höö se sarja on ainakin ihan kumma, ensin jahkataan miljoona jaksoa että ollakko vai eikö olla, sitten ihan lopussa vasta mennään yhteen ja pussataan vasta viimeisillä sekunneilla ja sekin teatteri suudelma. on siinä meillä rakkaustarina.
Saivarrellen tästä saisi mielenkiintoisia pohdintoja aikaan...
Oletko todella sitä mieltä että rakkaustarinaa voi mitata pussailun määrällä? Tai jopa jollain muulla.
Minulla ainakin sen kaiken jahkailun jälkeen sydämessäni pienet (puhtaat) pulut ruusut nokassaan lähtivät lentoon, kellot soivat, kaikki oli ihanaa jne. ja se hetki oli sarjassa se kun Elizabeth sanoo herra Darcylle, että hänen tunteensa ovat oikeastaan täysin päinvastaiset siihen mitä ne ennen olivat.
Ja ei sitä mikään lähikuva kielisuudelmasta olisi mitenkään voinut parantaa.
Elokuvaa en aio mennä katsomaan. Yksi syy on se, että harmittaa että omat mielikuvat Taru sormusten herrasta-kirjasta ovat muokkautuneet elokuvien suuntaan, enkä halua että niin käy Ylpeydelle ja ennakkoluulollekin. Olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen sarjan aiheuttamiin mielikuviin.
Ja yksi tietenkin kaikista painavin syy on
Keira Knightley. Kuinka
tuollainen nainen voisi ikinä korvata
Jennifer Ehlen?
Ei ikinä.
