Olen jossain määrin paljon lukenut herännäisyyden lähi-historiaa sekä heränneiden ihmisten historiaa muissakin liikkeissä (Ruotsalainen ym.). Minun mielestäni Kalistajan huoli on aiheellinen.
Nykyaikana on valtavasti enemmän aktiviteettejä tarjolla, kuin ennen, jotka kilpailevat Raamatun kanssa.
Tämä varmaan on eräs syy Kalistajan esittämään ongelmaan.
En jaksa nyt seikkaperäisesti ryhtyä käsittelemään asiaa, olisi vain turhauttavaa, koska viesti kovin helposti menee, kuin vesi hanhen selkään ja aiheuttaa närää.
Väitän, että jos Kalistajan esittämää huolta ei körttiläisyydessä oteta vakavasti, saattohoidolla voi olla jo kiire, jotta ehdittäisiin saattohoitaa. Jään suosiolla sen harvalukuisen joukon kanssa vähemmistöön tämän käsitykseni kanssa ja kukapa tietää, voi käydä niinkin, että en jaksa näkemystäni ryhtyä enää perustelemaan.
Tuntuu siltä, että Suomessa ne saarekkeet, joissa vielä jotain kipinää vielä on jäljellä, ovat varsin vähissä.
Minulla on jonkinlainen pieni ikkuna myös kristillisten kotien lapsiin. Minusta näyttää siltä, että nyt kasvava sukupolvi ei enää tule Raamattua tarvitsemaan.
Eräs esimerkki: kerran olin kotonamme tilanteessa, jossa luin Raamattua omalle pojalleni ja eräälle kristillisen kodin lapselle. Luin Markuksen evankeliumista. Vieras toki tiesi Raamatun, mutta kysyi, että onko Markus UT:ssa vaiko VT:ssä.
Voisin tästä paljonkin kirjoittaa, jos huvittaisi.
Jos sinä hyvä lukijani olet eri mieltä kanssani, niin ole rohkeasti. Mitäpä sinä muutakaan voit tehdä.
