Vastauksina kysymyksiin liberaali- ja konservatiivikveekarien eettisiin linjoihin ja "suvaitsemattomuuteen"/"suvaitsevaisuuteen": Vaikka nimitys konservatiivikveekari ei olekaan alun perin syntynyt yhteydessä mihinkään skismaan liittyen etiikkaan, vaan jumalanpalvelumenojen uusimiseen, nykypäivän konservatiivikveekarit ovat kyllä eettisissä asioissa myös konservatiivisempia kuin liberaalikveekarit. Ei toki mikään ihme, sillä nimitys liberaalikveekari taas periytyy liberaalin teologian äärimmilleen viemisestä... Mutta niin, ettisissä kysymyksissä konservatiivi- ja liberaalikveekarit vastaavat varmaan aika hyvin niitä ryhmiä (toki täytyy tässä painottaa ja muistaa, että kaikissa kuppikunnissa on varmasti joistain asioista hieman eri tavalla ajattelevia ihmisiä, joita kuitenkin joku suurempi asia yhdistää), joita Suomen luterilaisuudessa kustsutaan konservatiivisiksi tai liberaaleiksi. Itse en luonnollisesti lähtisi sanomaan, että olen "suvaitsemattomampi" kuin liberaalikveekarit... ajattelen vain eri tavalla. Ja minkään keskustelun aloittaminen pohjalta kumpi osapuoli on "suvaitsemattomampi", ei ole nähdäkseni/ei nähdäkseni voi olla koskaan hedelmällistä. Kaiken lisäksi koko "suvaitsemattomuus vs. suvaitsevaisuus" -kysymys ei ole nähdäkseni niin yksinkertainen, kuin usein annetaan ymmärtää. Jossain viestiketkun alussa jo mainitsinkin, että joissain maailman liberaalikveekarien piireissä on ollut havaittavissa suvaitsemattomuutta esim. pelkkää "liian kristillistä" kielenkäyttöä kokouksissa kohtaan...
Ja niin, yksi havainnollistava esimerkki konservatiivi- ja liberaalikveekarien eroista voisi olla se, etten voisi kuvitella konservatiivikveekarien pystyttävän kojua maailma kylässä festareille... Tällä en mitenkään arvostele itse festaria, sen mielekkyyttä yms. Emme vain kokisi sitä oikeaksi paikaksi viestimme julkituomiseksi.
Mitä taas tulee aiheeseen naisten saarnaamisesta, meillä ei ole niin nais- kuinn miespappejakaan, pelkkä yleinen pappeus ylipappi Krituksen alaisuudessa. Eli kveekariliikkeen synnystä lähtien sen saarnaajat ovat olleet sekä mies- että naispuolisia. Ja juuri tämän kveekarien uskomus, että naiset ovat päteviä saarnaamaan siinä missä miehetkin, oli yksi niistä asioista, joka aiheutti tuon ajan yhteiskunnassa pahennusta, ja jonka takia kveekareita vainottiin. Ja nykyaiakana esim. oman seurakuntani johtava vanhin on nainen.
Sanottuani tämän, voi tulla ihmetyksenä, että mielipiteeni naispappeudesta luterilaisessa kirkossa on hieman ambivalentti. Nimittäin me konservatiivikveekarit painotamme saarnaajan Jumalan hänelle antamaa kutsumusta ja sen demonstrointia, emme sukupuolta. Ja se, että meillä sekä miehet että naiset saarnaavat ei perustu alunperin mihinkään tasa-arvovaatimukseen, vaan Raamatun tulkintaan sekä Hengen ilmoitukseen.
Avioliittokysymyksessä liberaali- ja konservatiivikveekarit, siis yleensä ottaen, noudattavat sitä samaa konservatiivi-liberaali jakoa, joka löytyy Suomen kirkosta. Eroja siis suhteessa kysymykseen avioliitosta, avoliitosta ja avioerosta löytyy ryhmien sisältä, mutta on sanottava, että konservatiivikveekarien jyrkin siipi on amerikkalaisen, konservatiivisen, protestanttisen kristillisyyden tapaan vieläkin tiukempi avioliittoetiikkaan kuuluvissa asioissa, kuin Suomen konservatiiviset piirit.
Mitä tulee kysymykseen homoseksuaalisuudesta, liberaalikveekarit ovat varmasti maailman liberaalein uskontokunta tässä suhteessa. Konservatiivikveekareilla ei ole olemassa mitään julistusta asiasta ja varmasti eroja suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen löytyy. Mutta siltä osin kanta esimerkiksi on yhteinen, että se konservatiivinen seurakuntien yhteenliittymä, johon oma seurakuntani kuuluu, erotti muutama vuosi sitten joukostaan seurakunnan, joka aikoi siunata homoliiton.
Kaiken tämän ulkopuolisen kuvauksen jälkeen kehottaisin kuitenkin meistä itse jokaista yrittämään seurata Jumalan ja Kristuksen tahtoa, sekä saamaan se selville, ja varomaan arvostelemaan hengellisiä asioita ollenkaan pysähtymättä niiden edessä, seuraten vain itse kunkin "maallista" mielipidettä.
Mielestäni on vaarallista myös arvioida jotain kristillistä kirkkokuntaa tms. vain siitä perspektiivistä, mitä mieltä se on joistain juuri nyt tapetilla olevista eettisistä kysymyksistä. Tällöin helposti missataan suurin ja tärkein osa tarkastelun kohteesta. Kyllä varmasti suurimassa osassa maailman kirkkoja ja niiden toimintaa on paljon jotain paljon keskeisempää, kuin suntautuminen juuri joihinkin mainittuihin, tapetilla oleviin eettisiin kysymyksiin. Eettisitä asioista kiisteltiin jo alkukirkossa, mutta voima, joka piti sitä pystyssä, oli paljon niitä suurempi.
