Hei !
Kiva kuulla sinusta, olethan kunnissa ?
Kiitos kysymästä!
Itse jakselen ihan kohtuullisesti edelleen.
Terveyttä, liikuntakykyä, lauluääntä, lukutaitoa, toivottavasti näkö- ja kuuntelukykyäkin, ehkä....
Lähipiirissä kaikenlaista, koitan olla rinnalla rukoillen, huokaillen, hiljaa kuunnellen.
Tuntuu vaan että aika kuluu lentämällä, tuntuu etten oikein pysy mukana entiseen malliin,
vauhti hidastunut, ehkä ikä tuonut laiskuutta, se lienee eri asia kuin "pyhä huolettomuus".
Toivottavasti kyynisyys ja katkeruus pysyisi loitommalla.
Täällä forkalla viime ajat mulla hiljaisempaa, aina olen kokenut olevani "outo lintu
ulkopuolella leirin", mutta se ei ole haitannut ennenkään, eikä mielestäni nytkään.
Olen vaan oma itseni muista riippumatta, vaikka toki ajoittain foorumiystävät
innostaa ja haastaa lähtemään mukaan turisemaan, mutta oma into, inspis ja luova
kirjoitustaito kateissa ja hautautunut muiden mukamas tärkeämpien asioiden alle.
Onhan tämä kirjoittelu tietysti hyvä "purkukanava" muiden rutiinien ohessa.
Jännä juttu miten rutiinit ihmisellä "toimii", osa lisää taakkaa, osa keventää taakkaa.
Ehkä pitkässä juoksussa jotenkin tasapainossa, muistetaan että apu tulee ylhäältä.