Lukuataito? Mihin julistusta tarvitaan nykyään maissa, joissa ihmiset osaavat lukea? Jokainen tulkitsija on vain yksi tulkitsija, joka tulkisee omalla tavallaan. (Ja niin hemmetin huonoja saarnoja olen kuullut, että toivoisin joidenkuiden jättäneen tulkisematta ja tyytymään vain lukemaan ääneen kauniisti ja huolella suomennettua Sanaa.)
1. Vaikka uskonnollisten kirjojen nimikemäärä on suuri, ne eivät korvaa puheviestintää jo kirjojen saatavuusongelmien takia. Esimerkiksi pienten kirjakauppojen valikoima on hyvin suppea, ja kirjastossakin joutuu usein toteamaan, että ei löydy tähän tilanteeseen sopivaa. Sopivan kirjan löytäminen pelkästään nimikkeitä selailemalla on vaikeaa. Minun pitää nähdä kirja, jotta voin arvioida, sopiiko se aiheensa, käsittelytapansa ja kirjoitustyylinsä puolesta juuri senhetkiseen tarpeeseeni.
2. Vaikka lukutaito on Suomessa jo pitkään ollut kaikkien kansalaisten perustaito, käytännön lukutaito vaihtelee suuresti. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan lue kokonaisia kirjoja, etenkään tietokirjoja.
3. Hyvän tietopuolisen tekstin kirjoittaminen on vaikeaa, tiedän sen kokemuksesta. Uskonnollinen aihepiiri vaikeuttaa asiaa.
4. Ajankohtaiset asiat eivät pääse vaikuttamaan kirjan sisältöön. Netissä se olisi periaatteessa mahdollista, mutta toteutuu harvemmin käytännössä.
5. Kirjaa luetaan omassa kammiossa, saarnaa tai hartauspuhetta kuunnellaan porukassa.
Saarnan tai hartauspuheen viestinnällinen vahvuus on muun muassa siinä, että puhuja voi ottaa huomioon kuulijakunnan ja ajankohtaisen tilanteen. Sen huomaa tilanteissa, joissa päivän tekstin aihe liittyy johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Olen kuullut tällaisen saarnan, ja seurakunnan tarkkaavaisuus oli melkein käsinkosketeltavaa. Tästä syystä myös vastustan nauhoitettuja radiojumalanpalveluksia. Jumalanpalveluksen perusluonne on suora lähetys siinä missä urheilukilpailukin. Vai oletteko koskaan kuulleet kuuluttajan sanovan: "Seuraavana Salpausselän kisojen miesten 15 kilometrin hiihto. Selostus on nauhoitettu Lahdessa maaliskuun 10. päivänä."
Sama koskee tietysti muitakin elämänaloja. Periaatteessa radion puheohjelmat voitaisiin lopettaa, koska kirjoja ja lehtiä ilmestyy riittävästi ja netistä löytyy tietoa enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti puheohjelmia tehdään edelleen eikä kukaan ole vakavissaan esittänyt niiden lopettamista.
Mt