Mutta jos nyt hetkeksi jättäisimme tämän paremmuus- tai pyhyys-vertailun sivuun, niin olisiko löydettävissä vaikkapa jotain sellaista autuutta tms., mitä kristityllä on ja josta ei-kristityt (tai ainakin osa heistä) jää paitsi?
Perinteinen ajatusmallihan on kai se, että ero on siinä että kristitty on menossa taivaaseen ja ei-kristitty helvettiin. (Se on sitten toinen kysymys, voiko jostakin tietää, kuka on kristitty; jotkut tämän määränpää-eron kannattajista uskovat sen tietävänsä ja toiset eivät.) Miten tätä ajattelumallia kommentoisitte?
Itse toteaisin, että käsitit minut väärin jos luit vastaukseni paremmuusvertailuna. Alun perin Nasaretin profeetan ylösnousemukseen uskovia henkilöitä kutsuttiin tuolla nimellä, ja siinä kaikki. Varsin nopeasti alettiin ajatella, että kyseessä oli uhrikuolema "koko maailman syntien" tähden. Tuon tiedon tulisi kai kaksin tavoin ilahduttaa; ensinnä ylösnousemus koskee jokaista, toiseksi Jumala ei ole mikään kirjanpitäjä joka räknää syntejämme. Syyllisyyden ylikorostama sielunelämä on ehkä tyypillinen depressiivisyyteen taipuvaisilla henkilöillä heidän uskonnollisuudestaan riippumatta.
.......................................................
Kokonaan toinen asia on, että joku syntyy aikaan ja paikkaan, jossa hän joutuu vakavasti miettimään, mitä hänelle nyt merkitsee olla kristitty. Minusta meitä on ns silitetty myötäkarvaan niin, että toisinaan kyllä olen pyörällä päästäni. Kristus pyytää ottamaan ristin ja seuraamaan, ja se vaikuttaa totalitaarisen pahoissa oloissa kuten
Dosentin maailmassa seuraamista hamaan hirttonuoraan, eikä hän ollut ainoa. Pimeässä korostuu ehkä moraalin merkitys näkyvämmin, samoin niissä natsismia ja kommunismia muistuttavissa totalitarismin massapsykooseissa joissa pitäisi jaksaa ajatella itse.
..........................................................
Totta ihmeessä jokaisen kohdalle osuu vaikeuksiakin, ja omalla kohdallani jäin miettimään, piittaako Jumala niin pikku detaljeista kuin minun pikku kohtalostani, vai hahmotteleeko hän kansakuntien kohtaloita tai mahdollisesti keskittyy uusien galaksien sommitteluun. Siitä vasta oli riivatun vaikeata päästä eteenpäin, ja inhimillisesti katsoen jäin avutta, sitten
Dosentti kirjoitti tuon minulle että uskova seuraa ja seuraaja uskoo... ajattelin kokeilla. Mutta omaa tietään tuskin voi toiselle tyrkyttää.
...........................................................
Last but not least: Sitaatti Samuli Korkalaisen saarnasta viime talvelta: Hyvät ystävät, minä en usko ateismiin. Hän kertoi Hannu Taanilan ja Jaakko Eleniuksen puhelusta. Taanila oli soittaessaan sanonut: Niin niin, te kristityt menette sinne kirkkoon etsimään sitä' Jumalaa. Minun ongelmani on päinvastainen; minä en pääse Jumalasta eroon.
...........................................................
Totesinpa myös, kuinka mainio paikka kirkko saattaa niiinikään olla, jos tahtoo pakoilla Jumalaa... Tankkasin Dosentin "Etiikkaa" ja ahistuin niin että karkasin, ja taksilla vielä, johkin hartaaseen seremoniaan.