En usko, että ihminen kykenee ymmärtämään armoa, sillä armollisuus ei taida kuölua ihmisen ominaisuuksiin.
Vähän kuin koettaisi saada aistimusta jostakin ilman aistia. Tätä olen jankuttanut täällä jos tuollakin, meidän nyt vain on vaikea ellei mahdoton käsittää armahdusta ilman vastiketta ja hintaa.
Kyllä se taitaa niin olla, että minne menetkin, armo selitetään ehdolliseksi. Kyllä, kyllähän Jeesus Kristus, mutta ...
...Kyllä sinun täytyy tulla henkilökohtaisella vapaantahdonratkaisulla uskoon, ja Raamattuhan sanoo, sydämen uskolla tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan, että kyllä sinun pitää todistaa siitä uskosta
... kyllä saat anteeksi mutta kyllä on otettava pelastus vastaan niin kuin lapsi...
...kyllähän Jeesus Kristus mutta kyllä sinun täytyy kuulua ainoaan oikeauskoiseen kirkkoon ja kilvoitella, osallistua kirkon toimintaan ja... (oletan että seurasi ja)
Vertaus kahdesta palvelijasta ei mitenkään kuvaa vain jotakuta pahaa ihmistä
, joka ei annan anteeksi ikinä mitään, luulenpa että se kertoo jokaisesta. Ihminen ei edes ymmärrä, kuinka paljon on saanut anteeksi -- ja tähänkin on jo lipsahtamassa, jos siis on saanut anteeksi mistä sen tietää!
--------------
Monesti selittäjällä on ollut hätä: Eihän armo voi ilmainen olla. Sitten sitä käyttäydytään ihan miten vaan! Ei ihmistä voi semmoiseen vapauteen päästää, seuraisi murhia ja raiskauksia ja pienempää kamaluutta.
Kun Lutherin sana ilmaisesta armosta tavoitti Thûringenin talonpojat, niin puhkesihan siellä kapina saman tienm sillä maaorjan asemassa pidetyt ja kohdellu ihmisert oli pidetty siihen saakka kurissa ja nuhteessa kiirastulipelkojen avulla.
No, tietty siinä olisi esimerkki siitä kuinka armon julistus ilman jyryä lain saarnaa johtaa verenvuodatukseen. Tilsnne oli mutkikkaampi kuten poliittiset tilanteet aina, ja suosittlenkin Luther- tutkija Kaarlo Arffmannin kirjhoja jos tämä nimenomainen, Lutherin elinaikana tapahtunut kiinnostaa.
Tapasin kaverin joka halusi kivittää kaikki homot ja perusteli Raamatulla (oliko 3ö Moos., Kysyin, kuis se "älä tapa!. Sen bhän kyllä saa anteeksi,m hän tietää yhden liikkeen joka julistaa kyllä synninpäästön.
Nälkiintyneet talonpojat, homofoobinen kaveri. Näistäkö selitys pitää etsiä sille, ettei armosta oikein sovi puhua.
................
En tässä rupea syvemmin pohdiskelemaan mitä ihmisille siis pitäisi opettaa, sillä en osaa eikä onneksi edes tarvitse. Hokema laista ja eankeliumista on tuttu, kiitos.
Tiedän vain harvemmin kuulleeni kovin uskottavaa esitystä armosta, sillä ei mikään pehmeä lässyttäminen tyyliin olet mielessäsi ihanassa paikassa... siellä on yhtävä,,, ja risti saa kuin kysymään, mitä ihmettä on tarkoitus sanoa. Tai sen hokeminen, miten me kaikki saamme nyt sitä ja tätä tässä.
Eipä ole erityisen vaikea käsittää ihmistä, joka pyytelee kahikupillista vaikka se olisi kuinka kaadettuna siihen nenän alle.
......................
Totta on sekin, että tehtyäni ekskursion ortodoksiseen kirkkoon, siis, olin sen jäsenenä, sai minut shyvemmin hätääntymään kuin osasin kuvitella saatuani oppia ettei Kristus suorittanut kuin pohjarahan, loippu on ansaittava omalla kilvoittelulla. Lähdin sieltä, ja opin silloin kuinka lujasti olin pysynyt koko lailla turvassa edes ajattelematta koko juttua, koska jostain syystä jokin luottamus Kristksen kokonaan suorittamaan maksuun oli päässyt perille- Kokonaan toinen asia on, että viimeistään nyt tiedän armoa ylipäänsä tarvitsevani ja kaipaan kuulla saman asian uudelleen ja uudelleen.
Ehkä ne herätyskokouksissa kiertelijät jotka kävivät katkuvasti "antamassa elämää Jeesukselle" ikävöivät samaa. Kuinka sietää omaa huonouttaan, sen tahtoisin käsittää ja siihen itse yhdistäisin sen, että kokee joka tapauksessa olevansa kerjäläinen. Ehkä ei ole opinkappaleesta, vaan ihmisen kokemuksesta kyse.
