Kirjoittaja Aihe: Lukemisesta ja kirjoittamisesta  (Luettu 66693 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #15 : 06.11.14 - klo:18:20 »
Täällä toinen lukija ja kokija iloitsee kun tänään kuulimme eilisen kaupunginhallituksen päättäneen olla toistaiseksi
l a k k a u t t a m a t t a   niitä kolmea sivukirjastoa jotka luulivat olevansa jo "pää pälkyllä ".

Nämä ovat aina ilouutisia. Sivu/lähikirjastot ovat tärkeitä ihmisten arjessa.

myyrä

  • Vieras
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #16 : 06.11.14 - klo:18:41 »
Nämä ovat aina ilouutisia. Sivu/lähikirjastot ovat tärkeitä ihmisten arjessa.

Minulla tulee olemaan kaupunginosakirjasto hyvin lähellä. Näkyy jopa ikkunaan. Kävin siellä lokakuussa hamm.lääkärireissullani. Olen toki käynyt Niinivaaran kirjastossa ennenkin. Huomasin siellä avoimen oven, joka johti ilmeiseen varastoon ja puikahdin sisään. Siellä oli mm. joulukoristeita. Sitten huomasin hyllyssä pinon Suomen Luonto-lehtiä ja aloin lukemaan niitä. Piti vartioida samalla ovea, ettei kukaan laita sitä lukkoon. Luin aikani ja lähdin.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #17 : 06.11.14 - klo:20:39 »
Täällä toinen lukija ja kokija iloitsee kun tänään kuulimme eilisen kaupunginhallituksen päättäneen olla toistaiseksi
l a k k a u t t a m a t t a   niitä kolmea sivukirjastoa jotka luulivat olevansa jo "pää pälkyllä ".

Voi kuinka hyvä asia !!!  :109:

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #18 : 19.12.14 - klo:07:28 »
Nämä ovat aina ilouutisia. Sivu/lähikirjastot ovat tärkeitä ihmisten arjessa.

Sivukirjastossa on harras tunnelma.
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #19 : 19.12.14 - klo:07:40 »
Mukkulan kirjastossa on hyvä, avulias ja ystävällinen henkilökunta. Tulen hyville mielin siellä käytyäni.
Nyt rajoitan kirjojen ahmintaani ohjaajani Anna-Marin neuvosta. Taitaa ollakin viisautta.
Ajankäyttöä on rukattava uusiksi. Silmätkin olisi kai otettava huomioon, vaikka on sanottu ettei
"   näkeminen katsomalla lopu.  "
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #20 : 11.01.15 - klo:08:35 »
Taidan aina kirjoittaa vain kootakseni entiset ja uudet tiedot yhteen nippuun ja yksiin kansiin. Se on jonkinlainen tapa järjestellä tiedostoja.

Mutta välillä tulee selvästi tauotuksen kohta, eli täytyy vartoilla seuraavaa uutta jolla on tarve lisätä entisen ymmärrystä.

Kenties lukemisen kohdalla on samoin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #21 : 11.01.15 - klo:09:32 »
Listaus on muistin virkistämistä. :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #22 : 16.05.15 - klo:18:52 »
Kun on ikänsä harrastanut kirjoittelua, saa pitää itseään kurissa, ettei puutu liian usein lähimmäistensä huolimattomaan kielenkäyttöön. Silloinkin, kun huolimattomuus hämärtää ajatuksen, siihen puuttuminen loukkaa monia. Ymmärrän sen oikeastaan ihan hyvin, mutta joskus on pakko kysyä, tarkoititko tuota vai tätä, kun en saanut selvää.

Kuuluu hyviin käytöstapoihin. Oikein hyvä muistettava!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #23 : 18.05.15 - klo:03:45 »
Kirjoittelu taitaa merkitä itselleni sellaisten maailmojen rakentelua joissa kaikki nuoruusunelmat toteutuvat. Tai nuoruuteni maailmat elävät uudessa kontekstissa tai kohtaan nuorena ihmisenä itse jotakin joka oli mahdottomuus jo siksi etten syntynyt johonkin aikaan ja siksi nuorille kai tuntuu hyvältä kirjoittaa -------   Kirjoittaa omalle nuorelle itselleen.   Hauskimmissa jutuissa ylittelen  ajan ja paikan rajoja jossakin jolle nyt aina raamin kehittää.

