Mehän kävimme hakemassa polttorankoja Peipporämeeltä. Talven jäleltä on monta puuhaa muistettava tehdä ennenkuin lähdetään ajamaan: kuuteen renkaaseen riittävästi ilmakehiä, kaksi moottorisahaa on koekäytettävä ja katsottava bensa- ja öljytankit, otettava kirves kärryyn, nostettava koukuistaan parit käljyt myös lavalle ja tietysti Zetorille on tehtävä omat temppunsa. Ajellessani asfalttitieltä pois näin sinne eteeni valkoista lunta, tulin epäluuloiseksi, eihän meillä ole traktorissa kettinkejä. Ajoin kuitenkin lumirajaan asti. Ei kannata, emme pärjää. Edessä on "filistealainen" maa minunlaiselleni, vieressä kanava työntää vesiään kuin Kiisonin puro muinoin ja tavoitekin on tulvavetten tuollapuolen.
Kärryssä kohorttini ainut lotta on tilanteen tasalla ja opastaa minut kääntämään traktorin. Lisäten vielä, että otamme kanavan varresta koivuja kyytiin. Kiersin sahan kanssa sillan kautta ja kaataa rymäyttelin koivut poikkipäin tulvivan veden yli. Minun tuurillani tietysti yksi lenko koivu kiertyi veteen, onneksi kuitenkin latva toiselle puolelle kanavaa. Oksimme ja pätkimme koivut ja nuivasimme yhdessä kärryyn. Vedessä olevan koivun vedin Zetorilla kuiville. Onneksi oli kettinki joukossa, minkä kiinnitin koivun latvaan ja toisen pään peräkärryn lenkkiin. Runko ei kauan haahtena vedessä lionnut, kun se nousi maalle meidän kahden kynittäväksi. Ajelimme kotipihaan. Zetorissa on häjy vika, kun sen toinen takarengas tekee ovaalia liikettään. Se sillälailla hyppyyttää. Olen joskus köyhänä aikana paikannut renkaan liian järeän tallan kanssa ja se pitäisi ottaa pois.