Mietteitä tutuista Raamatun teksteistä

[Pirska]

Kuuntelin tänään jumalanpalveluksen radiosta ylen ykköseltä. No joo, saatoin käydä välillä unessakin, sattuneesta syystä, mutta minusta saarnassa pappi oikein painotti, että talentit eivät tarkoita meidän lahjakkuuksia. Todellakin, sanotaanhan tekstissä, että "Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan." Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta.

[Pena]

Hyvä huomio. Talentti on pikemminkin tehtävä, joka pitäisi suorittaa kykyjensä mukaan. Voisi sitä nimittää kutsumukseksikin.

[Leena]

Useimpiin vertauksiin olen kuullut annettavan jos minkälaista selitystä, ne ovat jollakin tapaa itselleni pysyneet merkillisen suljettuina. Matteus on varsin täynnä niitä, tätä edeltää kertomus viisaista ja tyhmistä neitsyeistä, joilla öljy joko riitti tai ei.  Osa oli varautunut - tuossa seuraavassa samaten olivat saaneet viisi tai kaksi mitä nyt olivatkin, samoin varautuivat, jos luetaan vertaus päätökseen. Isäntä on kiivas ja vaativainen henkilö joka leikkaa sieltä minne ei ole siementä viskannut jne. Tuo joka kaivoi talentin maahan - jätti hommansa hoitamatta tai mitä se sitten onkaan ollut - vetoaa juuri siihen.  Pappi totesi että ensin kävi kehnosti jos ei varautunut, sitten, jos varautui ja piilotti koko tehtävän ja kun oli tuttu mies jas sanoin että nyt putosin ,lopullisesti, hieraisi otsaansa ja sanoi että nämä vertaukset on vähän semmoisia.

Ja aitomatteuslaiseen tapaan lopuksi lennetään ulos, itketään ja kiristellään hampaita. 

Tietenkin nämä ovat juutalaiskristillisten piirien parhaiten muistamia ja kokoon keräämiä.  Usein todella ajattelen, että hyvä on, Henki avaa salaisuudet, muttei olisi ehkä ihan sen kanssa ristiriidassa sekään, että joku niitä selittäisi. Että siihen aikaan tämä tarkoitti tätä ja tuo tuota.

Itselleni tärkeältä tuntui viimeksi se, ettei isäntä kysynyt, millaista kauppaa kävit...       oliko motiivisi aina silkinsileä ja ainoastaan jalo...   hän tahtoi toimintaa, joks kuten edellä mainittiin.

Nämä eivät oikein avaudu - uskallan kyllä sen tässä sanoa...   ei kukaan iske päähän Pyhän Hengen puutteella... toivoisin...   kun en ymmärrä niin en ymmärrä.  Jos sitten jotain joskus.

[Pena]

Tyhmistä neitsyistä olen joskus miettinyt, oliko heidän virheensä se, että lähtivät kaupunkiin öljyä ostamaan. Olisiko ollut viisaampaa pysytellä viisaiden kanssa tyhjät lamput sammuksissakin ja odottaa sulhasta.

[Pirska]

Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.

2 Kor. 8:14


 Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.
 Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran.
Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. [2. Kor. 8:12]
 Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Mark 12:41-44

Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole.

2. Kor. 8:12

Mielenkiintoista! Olisiko köyhän lesken tarvinnut panna mitään uhriarkkuun?

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

[Leena]

Tyhmistä neitsyistä olen joskus miettinyt, oliko heidän virheensä se, että lähtivät kaupunkiin öljyä ostamaan. Olisiko ollut viisaampaa pysytellä viisaiden kanssa tyhjät lamput sammuksissakin ja odottaa sulhasta.

Tosi kiinnostava ajatus, enkä ole koskaan kuullut tätä näinpäin ajateltavankaan. Mutta mieleeni tulee näin vertaus isännästä joka palkkasi työväkeä yhden denariun päiväpalkasta ja maksoi koko päivän raataneiden hämmästykseksi viimeksi tulleille saman.  

Kun olen tätä miettinyt myös.  Kyllä'hän koko tämä osio kaiketi valmistautumisesta puhuu, mutta miten ja miksi, kun emme kuitenkaan voi - ja riskinotto olisi kannattanut - lopputuloshan oli huono joka tapauksessa. Ja keitä edustavat nämä viisaat?

Se mitä itse olen kuullut ehkä tuota edeltäen koskettavimpana oli tämä:  Kaikki nukkuivat, kun ylkä viipyi!  Myös viisaat!  Ja lamput sammuksissa. Heillä vain oli jotakin jonka avulla havahduttua päästä toimintaan - nukkuminen ei ollut se ratkaisija. Väsyminen illan tullessa ja nukahtaminen on kuin jotakin joka käy kaikille ja siinä se, eli valvominen saatettaisiin käsittää väärin...   voi nukkua turvallisesti,  käsittääkseni hengellisesti olla untelo kuin mikä jopa, jos... mitä?

Mietin tuota mistä Pirska kirjoittaa. Jotenkin itsestäänselvästi tuo vähän uhrannut kuitenkin tarvitaan.