Kaikkea ei kukaan suinkaan elämässä saa eikä edes jaksaisi, mutta tämä tulee lähelle. On tarinoita jotka kuuluvat vain itselleni, ja toisia jotka annan oppiakseni asiantuntijan lukea sillä NVL lukee halvasta hinnasta. Sitten joku niistä saa mennä menojaan maailmalle.

Kaikenlaista voi opiskella ja taidan olla jonkinlainen tenttimaani. Tai jäi päälle siinä pahuksen mankelissa jonka läpi vetivät nuorena. Kirjoituskurssit kuitenkin ovat hauskoja, varmaan yhtä lailla kuin lukupiirit. Toisinaan käy voimille lukea yhdentoista osallistujan juttuja viikossa sillä niitä kasautuu, mutta joukossa on aina todella eteviä ja mukaansa tempaavia ja paljon. En tiedä lopettiko Oriveden opisto etäkurssinsa säästösyistä, oletettavasti. Miksei meillä voida panna leipään puolet petäjäistä jos säästettävä on.  >:(

Vaikka kuinka kiinnostava nuorisokirja sopii kaikenikäiselle, silti olisi aika juttu päästä kurssille jolla kirjoitetaan lapsille ja nuorille. Sisarta joka on kaikin tavoin minua lahjakkaampi patistan joja paikkaan jossa puhutaankin näistä siinä toivossa että hänen Hirmuinen Ankkansa saisi riemastuttaa muitakin kuin hänen eskareitaan. Yritin kerran kirjoittaa Ankan kohtalosta mutta ei, se vaatii hänet tarinaniskijäksi. Ankka on muuten onnistunut mutta sillä on hirveä luonne. Tai hirveä ja hirveä, mutta kommelluksiin se aina itsensä saattaa. Tenavat kärttävät niitä jatkuvasti
« Viimeksi muokattu: 18.05.15 - klo:03:52 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #24 : 07.06.15 - klo:11:24 »
Kun opiskelin musiikkia eräs opettajista sanoi että hänelle sanottiin ja muualtakin kuulin, laula vain ellet voi olla laulamatta. Se oli hyvä ohje, ja huomasin jo ensimmäisenä vuonna voivani oikein hyvin olla laulamatta. Jos en voi sitten laulan.

Sama pätee minulla kirjoittamisen kanssa. Jokin tarve viihtyä mieluisaksi rakennetussa maisemassa ja tuttujen henkilöiden parissa saattaa toiset lukemaan samoja kirjoja yhä uudelleen, ja pitkiä kertomuksia syntyy samasta syystä. Kehitetyt hahmot ovat siitä  mukavia, että ne voi työntää hyllyyn välillä ja valita muuta seuraa tai tallentaa tiedoston ja jatkaa juttua kun jaksaa.

Riivattu vain kuinka hidasta on kirjoittaminen. Alan käsittää amnattilaisia joita kohtasi sankoin joukoin kursseilla, he sanovat että neljä riviä päivässä onkin tavoite.

Alkuun kursseilla olin sikäli opettajien surunlapsi että kun työnnettiin paperia eteen ja sanottiin, kerro siitä kuinka... minulla oli jo puoli arkkia täynnä eli jonkinlainen pursumustila. Sitten annettiin kotitehtäväksi aamurivit eli neljännestunti piti nousta kirjoittamaan.  Olin työstä poissa eli minun neljännestuntini oli sitten neljä tuntia kunnes sanoin, hö, olen nälkäinen.

Se sitten meni. On paha olla kirjoittamatta. Mutta siihen neljän rivin todellisuuteen olen ainakin saanut kirkkaan ymmärryksen. Vaihtoehtona on kirjoittaa sama uudelleen lukuisia kertoja. Toisinaan uneksin hetkestä jona viihtyisin oman tekstini parissa vaikka se on julkaistu, toisaalta kelvottoman julkaisun seurauksena asettui hyllyyni pysyväisluontoisesti :026: kotiaawe eikä teologian opiskelu ole ollenkaan hullua. Ehkä kaikki omalta kannaltani meni hyvin. Joskus kun kotiaawe on kesytetty hän ilmenteeraa uudelleen ja sillä kerralla en kysy neuvoa neuvottomilta.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #25 : 13.06.15 - klo:12:08 »
Juuri nyt uneksin mahdollisuudesta päästä Monte Subasiolle, Pyhälle Vuorelle, järjestämään runokurssin Minä ajattelen olevaisia -runot joilla huvikseni rikoin kaikki runousoppien säännöt vain nähdäkseni,  mitä sitten syntyy.

