Omassa kirkossa, koska uhkaavat sateella.
Ja sielläpä saatan jatkossa useammastikin käydä. Tänään siellä veisattiin virsiä jotka löytyvät siikkareista, ja alkuvirtenä oli Silmäisi eteen, Jeesus. Saarnan valmistanut nuori pappi oli jaksanut puurtaa, eikä tasan hutaissut ohi - siinä kuului jotakin sanonko, että seuratuvan pöydän alle pikku tyttönä nukahtaneen kaukaa kantautuvaa kypsyyttä.
Olenko minä jotenkin vähän rajoittunut? Ehkä sitten. Kirkko kumminkin oli nyt tavanmukaista täydempi, ja joskaan en ole itseeni
erityisen tyytyväinen, vaan jäin miettimään kuinka muutamalta ihmiseltä pyytää anteeksi, niin tunnistinpa nyt jotakin jota kohti kuljin kun
Dosentti ensin minua ravisteli, ja ravistelee yhä. Olisiko niin, että kuulen Paimeneni äänen?
Olisin tahtonu kyl kirkkokahvei...