Soitti samassa lastentarhassa ollut naapurintyttö, jonka puhelu alkaa kuuden vuosikymmenen takaa koska äiti sorsi häntä kuulemani mukaan ei päästänyt balettiin ei partioon, tosin olen saman kuullut ennenkin. Puhelu kestää paraastaan parikin tuntia koska hän on myös eronnut, käynyt " murrosiän uudestaan läpi" , ohjattu " ranteita hoitavalle lääkärille vaik siis mul on olkapää kipeen" kaikkien muiden hirmulääkärien lisäksi.
Silloin en enää jaksanut. Minä vain itkin ja suunnilleen huusin suoraa huutoa. Isälläni oli vaikeaa eikä hän ymmärtänyt oireitani tietystikään, kuka siinä olisi auttanut häntä? En vain voi vihata isääni, päinvastoin, olkoon että hän iski korville niin että kaaduin lattialle enkä ymmärtänyt syytä, olkoon että olin perheen ukkosenjohdatin, se oli silloin, olkoon että synnyin sairaana, olkoon niin olkoon näin, mikä kumman likakaivo minä olen? Jonakin päivänä ymmärrän niitä hoitajiakin jotka tuhosivat minun aikuiselämäni, mutta en jaksa näitä puheluja.
Anne ei näe että hän olisi voinut tulla siihen balettikouluun itse, se oli silloin maksuton. Partioon ei minuakaan päästetty. Oikeistolainen äitini ei sietänyt " ajatusta lapsistaan univormussa" enkä minä jaksa olla enää katkera yhtään mistään niin vanhasta, ainut mitä suren on ihan totta enää, etteivät vanhempani voineet saada tervettä esikoista. Anne ei näe että hänellä on kaksi tervettä lasta, neljä tervettä lapsenlasta, että toistenkin avioliitot päättyvät, että vain 30-vuotiaana paras ystävämme jäi leskeksi ja kolmen pienen lapsen yksinhuoltajaksi, kun mies hukkui ja aivan selvin päin, onnettomuudessa.
Minä olen neuvonut terapiat ja niihin olisi ollut mahdollisuuskin. Mutta juuri nyt en ota vastaan valituksia lääkäreistä, koska ne eivät minulle kuulu. Huomautin, että hei hei kuule, nyt loppuikin, nyt on juteltu jo tunti, mutta tämä etenee kuin juna. Sanoin että soita esimiehelle jos kerran on ohjattu rannelääkäriin vaikka piti ohjata olkapäälääkäriin (?) mutta millä tavalla minä voin auttaa?
Kuulkaas ammattisotilaat, opettajat, pankkitoimihenkilöt, yrittäjät! Saatteko te harva se ilta puheluja joissa kerrotaan, mitä hirviömäisyyksiä juuri teidän alanne työntekijä on tehnyt?
Minä lakkasin eilen olemasta kiltti Leena. Itkin koko yön, tämä päivä meni päänsäryssä mutta minä en enää kuuntele, minä en jaksa. Enhän minäkään soittele sairaanhoitajille heidän julmuuksistaan.