Opettaja luki ne ja kappaleen jotakin proosaa ja sanoi että olisi viisasta pitäytyä tässä lyriikassa.

Kuitenkin on muutama tarina kerrottavana ja mahdollisesti saisin yhden jos suorisin yhteen residenssiin jossa majailee muitakin vastaavia surffaajia. Ensi vuoden puolella olisi tilaa ja suomalaisten valkkaaja ajatteli että sopisin sinne ja paikka minulle.

Kun vielä kehittäisin majapaikan syksylle voisin luovuttaa tämän residenssin Lapsi Kolmoselle ja Vävykandidaatille ensipesimäkoloksi. Eihän tämä nyt ihan Kaivari ole mutta heidän tulee havahtua diihen realiteettiin että Downtown ei ylisummaan sovi heidän kukkarolleen.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #26 : 15.06.15 - klo:12:45 »
Olen saamassa uutta näkemystä Raamatun järjestykseen ajan ja kirjoittajien suhteen. Fundamentalistien opetuksen voin nyt unohtaa. En tosin kaipaa pelkkää faktatietoa, eikä minun tarvitse kaivautua tutkijoiden tavoin kaikkeen mahdolliseen, olenhan saanut paljon sisäistä johdatusta lukemaani. Niilläkin olisin pärjännyt, ainakin pelastusasian suhteen.
Vain yksi on tarpeellista. Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen.

Kuitenkin perusteltu tieto on hyvästä, olettelun sijaan.



Johdatus Raamattuun.  Kari Kuula, Martti Nissinen, Wille Riekkinen:

Alkukertomukset ( Genesis ):

Alkukertomukset eivät ole historiallista vaan mytologista kerrontaa. Ne eivät kerro konkreettisista ihmisistä ja heidän vaiheistaan, vaan ne ovat aikojen aamuhämärään, ajattomaan aikaan sijoittuvia myyttejä.
Tämä vapauttaa lukijan etsimästä Nooan arkin jäännöksiä tai paratiisin sijaintia, ja kiinnittämään huomiota alkukertomusten yleisinhimilliseen, ajasta ja paikasta riippumattomaan sanomaan.
Sana myytti ei tässä yhteydessä tarkoita totuudenvastaista harhakäsitystä. Myyttien ajatellaan usein syntyneen ensi sijassa tiedollisesta selittämistarpeesta. Tämä ei kuitenkaan ole niiden päätarkoitus. Myytit vetoavat enemmän yhteiselämän ja tunteen kuin tiedon tasolla. Niillä on kokemuksellinen pohja, ne on tarkoitettu läpi elettäviksi. Myytit puhuvat sanamuodon tasolla menneistä ajoista, mutta niiden sisältö koskee kaikkia aikoja.  Myytit luovat horisontin, joita vasten ihminen tulkitsee omaa elämäänsä. Ne luovat yhteistä kieltä, vertauskuvia ja todellisuuden tulkintavälineitä.

sivulla 37



Itselleni ovat vertaukset, allegoriat, sadut, kertomukset, sanat, sanaleikit olleet avaavia apuja kaikkeen mitä  yritän ymmärtää. Lapsien kanssa olen saanut tästä piirteestäni paljon apua.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #27 : 30.06.15 - klo:07:25 »
Lukiessani olen huomannut kuinka luetulla, myös kuullulla on taipumus kadota muistista ellei se ole  ' hurjan tärkeä juttu'.  Vain murto-osa on vetäistävissä heti käyttöön jos kysytään. Mutta kun lukee uudestaan ja uudestaan hyviä kirjoituksia, alkavat keskeisimmät asiat tulla ainakin osin omaksutuiksi.

Muisti on mielenkiintoinen asia. Ovathan lähes kaikki vanhat ihmiset huomanneet kuinka lapsuuden tapahtumat ja muistikuvat alkavat nousta pintaan.

