Kuka liekään kaivanut tämän ketjun esille, olen hänelle kiitollinen. Seppos selittää herännnäisyyden selväsanaisesti ja hyvin.
Ehkä itse mietin vielä enemmän maantiedettä niinkin myöhään, kuin aikaan ennen nettiä, joskaan en itse sinkaan päätynyt perehtymään lestadiolaisuuteen kuin niin simppelostä syystä. etten saanut Helsingistä asuntoa ja opiskelut olivat alkamassa aivan heti justiinsa. Uusin nuorisopastorimme oli itse asunut oiskeluvusinaan
lestadiolaisessa yo-kodissa ja sain sieltä peruutuspaikan, joku ei tullutkaan jajonokin taisi purkautua. Sielläpidettiin kerran kuussa seurat ja iltaisin iltahartaus, joten heidän laulukirjansa kyllä tuli tutuksi. Siitä huolimatta ei tulisi pieneen mieleeni sanoa olevani lestadiolainen.
--------------------------
Minun on tunnustettava, ilman että voisin osoittaa ketään sormella ja ilman että se johtuisi mistään kummemmasta kuin omastsa kelpaamattomuuden tuntemuksesta ettei sitä kukaan saa päättää, vaan jotkin kriteerit tulee täyttää, ainakin pitäisi voida osoittaa että kuuluu herännäissukuun.
Kun aikanaan viidesläisessä Kymenlaaksossa alkoi liikkua seurakunnan toiminnassa niin menihän sinne kuin kotiinsa, ja siksi kai jos määritellä pitäisi, kai sanoisin yhtä luontevasti olevani viidesläinen kuin kerron vanhempieni nimet siitä ainoasta syystä, että tiesin saavani siellä olla.
Tietty heilläkin oli kriteerinsä, olivat ne ääneen lausuttuja tai ei --- vapaantahdonratkaisu, ja sikäli kuin käsitin, ja matkan päästä käsitän, oletettiin, että tuli todistaa uskosta. Äkkiäkös tuon teki, etenkin myörtämieliselle kuulijakunnalle, etenkin jos ei ollut aivan mahdottoman ujo. Laittoi Jeesus-napin takinkaulukseen, se oli siinä, ja niitä taas oli niin moinella silloin, ettei kai kukaan viitsinyt edes kiinnitää huomiota koko juttuun.
En tiedä, ajatteleeko kukaan meistä enää aivan kuten silloin. Keräsin tietoa yhtä uskontotieteen kesätehtävää varten, ja aivan omasta halustani, ja siltä näytti. Siltä pikemmin vaikuttaa, että nuolruuden viidesläiset ovat elämän opettamina muuttuneet järkiään körttiläisiksi --- mutta samoin, kuin meleeni ei olisi tulliüt sanoa olevani lestaiolainen, enkä olisi uskaltanut sanoa kenellekään "Jumalan terve" enpä taida iskaltaa sanoa olevani körttiläinen.
Ehkä joku on niin rohkea että toteaa vain, tuo vaikuttaa mielekkäältä, oikealta, minua puhuttalevala, ja toteaa sitten, olen körtti yai mikä nyt onkaan. Minulle se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Itse asiassa, taitaa olla niin, että tunnen ainoastaan sellaisian jotka ovat päättäneet, olen ortodoksi, evakelisuus ei sovi minulle, olen ennemmin lestadiolainen (Eteläpohjalaisia liikkeitä molemmat) tai, olen körttilinen.
Sanon jo valmiiksi, että olen täällä aivan riittävästi saanut harmaita hiuksia, kun kuka lieneekään on selittänyt sitä ja tätä Jumalan riisumiseksi (jopa a u t o s t a ) ja jostain syystä saanut käsityksen että olen h i e n o sukua myöen, joten jospa ei vedettäisi Jumalaa tähän keskustelun ja selitettäisi että kyseessä on Jumalan työtä ja jokin riisumisoperaatio -- kuinka sellaisesta riisuu jota ei ole pukenutkaan. Vaatihan lääkärin opinnot ainakin minulta mahdottomasti työtä, mutta muuten ammattiaan on saanut lähinnä häetä, sillä missä hyvänsä se oli pakko mainita, sai takkiinsa jonkin toisen lääkärin hirmutöistä. Että hankin lisää ihan eri alojen koulutuksia johtui vain siitä, että jotainhan ihminen tekee ellei ole läpeensä laiska. Sainhn sanottua, hei kuule, en ole lääkäri.
-----------------------------------------
Ainut mitä olen hieman ihmetellyt on, että Raamatusta puhumista lainaamista missään tarkoituksessa ainakin täällä tunnutaan kavahtavan. Aikanaan Pirska kirjoitti tänne uskollisesti lainaukset Raamatusta, ja luin niitä mielelläni. Tottahan kaikkea voi käyttää väärin, kuinka sitten ei Raamattua, mutta käytetäänpä Jumalaakin. Jumala sitä ja Jumala tätä. Kuinka niin? TRaitaa mennä nyt kuin VALVIRAlla ja lääkkeillä --- mitään ei uskalleta käyttää, ettei sitten syytetä väärinkäytöstä.-
Taisi tulla jälleen pieni yösoitto, jonka olisi voinut jättää väliinkin, tietysti.