Tarkenin käydä kävellen kotikirkon messussa, no eipä ole kuin vartin kävely per suunta.
Olipahan kirkkokahvitkin taas tarjolla...tällä kertaa "jo" tervehdin sitä henkilöä joka tuli kasvotutuksi
edellisissä SV-veisuissa. Olipa muutamia hyviä virsiä.
Papin saarna jälleen sai sisintäni koskettaa hoitavalla tavalla. Mielelläni kertoisin siitä jotain kun vaan
osaisin ja muistaisin...Vedestähän puhuttiin...ja aidosta kohtaamisesta, Jeesuksen ja samarialaisen naisen
kohtaaminen keskipäivän helteellä, sellaisena hetkenä kun muita ei ollut, asetelma soti kaikkia
"perinnäissääntöjä" ja asetelmia vastaan...mitenkähän on meidän ennakkoluulojen ja rajoittuneisuuksien
ja soveliaisuussääntöjen ja käyttäytymistapojen kanssa? Peitämmekö kasvomme pyytävältä (oma ajatus tähän)?
Olemmeko valmiita kohtaamaan, onko meillä aikaa...mietittävää tekstin Joh. 4:5-26 pohjalta löytyy.