Olen tassa jo muutamaan kertaan "maailmalla matkatessa" tormannyt ilmioon et oon "ihan outo" suomalainen kun oon puhelias! Onko tosiaan niin et oon ainut suomalainen joka on uskaltanut ulkomaalaisten kanssa puhua :wink: ...Tiedanhan toki, ettei se ole totta, mutta oli se totta ainakin edellisessa opiskelupaikassani, jossa olin suunnilleen ainut oppilas joka vapaaehtoisesti jutteli ulkomaalaisten kanssa. Suomalaiset osaa kylla, mutta ei uskalla.
Itselleni alkusysays rohkeaan puhumiseen ulkomaalaisille oli oma matkani Slovakiaan. Olimme vieraana suuressa koulussa ja kukaan ei puhunut meille! Olis ollut kiva, jos joku ois ees tullu hei sanomaan. Onneksi sentaan meidat majoitettiin perheisiin ja siella sai sit myos tutustua paikallisiin.
Oikeesti vaikka ei osais montaakaan sanaa, tarkeinta on rohkeus. Vanhemmillanikin oli aina ulkomaan matkoilla, ennenkuin meilla lapsillaan oli kielitaitoa jako: Aiti ymmarsi ja isa puhui! Pohjois-Irlantia hyvin huonosti englantia puhuvan ranskalaisnaisen kaa kiertaneena voin sanoa et just noin se on, jos vaan on tahtoa ymmartaa ja tulla ymmarretyksi niin "kielimuurit" kylla katoaa.
Uskallustahan se vaatii, mut suomalainen koulujarjestelma on oikeasti niin hyva, et vallankin nuoret osaa tosi hyvin englantia (vallankin italialaisiin ja ranskalaisiin verrattuna). Ja englanninkielisissa maissa ihmiset on hyvin tottuneita siihen, et heidan kieltansa puhuu kuka mitenkin. Ja eihan englantia oikeastaan ees voi puhua ilman jotain aksenttia!