Sama on hengellisten opetusten, luettujen, koettujen ja kuultujen laita.
Lukiessaan luulee muistavansa esim. Jeesuksen sanoja  ' kuin vettä valaen' . Ei.
Siksi en enää hämmästele, että papit messussa lukevat Isämeidän ja Herran siunauksen kirjastaan.

Tarpeen on vain vähän.  Siksi ne, jotka kokevat etteivät ole lukemalla saaneet itseään sivistetyiksi, huolehtivat turhaan.  Asiat eivät ratkea kirjoja lukemalla.
Sydämen asenne, sielu ja henki todistavat jos tämä päivä on tähän saakka sujunut kohtuullisen hyvin.  Ja jos on jotakin omallatunnolla , mennään puhdistautumaan synnintunnustuksessa Herran eteen.  Päivä kerraallan, kuten AA
ohjelmassa opetetaan.

p.s. Minulle nuo vertaukset ja allegoriat ovat hyvänä apuna muistamiseen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #28 : 30.06.15 - klo:09:05 »
 :'( :eusa_pray: :eusa_angel:    Kiitos sanoistasi R-m !
Hienosti kerroit, jotenkin niin lohduttavasti ja kohtikäyvästi.
Mulle on lukeminen ollut monta vuosikymmentä varsin huono ja heikko juttu.
Nyt olen kyllä saanut käsiini, ostanut, sellaisen todella mielenkiintoisen kirjan,
eilen sitä aloitin ja yhdeltä istumalta ahmin 40-sivua. Jospa nyt pääsisin lukemisen alkuun.
Sama kirjoittamisen kanssa, tauolla ollut sekin.
Muistista kerroit myös mielenkiintoisesti, varsinkin vanhemmiten.
Juu, kuullun ja luetun muistaminen on sitä sun tätä, sanojen osalta.
Mutta esimerkiksi joku musiikki, näkemäni ja kokemani kaunis luonnonmaisema...
ne näen ja muistan sieluni silmin paremmin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Lukemisesta ja kirjoittamisesta
« Vastaus #29 : 06.08.15 - klo:11:22 »
Kinkkinen tilanne jos on näin.
En voi kirjoittaa vastoin totuutta ikävä kyllä, vaikka sitä saatettaisiin toivoa.

Arvelen tätä elämää suuresti koskevaksi.

Me emme voi tietää mitä toinen ajattelee, siis meidän on kestettävä erillisyyttä

Me emme voi olla kuin yhtä sukupuolta. Tämä merkitsee hirmuisen konkreettista asiaa. Lajin elämä maapallolla jatkuu ainoastaan kun siittiö hedelmöittää munasolun ja niillä on kuin onkin eri kantajat ja täten seksuaalisuus ei ole loputon spektri. Se, minkä merkityksen ihminen antaa sille kumpia kantaa ruumiissaan onkin jo mutkikkaampi juttu. Se saattaa olla ja onkin spektri. Se nähdään ammatinvalinnassa, siinä kuinka toinen suhtautuu ammatinvalintaasi, pukeutumismieltymyksissä, siinä, kehen rakastuu.

Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokemus on muuttunut myös historian saatossa.

 Siitä tiedetään vähän, se kylläkin että pitkässä psykoanalyyttisessa hoidossa tapahtuu joskus, siis joskus sellaista että poika tahtookin olla poika, tyttö tahtoo olla tyttö ja tulla äidiksi.  Näin ei käy aina, mutta on johdonmukaista että muutos tapahtuu tähän suuntaan ei päinvastoin.

En voi kuin ihmetellä. Joku sanoo ettei ole kumpaakaan ---- en tiedä mitä se merkitsee, sen kyllä että ihmisen on kestettävä  vaikeus hyväksyä sitä ettei hän ole hermafrodiitti. Se onnistuu huonosti, jos ensin on jäänyt eriytymisensä kanssa vaikeuksiin.

Jos nuo kaksi jäävät ajattelematta, jää ratkaisematta suurin;  suhde siihen että aika täällä on erittäin rajallinen. Toiset jatkavat elämää, kun minä puutun ja vähitellen   unohdun. 

Joskus joutuu miettimään liian vaikeita, asioita joiden ehdessä toinen on pomminvarma mutta itse ei olekaan. Voiko silloin kirjoittaa pomminvarmuuksia?

En luule voivani.
« Viimeksi muokattu: 06.08.15 - klo:11:29 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.