painotamme saarnaajan Jumalan hänelle antamaa kutsumusta ja sen demonstrointia, emme sukupuolta. Ja se, että meillä sekä miehet että naiset saarnaavat ei perustu alunperin mihinkään tasa-arvovaatimukseen, vaan Raamatun tulkintaan sekä Hengen ilmoitukseen.

Avioliittokysymyksessä liberaali- ja konservatiivikveekarit, siis yleensä ottaen, noudattavat sitä samaa konservatiivi-liberaali jakoa, joka löytyy Suomen kirkosta. Eroja siis suhteessa kysymykseen avioliitosta, avoliitosta ja avioerosta löytyy ryhmien sisältä, mutta on sanottava, että konservatiivikveekarien jyrkin siipi on amerikkalaisen, konservatiivisen, protestanttisen kristillisyyden tapaan vieläkin tiukempi avioliittoetiikkaan kuuluvissa asioissa, kuin Suomen konservatiiviset piirit.

Mitä tulee kysymykseen homoseksuaalisuudesta, liberaalikveekarit ovat varmasti maailman liberaalein uskontokunta tässä suhteessa. Konservatiivikveekareilla ei ole olemassa mitään julistusta asiasta ja varmasti eroja suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen löytyy. Mutta siltä osin kanta esimerkiksi on yhteinen, että se konservatiivinen seurakuntien yhteenliittymä, johon oma seurakuntani kuuluu, erotti muutama vuosi sitten joukostaan seurakunnan, joka aikoi siunata homoliiton.

Kaiken tämän ulkopuolisen kuvauksen jälkeen kehottaisin kuitenkin meistä itse jokaista yrittämään seurata Jumalan ja Kristuksen tahtoa, sekä saamaan se selville, ja varomaan arvostelemaan hengellisiä asioita ollenkaan pysähtymättä niiden edessä, seuraten vain itse kunkin "maallista" mielipidettä.

Mielestäni on vaarallista myös arvioida jotain kristillistä kirkkokuntaa tms. vain siitä perspektiivistä, mitä mieltä se on joistain juuri nyt tapetilla olevista eettisistä kysymyksistä. Tällöin helposti missataan suurin ja tärkein osa tarkastelun kohteesta. Kyllä varmasti suurimassa osassa maailman kirkkoja ja niiden toimintaa on paljon jotain paljon keskeisempää, kuin suntautuminen juuri joihinkin mainittuihin, tapetilla oleviin eettisiin kysymyksiin. Eettisitä asioista kiisteltiin jo alkukirkossa, mutta voima, joka piti sitä pystyssä, oli paljon niitä suurempi.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Kveekarit ja herännäisyys
« Vastaus #56 : 01.09.06 - klo:12:28 »
Lainaus käyttäjältä: "Jani Kurki"
Mielestäni on vaarallista myös arvioida jotain kristillistä kirkkokuntaa tms. vain siitä perspektiivistä, mitä mieltä se on joistain juuri nyt tapetilla olevista eettisistä kysymyksistä. Tällöin helposti missataan suurin ja tärkein osa tarkastelun kohteesta. Kyllä varmasti suurimassa osassa maailman kirkkoja ja niiden toimintaa on paljon jotain paljon keskeisempää, kuin suntautuminen juuri joihinkin mainittuihin, tapetilla oleviin eettisiin kysymyksiin. Eettisitä asioista kiisteltiin jo alkukirkossa, mutta voima, joka piti sitä pystyssä, oli paljon niitä suurempi.


Tämä on arvokas huomio, joka liian usein sivuutetaan. On kuitenkin niinkin että monet eettisesti kysymykset ovat myös opillisia. Esim. seksuaaliset vähemmistöt eivät itsestäni ole marginaalinen asia niin liberaalidemokratialle kuin kristinuskollekaan vaan keskeinen koetinkivi, joka mittaa kummankin uskollisuutta ydinfilosofialleen. Tässä suhteessa useimmat konservatiivikristityt ovat osoittautuneet heikoiksi maailman paineissa. Pitäisi ymmärtää enemmän kuin tuomita, mutta itse asia on selkeä. En kyllä hyväksy tuota "suvaitsevainen-suvaitsematon" -dikotomiaa myöskään: kysymys on paljon kompleksisempi ja myös liberalismi edellyttää tiettyjen asioiden suvaitsematta jättämistä. Liberaali-teologia on sitten asia erikseen - jos kysymys ei ole elävästä traditiosta ja elävästä luottamuksesta ja toivosta kristinuskon ydinnäkyihin, ei kysymys juuri ole teologiastakaan. Tässä mielessä nyky-körttiläisyys on äärimmäisen kaukana tällä tavoin vesittyneestä liberaali-teologiasta, ehkä jopa kauempanakin kuin monet fundamentalistiset konservatiivi-ryhmät. Mutta se on tietysti eri keskustelun aihe.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Kveekarit ja herännäisyys
« Vastaus #57 : 02.09.06 - klo:12:39 »
Tuli muuten tuota City-lehden "keskustelua" lukiessa mieleen, että seuraavaksi olisi hauska saada keskiverto-ateisti tänne keskustelemaan mielipiteistään. Toimittaja Peltosella on napakat ja aggressiiviset mielipiteet, ja voisi olla hyvää tuuletusta kuunnella nykyään aika yleisiäkin, pitäisikö sanoa rivi-ateistin (ilman suurempaa holhoamista - osa kritiikistä on osuvaakin), mielipiteitä. Tämä kveekari-ketju on ainakin osoittautunut todella kiinnostavaksi ja sisältänyt erinomaista keskustelua.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Llwyd vain Ilwyd
« Vastaus #58 : 02.09.06 - klo:13:16 »
City-lehden keskustelupalstalla minua kiehtoi tuo nimimerkki. En kehdannut kysyä, onko nimimerkki LLWYD vai ILWYD. Molemmat nimimerkit voisivat olla iiriä tai kymriä tai gaeliä tai jotain muuta kelttikieltä. Eli mitä on nimimerkin takana?
Acta, non verba.

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Re: Llwyd vain Ilwyd
« Vastaus #59 : 02.09.06 - klo:13:19 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
City-lehden keskustelupalstalla minua kiehtoi tuo nimimerkki. En kehdannut kysyä, onko nimimerkki LLWYD vai ILWYD. Molemmat nimimerkit voisivat olla iiriä tai kymriä tai gaeliä tai jotain muuta kelttikieltä. Eli mitä on nimimerkin takana?


Ja tähän voi sitten vastata vaikka ketjussa "Keitä te ootta?". Ei kuitenkaan sotketa tähän kveekarikeskusteluun.