MInua ei haluta pätkääkään sinne Anttolanhoviin, se on kauhea totuus. Minä inhoan sitä paikkaa, minulla ei ole riittävän hyviä vaatteita sinne, niissä sängyissä ei ihan totta voi nukkua kun ne ovat kuperia - ja vielä niin korkeita että niiltä pudotessaan, ja putoan joka yö, satuttaa ittensä oikeasti... minua ei haluta syödä itteeni oksennuksen partaalle, laulaa joululauluja, odottaa pukkia, pelata bingoa, syöttää metsäneläimiä, ajaa hevosella ---- se on niin ällöä ---- se on kamalaa. Kerta kaikkiaan kauheaa. Ja ne hurtat räksyttävät ja se muu eläinkunta joka sinne pitää roudata ... Minä en vain yksin kertaisesti kestä.
Paras joulu minulla oli kerran kun oireet esti matkanteon, eli olin tajuton junan lähtiessä tai jotain. Hain kaupasta jotakin perusjouluruokaa, en ennättänyt siihen enää mitään omatekoista, eli kalkkunaa ja itte lisäiltyjä lanttulaatikkoja ja täydennettyjä rosolleja ja puhelintervehdyksiä koko maailman tuttaville ja ystäville. Soitin nokkahuilua ja kännykällä saapui vastausviestejä koko joulun ajan.
Oli kynttilöitä ja hyasintteja ja sillon minä kai niille allergisoiduinkin mutta koko pikkuinen koti tuoksui----- eikä minul ole koskaan ollut niin ihanaa joulua. Se tais olla 2004.
Suunnittelen sairastumista, mutta entä jos se on jomman kumman vanhemman viiminen joulu?
Tiivis perhe johon tätiys kuuluu yhtä keskeisenä kuin äitiys ja isyys on varjopuolia. En halua pilata heiltä joulua. Haluaisin vain joskus viettää ihan itseni näköisen joulun - vaikka olisinkin tajuissani.