Tämä koko juttu kaikkineen on kuin sinne päin kallellaan, että meiltä kyllä odotettaisiin jotakin, ja olihan se aikamoista huolettomuutta antaa kaikki mitä itsellä on, koko elämisensä...  kyllä luulen että sitä pyydetään, joskaan ei ehkä taloudellisesti siten että käy niinkuin Jerusalemin seurakunnan kävi, hehän jäivät ahdinkoon olettaessaan Jeesuksen palaavan niin pian ettei kannattaisikaan katsoa mitä huomenna syödään...   vähän kuin meillä seurisnuorissa, Jeesuksen piti palata niin pian,  että läksyjen luku katsottiin jo vähän synniksi, kun moni oli yhä uskosta osaton ja noin.

Mutta antaa kaikki - koko elämisensä - jätä kaikki ja seuraa minua - kenen tulisi irrottautua mistäkin, mikä estää...   jos estää...  en tiedä, mutta onnellisempi on niin kaiketi...    

[Pena]

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.
 Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran.
Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. [2. Kor. 8:12]
 Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Tämä tulkitaan usein niin, että köyhä leskivaimo on kristityn ihanne. Yhtä hyvin tämä voisi olla kritiikkiä kohtuuttomalle temppeliverolle, joka riistää varattomat putipuhtaiksi.

[Tuuli]

Eräs tuttu teologi tulkitsi tuo leskenrovon olevan nimenomaan kritikkiä käytäntöä kohtaa, joka vaati köyhiltä suhteettoman suurta osuutta temppelille. Leski siis antoi kaikkensa, senkin mitä olisi tarvinnut elämiseen.
Onko se oikeasti ihannetila.

[Pena]

Tämä on minusta sikäli tärkeä kysymys, että lesken ropoa voidaan käyttää varojen keräämisessä painostuskeinonakin: "Miksi et antaisi vanhuuseläkettäsi seurakunnalle, kun leskivaimokin antoi kaiken, mitä elämiseensä tarvitsi?"

[steal]

 Asuntojakin on otettu pakkohuutokauppaan jotta saa kirkko veronsa.Oikein hienoa lähimmäisenrakkaus esimerkkiä.
Eikös silloin ole annettu kuin se köyhä leski, kaiken mahdollisen omaisuuden jonka olisi tarvinnut lapset elääkseen ja asuakseen.
Noo, ompahan ollut laittaa sitten rahaa maailmalle todelliseen tarpeeseen.

[seppos]

Asuntojakin on otettu pakkohuutokauppaan jotta saa kirkko veronsa.Oikein hienoa lähimmäisenrakkaus esimerkkiä.
Eikös silloin ole annettu kuin se köyhä leski, kaiken mahdollisen omaisuuden jonka olisi tarvinnut lapset elääkseen ja asuakseen.
Noo, ompahan ollut laittaa sitten rahaa maailmalle todelliseen tarpeeseen.

Tuntuu käsittämättömältä, että kirkollisveroista olisi laitettu kymmeniin vuosiin mitään huutokauppaan. Yleensä verojen anteeksianto anomuksissa kirkkoneuvosto seuraa kunnan päätöksiä eikä hae mitään yksin. Jos kunta armahtaa, niin seurakuntakin armahtaa. Kunnalla on niin paljon suuremmat saatavat, että se hoitaa asiat ja seurakunta peesaa.

[Leena]

Vain Luukkaalta löytyy monin tavoin erityinen vertaus: Rikas mies ja Lasarus-kerjäläinen. Ensinnäkin sitä lukiessa aina vähän karmii.  os maapallon väestö asetetaan riviin jne,   minä kai olen sitten se rikas mies, ja kehnosti käy...   isä Abraham kommentoi että sinä sait hyvän osasi siellä, tämä täällä. Ei niin että olisit antanut omastasi tällekin olisitte nyt täällä molemmat...

Syysflunssa...  ei jaksa olla nyt viisas... tätä miettii...

[malla]

Psalmit 23 ja 91 ovat ihania <3 

[Pirska]

Päivän Sana 7. syyskuuta 2011

Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra.
Jes. 54:1 KR33/38

Minun sähköpostiin tulee päivän sana, joka ei kulje samassa tahdissa kirkkkovuosikalenterin kanssa. Tämä raamatunkohta tietysti panee synnytyskivuissa ollutta vähän miettimään.

[Leena]

Opin tosi kiinnostavan asian psalmista joka alkaa Minä nostan silmäni vuoria kohti; mistä tulee minulle apu?  Apu minulle tulee Herralta, joka on luonut taivaan ja maan etc.  Tästä on tehty virsikin:  Nyt silmäni mä nostan taas ylös mäkihin, saan avun armaan sieltä ja valon kaunihin...

No miten se apu juuri mäkisestä maastosta tulee olen kyllä ihmetellyt!

Ei se tulekaan!  Kyseessä on matkalaulu ja vuorille katsotaan peläten, sieltä ei kyllä ollut apua tulossa, siellä asui villieläimiä ja rosvojoukkioita... mistä tulee minulle apu...   Nyt psalmin  merkitys muuttui hetkessä, ja paljon tärkeämmäksi, mutta virrestä tuli hieman koominen, minä en muista miten se nyt menee, mutta asiasisältö ei ole muuttunut.